Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Missä kuljin kerran...

Polkuni tänne Norjaan ei kulkenut ihan suoraan Suomesta, vaan asuinpaikkoinani ovat olleet myös Escondidon kaupunki San Diegon alueella ja muutamien vuosien ajan Kreikan saaristosta löytyvä Rodos <3
Rodos on yhä suuri rakkauteni ja suunnitelmissa onkin viettää tulevaisuudessa häämöttävät eläkepäivät sen hurmaavassa lumossa.

Rodoksella on valtavan suuri ja taatusti pysyvä paikka sydämmessäni ja lomillani siellä olen ikäänkuin kotona ja erittäin onnellinen ja energinen.
Asuessani Rodoksella olivat päiväni varsin työn täyttämät, sillä töitä tehtiin seitsemän päivää viikossa huhtikuusta lokakuun loppuun. Minulla oli kuukaudessa yksi sunnuntai vapaata, mutta tehdessäni iltavuoroja ehdin toki rannallekin. Arjen kiireessä ei tietenkään aina huomaa asuvansa paratiisissa, mutta Rodos oli kuitenkin hyvä paikka asua ja työpaikostakin on vain hyviä muistoja ( aika on ne ainakin kullannut). Vapaapäivien retket ystävien kanssa suuntautuivat parhaille rannoille tai pikkukylien tavernoihin. Talvi Rodoksella oli upeaa aikaa. "Työttöminä" teimme retkiä, vietimme illalliskutsuja ja tapailimme ystäviä rantatavernoissa sateen piiskatessa ikkunoita ja takkatulen lämmittäessä mukavasti. Afti ine i zoi...tämä on elämää, oli ystävilläni tapana sanoa!
Olin silloin nuori, en pelännyt ajella skootterillani saaren kiemuraisilla teillä ja jaksoin mennä töihin pitkäksi venyneen bouzouki-illan jälkeenkin. Nyt, kun kuljen siellä lomillani, muistan nuoruuttani sen kujilla ja teillä, rannoilla ja tavernoissa...missä kuljin kerran :)

Rodoksen saari on kaunis ja tarjoaa lomariemua kaikille ja joka lähtöön. Itse rakastan sen pikkuisia kyliä ja niiden tavernoita, vaikka vanhassa kaupungissakin viihdyn hyvin, enkä tunnu koskaan kyllästyvän sen kapeisiin kujiin, pikkuisiin putikkeihin ja ravintoloiden tuoksuihin. Olen erittäin iloinen siitä, että olen saanut myös perheeni rakastumaan Rodokseen ja viihtymään sikäläisten ystävieni seurassa. Heidän tapaamisensa on aina yhtä ihanaa ja tärkeääkin, sillä kielitaitoni kaipaa aina tuota parin viikon tehokurssia herätäkseen eloon ruostuneesta tilastaan. Aikonani puhuin sujuvaa kreikkaa, Rodoksen murteellakin vielä, mutta norjan kieli on sittemmin ottanut pääosan aivojeni "kieliosastolla" näiden viimeisten 15 vuoden aikana.

Heinäkuussa lennämme jälleen Rodokselle ja sen aaltojen lämpöiseen syliin! 
Tuskin maltan odottaa ja koska odottavan aika on pitkä, laitan tänne blogiini rakkaudentunnustuksen Rodokselle. 

Nämä ovat kuvia, joita olen vanhalla kotisaarellani ottanut ja kertovat ehkä parhaiten, miksi rakkauteni on ikuista ja pysyvää !


 Lindos ilta-auringossa. Kattoterasseilta voi ihailla Akropolista iltavalaistuksessa.







Vanha Kaupunki (Palia poli)  ja herkkuja sen ravintoloista.










 Ixian rantaa - tuolla kärjessä häämöttää Rodoksen kaupunki.










Kalithea kylpylä - kreikkalaiset ovat aina ymmärtäneet hyvän päälle :)




Mielenkiintoista kuvattavaa.




Näitä kesäisen sirityksen soittajia näkee harvoin, mutta tämän soittoniekan sain filmattua.



Kylärakkautta.


Kesää odotellen,

Marianna

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vauhdissa kaiken aikaa

Kylläpä on ollut kiirettä, menoa jos jonkinmoista! Viime viikolla vietin (taas kerran) synttäreitäni ja ihmettelen yhä vuosien määrää, voiko se edes pitää paikkansa ?
Entinen naapurini lohdutti minua FB:ssa  toteamalla, että lienet tullut teini-ikään, kun Justin Bieberin konsertissakin samalla viikolla olit :) Ihanaa, young at heart - se lienee tärkeintä! 
Ja kyllä, me olimme Justinin konsertissa Oslossa, kolme äitiä ja kolme tytärtä nauttimassa kahden päivän hurvitteluretkestä konsertin, hotelliasumisen ja shoppailun merkeissä. Meillä oli valtavan mukavaa pitkistä jonoista ja konserttikaaoksesta huolimatta. Justin oli tyttöjen mukaan "ihan täydellinen" ja olihan se mukavaa olla paikalla vauhdikkassa konsertissa, jossa muuten korvatulpat olivat tarpeen pariinkin otteeseen. Oslon kadut olivat täyttyneet Belieberistä ja jännitys oli käsin kosketeltava.


 Believe-kiertueen bussit saapuvat Grand Hotelille.






Meidän fanimme saivat konsertista muistoksi capsit :)



Oslo on mukava kaupunki ja konsertin jälkeisnä päivänä kiertelimme kaupungin nähtävyyksiä aurinkoisessa ja upeassa säässä. Kuninkaallinen linna, Stortinget, AkerBrygge, Vigelandsparken ja tietysti raitiovaunuajelua paikasta toiseen - tyttöjen iloksi.... ja sitten niitä kauppoja - äitien iloksi :D

Kuningas oli paikalla, lippu kertoi sen.



Vahdinvaihto menossa.  Hans Majestet Kongens Garde.



Vigelandsparken ja fanit! Totesimme, että patsas esittää varmasti nykyajan "tasapainotaiteilevaa isää" viemässä lapsiaan païväkotiin hieman stressaantuneena!







Töissäkin olen ehtinyt käymään ja sairaalassa jo muutamaan otteeseen...KÄSIEN HOITO ON VIHDOINKIN ALKANUT! Saan kolme kertaa viikossa valo-ja kylvetyshoitoa ja tuloksiakin alkaa jo näkyä! Olen niin iloinen :) Synttärimieli olikin siksi hyvä, karttuvasta iästä huolimatta ja lahjat olivat sangen mieluisia. Sain tämän hartaasti ihailemani Riviera Maisonin kellon - pitäähän ikäihmisellä seinällä tikittävä kello olla ;)





 Oma löytö Oslon keikalta olivat nämä somat munakupit. Minulla on tapana ostaa jokaiselta matkalta, pieneltäkin, jokin muisto.

Synttäri-iltana käytiin syömässä Intialaisessa ja sitten olikin kuplivan aika...aah !













Kotona olemme tehneet pihatöitä ja kesäpihaakin olen jo uskaltautunut laittamaan. Tänään tosin sataa kaatamalla! Tämän vuoden kesäpihasta löytyy mm. Oliivia ja sitruunaa, kirsikkaa - kuten viime vuonnakin - ja tietysti kesäkukkia, toistaiseksi orvokkia ja Espanjan margarethaa. Paviljonkia en ole vielä uskaltanut pystyttää, mutta ehkäpä sekin kohta saadaan paikoilleen.
Tulisipa nyt kesästä kaunis ja lämmin, sitä toivon niin hartaasti. Heinäkuun tuulet koetaan Kreikassa ja siitä iloitsen jo nyt. Hyvät ystävät, rakkaat kujat, maailman paras ruoka, ehkäpä bouzouki-iltakin....voi miten mukavaa meillä taas onkaan :)

Sateen ja tuulen riepottelemana tein tänään Tiropitat iltapalaksi - se lohduttaa kaipaavaa sydäntä. Kaupassa ei ollut filotaikinaa, joten illan versio tehtiin voitaikinaan. Sekoitan Fetan joukkoon hieman juustoraastetta, munan, aavistuksen maitoa, pikkuisen minttua (puhalluksen mustapippuria) ja siinähän se - nopea versio tiropitasta iltateen kyydittäjäksi ! Hyvä maku syntyy kuitenkin vain aidosta Fetasta, eli sen on oltava kreikkalaista. Oma suosikkini on yhä Kolios.


Vi snakkes,

Marianna

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Haikarajahdissa

Olen aikaisemminkin kirjoittanut saarellamme olevasta haikarayhdyskunnasta, jonka saapuminen keväällä "haikarametsään" on aina mukava tapahtuma. Nämä harmaahaikarat asuttavat vanhaa ja korkeaa, mutta pientä kuusimetsää ja suurina lintuina keinuttelevat kuusenlatvoja aikamoisella voimalla. Meteli haikarametsässä on valtava, huudot ja "rääkäisyt" ovat kuin suoraan Jurassic Parkista ja lentäessään haikara kyllä muistuttaakin vähän lentävää liskoa :)
Haikarat saapuivat jo kuukausi sitten ja rakentavat nyt pesiään. Olin tänään Linuksen kanssa lenkillä haikarametsän kupeessa ja kamerakin oli mukana, joten onnistuin ikuistamaan muutaman lennon kuviksi. Vaikeaahan niitä on kameralla vangita, sillä nämä pitkäjalat lentävät vain lyhyitä pyrähdyksiä latvasta toiseen, mutta muutaman ihan kelvollisen kuvan sain kuitenkin napattua.
Metsän vieressä laiduntavat villilampaat - aivan ihania - ja merellä huutavat lokit! Auringosta saimme nauttia tänäänkin ja nyt jo oikeastaan kaipaisimme sadetta....puutarha ja nurmikot suorastaan huutavat sitä !









Viikonloppuna olimme mökillä ja teimme myös lenkin Tau Fort:iin, jossa saksalaiset pitivät asemiaan 2, maailmansodan aikana. Paikka on aavemainen vanhoine bunkkereineen ja vuoren sisään rakennettuine käytävineen, tykkijalustat ovat yhä paikoillaan ja bunkkereiden kaikuvissa huoneissa voi miltei kuulla sotilaiden ääniä....aavemaista!


Stavanger aamuauringossa ja me matkalla mökille.






Mökin pihassa alkaa vihdoinkin vihertää.



Meri, aurinko ja minä :)



Saksalaisten bunkkereissa - upeat näköalat merelle. Näitä vanhoja saksalaisbunkkereita on täällä paljon - olihan Norja saksalaisten miehittämä ja taktisesti tärkeä maa.

Kotona olen siivoillut pientä kevätsiivousta ja parannellut edelleen näitä onnettomia käsiäni. Minulla on maanantaina aika sairaalaan, vihdoinkin, joten toivon ja rukoilen saavani apua !
Ensi viikolla on edessä myös Justin Bieberin konsertti Oslossa. Sinne matkataan nuorimmaisen, kahden hänen ystävänsä ja heidän äitiensä kanssa - tyttöjen reissu siis :) Korvasuojat olen jo hankkinut ja toivon, että selviydymme teinikaaoksesta !Aiomme nauttia myös Oslosta koko konsertin jälkeisen päivän ja tytöillehän matka Justin Bieberin konserttiin on vuoden suurin tapahtuma :D


Tänään siivosin keittiötä ja ostin uuden oliivipuun. Se saa toistaiseksi asua keittiössä, mutta muuttaa myöhemmin ulos.









Puhdas keittiö ja hyvä mieli, mutta pikkuisen kipeät kädet.


Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille,

Marianna

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Mökkikausi 2013 on avattu :)

Mikä upea pääsiäinen täällä on vietettykään ! Aurinkoa siniseltä taivaalta koko armaan viikon ja suloisen lämmintäkin jo, päivällä siis!  Yölämpötilat ovat sen sijaan yhä olleet vuodenaikaan nähden epätavallisen alhaisia ja luonnon herääminen ainakin kuukauden myöhässä. Lampaat karitsoineen puuttuivat yhä maalaismaisemasta, kevään kukkaloistoa ei vieläkään näy ja maa on kovaa, routaista ja kuivaa! Maastopalot riehuvat päivittiäin ja sen ymmärtää maisemaa katsellessa.
Eilen näin kuitenkin jo kevään ensimmäisen perhosen, talitinttipariskunta muutti pihakoivun pönttöön ja kärpäsetkin olivat heränneet talvikoloistaan. Kevät on ovella!
Mökillä kului siis näissä olosuhteissa sekä takkapuita että aurinkovoidetta!  Ja mökkikausi on virallisesti avattu!


Maa on kuivaa, keltaista ruohoa ja syttyy helposti.



 Aurinkoista mökkimaisemaa - maalis-huhtikuussa ranta on jatkuvasti Kvinandien
( eng. Goldeneye) sorsalintujen miehittämä. Kosiotanssit ja laulut ovat hienoa katseltavaa.

Tämän vuoden pääsiäismunametsästyksessä seurattiin valkoisia puuvillahanskoja....niihin oli kätketty pääsiäismunia ja hanskoja seuraamalla / keräämällä löysi myös varsinaisen pääpalkinnon luokse.   Hanskani ovat olleet perheessämme jo jonkin aikaa vitsailun aiheena, niitä kun löytyy milloin mistäkin.....siitäpä idea tehdä niistä osa pääsiäisaarrekarttaa :) Hovimestarin polku!  Jotain hauskaa pitää sairaudestakin kehittää: ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin -ajatuksella :)








  Viileä, mutta kaunis ilta vuonossa.








 Tintit muuttivat pönttöön pääsiäisenä.


Metsätyöt siivittivät muuten niin laiskaa pääsiäisen viettoa! Luumupuiden typistys, metsän raivaaminen ja haravoiminen tekivät hyvää herkuttelijoille, siitä ei ole epäilystäkään :)
Nuorimmainen ompeli ja askarteli kaikenlaista pientä - ihanaa kuulla, kun ompelukone hyrisee mökin vintillä ! Viihdyn maalla ja vähän primitiivisissä oloissa varsin hyvin. Maalla on sitä lapsuuden mummolan tunnelmaa, yksinkertaista ja rauhallista. Lempipuuhiani on lämmittää vettä vanhassa kahvipannussa puuhellalla, "lotrata" pesuvettä kauhalla pesuvadista toiseen ja tiskaaminen vanhaan malliin on aivan loistavan terapeuttista!  Kahvikin tuoksuu paremmalta mökissä, kuin kotona :)


Tiskimaisema - rinteessä ikkunan takana kasvaa mm.mustikkaa.








Mökin tunnelmaa, rauhaa ja vanhaa aikaa.

Pikkuisen sisustusasiaa on tähänkin postaukseen tungettava, eli vierasmökissä jatketaan meritunnelmalla. Ikkunakarmien maalaus jäi tälläkin kertaa, samoin katon viimeinen maalikerros, mutta onhan tässä kesä edessä. Vierasmökki on entinen kanala, siksi pieni muistutus siitä kirjaimin (murteella). Sininen vimppelinauha ostettiin lauantaina. Sinivalkoinen pelastusrengas on kirppislöytö.




Vintillä on nuorimmaisen oma nurkka. Sinne hankittiin värikkäät pallovalot ja kakkupalathan ovat DIY:tä, eli styroksista tehtyjä. Marjat ovat kiviä. Vintin sängyt ovat lomavauhdissa usein petaamatta...niin tälläkin kertaa :D 
Saldo: ei maalausta ( vaikka aikeissa olikin), ei petausta, vain osittainen ikkunanpesu tehty (pahimmat suolat pois, muttei kaikista ikkunoista).....mutta metsätyöt sentään tehty ja aurinkohoitoa annettu käsille ja sielulle :D




Saapa nähdä miten tämä Strand-kunnan maalaismaisema muuttuu seuraavien 5 vuoden aikana, sillä lauttayhteys korvataan vuonna 2018 valmistuvalla merenalaisella tunnelilla ja rakennusboomi on selvästikin jo alkanut. Pakkohan siihen on vain sopeutua, tonttimaa on haluttua & kipeästi kaivattua ja kaupunki kasvaa väkisinkin maaseutua kohden. Lauttaa jäämme varmasti kaipaamaan, sillä lautalla on oma tunnelmansa ja kesäisin matkan aikana syödään aina jätskit.

Iltahämärässä lautta näyttää niin romanttiselta, että tulee ihan haikea mieli. Lisäksi ajatus merenalaisesta 20 300 m pitkästä tunnelista hirvittääkin vähän.



Nyt aurinkoon täällä kaupunkiterassilla, myöhemmin lenkille suomalaisessa seurassa :)

Hyvää huhtikuuta kaikille !

Marianna