On kaikki kansa pötköllään, vain rosvot raataa työssä....

Viikonloppuun kuului vauhdikkaiden työpäivien lisäksi flunssaa ja pitkäkyntisiä yöllisiä vierailijoita. 
Varas/varkaat olivat puuhailleet naapurustossa koko lauantain vastaisen yön ja todellakin hiljaa, sillä koiratkaan (joita on lähes jokaisessa talossa) eivät reagoineet yön aikana millään tavalla ulkona häärineisiin varkaisiin. 
Meidän talomme eteen oli jätetty varastettu pyörä. Se oli lukittu ja rikottu....lukkoa kun oli koetettu väkivalloin auki. 
Autotallistamme oli kadonnut kaikenlaista: työkaluja, ihka uusi porakone, todella vanhat & kuluneet kengät ;), kylmälaukku, matkalaukku jne. 
Puutarhastani oli kadonnut puinen taulu:


Kukkaruukut oli käännetty ylösalaisin, puusuojassakin pengottu ja kukkapenkissä seisty. Tulppaanisipulit oli kaivettu ylös kukkapurkeista, niin meillä kuin naapurissakin ja heidänkin pihallaan oli yön jäljiltä varastettu pyörä. Heiltä oli viety myös puutarhavesiletku. 

Meidän laukkumme ja niihin pakattu muu varastettu tavara löytyi lauantaina erään hieman etäämmällä asuvan naapurin pihasta. Heiltä oli varastettu kaksi pyörää ja heidän autotallissaan oleva pakastin oli pengottu perin pohjin. 
Pihallamme ollut pyörä löysi omistajansa sunnuntaina, mutta nuo kaksi pyörää ovat yhä hukassa.

Outo varas! Vanhat kengät ja mietelausetaulu ?? ;D Motivaatioksi kenties? 
Poliisi oli lauantaiaamuna pidättänyt saarellamme miehen, joka oli koettanut murtautua kahteen taloon ja arvelenpa, että kyse on samasta henkilöstä. 

Talossamme on varashälytys ja kameravalvonta, mutta lienee syytä laajentaa vartioitu alue myös autotallia koskemaan...se tästä opimme. 
Koira-herra sai kuulla kunniansa hänkin, sillä huvihaukkuminen on päivittäistä (kaikki ohikulkijat jne), mutta oma kuorsaus oli taas sitä luokkaa, ettei varashavaintoja tullut tehtyä. 

Täällä vartioin minä ;).....niin, jos kuorsaukseltani kuulen mitään! 



Meille on nyt sitten vihdoinkin tullut ihan oikea syksy!  Lämpötila on tosin yhä 16-17 asteen luokkaa, mutta tänään sataa, tuulee ja on pimeää. Itse asiassa niin pimeää, että päivän syysmekkophotoshoot ei oikein ottanut onnistuakseen - valon puute kun haittasi kuvaamista. 

Viime viikolla nautittiin vielä kesästä, joten torstai oli meillä ns. pihapäivä ja tulppaanisipulit löysitvät paikkansa niin purkeissa kuin kukkapenkeissäkin (osa tosin on istutettava uudelleen, kiitos omituisen varkaan). Lenkillä oli aivan ihanaa ja auringonlaskut lähes satumaisia. Kahvit juotiin vielä torstainakin ulkona ja auringon voima oli yhä kesän luokkaa - ihana! 






Tänään lämpöä antavat auringon sijasta kynttilät - kauniita nekin. 
Keittiön ikkunan alla komeilee toki tänäänkin iso liekin värinen pallo - mieheni kauppareissulta lauantaina tuoma kurpitsahan se siellä :) Mistä sille tulikin mieleen ostaa kurpitsa.....eipä se ennen ole mitään tulevia Halloweeneja muistanut. 









Aamuisella ruokaostosmatkallani ehdin jo minäkin Halloween-rekvisiittaakin ihailemaan...tai kauhistelemaan, ihan miten vaan. Karkkiin tällä alueella on varauduttava - lapsia kun alueella on yli sata, mutta myös kurpitsapiirakan leipominen on täällä meillä jo ihan perinne - se on niin hyvää! Ohjeeni toin aikoinani Kaliforniasta ja sillä tulee kyllä such a sweet pumpkin pie!  Ohjeen saa, jos haluaa kokeilla. Voin laittaa sen seuraavaan postaukseen.  Amerikan perheessäni pumpkin pie oli osana niin Halloween- kuin Thanksgivingjuhlaakin ja parhaimmillaan se on kermavaahdon kanssa. 





Halloweenhan on vähän sellainen mielipiteitä jakava juhla, mutta meillä sitä vietetty aina ja kaikenlaisia "kissanristiäisiä" rakastavana ihmisenä en näe sen suhteen mitään ongelmaa. Kummajaiset seinille ja lyhdyt terassille - ihan kiva ilta syksyn kurjassa pimeydessä. 
Arkea riittää ja kaikki pienetkin siitä poikkeavat höpötykset ovat hyväksi, näin uskon minä. 

Kuten totesin, päivän photoshootit menivät hämäriksi, mutta tarkoitus oli nyt syksyn innostamana kuvata lokakuun lopun perusvaatesuosikit - jälleen 45-55v.-luokassa ja trendiongelmia pohtien. 

Matchistä löytyy aina mieleistä ja yksi syksyn iloista ovat neulemekot :) Neulemekko on ihana työasu (mukava päällä, lämmin ja kuitenkin ihan nuorekaskin) ja lisää lämpöä työmatkalla antaa villakangastakki. Ne ovat jälleen kuvioissa mukana ja niitä olen aina rakastanut!
Kauden villakangastakeissa on vähän "muumimainen" malli, kuten tyttäreni asian ilmaisi, eli takin keskiosa on leveähkö ja takki kapenee alaspäin. Ei siis välttämättä pönkkäjalkaisen viisikymppisen takkimalli (muumimamma kurkisti peilistä, kun takkeja sovittelin), mutta löysin kuin löysinkin omani. Takki on Lindexistä ja pituudeltaan ihan ok hameenkin kanssa, ei liian tätimäinen ja kuitenkin klassisempi, kuin trendimallit. 
Lämpiminä päivinä jatkan tosin ikivanhassa trenssi-takissani - kestolemppari, vaikka ei välttämättä viimeistä huutoa :) 
Paitis on niin ikään Matchistä ja todellakin sellainen perusvaate, joka pelastaa päivän kuin päivän. Paitis on lisäksi "iätön", joten niitä on kaapissa oltava. 
En vieläkään tante, mutta asiallisesti nuorekas...hehhee....toivon mukaan ;) 

Kertokaapa te muut yli nelikymppiset omista ratkaisuistanne ja ongelmistanne? Miten näyttää kivalta, kun ei ole enää nuori eikä mallin mitoissa. Tante-look karmistuttaa, mutta kasvot ja vartalo eivät enää trendeihin istu. Onko teillä suosikkimerkkejä? Miten paljon rahaa käytätte nyt tämän ikäisenä vaatteisiin ja kenkiin yms.?  
Mitä tulevaisuudessa tehdään, kun niitä mummonmekkojakaan ei enää mistään saa!!! Muistan oman mummoni mekot, taskulliset edestä napitetut mekot - arkeen ja juhlaan. Ne olivat aika kyllä kauniita ja osaan kuului kauluksetkin. Sellaisia ei enää ole, mutta voisin hyvin kuvitella itseni sellaiseen sitten 30 vuoden kuluttua. 
Tämä aihe kiehtoo minua aina vaan. 



Aamupäivän hämärässä kuvattu, mutta valoa riitti sentään vähän. 




Ikä ei tule yksin - se tulee myös vaateongelmien kanssa... :)

Tänään iloitsen muuten taas ihan pienestä arjen helmestä, eli siitä, että lähikauppaan oli ilmestynyt Barillan gluteeniton spaghetti. Olen niin kyllästynyt Schærin tuotteisiin ja Barillan löytäminen oli valtava ilo. Nyt meillä tuoksuu Italialta <3  Valkosipulia, tomaattimurskaa, basilikaa, pikkutomaatteja, parmesania.....aah....mamma mia! Alkoi niin tehdä spaghettia mieli, kun katselin Kummisetä-elokuvaa lauantaina :) Lempinimeni oli joskus nuoruudessa consigliere (neuvonantaja Tom Hagen), koska olin ystäväporukassamme se rauhaisa diplomaatti  (muut pikkuriikkisen tulisempia), joten tämän illan herkku olkoon: spaghetti senza glutine al consigliere Marianna.











Hyvää alkavaa viikkoa kaikille täältä vuonosta! Ciao!  





Vi snakkes, Marianna












Kommentit

  1. Ciao bella! Ja mikä trenssi, WOW! Juuri tuollaisesta haaveilen minäkin... Viime kesän Italianmatkan jälkeen jäänyt pienoinen kaipuu sinne, vaikka luulin, ettei sellaista enää tulisi - siellä kun aikoinaan asuin ja onnellisena muutin takaisin Suomeen. Kuitenkin...Upea tuo syksyinen asetelma alimmassa kuvassa.
    Ps. minä täällä katselen norjanlentoja, ystävättäreni kun asuu Oslossa ja on jo pidempään pyydellyt kylään... Ajattelin tammikuuta, samanlaista siellä on silloin kun varmaan täällä härmässä - pimeää ja kylmää :) En kuitenkaan haluaisi jättää keväämmällekään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oslo on ilmaston suhteen hyvin suomalaismainen, joten tammikuussa lienee kylmä. Muutenhan se on oikein mukava kaupunki ja varsinkin keväällä kaunis. Joo, ei niitä vanhoja kotikulmia sydämmestä pois saa ja vierailut lisäävät vaan ikävää. Me katsellaan juuri Firenzen lentoja - joulumarkkinoille menossa :)

      Poista
  2. Onpa siellä ihanan lämmintä. Meillä mennään jo pakkasen puolelle ja muutenkin tuntuu talven henkäys.

    vaikka ikää on minulla jo reilusti,en ole antanut sen kauheammin häiritä pukeutumista. Viimeisiä trendejä en seuraile, enkä esim. ole esim huolinut napapaitoja tai alhaalla roikkuvia farkkuja, mutta muuten pistän päälle sitä, mistä pidän.

    Olen tavannut Aira Samulinin luonnossa, ja paitsi että hän todella mukavan oloinen, niin hän on myös hyvä esimerkki naisesta, joka ei anna iän häiritä omaa tyyliä.

    VastaaPoista
  3. Totta! Airalta voimme oppia rohkeutta olla oma itsensä. Hänestähän hyvä mieli ja energia säteilevät kauas :) Upea nainen, eikä turhan jäykkä kuvioissaan.

    VastaaPoista
  4. Olipa rosvoja! Gluteenitonta spagettia pitääkin kokeilla. Näyttää niin herkulliselta tuo annos. Vaateongelma on ikuinen, ei mitään päälle pantavaa. Olen kyllä pysynyt melko samalla linjalla vaikka vanhenen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barillan spaghetti on paljon parempaa, kuin esim. Schærin. Suosittelen! Laita vaan reippaasti oliiviöljyä keitinveteen ja spaghetin joukkoon, kun olet kaatanut veden pois. Gluteeniton liimaantuu tavallista enemmän.

      Poista
  5. Olipa outo pitkäkyntinen! Inhottavaa ajatella, että joku on hiippaillut yöaikaan pihamaalla.
    Sinä olet Marianna niin upea nainen, että voit pukea päällesi mieleisiäsi trendivaatteita. Olet vartaloltasi sutjakka, sinulla on upeat hiukset ja ihosi on kuulaan kaunis. Näytät hurmaavalta noissa kaikissa kuvissa, neulemekko pukee sinua erityisen hyvin!

    Kaunista viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kylläpä sinä taas kiltisti kirjoitat - ihan tässä punastuu :) Siis tuo varkaan hiippailu oli todella inhottavaa ja naapurin tyttö oli samaisena yönä wc-käynnillään nähnyt ikkunasta 3 miestä täällä meidän kadulla. Mietelausetaulu on olohuoneen ikkunoiden takana olevassa osassa puutarhaa, eli sisään on varmasti kurkittu ja se tuntuu niin inhottavalta.

      Poista
  6. Niin runsas ja monipuolinen postaus ja kuvat tosi meheviä ja hyviä. Sulle tulee paljon kommentteja ja en yhtään ihmettele miksi. Minulla on blogissani hiukan niukanlainen anti, joten saan kommentteja pikkiriikkisen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset