Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kyläluuta

Työjakson viimeinen päivä ja edessä viiden päivän vapaat - huh ja puh - helteessä on tuskailtu ihan kunnolla, sillä liikkeemme ilmastointi on rikki (ollut helteen ajan) ja teemme töitä 27 asteen lämmössä. Syksyn haalarit saapuivat sopivasti helteeseen ja tuntui varsin eriskummalliselta laittaa syysmallistoa esille hien virratessa pitkin selkää. No, hikoilu laihduttaa - lohtu sekin! 
Olemme saaneet myyntiin aivan ihania uusia merkkejä ja päivät ovat toistaiseksi kiireisiä turistien johdosta, mikä on todella mukava asia. Turistien kanssa on aina kiva jutella ja se on ehdottomasti yksi työni parhaista puolista.  

Rodos-sarjaa ajattelin jatkaa tänään kylien parissa (kuten luvattu). Ajattelin viedä teidät Lindokseen, en ylös Akropolikselle, vaan kylään sen juurella. Periaatteessahan Lindos on kaupunki, antiikin kaupunki, mutta kuuluu Rodoksen kuntaan. Me ajoimme tällä kertaa Ialyssoksesta Lindokseen Pastidan, Maritsan ja Psinthoksen kautta. Ajattelin esitellä teille myös rakastamani Koskinoun. Kyliähän tällä saarella riittää, mutta jätetään osa niistä tulevaisuuteen. 

Ialyssos, josta kyläluutailumme alkaa, on sekin virallisesti kaupunki. Tosin käytännössä se on enemmänkin paisunut kylä ja suosittu turistialue. Mukavia kauppoja riittää täälläkin ja hotellien lisäksi alue on asuinaluetta, joten Carrefour & Lidlkin löytyvät täältä (meille, joille turistikaupat ja -marketit eivät riitä, koska talven ruokavarastot on saatava kuntoon). 
Huippuhotellien viereltä löytyy asuintaloja ja aasikaan ei ole yllätys. Mukava sekamelska!  

Pastida ja Maritsa ovat pikkuisia kyliä ja elämä niissä on verkkaista. Monet Rodoksen kylistä ovat verkkaisia ja asukkaat ikä-ihmisiä, sillä lähes kaikki työikäiset löytyvät Rodoksen kaupungista tai muista turistien suosimista kohteista. Kylissä näkee paljon isovanhempia lastenlapsien kanssa - kesä isovanhempien luona on tuttu juttu monelle rodoslaiselle lapselle - joidenkin kohdalla kesä menee lähes vanhempia tapaamatta. Tästä asiasta ja muutakin vakamampaa tulevassa postauksessa. 


Pastidan aamupäivää



Psinthos 








Kyläluutia monenmoisia :)





Psinthos on verkkainen sekin, mutta sen keskusta on hieman vilkaampi ja tavernoissa on aina väkeä. Psinthoksesta löytyy yksi suosikkiravintoloistani: Pigi Fasouli.
Ihana perheravintola, mukava talonväki, loistava ruoka - todella perinteistä kreikkalaista keittiötä ja maku kotitekoista - aah! Tänne saattaa olla vaikea löytää, mutta kannattaa kysyä Psinthoksen keskustassa neuvoa, eiköhän tie löydy. Pienet, makeat lampaankyljykset, grillissä paistettu possu, horta ("kauden vihreää"), kalamari, saganaki....lista on pitkä! 



Meillä on tapana vierailla myös kylien kirkoissa (hulluna ikoneihin ja kirkkojen kauneuteen) ja sytyttää kynttilä siellä missä pysähdymme.








Kaunis Rodos <3





Lindos, tuo valkoinen helmi, on upea näky jo kaupunkiin saavuttaessa. Siihenkään näkyyn en koskaan kyllästy. Lindoksessa on heinä-elokuussa todella kuuma, mutta kylän kadut on katettu viiniköynnöksin, joten varjoa löytyy. Kapeilla kujilla on ihana kuljeskella ja lukuisat kattoterassit houkuttelevat herkuttelmaan. Ne ovat mukavia paikkoja varsinkin auringonlaskun aikaan, jolloin maailma muuttuu silmissä ja Akropolis valaistaan pimeässä. 







Minä rakastan mummoja, heidän viisauttaan, lämpöään ja rauhaansa. Tapasin tällä kertaa Lindoksessa mummon, jonka kanssa jäin pitkäksi toviksi juttelemaan. Tämä ihana mummeli pitää ns. avointa taloa, jossa voi käydä katsomassa lindoslaista kotia sellaisena, kuin se aikoinaan oli. Täällä on vaalittu isoisoisovanhempien esineitä ja huonekaluja ja pidetty kaikki ennallaan. Käyminen täällä ei maksa mitään, jos haluat, voit jättää kiitokseksi sen mitä haluat. Me juttelimme menneistä ajoista, ajasta jota nyt elämme ja siitä, miksi minä aikoinani lähdin tältä saarelta pois. Lämmin halaus, suukkoja ja suukkoja, toivomus siitä, että vielä tapaamme ja basilikaa minulle mukaan kaikkiin taskuihin ja laukkuun....ja taas ihmettelin itsekin, miksi silloin joskus lähdin <3 Oman mummon muisto tuli mieleen, mutta myös elämäni tällä saarella ja tunnekuohu oli valmis. 

Hyvää energiaa ja lohtua <3  Kaikki ikonit ovat vanhoja.



Täällä on niin hyvä olla, enkä koe itseäni täällä koskaan yksinäiseksi. Olen sopivasti hullu, aivan kuten täkäläisetkin, joten sovin tänne paremmin kuin Pohjolaan. Täällä koen olevani kotona ja missään en ole kokenut itseäni niin hyväksytyksi ja pidetyksi, kuin täällä. Pohjolassa olen liian avoin ja "omituisena" vähän etäällä pidetty, erilainen. Täällä kuten kaikki muutkin ja samanlainen :) Taikauskoinen, pikkuisen diiva hienohelma, avoin asioistani, intohimoisesti minulle tärkeistä asioista paasaava ja joskus liioittelava :D hehhee.... ihan kreikkalaisen utelias en kuitenkaan ole, tai suora - siitä olen ainakin opetellut pois! 

Hulluuteni ei näy täällä, joten auttaessani lindoslaista kaupanpitäjää siivoamaan sopivan kesähameen etsimisen jälkeen ilmestynyttä vaatekaaosta, sain lahjaksi numeroidun öljyväriteoksen kankaalle.....niin ja täyden kympin hameen (jota siis etsittiin, koska rouva oli varma, että se olisi minulle juuri se oikea hame...ja se oli kadoksissa). Hame ja taulu ja basilikat ... kyllä Mariannaa taas "pallutettiin" niin, että perhekin jo ihan ääneen hämmästeli tätä mamin Rodos-taikaa :D


No, jatketaan asiaa...... laitan Lindoksen teille nyt kuvina - enemmän kuin tuhat sanaa.


















Koskinoun kylä on vain kivenheiton päässä Kalitheasta ja mitä romanttisin paikka. Kävimme siellä ihailemassa iltaa ja syömässä paikallisten ystäviemme kanssa, mutta pakkohan sinne oli ajella myös päivänvalossa ja kuvata tätä somaa kylää. 
Janni's taverna on ehdottamasti suositeltava herkuttelupaikka ja koettakaapa talon punaviiniä.....jumalten juomaa :) Täällä olen ajatellut viettää eläkepäiväni <3 

Rodokselle ominaiset rullakivet toistuvat kaupungissa ja kaikissa kylissä. Olen niihin niin heikkona - kauniimpaa en tiedä. 









Olisikohan se tässä? Neljäs remontoitava taloni? Sinistä maalia, ihan samassa sävyssä, minulla onkin jo mökillä....:)



















Rodos vähän toisesta vinkkelistä.



Rodoksella ajellessa on mukavaa se, että rantoja on matkan varrella ihan riittämiin ja matkalla Lindokseen voi pysähtyä esim. Tsambikan hiekoille, Kalitheaan tai Falirakiin...tai uida Lindoksessa. 

Toivon, että kuvani tekevät oikeutta saarelle ja sen asukkaille. Minulle Rodos on ikuinen rakkaus ja koti. 

Näiltä puheilta - kalinihta sas kai onira glika <3 

Ta leme, Marianna






maanantai 28. heinäkuuta 2014

Rodoksen vanha kaupunki (Palia poli) ja vähän ostoksistakin

Päätinpä sittenkin vaihtaa järjestystä ja viedä teidät Rodoksen vanhaan kaupunkiin - palia poliin - ennen maalle ja Lindokseen lähtemistä. 
Vanha kaupunki on kerrassaan niin viehtättävä ja kiehtova, mahtava paikka kulkea ja kuvata, elää ja nauttia, että sille on annettava etuajo-oikeus <3 
Vanha kaupunki oli joskus työni muodossa osa päivittäistä elämääni. Olen myynyt siellä kultaa ja koruja, jäätelöä ja leivonnaisia :) En kyllästy siihen koskaan ja suorastaan rakastan sen kujia, kuppiloita, mutkia ja muureja.  Iltaisin vanha kaupunki tuoksuu taivaalliselta; sekoitukselta ravintoloiden keittiöistä tulvivia tuoksuja, auringon lämmittämiä kukkaisia, pölyä ja vanhoja muureja. 

Uusi ihastukseni, johon sain ystävän kautta tutustua, on aivan uskomattoman kaunis ja hurmaava Portraits - more than drinks -bar ja sen yhteydessä oleva InCamera - pensionaatti/hotelli. Ystäväni esitteli minut myös paikan omistajalle Nikokselle (Nikos Kasseris), joka tunnetaan yhtenä Kreikan parhaista valokuvaajista. Mikä kunnia tavata tämä lahjakas mies, jonka taidetta saimme ihailla niin baarin kuin hotellinkin puolella. Iloni kasvoi vain suuremmaksi, kun kamerani huono ilta-/yökuva-tominto tuli Nikoksen taitavissa käsissä korjattua ihan hetkessä :) 
Portraits tarjoaa heinäkuun iltoina live-musiikkia ja tiistai-iltaisin siellä voi kuunella jazzia. Viiniä, valokuvausta, tähtitaivas ja ihanaa jazzia rodoslaisten musiikinopettajien taiteilemana - mikä ilta! 
InCamera on Nikoksen monivuotisen unelman tulos - pieni, hänen arkkitehti-tyttärensä suunnittelema hotelli, jossa idylli on joka soululla aistittavissa. Vanhoja kameroita ja Nikoksen kuvataidetta löytyy huoneista, näköala ikkunoista on yli vanhan kaupungin ja Nikos tyttärineen huolehtii mukavasta kodinomaisesta tunnelmasta. 

Vanha kaupunki kätkee muuriensa taakse myös aivan ihania ravintoloita. Romeo ja Rustico ovat omia suosikkejani - niin tälläkin kertaa. Molemmissa on hyvä palvelu ja erinomainen ruoka, myös erikoisuuksia eri puolilta Kreikkaa. 

Ostospuolella riittää ihmeteltävää ihan kaikille. Turkisliikkeiden kadottua lähes olemattomiin, on tilalle tullut oliivi-ja luonnontuotekauppoja. Niistä löytää myös mausteita ja esim. perinteistä kreikkalaista purkkaa - pihkapurkkaa :)
Vanhassa kaupungissa kannattaa poiketa pois pääkauduilta (Sokratous ja Hippokratous) ja kulkea pitkin pikkukujia. Kaikkein parhaimmat putiikit löytyvät nimittäin sieltä.

Suurmestarin palatsi on näkemisen arvoinen paikka - se kertoo saaren historiasta, eri aikakausista ja valloittajista. Upeaa katseltavaa ja hauskinta lienee, että lapset pääsevät ilmaiseksi 18 v. asti :D  (....siis, opetelkaa rahastamaan kreikkalaiset - olette liian pehmeitä ja kassa jää tyhjäksi tälläkin kertaa). 
Hospitallers-ritarit hallitsivat täällä 1300-luvulla ja pakenivat sitten Maltalle, mutta heidän jäljiltään on nähtävänä paljon mielenkiintoista ja upeaa. 

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä vanha kaupunki minun kameralinssini läpi. Kiitos Nikokselle kameran nostamisesta yhä paremmalle tasolle :)
Tässäpä rakastamani Palia poli <3 

...ja lopussa löytöjä matkalta mukaan.....





Portraits:in pihalla



Ystäväni perheyrityksen tekemät kalusteet. Niitä löytyy pitkin Rodosta.







Iltakuva kameran ojennuksen jälkeen :)



InCameran asukkaille - aah!



Romeon edustalla...voi kunpa saisi tuoksut mukaan kuvaan.



Rusticon herkkuja...








Tyttäreni ostoksilla








Täältä ostin keramiikkaa. Kaupan papparainen huolehtii vanhan kaupungin kissoista, joten putiikissa oli ruoka-astioita siellä täällä ja kisuja nukkui hyllyillä myytävissä vadeissakin. Ihana putiikki ja pappa sai pisteet hyvästä työstä. 










Suurmestarin palatsi







Historia suuri, minä pieni









Ja sitten vähän löytöjä vanhasta kaupungista. 

Nämä kreikkalaiset varvastossut ovat aivan ihanat myös suomalaiselle, joten ne oli saatava :)




Keramiikkaa ja kiviä - rakastan kiviä ja niiden energiaa. 




Oma lahja mökille vessaan. Vanha paperinsäilytysliina olikin jo kulunut ja tämä oli kyllä niin soma...




Kesämekko - tai niistä yksi ;) 




Toivottavasti kuvani antavat oikeutta Rodoksen vanhalla kaupungille. Ensi kerralla siis sinne kylille ja Lindokseen :) 
Kesä täällä kotona on ollut vauhdikas niin ikään, joten tekee mieli kirjoittaa siitäkin. Vieraita, mökkijuhlia, Gladmat -ruokafestivaalia jne...

Så, vi snakkes :)

Marianna



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Rakkaudesta Rodokseen - osa 1: Symi ja Panormitis

Paluu lomatunnelmista arkeen on aina vähän hankala, niin tälläkin kertaa. Kolmeen viikkoon on mahtunut paljon ja kaikkein parasta on tietenkin ollut yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa, niin täällä kotona kuin Kreikassakin. 
Blogi on ollut tauolla, mutta materiaalia uusiin postauksiin on keräytynyt todella paljon ja siksipä päätinkin käynnistää Rodos-sarjan, eli syvemmän katsauksen Rodokseen, elämään tällä aurinkoisella saarella ja sen ihmisiin....sitä kun on useampaan otteeseen jo pyydettykin :)

Tänään on pyykkipäivä, ulkona yli 30 astetta ja olo vähän väsynyt, joten blogi on juuri sopiva paikka rentoutua ja levätä. Olen kestittänyt vieraita ja toiminut matkaoppaana koko kuluneen viikon, lomaviikon, joka huipentui eilisiin kesäjuhliin mökillämme. Tänään on lupa levätä - huomenna kutsuvatkin jo taas työt. 

Ajattelin aloittaa Rodos-sarjan matkaamalla Symin saarelle, koska se on minulle itselleni varsin rakas ja tärkeä paikka. 

Symin kivinen saari sijaitsee lähellä Turkin rannikkoa, noin puolentoista tunnin laivamatkan päässä Rodoksesta. Asukkaita saarella on noin 2 500, joista pienen pieni osa asuu Panormitiksella (luostari) ja loput Symin kaupungissa. 
Panormitiksen luostari tunnetaan arkkienkeli Mikaelin voimakeskuksena ja onkin eräänlainen hengellinen keidas ortodokseille ympäri maailman. Kävijöitä on paljon ja tänne tullaan rukoilemaan, hakemaan apua ja voimaa niin pieniin kuin suuriinkin ongelmiin ja sairauksiin. Panormitis on tunnettu ihmeistään ja arkkienkeli Mikaelin lempinimi, Mr. Fix it, kertookin siitä, että Mikael voi auttaa asiassa kuin asiassa. 

Luostarin kirkossa oleva suuri, hopeinen arkkienkeli Mikael on varsinainen näky. Ympärillä on pieniä lahjoja ja kulumat tuhansien suudelmien jälkeen ovat näkyvät. Ihmiset pysähtyvät kuvan eteen, tekevät ristinmerkkejä, rukoilevat ja suutelevat kuvaa. 
Arkkienkeli Mikael seisoo kuvassa kuolleen vanhuksen päällä ja pitää toisessa kädessään pientä lasta, toisessa miekkaa. Hän vastaa elämästä ja kuolemasta, taistelee oikeuden puolesta ja hoitaa, hoitaa kaikkea ja kaikkia. 
Oma kokemukseni on, että pieni hiljentyminen ja rukoilu arkkienkelin luona auttaa aivan valtavasti. Vuosittainen visiittini on minulle tärkeä ja koen ihan aidosti, että rukouksiini vastataan. 


Arhon Michail - monessa muodossa. Tämä on luostarin pihasta.





Miniatyyriversio hopeisesta arkkienkelistä on hyvä pitää kotonakin.





 Luostarin torni.




Näissä huoneissa voi siis yöpyä 26 euron hintaan. 



Luostariin tullaan enkeliportin kautta <3 



Mitäs arvelette näiden olevan?  Ne on tuotu Mikaelille, mutta miksi?


Vastaus: niillä arkkienkeli voi pyyhkiä pois ihosairauksia :) 


Munkkien siunaama leipä - maku mitä ihanin.




Luostarin museo kertoo entisestä ajasta. Nämä on löydetty merestä.







Luostari itsessään on mitä viehättävin ja sen yhteydessä olevassa museossa voi käydä ihmettelmässä mennyttä aikaa ja ihmeitä, esim. satoja pulloposteja rukouksineen, jotka ovat ajautuneet rantaan täällä (tullet maailman eri puolilta). Munkkien siunaamaa leipää, kauniita yksityiskohtia ja kynttilöitä - Panormitiksen luostari on kuin koru. 
Luostarissa voi myös yöpyä ja sen yksinkertaisissa, mutta mukavissa huoneissa voi asua 26 euron vuorokausihintaan. 


Luostarin sisäpihalla on aamupäivisin vilskettä. Rodokselta tulevat laivat tuovat
väkeä päivittäin.




Symin kaupunki sijaitsee saaren toisella puolella. Saari on muuten 13 km pitkä ja 10 km leveä, kivinen ja karu. Viljely ei täällä onnistu, joten ruoka tuodaan meriteitse Rodokselta. Muutama oliivilehto täällä sentään on. 

Meriteitse Panormitiksestä Symin kaupunkiin. Poukamissa majailevat myös kuuluisuudet, esim. Brad Pitt ja Angelina Jolie lomailevat toisinaan täällä.  





Symin kaupunki on ehkäpä kauneinta mitä tiedän. Symi oli 1600-luvulla Dodekaanisen saariryhmän kolmanneksi rikkain saari ja sen rikkaus tuli "pesusienistä", mutta myös laivanrakennuksesta ja saaren oivasta sijainnista kaupankäyntiä ajatellen. 
Pesusienillä on pitkä historia ja niiden antibakteerinen vaikutus tunnettiin muuten jo 3-4000 vuotta sitten. 
Parhaimmat sienet voi yhä ostaa juuri Symiltä - itse en muuta käytäkään :)
Symillä on oma, rauhallinen ja jotenkin mennyt tunnelma. Sen tavernoissa voi nauttia vasta kalastettuja meren herkkuja ja katsella saaren verkkaista menoa. Vesi on turkoosin vihreää, kalastajaveneet keinuvat satamassa ja ihmiset ovat aivan omaa luokkaansa - suukkoja heille :) 













Sienten kalastus on yhä osa Symin elämää.

















Tunnelmaa rantatavernassa.







Paikallista viiniä ja meren herkkuja.....onneen ei muuta tarvita :)



Saarelta löytyy taitajia ja heistä yksi on Takis Psarros. Nahkasuunnittelija, - käsityöläinen ja taiteilija, jonka työt saavat haukkomaan henkeä. Hänen asiakkaitaan ovat mm. Tom Hanks, Jordanian kuningaspari, Ornella Muti, Georgio Armani jne.  Hänen taidettaan/ateljeetaan eivät turistit pääse ikävä kyllä ihastelemaan, mutta laitanpa tähän muutaman kuvan (hänen luvallaan) töistä, joita hän nahkapistimellä tekee. Yksi seinävaate vie noin 10-12 kk. Pienen pienet pistot muodostuvat kuviksi ja lopputulos on upea! Tämä käden taito kulkee suvussa ja Takis kertoo aloittaneensa nahkataiteen tekemisen jo 6-vuotiaana.






Huoneeseen tuleva valo muuttaa kuvaa ja pistot tulevat paremmin esiin. 








Vaikka ateljeehen ei pääsekään, on Takiksen putiikki kuitenkin auki ihan kaikille. Kannattaa käydä, jos vierailee Symillä. Laukut ovat ihan omaa luokkaansa ja palvelu hyvää. 

Itse villiinnyn Symin yrttikauppiaan luona, sillä pitkän talven yli selviydyn vain Symin rohtojen avulla. Yrttitee ja mausteet - ai mitä tuoksuja ja makuja - niitä ilman en voi elää. Symiltä on mukava ostella myös kreikkalaisia (ihan aitoja) mekkoja ja paitoja, käsitöitä ja korujakin. 

Seuraavan postauksen aiheena ovat Rodoksen pienet kylät, Pastida, Maritsa, Psinthos, Koskinou ja Lindos :) 

Vi snakkes,

Marianna