Kotimaassa vierailulla

Tervehdys pitkästä aikaa !
Lomani koti-Suomessa oli aivan hurjan ihana, eikä sieltä matkamuistona tuotu flunssakaan harmita yhtään....onhan se maailman ihanimmalta kummipojalta saatu :)
Lomalla ihasteltiin Helsinkiä ja sen mukavia liikkeitä, kahviloita ja julkisivuja. Lomalla tavattiin ystäviä ja naurettiin viinilasin äärellä vedet silmissä....voi miten heitä kaipaankaan ! Lomalla ajeltiin junalla Turkuun, saunottiin isän lämmittämässä saunassa, syötiin äidin laittamaa ruokaa ja nautittiin joka hetkestä.
Päivät menivät kuin siivillä ja kyyneleiltä en voinut välttyä tälläkään kertaa lentokoneen noustessa siivilleen ja kääntäessä nenänsä kohti Osloa.
Sinne jäi Suomi, ihanuuksien ihmemaa, rakkaat ihmiset ja se jokin "oma", jota täällä ei koskaan ole !

Kotona Norjassa ovat kuitenkin lapset ja mies, eli ne Norjan rakkaat ihmiset (ja lemmikit)......se helpottaa ikävää ja tekee Norjasta "nykyisen kodin". Norjassa koen itseni kuitenkin juurettomaksi, kävelen täällä kevyesti ja jotenkin ilman merkitystä. Olen täällä aina vieraana, täältä puuttuu se jokin "oma".  Suomessa tunnen juureni miltei fyysisesti ja koen alla olevan maan omakseni joka askeleella. Hassua, hullua ? Ehkä, mutta näin se vain on.

Iloa täällä  kotona tuottivat runsaat tuliaiset (Suomesta löytyy aina niin paljon kaikkea mukavaa) ja varsinkin ruisleipä, Angry birds-kahvi, Fazerin suklaa ja tällä kertaa myös design-heijastimet ! Siippa sai Eero Aarnion doggy-heijastimen koiran kanssa ulkoiluun ja kerrankin sain miehen laittamaan heijastimen hihaansa heilumaan - nice !

Eilen kummasteltiin ja kummiteltiin Halloweenin merkeissä ja tänään ollaan jo aika lailla rutiineissa...vaikkakin yhä flunssan kourissa siis :)

Ohessa matkatunnelmia kuvina:

Helsingissä kannattaa nostaa katse ylös, sillä rakennustan julkisivut ovat aivan hurmaavia. Niihin en kyllästy koskaan.










 Destinyn sisustus on kiehtova ja liike on ehdottomasti suosikkieni listalla :)
Löytyy Esplanadilta.




Tähän väliin on laitettava pienen flunssapotilaan hieman pölyiset sukkahousut ja varpaat .....niin ihanat !




Turussa kuvailin vanhempieni luona. Olen niin ylpeä heistä, sillä heidän luonaan on aina kaunista ja nuorekasta - mistään vanhusten kodista ei näiden reippaasti 70-vuotiaiden vanhempieni kohdalla ole kysymys :)







Teekannu on Toivo-papan vanha ja oikeastaan sotamuisto. Se on selviytynyt sodan jaloista Karjalasta (evakkomatkassa)  ja koristaa nyt äitini kaunista keittiötä.



Suloiset lankakeräkynttilät...niihin olen innostunut minäkin.

Alla oleva puu löytyy vanhempieni talviparvekkeelta ja on saanut oksilleen tallilyhdyt. Se luo ihanaa tunnelmaa talven pimeälle parvekkeella ja on kaunis päivänvalossakin.
Takana oleva "ikkunaluukku"-peili on kuin tallinikkuna ja sopii paikalleen sekin.





Äidin keittiö on äidin keittiö. Siellä on hyvä olla !



Lumesta huolimatta oli vanhempieni pihalla lähes kesäinen tunnelma..paikottain ainakin.

Omena ei puusta niin pitkälle putoa ja luulenpa saaneeni sisustusgeenin äidiltäni. Mummollakin oli aina "sorjaa" ja siskoni on varsinainen somistaja :)
Hänen uskomattomista ideoistaan ja luomuksistaan enemmän toisen kerran.

Nyt menen tuonne tee-kaapille ja laitan kupillisen lämmintä hunajalla terästettynä !
Fazerin sinistä on vielä muutama pala jäljellä, joten lääkkeen nimissä taidan ottaa sitäkin.

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille !

Ai niin...olen saanut haasteenkin - kiitos Irlantiin !
Tartun siihen heti, kun flunssa on hellittänyt :D

Vi snakkes !





Kommentit

  1. haikean suloinen postaus:)

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Niin tuttuja ulkosuomalaisen tuntoja kuvailit. Vaikka maailmalla on ihan hyvä olla, täällä puuttuu se hyvin tärkeä "jokin oma".

    VastaaPoista
  3. Kiva ku pääsit Turkkuuki käymää ♥ Uskon torel et on vaikkia lähteä pois rakkaire luot ja synnyinmaast ♥ Kaunis sun vanhemppie koti ja torelkki nuorekas koti ♥ Kiva ku matka onnistu ja ol kivaa ja jäi hyvät muistot ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kuule tuli pala kurkkuun, kun äiti ja isä jäivät Turun asemalle vilkuttamaan! No, kesällä uudestaan ja parammalla ajalla :) Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle Johanna :)

      Poista
  4. Tunne "kevyestä kävelystä" on tuttu... Kun kuuntelee ja lukee ulkomailla asuvien ajatuksia asuinmaastaan, niitä on niin monenlaisia. Jotkut sanovat inhoavansa kaikkea asuinmaassaan ja toiset taas asuvat paratiisissa, jonka rinnalla Suomi ei ole mitään. Ja kaikkea tältä väliltä. Joskus ihmetyttää, miten varsinkin noihin ääripään ajatuksiin joku päätyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä varsinkaan niitä ihmisiä, jotka eivät näe uudessa asuinmaassaan mitään hyvää ja muistelevat Suomea jonkinlaisena täydellisenä paratiisina. Sain kerran kovat "nuhteet" muutamilta suomalaisilta, joiden mielestä olin lähes idiootti, koska juhlin Norjan kansallispäivää kattamalla hopeat pöytään, leipomalla kakun jne. Vielä kovempi meteli nousi siitä, kun tokaisin, että voihan sitä Norjaa juhlia vaikkapa vain siksi, että täältä saa ihan vapaasti lähteä pois ;) Norja ei ole kohdellut minua kaltoin, vaan tarjonnut vakituisen työn, mahdollisuuden opiskella lisää, ihanan miehen ja lapset, upean luonnon ja vaikka mitä. Suomi on rakas kotimaa, mutta tiedän, että esim. tuo vakituinen työ ei siellä olisi mikään takuuvarma juttu (kaksi ystävistäni parhaillaan työttöminä). Kiitos siis Norjalle työstä ! Haaveilen vielä joskus asuvani Suomessa, mutta voin ihan hyvin täällä ulkomaillakin ja juhlin sekä Suomen että Norjan itsenäisyyspäivää iloisena ja kiitollisena.

      Poista
  5. Niin tuttuja bitter sweet tuntoja Suomen vierailun jäljiltä! Itse tunnen olevani hieman juureton molemmissa rakastamissani maissa. Täällä on perhe ja miehen rakas suku, työ ja ystäviä. Suomessa on oma perhe ja ne vanhat niin tärkeät ystävät. Molemmissa maissa on omat niin hyvät kuin huonommat puolensa. Monesti aika kultaa muistot ja kotimaasta muistaa vaan ne positiiviset asiat. Sitten siellä käydessä saattaakin huomata, että todellisuus ei aina vastaakkaan kullattuja muistoja. Positiivisesti ajateltuna meillä ulkosuomalaisilla on kaksi kotimaata; nauttikaamme siis niistä molemmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä kanssasi Päivi ja ihanaa, että tulit oikein kommentoimaan ! Jopa isäni kannustaa nykyään sekä Suomen että Norjan urheilujoukkueita ja tilaa jouluksi kinkun ohelle pinnekjøttiä :) Kaksi maata on rikkaus, niin haikeaa ja vaikeaa tuo kahden välillä eläminen joskus onkin. Kaikissa arjen tilanteissa en aina ihan Norja-myönteinen ole ja myönnän, että ylistän Suomea lausahduksilla, jotka useimmiten alkavat tyyliin: "kyllä meillä Suomessa sentään...", mutta tämä lienee tuttua meille kaikille ulkosuomalaisille ! Päivi, toivottavasti nähdään taas pian !

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset