Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Meidän Frøken Tingeling (Helinä-keiju) täyttää 11 vuotta

Every mother´s prayer, every child knows, lead her to a place, guide her with your grace, to a place where she´ll be safe.... ( song: A mother´s prayer).

Pikkuiseni täyttää tänään 11 vuotta ja meillä on jälleen vietetty juhlahetki. Kaiken riemun keskellä tunnen kuitenkin myös ihan valtavaa haikeutta siitä, että vuodet todellakin kiitävät ohi ja lapset kasvavat aivan liian nopeasti.  Pulleasta vauvelista on tullut pitkä, solakka tyttö - kuin huomaamatta ! Hänen maailmansa on nyt kahden ajanjakson taitekohdassa ja lapsuus on pikkuhiljaa muotoutumassa nuoruudeksi. Olen iloinen siitä, että leikki on hänelle yhä tärkeää ja unikaverinakin on yhä se sama ensipupu, joka vauvana hänen kaverikseen tuli :) Samalla todistan nuoruuden ensiaskelia ja päivittäisiä muutoksia mielenkiinnon kohteissa ja askarreissa. Treenit, rakkaustarinat, idolit, datapelit, meikit ja vaatteet kilpailevat leikkien kanssa ja tulevat seuraavina vuosina viemään voiton - luonnollisesti ! 
Toistaiseksi iloitaan vielä tällaisestakin yllätyksestä aamiaispöydässä....jätti-pupu lahjan antajana :)
Synttärivieraita odotettiin eilen innolla !




Kevätkukkia aseteltiin vähän joka nurkkaan :) Keväisen synttärin pitää olla keväinen !


Suomalaisuus kunniaan. Pentikin kahvikupit....

Mariskooli....

ja Aallon maljakko :)

Tämä on eilinen hankinta. Vesikannu Riviera Maisonilta.

Synttäripäivää juhlittiin paikallisen suvun voimin ja sankari oli tilannut juhlapöytäänsä Oreo-kakun, koko suvun suursuosikin, jota kalorimääränsä vuoksi tehdään vain synttärijuhliin ja vastaaviin merkkipäiviin. Olen todennut, että kakkua on mukavampi syödä silloin, kun sitä ei ole tehnyt itse .... eikä näin ollen nähnyt sitä sokerin ja rasvan määrää, jota siihen on mennyt :)
Tuoreet marjat ovat meillä lähes aina osana kahvipöytää ja ne ovat aina yhtä pidettyjä ! Itse rakastan marjoja ja ovathan ne oiva kahviherkku diabeetikoillekin (joita vieraiden joukossa oli tänäänkin). Kakun leiponeena otin tänään enemmän marjoja ja vähemmän kakkua :D


Oreo-kakku on suklainen ja makea - jos joku haluaa ohjeen, voin laittaa sen blogiin.

Synttärisankari poistui juhlistaan jo paljon ennen vieraita, sillä hänen cheerleader-joukkueensa treenaa sunnuntai-iltaisinkin ja harrastus on neidille niin rakas, ettei treenejä koskaan jätetä väliin.
Esimakua tulevaisuudesta ? Kyllä ! Vanhukset jäivät kahvipöytään maiskuttelemaan ja neiti Tingeling meni menojaan !

Vieraiden lähdettyä istuimme armaani kanssa kahden ja pohdin tätä elämää, mennyttä ja tulevaa ! Mieleeni tuli Eino Leinon runo:

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme,
ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
me kuljemme kumpuja mustan maan,
ja täällä meidän on eläminen
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnyimme tänne vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se mikä niiden on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä.
Kas, yössä kun yhtehen sattuu kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Mut emmehän yössä vain astukaan,
myös aamussa astelemme.
Vaikk' kuljemme kumpuja mustan maan,
niin maassa tok' kiinni emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun elämän ääriltä etsimme vain
tai kuiluista kuolevain.


Loppuun vielä muutama kuva meidän "valokuvapöydästä" :) Sopii jotenkin vierivien vuosien aiheeseen, meillä kun on paljon vanhoja kuvia esillä (uudempien kuvien rinnalla). Oma lempikuvani on otettu mummostani hänen keittiössään ja kuva suorastaan säteilee lapsuuden kesien tunnelmaa. Mummon keittiö oli ihana paikka, siellä tuoksuivat kahvi ja köyhät ritarit, ikkunan takana oli omenapuita ja niiden takana lehmihaka. Aurinko paistoi aina sisään mummon keittiöön (lapsuudessa taisi ollakin aina aurinkoista) ja ikkunalla oli pelargonia. Kello tikitti hiljalleen seinällä ja mummo puuhasteli verkkaiseen tahtiin vanhan puuhellansa äärellä. Mummo nukkui pois samana päivänä, kun vanhempi tyttäreni syntyi. Mummon kuva on aina esillä - se helpottaa ikävää.






Isovanhempia kautta aikojen. Edessä mummoni keittiössään :)

Vi snakkes !


4 kommenttia:

  1. Aika kuuluu tosi nopiaa ja lapset kasvaa hurjaa vauhtia ja lapsuus menee pian ohi. Must on hyvä vaan mitä kauemmi lapsi pysyy ns, lapsena kyl sitä sit ehtii aikuisena ol. Aivan ihana vaikuttava runo ja kyl teil on kyl niin pal kaunist :) Ihana postaus kokonaisuudessaa :) Mul käy nii et ku pitäis alkka kirjottaa ni pää lyö tyhjää ja kirjottele jonnin noutavii..No en kyl alunperinkkä meinannu kauhee syvällisii juttui kertto, vaan pintaraapasua meidä elämäst. Tervetuloa taas meil, olen laittanu ny makkari kuvii :)

    VastaaPoista
  2. Täytyypä tulla teillekin :) Pintaraapaisua se yleensä täällä munkin blogissani on ja tietysti noita sisustusjuttuja, kun siitä kerran pidän ja sitä harrastan & opiskelen. Eihän sitä niin vakavissaan tarvitse kirjoittaa, vaikka joskus niitä vakavempiakin aiheita tosin ilmaantuu ja yllättäen syntyy tarve niistä kirjoittaa ja filosofoidakin vähän :) Nyt lähden teille kylään !

    VastaaPoista
  3. Minunkin kuopukseni täyttaä tanä vuonna jo 11 vuotta :). Aika menee vähän liian nopeaan...

    Paljon onnea sankarille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ! Niinhän se aika menee, kuin siivillä. Toisinaan sitä toivoisi voivansa jarruttaa edes pikkuisen.

      Poista