Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kyläluuta

Työjakson viimeinen päivä ja edessä viiden päivän vapaat - huh ja puh - helteessä on tuskailtu ihan kunnolla, sillä liikkeemme ilmastointi on rikki (ollut helteen ajan) ja teemme töitä 27 asteen lämmössä. Syksyn haalarit saapuivat sopivasti helteeseen ja tuntui varsin eriskummalliselta laittaa syysmallistoa esille hien virratessa pitkin selkää. No, hikoilu laihduttaa - lohtu sekin! 
Olemme saaneet myyntiin aivan ihania uusia merkkejä ja päivät ovat toistaiseksi kiireisiä turistien johdosta, mikä on todella mukava asia. Turistien kanssa on aina kiva jutella ja se on ehdottomasti yksi työni parhaista puolista.  

Rodos-sarjaa ajattelin jatkaa tänään kylien parissa (kuten luvattu). Ajattelin viedä teidät Lindokseen, en ylös Akropolikselle, vaan kylään sen juurella. Periaatteessahan Lindos on kaupunki, antiikin kaupunki, mutta kuuluu Rodoksen kuntaan. Me ajoimme tällä kertaa Ialyssoksesta Lindokseen Pastidan, Maritsan ja Psinthoksen kautta. Ajattelin esitellä teille myös rakastamani Koskinoun. Kyliähän tällä saarella riittää, mutta jätetään osa niistä tulevaisuuteen. 

Ialyssos, josta kyläluutailumme alkaa, on sekin virallisesti kaupunki. Tosin käytännössä se on enemmänkin paisunut kylä ja suosittu turistialue. Mukavia kauppoja riittää täälläkin ja hotellien lisäksi alue on asuinaluetta, joten Carrefour & Lidlkin löytyvät täältä (meille, joille turistikaupat ja -marketit eivät riitä, koska talven ruokavarastot on saatava kuntoon). 
Huippuhotellien viereltä löytyy asuintaloja ja aasikaan ei ole yllätys. Mukava sekamelska!  

Pastida ja Maritsa ovat pikkuisia kyliä ja elämä niissä on verkkaista. Monet Rodoksen kylistä ovat verkkaisia ja asukkaat ikä-ihmisiä, sillä lähes kaikki työikäiset löytyvät Rodoksen kaupungista tai muista turistien suosimista kohteista. Kylissä näkee paljon isovanhempia lastenlapsien kanssa - kesä isovanhempien luona on tuttu juttu monelle rodoslaiselle lapselle - joidenkin kohdalla kesä menee lähes vanhempia tapaamatta. Tästä asiasta ja muutakin vakamampaa tulevassa postauksessa. 


Pastidan aamupäivää



Psinthos 








Kyläluutia monenmoisia :)





Psinthos on verkkainen sekin, mutta sen keskusta on hieman vilkaampi ja tavernoissa on aina väkeä. Psinthoksesta löytyy yksi suosikkiravintoloistani: Pigi Fasouli.
Ihana perheravintola, mukava talonväki, loistava ruoka - todella perinteistä kreikkalaista keittiötä ja maku kotitekoista - aah! Tänne saattaa olla vaikea löytää, mutta kannattaa kysyä Psinthoksen keskustassa neuvoa, eiköhän tie löydy. Pienet, makeat lampaankyljykset, grillissä paistettu possu, horta ("kauden vihreää"), kalamari, saganaki....lista on pitkä! 



Meillä on tapana vierailla myös kylien kirkoissa (hulluna ikoneihin ja kirkkojen kauneuteen) ja sytyttää kynttilä siellä missä pysähdymme.








Kaunis Rodos <3





Lindos, tuo valkoinen helmi, on upea näky jo kaupunkiin saavuttaessa. Siihenkään näkyyn en koskaan kyllästy. Lindoksessa on heinä-elokuussa todella kuuma, mutta kylän kadut on katettu viiniköynnöksin, joten varjoa löytyy. Kapeilla kujilla on ihana kuljeskella ja lukuisat kattoterassit houkuttelevat herkuttelmaan. Ne ovat mukavia paikkoja varsinkin auringonlaskun aikaan, jolloin maailma muuttuu silmissä ja Akropolis valaistaan pimeässä. 







Minä rakastan mummoja, heidän viisauttaan, lämpöään ja rauhaansa. Tapasin tällä kertaa Lindoksessa mummon, jonka kanssa jäin pitkäksi toviksi juttelemaan. Tämä ihana mummeli pitää ns. avointa taloa, jossa voi käydä katsomassa lindoslaista kotia sellaisena, kuin se aikoinaan oli. Täällä on vaalittu isoisoisovanhempien esineitä ja huonekaluja ja pidetty kaikki ennallaan. Käyminen täällä ei maksa mitään, jos haluat, voit jättää kiitokseksi sen mitä haluat. Me juttelimme menneistä ajoista, ajasta jota nyt elämme ja siitä, miksi minä aikoinani lähdin tältä saarelta pois. Lämmin halaus, suukkoja ja suukkoja, toivomus siitä, että vielä tapaamme ja basilikaa minulle mukaan kaikkiin taskuihin ja laukkuun....ja taas ihmettelin itsekin, miksi silloin joskus lähdin <3 Oman mummon muisto tuli mieleen, mutta myös elämäni tällä saarella ja tunnekuohu oli valmis. 

Hyvää energiaa ja lohtua <3  Kaikki ikonit ovat vanhoja.



Täällä on niin hyvä olla, enkä koe itseäni täällä koskaan yksinäiseksi. Olen sopivasti hullu, aivan kuten täkäläisetkin, joten sovin tänne paremmin kuin Pohjolaan. Täällä koen olevani kotona ja missään en ole kokenut itseäni niin hyväksytyksi ja pidetyksi, kuin täällä. Pohjolassa olen liian avoin ja "omituisena" vähän etäällä pidetty, erilainen. Täällä kuten kaikki muutkin ja samanlainen :) Taikauskoinen, pikkuisen diiva hienohelma, avoin asioistani, intohimoisesti minulle tärkeistä asioista paasaava ja joskus liioittelava :D hehhee.... ihan kreikkalaisen utelias en kuitenkaan ole, tai suora - siitä olen ainakin opetellut pois! 

Hulluuteni ei näy täällä, joten auttaessani lindoslaista kaupanpitäjää siivoamaan sopivan kesähameen etsimisen jälkeen ilmestynyttä vaatekaaosta, sain lahjaksi numeroidun öljyväriteoksen kankaalle.....niin ja täyden kympin hameen (jota siis etsittiin, koska rouva oli varma, että se olisi minulle juuri se oikea hame...ja se oli kadoksissa). Hame ja taulu ja basilikat ... kyllä Mariannaa taas "pallutettiin" niin, että perhekin jo ihan ääneen hämmästeli tätä mamin Rodos-taikaa :D


No, jatketaan asiaa...... laitan Lindoksen teille nyt kuvina - enemmän kuin tuhat sanaa.


















Koskinoun kylä on vain kivenheiton päässä Kalitheasta ja mitä romanttisin paikka. Kävimme siellä ihailemassa iltaa ja syömässä paikallisten ystäviemme kanssa, mutta pakkohan sinne oli ajella myös päivänvalossa ja kuvata tätä somaa kylää. 
Janni's taverna on ehdottamasti suositeltava herkuttelupaikka ja koettakaapa talon punaviiniä.....jumalten juomaa :) Täällä olen ajatellut viettää eläkepäiväni <3 

Rodokselle ominaiset rullakivet toistuvat kaupungissa ja kaikissa kylissä. Olen niihin niin heikkona - kauniimpaa en tiedä. 









Olisikohan se tässä? Neljäs remontoitava taloni? Sinistä maalia, ihan samassa sävyssä, minulla onkin jo mökillä....:)



















Rodos vähän toisesta vinkkelistä.



Rodoksella ajellessa on mukavaa se, että rantoja on matkan varrella ihan riittämiin ja matkalla Lindokseen voi pysähtyä esim. Tsambikan hiekoille, Kalitheaan tai Falirakiin...tai uida Lindoksessa. 

Toivon, että kuvani tekevät oikeutta saarelle ja sen asukkaille. Minulle Rodos on ikuinen rakkaus ja koti. 

Näiltä puheilta - kalinihta sas kai onira glika <3 

Ta leme, Marianna






7 kommenttia:

  1. Sinua parempaa Rodos opasta saa hakea! Nämä ihanat tarinat ja kuvat veivät tämän rouvan mennessään! Kyllä, tuonne satujen saarelle täytyy päästä, mitä pikemmin sen parempi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Teija, opas on iloinen :) Meillä Stavangerissa tulee parhaillaan vettä ihan kaatamalla ja on sitä odotettukin!

    VastaaPoista
  3. Olipa kaunis oodi Rodokselle! Kiitos hienosta opaskierroksesta. Kerran olen Rodoksella käynyt vuosia sitten. Sinne pitää jossakin vaiheessa palata. Sinun Rodoksesi on ihana paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit ja alkoi tehdä mieli Rodokselle. Minusta on niin mukavaa, mutta myös tärkeää näyttää rakastamaani saarta ja olen todella iloinen, jos kuvani & tekstini herättävät "matkakuumetta". Olen yhä törmännyt ihmisiin, jotka vähättelevät Rodosta joko vanhana ja vähän homeisena charter-kohteena tai sitten nuorison biletyspaikkana. Rodoksella on todellakin menoa myös nuorisolle, mutta baarikatu ei ole muutamaa kymmentä metriä pidempi, eikä sitä tarvitse nähdä ollenkaan. Päiväys on mennyt vanhaksi myös siitä ajatuksesta, että Rodokselle mennään lihapullia syömään ja tanssimusiikkia kuuntelemaan lentokoneen laskettua riemukkaasti taputtaen. Heh....ne olivat aikoja ja hauskoja muistoja nyt :)

      Poista
  4. Ihania kuvia ja paljon kiintoisaa asiaa. Kiitos kivasta kierroksesta.

    VastaaPoista
  5. Tulee niin hirvittävä Kreikan ikävä kun näitä lukee!!! Kreikassa olen ollut aika paljonkin aikoinaan, mutta en koskaan Rhodoksella. Pakko tunnustaa, että olen ollut saaren suhteen vähän ennakkoluuloinen mutta olet kyllä onnistunut muuttamaan käsitykseni ihan päälaelleen siitä "halpa hyvä viina"-saaresta... Saatanpa lähteä tässä joksus vielä Rhodokselle! Tunnen Kreikassa aina sellaista tuttuuden ja kotoisuuden tunnetta, että olen varmasti elänyt siellä joskus edellisessä elämässäni. Kielikin kuulostaa kummallisen tutulta, vaikka en sitä osaakaan :).

    Sinänsä hauska tämä postaus kreikkalaisine mummoineen, koska aloin juuri eilen lukea kirjaa "Når sypressen hvisker" (Yvette Manessis Corporon). Se kertoo Kreikasta (Korfusta) ja juuri nuo mainitsemasi kreikkalaiset isoäidit ovat oleellisessa osassa tarinaa. Ensimmäisen 50 sivun perusteella se vaikuttaa oikeinkin hyvältä ja Kreikan kuvaus aidolta. Suosittelen! (ei ole tainnut ilmestyä vielä Suomeksi).

    VastaaPoista
  6. Hyvää lukuelämystä - täytyypä etsiä tuo kirja :) Halpaa viinaa ei Rodokselta kannata etsiä ja menneisyyttä ovat (onneksi) ne ajat, jolloin suomalaisia sai toisinaan hävetä juuri tuon viinan kirouksen vuoksi. Eiköhän se rähjäsakki suunnista nykyään Sunny beachille Bulgariaan tai muuhun vastaavaan. Nuorison juhlinta jää Rodoksella sinne omalle kadulleen ja on oikeastaan aika ok sekin. Kävimme tarkastamassa kadun, koska omatkin lapsemme siellä viihtyvät ja vaikka tämä täti menoa kauhistelikin, on oltava rehellinen ja todettava, että parikymppisenä siellä olisi ollut hauskaa ;)

    VastaaPoista