Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 24. helmikuuta 2014

Talviloma ilman suksia

Helmikuu kulkee kohti loppuaan ja täällä lounais-Norjassa on nyt talvilomaviikko. Suurin osa naapureista on kadonnut vuorille laskettelemaan ja hiihtämään ja täällä kylällä on hiljaista. Meitä ei-lomalaisia on varsin vähän ja se näkyy mm. liikenteessä, jossa ruuhkaa ei tällä viikolla ole nimeksikään. 
Lähin lomailualue lumitakuulla täällä Stavangerin lähellä on Sirdal ja sieltähän lähes kaikki naapurimmekin juuri nyt löytyvät. Mökit ovat muuttuneet loma-asunnoiksi, eli matalia kerrostaloja ja rivitaloja rakennetaan rinteisiin ihan urakalla. Lunta Sirdalissa on nyt paljon ja lisää tulee kuulemma koko ajan. 

Itse aloittelen huomenna toisen viikkoni uudessa työssä, eli lomaa ei tänä vuonna meidän perheessä otettu. Sukset pysyvät autotallin seinällä tänäkin vuonna, vaikka Sirdal ei tosin ole muutenkaan ollut lomailukohteemme - viime talviloma nautiskeltiin Lontoossa ja lunta ei kaivannut kukaan. 

Vietämme sen sijaan pitkän pääsiäisloman sitten huhtikuussa ja odotammekin sitä jo innolla, nimittäin silloin avaamme taas mökkikauden :) Mökille alkaakin olla jo ikävä ja kesäisiä ranta-ja merikuvia tulee selattua iltaisin taas yhtenään. 
Tänä kesänä haaveena on järjestää ystäväporukalle venevajajuhlat, mikä tarkoittaa suursiivousta venevajan vintillä ja varsin hauskaa sisustusurakkaa...toivottavasti suunnitelmat toteutuvat! 
Tässä kesäihanuutta mökillä - voi miten sitä odotankaan.


Mökin keittiöstä näkyy merelle ja tänne mökin takana olevaan mustikka- ja saniaisrinteeseen. Tässä on kiva tiskata.




Vanhan talon rauhaa




Meidän ranta







Talviloman alkamista juhlistimme lauantaina shoppailemalla naapurikaupungissamme, Sandnesissa. Sandnes on Stavangerin naapurikaupunki ja Norjan nopeinta vauhtia kasvava kaupunki. Mukavinta Sandnesissa on kuitenkin sen keskustassa kulkeva kävelykatu, Langgate, jonka varrelta löytyvät toinen toistaan mukavammat sisustusliikkeet, kahvilat ja vaateliikkeet. Sandesissa lounastimme Gamle Værket -ravintola/kestikievarissa ja kävimme myös kahvi-ja teekaupassa. Muuten lomaa juhlistettiin hyvällä ruualla kotona ja nukkumalla tänään pitkään tuulen riehuessa ikkunan takana. 







Täällä kaupungissa tunnelma on jo varsin keväinen, nurmi vihertää jo paikoittain, lumikellot kukkivat ja kadut ovat kevään pölyisiä. Stavangerissa piipahdimme tänään sen verran, että kävimme ostamassa kaivatun keittiöva`an ja uuden kynnysmaton :)


Puoleen hintaan, joten oli pakko ostaa :)





Mintunvihreä - tulee vuosi -86 mieleen...




Maaliskuuta odotetaan meillä jo hartaasti, sillä nuorimmainen tulee maaliskuun alussa teini-ikään ja juhlistaa päiväänsä ystäviensä kanssa Isac Elliotin konsertissa täällä Stavangerissa :)  Saapa nähdä minkälainen kaaos konsertista muodostuu, sillä Oslossahan Isacille jouduttiin hakemaan Justin Bieberiäkin turvanneet henkivartijat avuksi...niin hurjaa teinityttöjen into oli.  Jännityksellä odotamme siis Stavangerin konserttia ja tietysti myös teinisynttäreitä lahjoineen. 

Nyt koiran kanssa myrskytuuleen lenkille.....raikasta on, mutta onneksi lämmintä :)

Vi snakkes, Marianna




maanantai 17. helmikuuta 2014

Tervehdys auringon alta....juu, totta se on!

Maanantaiaamu ja avoimesta makuuhuoneen ikkunasta kuuluu lintujen iloinen laulu. Kurkistan halaamani tyynyn takaa kelloa ja sen jälkeen verhon takaa pilkistävää kirkkaan sinistä taivasta!  Ei ole sateen ropinaa, tuuli ei ulvo ja ilmavirta ikkunasta vuoteeseen on miellyttävä ja lämmin :) Ihme on tapahtunut - tänään on pouta! 

Juuri tuollaisissa tunnelmissa heräsin tänään ja askel olikin varsin kevyt ja iloinen, kun muutama tunti myöhemmin astelin bussipysäkille ja matkasin uuteen työpaikkaani kaupungin sydämessä. Aurinko lämmitti jo ihan keväiseen tapaan ja Suomesta tulleet onnentoivotukset ensimmäiseen työpäivääni uusissa kuvioissa lämmittivät mieltä kilpaa auringon kanssa. 



Päivästä tuli hyvä ja uusi ura lastenvaatteiden parissa tuntuu ihan kivalta :) Se, että saa myydä myös suomalaista Reimaa on varsinainen bonus sekin - ylpeänä sitä esittelen ja myyn asiakkaille. 

Vauvojen asusteet saavat aina hymyilemään, samoin nämä pikkuiset asiakkaat!

Aurinko piristää kyllä aivan uskomattomalla tavalla. Se antaa valtavasti energiaa, toivoa ja hyvää tuulta tämän pitkän ja myrksyisen talven jälkeen. 

Valentinen päivä, samoin lauantai, menivät yhä myrskyn merkeissä ja ulos ei juurikaan tehnyt mieli mennä. Tyttöjen kanssa teimme makeita Valentine herkkuja ja katsoimme muutaman romanttisen leffan: Mamma Mia, Flashdance ja Shallow Hal :D  

Marjaherkkuja suklaalla ja marengeilla - oli hyvää.



Naapuri yllätti kauppamatkallaan tuomalla nämä ovellemme :) Sweet!





Toivon nyt todellakin, että päivät jatkuvat aurinkoisina ja poutaisina - pitkille lenkeille tekee jo taas mieli. Ulkona tuoksuu nyt kuitenkin jo kevät, raikas ja lämmin kevät. Kukkapenkin tulppaanit ovat venyneet jo 10 cm. korkuisiksi ja vieras-wc:ssä talvehtiva sitruunapuuni saa taas kohta muuttaa ulos. Se muuten kukkii parhaillaan ja toimii mitä upeampana wc-raikastimena!


Varjoisan kukkapenkin tapahtumia. Sateet ovat vieneet multaa mukanaan ja kiviä on tullut tilalle.....kohta lie kevätsiivouksen aika :)



Vessanraikastin ja takuulla ilman myrkkyjä.




Ruisleivät olen muuten kohta jo syönyt ja Fazerin suklaat ovat kadonneet viikon aikana jonnekin.....eivät en keittiön laatikossa ainakaan enää ole ;) 

Seuraavaa Suomen visiittiä hahmottelenkin jo taas - koti-ikävä ei enää hellitä, sen olen nyt ymmärtänyt. 

Oikein ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa kaikille,

Vi snakkes! 

torstai 13. helmikuuta 2014

Mun sydämeni tänne jää.....Hyvää Ystävänpäivää

Kun istuu iltaa rakkaiden ystävien kanssa omassa, niin rakkaassa kotikaupungissaan, on elämä hetken onnellista. Murheet ja huolet kaikkoavat, on helppo olla ja nauttia elämästä. Kaikki on tuttua ja turvallista, tuntee olevansa kotona ja huomaa, että koti on todellakin siellä, missä sydän on!   

Huomenna on Valentinen päivä / Ystävänpäivä, joten tässä pieni tunnustus ystävilleni kotona Suomessa: 

Kiitos rakkaat ystävät hetkistä kauniissa kaupungissamme ( tai oikeastaan kahdessa), siitä, että tunnette minut niin hyvin, iloitsette visiiteistäni, kannustatte, lohdutatte ja olette läsnä. Seurassanne unohdan suruni ja koen olevani taas oma itseni, onnellinen, iloinen ja mikä tärkeintä, vahvempi. Maailmani on vuoksenne parempi paikka, minulla on ikävä teitä jo nyt!


Nähdään pian <3 







Pikkumies niin ikään sydämessäni :)











Filosofointi saunan hämärässä, äidin laittamat herkut ja pikkuisen kummipoikani seura lääkitsivät tälläkin kertaa koti-ikävää potevaa, maailman kylmyydessä taivaltavaa ihmispoloa - tuntuikin vähän siltä, että Suomi on minulle turvapaikka ja myönnän, että halu palata kotiin on suuri :)
Viime aikojen tapahtumat täällä Stavangerissa ovat olleet niin harmillisia ja raskaita: Sairautta, huolta ja vakavia ongelmia, mutta lisäksi vielä aivan turhanpäiväisiä ihmissuhdesotkujakin.

Kotona Suomessa oli niin kevyt olla, helpompi hengittää. Kiitos siitä kotiin Suomeen <3 




Sumuinen Esplanadi 









Sydämeni jäi sinne Etelä-Suomen helmikuiseen sumuun - odottamaan, että joskus palaan taas ihan fyysisestikin. 
Tätä on melkein vaikeaa kirjoittaa ilman kyyneleen ilmestymistä silmäkulmaan, niin ikävä minulla jo on. 


Jotakin piristävää on tähän loppuun keksittävä, muuten menee liian vakavaksi, joten tässäpä tuliaisjuttuja :)


Kodin 1:ssä oli kyllä vaikka mitä ihanaa, mutta nämä matot veivät sydämen. 




... ja tämä Latu-niminen mahtui matkalaukkuun ja sopii uuden valaisimeni seuraksi (sen ostin tosin Stavangerista).









Kevään värit ilahduttivat, varsinkin pinkki ja minttu.




Koti-ikävää hoitamaan <3




Hyvää Ystävänpäivää kaikille teille, missä sitten olettekin :) 



Täällä katettiin jo Fazerin sydämet tyttöjen iloksi pöytään <3 



Vi snakkes, Marianna






















tiistai 4. helmikuuta 2014

Helmeilevän helmikuinen kevätpäivä

Taivaalla murjottavat harmaat pilvet ovat jälleen paikallaan, mutta eilen ne olivat tauolla ja helmikuun 3. päivä jää omaan kalenteriini VUODEN ENSIMMÄISENÄ KEVÄTPÄIVÄNÄ!!!  
Ilmassa oli todellakin aivan hurmaavaa kevään tunnelmaa: +9 astetta mittarissa, aurinko sinisellä taivaalla ja lintujen konserttia kaikkialla. 
Petivaatteet lensivät tuuletukseen ulos terassille ja kevään innoittamana pesin jopa myrskyjen jäljiltä suolaiset ja likaiset ikkunatkin - maailma näyttää nyt paljon kirkkaammalta :) Keittiön ikkunassa oli lisäksi (ikkunan takana lempipaikkaansa pitävän kissamme jäljiltä) turkisvuoraus. Onhan se varmasti talven aikana eristänyt mukavasti, mutta kovin esteettinen se ei ollut. 
Aurinko ja lupaus keväästä antoivat energiaa ihan kunnolla ja vei Linuksen kanssa vielä reippaalle lenkillekin. Iltapäivän kahvit nautittiin terassilla aurinkotuolissa ja se, jos mikä, on kevään merkki :D

Kevätkuvat tulevat tässä:
The beach :)







Kaupungin saarellemme tuomat ruohonleikkurit - lampaat pitävät rannan kasvillisuuden aisoissa.




Näkymä Stavangeriin.



Katukin oli jo keväisen oloinen.



 Vuoden ekat terassikahvit




Magnolia nupullaan.








Tänään taivas on siis jälleen murjottavien pilvenrekkaleiden peittämä, joten lenkki vaihtui treeneiksi sisätiloissa. Lenkit ja treeni ovat olleet hyvää terapiaa tälläkin viikolla, sillä elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaista harmillista ja ikävää!  

Olen viimeisen parin vuoden aikana jakanut kanssannne myös surujani ja huoliani, koska niistä kirjottaminen auttaa yllättävän paljon. Oma sairauteni ja sen mukanaan tuomat huolet, luopuminen ja kipu ovat olleet koko ajan arjessani mukana ja taistelen "sairaudelle alistumista" vastaan kynsin ja hampain.....ja vaikka kysymys onkin vain ihosta ja ihottumasta, on se tehnyt elmästäni huomattavasti rajoitetumpaa ja hankalampaa. Rakkaan ihmisen kuolema reilu vuosi sitten oli varsin kova paikka ja hänen puolisonsa vakava sairastuminen nyt joulun alla tuli uutena kriisinä ja rankkana asiana käsitellä. Sairastuminen, laitostuminen ja meille jääneet käytännön asiat ja huolet ovat vaatineet paljon monella tapaa. 
Kun mieheni isä reilut kaksi viikkoa sitten kaatui myrskytuulen heittämänä kauppamatkallaan ja loukkaantui vakavasti, en ollut uskoa koko asiaa todeksi. Miten meitä näin koetellaan? Voiko tämä enää olla tottakaan? 
Lonkkamurtumia todettiin kaksi ja ongelmaksi vanhalle miehelle koituivat sisäiset verenvuodot murtuma-alueella. Niiden lisäksi apellani on todettu kaksi uutta infarktia ja keuhkokuume.  Appi-parkani taistelee sairaalassa ja anoppini tarvitsee nyt apua kaikessa, kotitöissä ja liikkumisessa. Hän on peloissaan ja yksinäinen. 
Me koetamme jakautua kaikkiin tehtäviin ja olla läsnä myös kotona - arki kun pyörii tavalliseen tapaan läksyineen ja harrastuksineen, ruokaostoksineen ja pyykkikasoineen. 



Arkipäivää tämäkin. 




Meille on nyt tärkeää pitää mieli ja energiat positiivisena, välttää kaikenlaista turhanpäiväistä negatiivisuutta, epäsopua ja harmia, sillä meidän on jaksettava ja pyrittävä pitämään niin mieli kuin kehokin terveenä.  Elämä opettaa ja rankat elämänvaiheet varsinkin. Tätä yhtä, haurasta ja lyhyttä elämää ei kannata käyttää vihanpitoon, riitelyyn, katkeruuteen tai mihinkään huonoon energiaan. Ongelmia ei kannata rakentamalla rakentaa, koska elämä tuo ihan oikeitakin ongelmia eteen - jokaiselle jossakin vaiheessa!  
Arjen pienet erimielisyydet kannattaa sopia pois, kannattaa oppia sanomaan anteeksi ja keskittyä hyvään. 
Vakavat ongelmat, sairaudet ja tilanteet opettavat laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen - se on niiden hyvä puoli.  Näin on ollut meilläkin. 


Kuten ikkunani täällä kotona, ovat ajatuksenikin nyt taas kirkkaat :) 



God never ends anything on a negative; God always ends on a positive.





Että sellaista helmikuun helmeilyä täällä vuonossa tänään! 


Vi snakkes, Marianna