Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Emigrantin ajatuksia



Jag åter blicka vill mot strömmen
Uppå vars strand jag lekt en gång.
Där spann en gång jag ungdomsdrömmen,
Den klingar änn’ i hjärtats sång.


Eleanor Thiessin runosta: Oi Pietari - emigrantin nostalgian monet kasvot


"Emigraatiota voidaan tuskin pitää mitenkään kivuttomana kokemuksena: työn ja asunnon hankkimisen lisäksi muuttajan on uudessa kotimaassaan opittava selviämään myös menneisyyttä koskevien tunteidensa, kuten mahdollisen koti-ikävän ja kaipuun kanssa". 
Näin kirjoittaa Laura Saloluoma artikkelissaan Eleanor Thiessistä ( Ennen ja nyt - historian tiedesanomat).




Emigrantti lapsuuden maisemissa. Tutut rannat ja saaret, lapsuuden muistot ja ikuinen ikävä.  M/S Amorellan kannelta ihastellen.














Tämä toteamus on helppo allekirjoittaa ja omalla kohdallani olen huomannut varsinkin sen, että kotimaassa vierailu ei aina suinkaan helpota asiaa, vaan herättää useimmiten jonkinlaisen identiteettikriisin. 

Suomessa on kaikki tuttua ja rakasta, mutta samalla vierasta ja erilaista. Mielessäni kävi tälläkin vierailullani ajatus vanhasta leikistä: mikä ei kuulu joukkoon?....ja vastaus oli selvä - minä!!! Minä en kuulu joukkoon! 

Minun Suomeni on loma-Suomi, lapsuuden Suomi, nuoruuden Suomi ja kultareunoin koristettu muistojen Suomi. Se on joulua ja saunaa, vispipuuroa ja Fazeria, hellekesää ja talven hankia.  Minä olen suomalainen, mutta erilainen suomalainen. Minä olen ulkosuomalainen, muiden kulttuurien ja maailmalla vietettyjen vuosien muovaama, kotiin ikävöivä ja kahden maan välissä tasapainoileva erilainen suomalainen. Norjassa olen suomalainen, ulkomaalainen ja kotimaassani vieras "norjalainen". 

Suomessa vietetyt viisi päivää ovat täynnä tunteita: iloa, onnea, kaipuuta, ärtymystä, ihmettelyä, kiukkua ja sen jälkeen aimo annos filosofointia (voi mies parkaani). 
Suomessa on paljon käsittämätöntä ja harmillistakin! 

Uusi alkoholilaki, joka poistaa esim. 190 vuotta panimohistoriaa, eli Koffin hevosvankkurit on minulle täysin käsittämätön asia. En usko, että tämä muutos tulee poistamaan Suomen katukuvasta tuttuja "puliukkoja" tai alkoholismin muuta rumaa kuvaa millään muotoa, ikävä kyllä. Suomessa keskellä päivää kaduilla örisevät, haisevat ja pelottavat miehet eivät hevosvankkureiden myötä poistu - ne jäävät kaduille möykkäämään ja virtsaamaan joka tapauksessa. Ikävä totuus Suomesta, josta en mielelläni puhu, mutta jota tämä ylikireäksi menevä alkoholipolitiikka ei taatusti tule poistamaan. Suomessa on juotu ja juodaan - Koffin kärryt tai viinipullon kuva eivät asiaan vaikuta. 


Kuva lainattu Ilta-sanomista.





Turun katukuvassa ihmetytti tällä kertaa ihmisten hymyttömyys ja hiljaisuus. Tuntuu, että puhuminen on lähes kuiskimista ja hymyt ovat todellakin väärinpäin. Myönnän, että olen joskus moittinut norjalaisia kovaäänisiksi tyhjännaurajiksi, mutta suomalaisten pidättyneisyys ja hiljaisuus suorastaan ahdisti, ainakin tällä kertaa. 
Kaikki on niin latteaa, varovaista ja pidättynyttä ja vähän "elotonta".  
Jäin kaipaamaan ääniä, hymyjä ja sellaista elämän tuntua, makua ja voimaa, iloisempaa ja rennompaa otetta elämään.
Mistäköhän mahtoi johtua - sitä jäin miettimään. Ainahan sitä on hissukseen oltu, mutta nyt kiinnitin siihen erityistä huomiota ja se tuntui ankealta. 



Minun Turkuni on kaunis ja värikäs - yhä hymyn arvoinen :) 
























Suomi tarjosi kuitenkin myös parastaan ja ruskan värit eivät olleet latteat - miten kaunista Suomen luonnossa voikaan olla!!! Teimme laivamatkan Tukholmaan ja saimme ihailla upean saariston väriloistoa, sumua ja tunnelmaa. Wow! 
Kävelyretkeni jokirantaan ja Turun hautausmaalle olivat kerrassaan ihania. Uusi kirjastosilta tuli tepasteltua sekin ja Hirvensalon metsien syysasu sai lähes sanattomaksi. Siskonmakkarakeittoa, verilettuja, omenalehtileivoksia, Kainuun juustoleipää, possumunkkia ja suomalaista kahvia......ai taivas! Iskelmän kaihoni ruokittiin m/s Amorellalla oikein hyvin, niin ammattimuusikoiden kuin aivan mahtavien karaoke-esiintyjien nostalgisilla esityksillä - kiitos heille :)






Lempipuuhaa turistille - ruokakaupat :) Tässä jugurttihyllyä.




Silläkin riskillä, että näytän hullulta, kuvaan myös perunoita! Esillepano oli niin hurmaava, eikä kotona tällaista näy :D





Tapasin tämän kaverin hautausmaalla. 





M/S Grace Maarianhaminassa. Sumuinen päivä ja lokakuun taivas.





Herkkuja merellä.







Tämä juliste löytyi Aboa Vetuksen myymälästä ja oli pakko ostaa. Kuva on vuodelta 1938 ja tämä päätyy seinälle heti, kun löydän siihen kehykset. 



Muuta hauskaa ostettua:


Ihanan lämpimät "tumput" talven lenkkeihin. 



Sisälaukuksi laukkuun. 





Saunan tuntua kompromissisaunaani ;)




Ne kaksi rengasta, toinen Suomelle ja toinen Norjalle. Kaulakoru laivamatkan ja matkalla heränneiden ajatusten muistoksi.




Kotiin oli tällä kertaa hyvä palata - se on kuin onkin täällä, kaikesta huolimatta. Olen hyväksymässä omaa emigrantin elämääni ja saamassa siihen kuuluvaa tunnesekamelskaa järjestykseen.  Juureni ovat Suomessa, mutta elämäni olen muovannut itselleni sopivaksi ja siksipä olen täällä. Norjalainen mies ja elämä vuonojen maassa on ollut oma, tietoinen valintani, samoin haluni lähteä Suomesta jo nuorella iällä. 

Minä olen suomalainen omalla tavallani ja se on ihan ok. En ole huono suomalainen, vaikken siellä asukaan. En ole huono suomalainen, vaikka lapseni eivät niin hyvin suomea puhukaan. En ole huono suomalainen, vaikka myönnän olevani ihan onnellinen Norjassa. En ole huono suomalainen, vaikken tee kaikkea suomalaisittain. Elämä ei ole kilpailu, siinä ei ole tuomareita ja yksioikoisia sääntöjä, vaan me kaikki pääsemme maaliin pelitekniikasta huolimatta......sama koskee kansallistuntoa! 


On luonnollista kaivata "kotiin", vaikka sitten huomaakin, että on jo "hjemme". Aion antaa itselleni luvan hyväksyä tämän kaiken ja itselleni on ihan hyväksi riisua Suomelta sille rakentamani kultareunukset .... rakastaa, mutta nähdä se sellaisena, kuin se ihan rehellisesti on (kaikkine vikoineen) ja samalla antaa itselleni luvan rakastaa Norjaa, maata joka on kotini ja hyvä sellainen! 

Tämä maaottelu päättyy nyt tähän, eikä siinä ole voittajaa.  Kauan minä olen tätä sisäisesti jo käynytkin ja tiedoksi vaan, huonoa omaatuntoa jakavat "kansallisuustuomarit" jäävät nyt tässä osoitteessa työttömiksi ;) 



Kiitos Suomelle ihanasta syysvierailusta ja Norjalle aurinkoisesta kotiinpaluusta ....eilinen auringonlasku oli kaunein näkemäni, harmi vaan en saanut sitä kameralle :)

Vi snakkes, Marianna


ai niin.....loman ihanin suomalainen on tässä. Autonrakentaja <3 










6 kommenttia:

  1. Hyvin pohdittu, noinhan se on. Olen itse miettinyt, että koti-ikävä ei kohdistu pelkästään paikkaan, vaan myös aikaan. Ainakin jo tässä iässä. Sitä ikävöi enemmänkin lapsuudenkotia, nuoruuden huolettomia päiviä ja ehkä jo edesmenneitä läheisiä kuin tämän päivän Suomea ja arkea siellä.

    Ulkosuomalaisia sotkee myös se, että usein ne lomamatkat ajoittuvat kesään ja kesä-Suomi ja kesäsuomalaiset ovat ihan eri juttu kuin loka- tai marraskuinen Suomi ja suomalaiset. Aika kultaa muistot ja sitä helposti kuvittelee, että Suomessa eletään ikuista heinäkuuta. Sikäli jokaisen ulkosuomalaisen olisi varmaan terveellistä vähän analysoida, että mitä sitä oikein kaipaakaan, ja onko kaipauksella realistista pohjaa vai onko kyse enemmänkin illusiosta. Joillekin Suomeen paluu voi tietenkin olla ihan hyväkin juttu. Sekin on yksilöllistä ja riippuu elämäntilanteesta.

    Kävin just Roomassa ja juttelin aiheesta siellä jo yli 20 vuotta asuneen ystäväni kanssa. Hän sanoi, että vanhenemisen myötä Suomeen paluu saattaa joku päivä tulla ajankohtaiseksi, mutta toisaalta kauhisteli jo nyt ajatusta. Sanoi, että suomalaiseen mentaliteettiin ja elämänmenoon sopeutuminen tuntuisi Italian jälkeen tosi ahdistavalta ja vaikealta. Siitä huolimatta, että jokavuotinen suomen loma on tosi tärkeä, eikä missään löydy sellaista rauhaa kuin suvun kesämökillä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on! Sitä kaipaa ehkä eniten juuri mennyttä aikaa ja muistoja. Rakkaat ihmiset ovat toki aina mielessä. Ymmärrän nyt, että palaaminen Suomeen olisi vaikeaa, koska olen itse niin erilainen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Työelämä olisi varmasti lähes shokin omainen kokemus (kun sitä ihan rehellisesti muisteleekin) ja muutenkin sitä tuntisi itsenä oudoksi linnuksi...norjalaiseksi meripapukaijaksi sorsien joukossa ;) Nyt jo tuntui, että kadulla ja kaupoissa tuijotettiin ja välillä sitä mietti, että onko jokin ihan hassusti pois paikaltaan tai vaikka Hesen majoneesit suupielissä. Pikkukaupungin tapa varmasti, sillä Helsingissä en ole sitä kokenut. No, kotona on kuitenkin kiva käydä ja kuten sanottu, rakkaat ihmiset ovat aina mielessä ja sydämmessä <3

      Poista
  2. Minä olen asunut Suomessa koko ikäni, mutta silti tunnen välillä itseni täällä vieraaksi. Suomi on niin muuttunut siitä, kun itse olin lapsi ja nuori, eikä välttämättä parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutisia kuuntelin jokaisena lomapäivänä, eikä se juurikaan hymyilemään saanut. Työttömyyttä, vähennyksiä jne. Kadullakin sen näki, että työttömiä on paljon. Huomaan lomillani Suomen muuttuvan ja todellakin, negatiiviseen suuntaan. Toivoa sopii, että ajat kääntyvät nousuun - kotimaa on rakas ja aina mielessä.

      Poista
  3. Hyvin kuvailet ulkosuomalaisen tuntoja ja tunnelmia. Syrjästäkatsojan paikka taitaa olla hinta kahden maan asukkaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla. Nykyajan kulkureita, sitähän me olemme :)

      Poista