Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 10. marraskuuta 2014

Vintage-koristeet ja Walthamin taskukello

Jouluaattoon on enää 44 yötä - ajatelkaas!
Ulkona paistattelee aurinko, viikonlopun lämpötila oli 14 astetta ja villatakissa tarkeni siis hienosti maallakin. Ilmasto lämpenee ja aivan huolettomana ei tästä kesästä keskellä talvea pysty nauttimaan. Itse en lunta ja pakkasta kaipaa, olen 100% kesän lapsi, mutta huoli maapallon tulevaisuudesta, ilmastomuutosten mukana tulevista katastrofeista ja menetyksistä painaa mieltä jatkuvasti. 

Me vietimme viikonlopun maalla ja kylläpä sinne olikin taas mukava palata. Puut olivat nyt lehdettömiä, mutta nurmi vihreää ja osa kesäkukista yhä voimissaan, aivan kuten kotonakin. Kotona meillä kukkivat sekä laventeli, mansikka että hortensia. Mökillä kukoistivat myös orvokit ja pikkuinen pelargoniakin teki vielä kukkaa. Hallayön toivossa olen nyt käyttänyt viimeisä kesäkukkia kattauksissa, vaikka nuorimmainen siitä nurisikin...."ei joulua kohden koristella kesäkukilla, pilaat tunnelman", oli toteamus siltä kantilta. 

Marraskuun valo on valtavan kaunista kaikkine varjoineeen ja sävyineen. Viikonlopun aikana saattiin sekä aurinkoa että vettä, joten taivas tarjoili taidetta laidasta laitaan. 
Tässä muutama marraskuun maisema:


Viime päivät ovat olleet sateenkaarien värittämiä





 Auton tuulilasin läpi otettu












Omalla rannalla








Mökin rauhaisaa talvitunnelmaa ei voita mikään. Poissa ovat kesän äänet, kesävieraat ja vauhti - tilalla verkkainen rauha, piipusta tupruava savu, tinttien laulu ja metsän hiljaisuus. Lokit eivät huuda ja ainoat veneet vuonossa ovat nyt hiljaisia kalastajaveneitä.  



Viimeiset orvokit koristivat nyt sisällä. Hyvin ne ovat jaksaneet ja olleet ilonamme huhtikuusta asti. 





Talven hämärää, takan valo ja mökin lämpöä. 





Koivunoksia ja vanhoja virkattuja koristeita. 




Lauantai kului leipoessa, sillä emännöin sunnuntain Suomi-seuran kahvit ja tehdäkseni työstä itselleni mahdollisimman helppoa, kiikutin kaiken tarvitsemani maalle, leivoin siellä ja kannoin sitten kahvitarjoilut tilbehööreineen kaupunkiin....kaatosateessa ja aallokossa :) No, helppo olisi tylsää, haastetta elämässä täytyy olla. 
Lautalla kyllä jo pelkäsin, ettei kukaan kahveille niin hurjassa säässä tulisi, mutta tulihan sieltä sentään ihan mukavaa kahviseuraa ja kivaa oli. 


Myös kotona olemme siis koristelleet päivällispöytiä kesäkukin ja tässä perjantain otos - marrasmansikkaa ja laventelia.
Kesäkukat ovat kuitenkin nyt vaihtumassa joulutunnelmaan....meillä ollaan aika innokkaita, eli odottaminen on vaikeaa. 








Kotona kohden joulua. 





Parhaat aarteet eivät välttämättä löydy kaupasta. Nämä 50-luvulta olevat koristeet sain anopiltani ja rakastuin niihin ensi silmäyksellä. Ne on pakattu nyt kellertyneeseen pahvilaatikkoon, jokainen huolellisesti omaan lokeroonsa. Hurmaavia, eikö vaan? 








Onko siis pakko vielä jarrutella? Ensimmäiset lahjapaketit valmistuivat eilen illalla ja talossa tuoksuu joulumakeisilta. 50-luvun vintage-kuulat eivät todellakaan mene kaappiin piiloon nekään, sillä me emme malta odottaa!  Tule joulu kultainen, tule vaan!






Appivanhempien aarteiden joukossa oli myös tämä vanha taskukello, jonka he nyt halusivat meille antaa. Se on kuulunut mieheni isoisälle ja juontaa juurensa American Waltham's watch co:iin ja aina vuoteen 1883. 
Kello on pieni taideteos, 17 juveelia (rubiini lienee kelloissa käytetyin) ja kultaa. Vuodet eivät ole sitä vahingoittaneet, patinaa on tullut hieman. Kaunis vanhus. 
Tämä oli isoisän pyhäkello ja tänä jouluna aion kehittää aaton kattauksen tämän teeman ympärille - isoisän kello ja kultainen aika. Laatikon piiloista juhlaan mukaan - niinkuin silloin joskus. Tämän korun ympärille on helppo kuvitella joulusatu. 

















Vanhojen esineiden tarinat kiehtovat minua aina vaan. Ne ovat kauniita, usein upeaa käsityötä ja kertovat menneestä ajasta. 
Voin silmissäni nähdä tämänkin kellon ylpeän omistajan, isoisän, joka tarkasti aikaa rintataskussaan olevasta Walthamista. Kello oli mukana joulupäivällisellä ja kenties siitä tarkastettiin aika, jottei radion joulupuhe menisi ohi korvien. Jotenkin tuli nyt vain sellainen olo, että tämä kuuluu joulun kattauksiin. 

Viime postaukseni sai paljon palautetta, kiitos kaikille. Kokemukset fb:sta ovat hyvin erilaisia ja jonkinlainen kulttuurierokin tässä näyttäisi esille tulevan. Norjalaiset kokevat fb-piirinsä hyvinkin kannustavaksi ja palautetta antavaksi, kun on kyse omien töiden (olivatpa ne mitä tahansa) näyttämisestä ja jakamisesta. Suomalaisista suurin osa valitsee mielummin Instagramin, Pintrestin tai blogin, eli vähän vieraamman yleisön töidensä esittelyyn. 

Minä jatkan panostamalla varsinkin blogiini, vaikkei se tulevaisuudessakaan pelkästään sisustusblogi tule olemaan. Kuten joskus aikaisemminkin olen maininnut, blogi on aika tarkka kuva elämästämme ja arjestamme. Kuvat ovat kaikki omiani (ellei niissä lue muuta - lainattujen kuvien alkuperän mainitsen aina) ja me todellakin teemme niitä asioita (ruuat ja sisustukset mukaanlukien), joita kuvissa ja tekstissä näkyy. 
Blogi kuvineen ei ole mikään "valheellinen kuva" elämästä, vaikkei siinä pyykkivuorta tai nuorison kanssa käytyä keskustelua koiran ulkoiluttamisesta tai läksyistä erikseen esitelläkään. Kyllä, meillä on välillä sekaista, meillä riidellään, meillä itketään, meillä onnistutaan polttamaan pakastepizza uuniin, mutta meillä tehdään myös kaikkea sitä mukavaa, jota blogiin jaan.....ja jaanhan minä surujakin, suuriakin sellaisia.  
Minun kuvani ovat arkeani ja sisustus on osa sitä, niin harrastuksena kuin opiskelunakin.
Tämä vain pieneksi selvennykseksi blogikuvia koskien.  

Juuri nyt iloitsen siitä, että lähden kohta Italiaan! Kamera joutuu koville kaiken kauniin keskellä, siitä olen varma ja blogiin on luvassa Italia-postauksia:) 
Tarkoitus on tehdä jouluostoksia (myös ruokakaappiin) ja hartain toiveeni on löytää jotakin kaunista kotiin. Ihanaa ajatella, että saa nauttia Italian joulutunnelmista ja muutamasta vapaapäivästä ennen varsinaisen joulurumban alkamista!  

Hyvää marraskuun jatkoa teille kaikille. 

Vi snakkes, Marianna




  

12 kommenttia:

  1. Upeat on maisemat teilläkin - ihan käsittämättömät! Saamme kyllä asua kauniissa maassa.

    Ja hienot joulupallot ja varsinkin tuo kello! Esineissä, joiden historian tietää, on niin paljon enemmän sielua kuin uusissa jutuissa. Ja yleensäkin vanhoissa tavaroissa, joista voi nähdä käytön jäljet, vaikka ei tarkkaa tarinaa tuntisikaan.

    Meillä on täällä paikallinen maleklubb ja fb-ryhmä. Kun siellä jakaa kuvia töistään, niin positiivisen palautteen määrä on melkoinen. Jokainen kehuu. Ja minä näin suomalaisena mietin, että kuinka paljon siinä on vain sitä, että kuuluu kehua. Välttämättä siinä ei ole sen syvempää tarkoitusta takana, enkä oikein tiedä, miten sellaiseen palautteeseen suhtautuisin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulttuurierot,ne kulttuurierot....me suomalaiset kun emme oikein tiedä, miten kehuja otetaan vastaan tai miten niihin suhtaudutaan. Epäilemme heti :) Olen aika varma, että juuri tuollaisen maleklubbin ja ryhmän jäseniltä tulevat kommentit ovat ihan aitoja, sillä jokainen itse samaa asiaa harrastava tietää työn määrän, luomisen tuskan, itsekritiikin määrän jne. Nauti vaan kehuista ihan reilusti!

      Poista
    2. Niin ja hyvää matkaa ihanaan Italiaan. Voisin taas minäkin sinne lähteä, vaikka vasta siellä olin :). Firenzen joulumarkkinat kuulostaa kyllä aika satumaiselta...

      Poista
  2. Mä en kestä, IHANAA ITALIAAN!! Minulla on jäänyt sinne viimekesäisen reisun jälkeen kauhea kaipuu...En malta odottaa reissukuvia ja -postausta, BUON VIAGGIO :)
    Itse olen myös vanhojen tavaroiden rakastaja, pidän myös hirmusti vanhoista valokuvista. Tuo kello on erittäin kaunis ja nuo kaiverrukset....
    Ihana rauha teillä maalla, upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkakohteena on Firenze. Firenzen joulumarkkinat on tarkoitus katsastaa, nauttia ruuasta ja tietenkin taiteesta! Asumme vanhalla keskustan alueella, hotellissa, joka 1300-luvulla oli luostari. Vanhempani palasivat juuri Roomasta ja äiti on nyt siellä unissaankin :) Italia on vaarallisen hurmaava - rakastuminen tapahtuu nopeasti ja totaalisesti <3 No, viimeistään kesällä lähdet sinne taas....vai mitä?

      Poista
  3. Ihania kuvia!

    Oikein mukavaa Italian matkaa!

    VastaaPoista
  4. Upeita nuo vanhat joulupallot, tunnelmaa täynnä!
    Ihana on myös puolisosi isoisän vanha taskukello. Minäkin rakastan vanhoja esineitä ja tarinoita niiden takana.

    Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle Marianna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös. Vanhat esineet ovat kyllä niin upeita, juuri ne tarinat, mutta myös työn laatu!

      Poista
  5. Laitoin eilen kommentin, mutta mihin lienee joutunut,, kun sitä ei näy täällä. Nyt laitoin kommentin tuohon edelliseen postaukseesi, missä oli kyse kommenteista.

    VastaaPoista
  6. No johan oli yllätys, kun laitoit kommentin tuolla toisella blogillani. Se on harvinaista herkkua. Eihän se teksti ole kovin loistavaa, sellaista small talkia ja vängällä tekemistä se on . Aloittaessani nämä siirtolaisuusjutut odotin jotakin aivan muuta ja sitä muuta kun ei tullut, into laimeni ja nyt jatkan jollakin tavalla loppuun asti, ellei nyt aivan vanhuus tule esteeksi. Olen nimittäin kohtuullisen iäkäs, taikka se ikähän on hiukan häilyväinen käsite nykyaikana, eikö vain.

    VastaaPoista
  7. Kaunis postaus syksystä joulunodotukseen. Nuo kuusenkellot tuovat lapsuuden mieleen. Ja tuo kello on hieno, osaisipa kertoa tarinansa. Mutta joulupöydässä te kerrotte tarinoita kellon ympäriltä ja muustakin. Taikakello :)
    Ihanaa joulunodotusta!

    VastaaPoista