Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 2. joulukuuta 2014

Firenze - ti amo!

Istumme iltaa trattoriassa - juuri sellaisessa satumaisessa pienessä trattoriassa, jonka pikkuisilla pöydillä on ruudulliset liinat ja kynttilät, tarjoilijoilla pullea vatsa, pitkä valkoinen esiliina ja pyöreät, iloiset kasvot. Naapuripöydässä istuvat kaksi papparaista keskustelevat kiivaasti internetin "hulluudesta" viiniä ja ossobucoa maistellessaan. Viereemme saapuu myös nuoripari koira mukanaan. Sekä papparaiset että tarjoilijat toivottavat myös koiralle Buonasera ja kohta sille tuodaan jo vesikuppiakin. Papparaiset (joista toinen on todellakin aivan Pinocchion Geppetton näköinen) toivottavat meille lähtiessään hyvää lomaa ja buonaserat, tutuksi tullut tarjoilija tuo meille lasit kuohuvaa ja mitä ruokaan tulee.....taivaallista!  

Pehmeitä arvoja, elämän makua, lämpöä, ystävällisyyttä ja kauneutta ... niin ja toscanalaisia herkkuja - niistä on sielunmaisemani tehty ja täältä se löytyi, Firenzestä. 
Rakastuin koko sydämmestäni tähän hurmaavaan kaupunkiin ja suunnittelen jo uutta matkaa Toscanan hellään huomaan. 

Täältä ovat maailmalle lähteneet niin piano kuin Pinocchiokin. Michelangelo, Galileo Galilei, Machiavelli syntyivät ja kuolivat täällä (heidän hautansa ovat Basilica di Santa Crocen kirkossa), Gucci perusti ensimmäisen liikkeensä tänne (se on yhä paikoillaan) ja täältä löytyvät maailmaan suurimmat taide-aarteet, mm. Michelangelon David. 

Me vierailimme sekä galleria Uffizissa että galleria dell'Accademiassakin. Mikä kokemus!!!
Pala kurkussa kuljin Uffizin käytävillä ja huoneissa, sillä tunnelma oli niin koskettava. Sitä tuntee itsensä aika pieneksi, kun kulkee suurten ihmisten jalanjälkiä ja katselee heidän töitään! 

Ajattelin jakaa Firenze-postaukseni kahteen osaan, jotta saan mukaan vähän enemmän esim. Uffiziin liittyen (sitä kun on jo pyydetty). Aloitetaan Firenzen tunnelmilla :)

Firenze meni minulla suoraan sydämmeen ja kuten sanoin, löysin sielunmaisemani. Täällä oli kauneutta yllin kyllin - kaikkialla! Ihmiset olivat erittäin tyylikkäitä, klassisesti pukeutuneita, mutta eivät missään nimessä ylimielisiä tai turhantärkeitä, eli kaikilla oli hymy oikeinpäin eikä kukaan olisi hukkunut sateella ;) Hymy ja nauru olivat herkässä,  he olivat avoimia ja kovia juttelemaan. Tunnelma oli lämmin ja aito. Arkkitehtuuri, historia, taide, uskonto ja kirkot, ruoka, ilmasto...koko paketti oli täydellinen! 


Toscanan sylissä. Tämä on Piazzale Michelangelo - näköalapaikalta. Kuvassa näkyy vanhaa kaupunginmuuriakin - sen rakensivat roomalaiset, kaupungin perustajat. Galileo Galilein viimeinen koti on aivan tässä lähellä. Firenzen halki virtaava Arno-joki näkyy myös kuvassa.






Iloinen matkaaja ja takanani Duomon kupoli. Duomo, eli Basilica di Santa Maria del Fiore  - katedraali on upea näky ja vihittiin käyttöön jo 1436. Kupolin halkaisija on 44 m. ja se on yhä maailman suurin kivestä rakennettu kupoli (kaksoisrakenne: puu ja kivi). Se painaa risteilijän verran ja on matematiikan ja arkkitehtuurin taidonnäyte vailla vertaa. Sitä seurataan monitoreilla, sillä se "hengittää" ja liikehtii. En muista nähneeni kauniimpaa tai vaikuttavampaa.











Koko kirkko on kuin koru. Kupoli sisältä katsottuna. Kuvia oli tosin vaikea ottaa, sillä väkeä ja tungosta täällä riittää aina! Kädet venyvät väkimassojen yli, kun koettaa kuvata muutakin kuin ihmisten päitä ;)





Marmorikiveä ja kultaa. 






Arno-joen varrella.









Kuvavinkkeli kuuluisalta Ponte Vecchio -sillalta.




Ostoskaduilla. Hemmottelin itseäni shoppailemalla Burberryn liikkeessä. Elämys sekin ja lämmin kaulahuivi muistuttaa nyt Firenzen Burberrystä. Lisäksi ostin italialaisen villakangastakin. 











Täällä ovat liikkeetkin kuin koruja.







Maailman ensimmäinen Gucci-myymälä...the mothership of Gucci.





Tämä on Toscanaa.....makuja taivaasta. Täällä täytyy olla todella huono tuuri, jos törmää huonoon ruokaan. Me nautimme paikallisia herkkuja trattorioissa ja jopa katukeittiöistä ostetut paninit yms. olivat aivan omaa luokkaansa. 






























Pinocchion kotikaupunki. Carlo Collodi kirjoitti sadun vuonna 1883 ja me saimme nähdä hänen kotipaikkansakin.  








Tavallinen kadunkulma Firenzessä.










Vespa - still going strong :)










Jatkan ensi kerralla taiteella ja Medicin perheen lahjoilla. Oli jännittävää nähdä kreikkalainen vaikutus renesanssin taiteessa ja siitä lupasin kirjoittaa myös norjaksi seuraavaan juttuuni....eli ensi kerralla kaksikielisesti. 

Nyt edessäni on rankka työviikko, mutta ajatukset Firenzestä lämmittävät mukavasti ja kotona avattu adventtikausi tekee illoista mukavia. 


Koristelin joulua eilen......tässä pari kuvaa: 










Tämä on se ikkunaluukku, jonka ostin Sandnesista ennen matkaa. Vihreä maali on lähes rapistunut pois ja sehän se minua viehättääkin. Ikkunaluukku on kotoisin etelä-Euroopasta sekin ja muistuttaa nyt kivasti Firenzestä - näin se energia toimii <3 
















Halusin adventtikynttilöistä vähän omanlaiset - siksipä neljä erilaista kynttilää :)




Tämä siis tällä kertaa. Palaan Firenzeen ja sen ihanuuksiin ensi postauksessa. 

Hyvää joulukuuta kaikille!

Vi snakkes, Marianna

3 kommenttia:

  1. Ihastuttavia kuvia! Ja niin muistoja herättäviä - joskus ajoimme asuntoautolla Firenzeen saakka. Seuraavaksi mun on kyllä päästävä joko Ranskaan tai Italiaan, mun Afrikka on nyt nähty!

    VastaaPoista
  2. Voi elämä miten upea kaupunki tuo Firenze onkaan! Nyt tuli kyllä kova matkakuume. Voi miten nauttisin, jos pääsisin viettämään iltaa tuollaiseen trattoriaan, josta kerroit postaksen alussa. Rakastan niiiin italialaista ruokaa ja viinejä.
    Kiitos tästä postauksesta, kivaa joulukuun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin juuri, että trattoriani oli muuttunut trattorioksi ;) ..liian kiire kirjoittaa! Korjasin virheen. Kirjoitan lisää Firenzestä ensi kerralla :)

      Poista