Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kuka söi luumut?

Täällä on mitä ihanin päivä! Aurinko paistaa ja lämmittää aivan uskomattomalla voimalla ja jälleen tuntuu siltä, että syksyllä on käsijarru päällä. Viikonloppu meni sateen merkeissä ja osassa maata riehui ihan orkaanin voimalla puhaltanut myrskykin, mutta täällä meillä nautittiin jopa 17 lämpöasteesta - sateesta huolimatta.
Meidän osaltamme viikonlopun sade siirsi mökkeilyä sen verran, että lauantai aloitettiinkin shoppailemalla Sandnesissa, naapurikaupungissamme. Sandnesin kävelykatu, Langgaten, on varsinainen sisustajan onnela - täynnä mukavia putiikkeja ja ihania ideoita. Tällä kertaa tein tosin sen parhaan löydön vaatepuolella, eli talven untuvikko on ostettu !!! 
Tommy Hilfigerin tummansininen Valentina untuvatakki odottaa nyt viilenevää säätä - kiitos kiltin mieheni <3  










 


Sandnesin sisustuskaupat ovat hurmaavia ja mielitekoja aikaansaavia. Tällä kertaa tyydyin paperiin......tarkemmin sanottuna paperipalloihin :)






Nämä ruskeat ja sanomalehtipaperin väriset pallot ovat paljon parempaa laatua, kuin kuvan valkoiset riisipaperipallot. Nämä ovat ohutta, tukevaa pahvia ja kiinnitys palloksi tapahtuu magneetilla.  
Koristelen niillä laatikon, jossa säilytämme nuorison dvd-filmejä. Näin filmit jäävät piiloon ja laatikko muuttuu osaksi sisustusta. 









Ruskean, murretun ja valkoisen sävyjä ..... siniharmaan siivittämänä - niitä mä diggaan yhä vain.

Anopilta saatu pikkupöytä oli tarkoitus aikoinaan maalata valkoiseksi , mutta olen iloinen, etten sitä tehnyt. Appivanhemmillani on valtava määrä huonekaluja, joita he jatkuvasti tarjoavat meille - juuri tätä tummaa tyyliä. Aikaisemmin tuntui siltä, että tuo tyyli on meille aivan väärä ja vanhanaikainenkin, mutta nykyään se miellyttää silmää ihan toisella tavalla. 

Miinan lehmät eivät nekään ole vielä poistuneet laitumelta, vaan kirmaavat yhä seinällä ...... tykkään niistä niin kauheasti! Ostin keväällä uutta Marimekon kangasta vaihtaakseni taulun aiheen, mutta ei....en halua luopua lehmistäni ja suloisista vasikoistani, jotka pimeinä iltaana tuplaantuvat heijastuessaan ikkunaan. Oma karjalauma tuo lohtua kaupunkiin vangitulle ;)














Sandnesissa hurvittelun jälkeen matkattiin maalle ja varsin sumuiseen & märkään vuonoon - todellakin! 
Mittari kiipesi reippaasti sinne 17 asteeseen, mutta raskaat pilvet roikkua rötköttivät matalalla ja vettä sateli yhtenään. 
Luumusato oli muuten kadonnut varsin mystisesti ja ainoastaan puiden korkeimmissa oksissa / latvassa oli jäljellä muutamia luumuja. Mysteeri selvisi varsin nopeasti, sillä rikolliset olivat tässäkin tapauksessa jättäneet paikalle, ei vain johtolankoja, vaan jopa DNA:nsa :D   Eivät ne taida lampaankaan suut tuohesta olla ja luumu piristää taatusti ruohodieettiä! 













Vuono on yhtä kiehtova säällä kuin säällä ja jälleen kerran on todettava, että täällä on se on minun paratiisini. Rakastan olla maalla, kaiken yksinkertaisuuden keskellä. Vuono ja ranta muuttuvat joka päivä ja tuntuu, että aina löytyy uutta ihailtavaa, ihmeteltävää ja tietysti kuvattavaa. 
Rannan kivi yllätti esim. eilen tällä: 





Vierasmökin takana on niin ikään kivi, jolla on jotakin tarjolla - tässä on nimittäin taloamme vartioiva Troll. Näettekö peikon profiilin? 




Peikon sienet ja sammaleet. Mökkimme takana kasvaa paljon upeaa tyynymäistä sammalta, jota käytän esim. joulukoristeissa. 








Voin hyvin kuvitella, että entisaikojen ihmiset näkivät kivissä ja kannoissa peikkoja ja maahisia, kun näissä maisemissa kulkivat. 

Maagista maisemaa. Eilen saimme lisäksi ihastella sekä haikaroita että merimetsoja, jotka lentää tyylittelivät rantalinjaa seuraillen ( ... joista en ehtinyt saada kuvaa...argh). Niin kaunista ja vaikuttavaa. 





Nuorimmainen viihtyi parhaitan sisätiloissa, vaikka sieniretkellä kävikin. Satoi tai paistoi, mökissä on aina sellainen "kesä-fiilis". 
Siivoilin eilen  vierashuoneita & vinttiä ja mieli teki jäädä tänne takan lämpöiseen mökkiin nukkumaan. Kaupunkiin lähteminen käy aina vain vaikeammaksi. 





Tänään kuitenkin kaupungissa, helteessä lähes ja pihatöissä. Ristilukit ovat jälleen vallanneet syksyisen puutarhan, joten verkkoihin törmää tuon tuostakin - täyttä kauhua nämä syksyn pihahommat. Lauantaina luin lehdestä, että ristilukki saattaa purrakin ja kuulemma tuo purema ihan sattuukin. Apua! Lapsena meille opetettiin, ettei ristilukkia saa tappaa (kun sillä on ristikin selässä), joten en tee sitä vieläkään. Harjalla hajoitan verkot, mutta lukki saa mennä menojaan. 

Oikein hyvää ja hämähäkkivapaata viikkoa teille kaikille :) Vielä viikko Suomen reissuun......lasketaan päiviä, lasketaan päiviä! 

Vi snakkes, Marianna








2 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tulin tätä lukiessani niin hyvälle tuulelle. Plussat puolisollesi kauniista takista, mielitiettyä on hyvä hemmotella aina silloin tällöin :-)
    Minäkin riennän mökille niin mielelläni säällä kuin säällä.
    Möksällä viihdyn aina. Viikonlopun vietimme Berliinissä,
    ihan on jo ikävä maalle.

    Aurinkoista viikon jatkoa Marianna!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia!

    Näköjään kaikki arvostavat hyviä luumuja:)

    VastaaPoista