Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

lauantai 6. lokakuuta 2012

Ilo pintaan vaik syän märkänis

Tulipa tässä kuluneella viikolla (jälleen kerran) kuultua tukevaa kritiikkiä kaikkia positiivisella asenteella ja hyvällä mielellä kirjoitettuja blogeja kohtaan ja jäin sitä kovasti ihmettelemään ja pohtimaan ! Kriitikko kuvaili bloggaajia ikuisiksi pikkutytöiksi, jotka elävät vaaleanpunaisessa prinsessamaailmassa kaukana todellisuudesta ja kuvittelvat palmikkoneuleiden, mustikkapiiraiden, puutarhatarinoiden ja kynttiläasetelmien olevan jollakin tavalla tärkeitä tai mielenkiintoisia ! Nämä hyvän fiiliksen blogit (Norjassa rosablogg) ovat kuulemma osoitus typeryydestä ja naivista ajattelutavasta. Kriitikon mukaan kenelläkään ei voi olla tällaista vaaleanpunaista elämää ja blogeissa pitäisi olla enemmän "oikeaa" elämää, painavaa asiaa ja sitä rataa.....

Suomalainen sananlasku: "Kell onni on, se onnen kätkeköön", johtunee juuri tällaisista asenteista, sillä toisen ihmisen onnellisuus ei kaikkia miellytä. Tätä on joskus vaikea ymmärtää. Se, että joku paistelee mustikkapiirakkaa tai sisustaa lastensa huonetta, tekee retkiä metsässä tai kutoo sukkia, on sellaista arjen onnea ja mukavaa puuhaa. Miten se voi olla jollekin toiselle kuin punainen vaate härälle ? En myöskään ymmärrä miksi arjen onnesta ja mukavista jutuista ei saisi kirjoittaa ? JA MIKSI NÄITÄ BLOGEJA VIHAAVA IHMINEN NIITÄ KUITENKIN LUKEE ?

Oikeaa elämäähän tämä on, ei mielikuvitusta ! Itse nostan hattua lukemieni blogien luoville ja aikaansaaville, ahkerille ja positiivisille ihmisille ! Meillä kaikilla on oikea elämä, suruineen ja ongelmineen, mutta monet meistä tekevät kuten minäkin, haluavat korostaa elämän hyviä, valoisia ja ihania puolia !


Onni on tavallisen torstain sydämen muotoinen peruna <3


Onni on syyspäivän aurinko <3

Omaa elämääni varjostaa tällä hetkellä läheisen ihmisen vakava sairaus ja yhteisen ajan loppuminen ! Nuoren ihmisen sairaus ja kuolema ovat varmastikin "oikeaa elämää" ja voisin tietysti keskittyä siihen ja kirjoittaa mustanpuhuvia juttuja vaikeista päivistä. En kuitenkaan tee niin, koska hänkään ei niin tee ja suuttuisi, jos niin tekisin. Hän itse keskittyy yhä elämän valoisiin ja hyviin puoliin, rakastaa käsitöitä, sisustuspuuhailua, vaatteita jne. Hän lukee "hyvän tuulen"-blogeja saadessaan solumyrkkyä ja iloitsee hyvistä päivistä koko sydämensä voimalla :) Omiensa sanojensa mukaan hän olisi jo poissa, ellei keskittyisi kaikkeen hyvään ja ammentaisi energiaa lempipuuhistaan.


Elämä on lyhyt, sen olen totisesti oppinut. Siitä kannattaa iloita ja iloa on lupa jakaa !


Poissa olevien rakkaideni muistolle <3

Ilo pintaan vaik syän märkänis - se on oma ohjeeni ja mummolta opittu ! Maailma on paha, paljon on ns. painavia asioita ja surua, huolia ja pohdittavaa...ja juuri siksi onkin niin tärkeää nähdä myös tuo "vaaleanpunainen" puoli ja iloita arjen asioista !

Kiitos kaikille teille ihanista blogeistanne ! Joukossanne on loistavia kirjoittajia, valokuvaajia, käsityöläisiä ja puutarhureita !





Sitten pikaisesti sinne mun vähemmän tärkeään maailmaani, eli sisustus-ja vaatehöpinöihin.

Olimme tyttöjen kanssa syysostoksilla ja löysin ihan kivoja perusjuttuja !
Meikäläiseltä jäävät kyllä neuleet tänä vuonna ostamatta, sillä "mummotauti" ilmoittelee jo itsestään ja minulla on nykyään aina kuuma ! Ohuet, sifonkipaidat ovatkin nyt kovasti mieleen :D
Löysin myös mukavat Vagabondin nilkkurit ja Ilse Jacobsenilta löytyi jälleen kerran mieluinen huivi.  Töissähän mulla onkin työasu - varsin kätevää !



Perjantaiaamu, asu kotona ja töissä.


Aivan ihana löytö olivat myös Lot´s living:in käsintehdyt kahvikupit /mukit !!!




Vitriinikaapin järjestelyä kollaasin muodossa. Olen hirmuisen ihastunut Åhlensin tuoksukynttilöihin ja kynttilän palettua loppuun, käytän niitä tuoksuna kaapissa.





Laitoin muuten itseni tästä päivästä alkaen ostoskieltoon ja säästän rahani hartaasti odottamaani Helsingin reissua varten :D  Voi miten sitä odotankaan !!!

Onnellisia päiviä teille kaikille !
Vi snakkes :)

12 kommenttia:

  1. Voi voi, meitä riittää moneen lähtöön. Ihan puhut asiaa. On kai niille marmattajille ja kaiken negatiivisena näkevillekin blogeja, että kai niissä seuraamista riittäisi.

    Voimia ystävällesi ja sinulle hänen rinnallaan. Toivottavasti Helsingin reissustasi tulee ihanan iloinen, vaaleanpunaisen satumainen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Kahden viikon päästä matkalla kohti Helsinkiä :D
      Totta, onhan niitä monenlaisia blogeja ja jokaiselle löytyy varmasti "oma maailmansa". Taidanpa ensi kerralla neuvoa kyseistä ihmistä googlaamaan "feel bad-blogit" ;)

      Poista
  2. Voi voi sanon minäkin. Eiköhän yksi bloggailun parhaimpia puolia ole se, että ne tuottavat kauneutta ja iloa. Ja ainakin minun blogissani on välillä surkeaa arjen marmatustakin, D!

    Ihanuuksia kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin; kauneutta ja iloa, inspiraatiota ja vinkkejä !

      Poista
  3. Olen täysi samaa mielt sun kans tottakai jokasel on elämäs murhei ja kaikenäköst niin ku mullaki murun kans mut en mä semmosist ruppe kirjotta vaan just elämän kivoist pualist ja hömpötyksist ♥ En mä ainakka jaksais jottai valitus ja surulli blogei lukke ain ♥
    Voimia vaan ystävän kans, sitä kyl tarviitte ja näi se vaan on et ain pitäis arvostaa mitä on ja jokast päivää ♥
    Hah mul on kaua jo tullu semmmossi kuumii alttoi ja paksu talvitaki alla pirän vaa ohut neulos paitta ja torel harvoin neulet ♥ Mut ilttasi olen sohval iha jääs ja sit onkki vaattei pirust ja kaks peitto hah ♥
    Kivat ostokset sul ja hyvä sääret ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kauniista sanoista <3 On niin hirmu vaikeaa katsoa läheisen ja rakkaan ihmisen kuihtumista pois, tuskia ja pelkoakin. Onhan meillä hyviäkin päiviä ja silloin, kun hän jaksaa vähän enemmän, teemme kaikenlaista mukavaa :)

      Sama juttu muuten mullakin, iltaisin olen vilttien alla ja teekuppi kädessä, päivisin on NIIN kuuma ja sama vika iskee myös öisin..hihhii.

      Poista
  4. Mä myös kyselen aina itseltäni näihin ihme valittajiin törmätessäni, että MIKSI luet semmoista blogia, mikä on niin ärsyttävä?! Kyllähän sitä löytää niitä valitusblogejakin pilvin pimein, jos niistä enempi pitää. Ja kai sitä jokainen saa kirjoittaa just siitä, mistä tykkää. Ihmiset on toisinaan niiiiin outoja! :D

    Tosi ihania juttuja sulla tuolla vitriinikaapissa. Mäkin haluaisin tommoisen kaapin, jos olisi tilaa. Ehkä sitten seuraavaan kotiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu välillä, että valittaminen on joillekin ihmisille ikäänkuin "harrastus" ! Maailman helpoin tehtävähän lienee juuri muiden ihmisten tekemisten arvostelu ja kritisointi !

      Vitriinikaappi on muuten Ikeasta ;)

      Poista
  5. Kritisoikoon känkkäränkkä kaikessa rauhassa, ei kukaan hyvänmielen blogeja pakota lukemaan. Taisi vain haluta sohaista kepillä herhiläispesää ja katsoa, millaista jälkeä tulee. Maailmassa on kaikenlaista, hyvää ja pahaa, iloa ja surua. Bloggailu ja hyvänmielen blogien lueskelu on hyvää vastapainoa arjen painavammille asioille. Se, mitä tänne kirjoittaa muiden iloksi, on vain pieni siivu elämää, mutta tuskinpa kaikkea blogiin tulee laitettua.
    Voimia ystävällesi, ja sinulle myötäelämiseen.
    Naurahdin ”mummotaudille”, on niin meidän äidin käyttämä sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tänne tulee nimenomaan laitettua sellaista huoletonta hömppää ja harrastuspuolta :)
      Meidän äidiltähän se minäkin tuon "mummotauti"-sanan olen perinnyt :D

      Poista
  6. Itse ainakin käyn täällä blogistaniassa, kuten myös sinunkin blogissa :) tuulettamassa päätäni, katselemassa kauniita kuvia ja hakemassa inspiraatioita. "Realitya" on ihan tarpeeksi omassakin elämässä :D

    Tuttu lause itsellekin tuo "Ilo pintaan vaik syän märkänis"...siellähän ne omatkin sukujuuret on Karjalassa.

    Mukavaa viikonloppua sinulle ja kiitos tästä blogista! :D

    VastaaPoista
  7. Niin totta mitä kirjoitit: omaa elämäähän tämä on, ei mielikuvitusta. Tuo on niin suomalainen asenne, ettei mistään saisi olla (liian) iloinen saati sitten näyttää onnellisuutta muille. Hyvänä esimerkkinä yksi päivä lapsuudesta: olin saanut uudet Levikset ja lähdössä ne yllä kouluun ensimmäistä kertaa. Juuri ennen lähtöä äiti kielsi sanomasta kenellekään, että ne on uudet. Ettei kenellekään toiselle tule sitten paha mieli jne. Voihan rähmä sanon mä, nuo asenteet kasvaa niin syvällä, että olen päättänyt pitää tiukkaa kuria etten itse muutu yhtä happamaksi ajan kuluessa.

    Mulle blogin kirjoittaminen on jonkinlaista hengähdystaukoa kurjista asioista ja silloin keskityn näkemään arjessa kivoja asioita. Aivan kuten Minna M:kin kommentoi: tämä on vain pieni siivu elämää. Ja voishan tässä kirjoittaa vaikka mistä: äitipuolena olemisesta, biologisen äidin mustasukkaisuudesta ja turhista taisteluista ihan vaan itse taistelun - ei lasten, puolesta. Mutta enpä jaksa tuhlata niihin sen enempää energiaa vaan käännän katseeni muualle ja annan sen näkyä myös kirjoituksissani.

    Ihanaa + toivottavasti aurinkoista viikonloppua sulle Marianna :)

    VastaaPoista