Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 28. elokuuta 2014

Kesäinen vapaapäivä ja yllätyssynttärit

Voi miten ihana ja lämmin kesäpäivä tänään olikaan! Minulla oli vapaapäivä, joten nautin siitä suurimmaksi osaksi pihalla ja puutarhassa. 
Sitruuna tekee taas hedelmää ja oliivisatokin on tälle viljelijälle tulossa :).....ainakin miniatyyri sellainen. 
Mietin kovasti mitä istuttaisin toiseen uusista kukkaruukuistani - pienemmässähän on nyt oreganoa. Ostin ruukut muutama viikko sitten ja ne ovat mielestäni varsin kauniit. Isompaan ruukkuun olisi kiva saada jotakin talvea kestävää ja somaa. 

Kato oliivi :) 












Staran aurinkonurkka *





Miehelläni on huomenna syntymäpäivät ja koska kiiruhdamme silloin heti töiden jälkeen maalle, päätimme yllättää hänet synttäripäivällisellä jo tänään. Hänen vanhempansa tulivat tänne taksilla ja pöydällä odotti työstä palaavaa oikein lahjakin - Eyvind Hellstrømin shamppislaseja. Hauskaa oli ja lauantaina juhlitaan vähän lisää! 

Tein muuten todella hyvää salaattia kalkkunan kaveriksi, eli ohrasuurimoita, pestoa, mozzarellaa, omenaa, aurinkokuivattuja tomaatteja. rucolaa ja sipulia. Kannattaa kokeilla :)





Illalla veimme vielä vanhuksia ajelulle ja lopulta ostoksille kansainväliseen ruokakauppaan, josta minä saan kreikkalaiset välttämättömyyteni ja anoppi omansa - linssit, pavut, pähkinät jne. 
Anopilla on hauska tapa huudahtaa kauppaan astuessaan tarvitsemiensa tuotteiden nimet englanniksi (red beans....walnuts...)ja apuahan hän saa aina. Nuoret miehet juoksevat rullaattorimummon toiveiden mukaan ja minä en tahdo pysyä perässä. Anoppi on niin iloinen ja kiitollinen saamastaan avusta ja kehuu nämä nuoret miehet aina taivaisiin saatuaan hyvää palvelua. Itseäni huvittaa, kun mietin miten minun kävisi, jos tuon tekisin ? Koko kauppa varmaan kääntyisi katsomaan hullua ostoslistansa huutajaa :)

Mitäs mieltä olette muuten näistä syyskynttilöistä - kuparin hohtoa?  En ole juurikaan kuparia harrastanut missään sisustuksessa, mutta näistä jotenkin tykkäsin.




No, näillä puheilla nukkumaan ja viikonloppua odottelemaan. Hyvää alkavaa syyskuuta ja mukavaa viikonloppua! 

Vi snakkes, Marianna

tiistai 26. elokuuta 2014

Olipa kerran prinsessa.....ihan pikkuisen hetken verran

Elokuu kulkee kohden loppuaan ja seuraavan kuukauden nimessä onkin sitten jo syksy - onneksi ei kuitenkaan vielä loka :( 
Itse en ole mikään syksy-ihminen, mutta sellaisista täydellisistä syyspäivistä pidän toki minäkin. Täydellisenä syyspäivänä on raikasta ja kuulasta, pelloilta ja metsistä nousee sumua, yöllä on ollut hallaa, ruska on kauneimmillaan ja auringon säteet valaisevat värien taianomaisen kirjon. Silloin juodaan teetä ja kuljetaan uusissa syystakeissa ja -neuleissa......... mutta, (nyt filmi niinkuin säreilee ja ratisee....)sellaisia päiviä on tosin harvassa. 

Romanttiset syksykuvat on kaukana silloin, kun sateen piiskaamana taistelee myrskytuulta vasten. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun sormet ovat paleltuneet punaisiksi puristaessaan väärinpäin kääntynyttä sateenvarjoa, jotta se ei lentäisi taivaan tuuliin. Hiukset ovat sekaisin ja märät, eikä ruskasta ole tietoakaan - on vain pelkkää märäntyvää lehtimössöä ja kuraa. Sukat ovat märät, autolla ajo tuntuu merimatkalta...hui kauhistus! 
Teetä voi toki juoda silloinkin, vaikka ainoa ihailtava vaatteiden osalta on, toivottavasti ainakin , uusi sadetakki! 

Sateenvarjo on jo mukana työmatkoilla - kohta se väistyy sadetakin tieltä!!!



Syksyn mukavimpia asioita ovat mielestäni iltojen pimeneminen, kynttilät, kanervat, sadonkorjuu ja tietenkin se toivottu & odotettu ruska. 
Kanervat kukkivat meillä niin sisällä kuin ulkonakin ja niitä tulee ihailtua myös lenkkipolulla metsässä :) 
Omat päärynät, luumut ja omenat ovat aina yhtä suuri ilon aihe. Vuosien saatossa olen kehittynytkin jo varsinaiseksi martaksi, mitä hilloamiseen tulee ja tykkään ihan valtavasti siitä "oma sadonkorjuu -tunteesta". 
Ei siis mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. 


Oma oregano ja rosmariini.




Kanervia ja omat päärynät.





Päärynäjälkkäri - päärynälohkoja, kanelia, sokeria, hieman voita, hunajaa, ihan pikkuisen sokeria, kaurahiutaleita ja uuniin. Nautitaan vanilijajäätelön kera.





Gluteeniton mustikkapiirakka metsämustikoista (kaupasta ostettu ämpärillinen). Ihan hyvä maku, vaikka ei tuo gluteeniton taikina niin kohonnutkaan. Maku oli kuin mummon mustikoissa aikoinaan.





Luumut hilloiksi. Lisää luumuja tulossa lokakuussa :)









 Perjantaina pihalla.






Sadonkorjuusta otettiin lauantaina pieni paussi ja matkustettiin Osloon konferanssiin ja Norwex: in 20-vuotis gaalaillallisille. Norwex on Norjassa perustettu, nykyään Dallasissa, Texasissa pääkonttoriaan pitävä suoramyyntiyritys, joka myy ympäristö-ja terveysystävällisiä kodin- ja kauneudenhoitotuotteita. Olen ollut mukana itsenäisenä konsulenttina nyt jonkin aikaa ja pidän sekä tuotteista että firman ideologiasta valtavasti. Firman visiona on kemikaalien radikaali vähentäminen jokapäiväisessä elämässämme. Vesi & mikrokuituliinat mieluiten ilman pesuaineita, myrkyttömät pesuaineet, muovin vähentäminen jne. ovat Norwexin sydänasioita ja firma tukee vuosittain myös WWF:ää. 
Konferanssissa keskityttiin tällä kertaa varsinkin muoviin liittyviin suuriin ongelmiin ja saimme kuulla WWF:n edustajan kertomaa uusintaa faktaa planeettamme vakavasta tilasta. Vielä on toivoa, mutta kyllä se niin on, että olemme tämän sinisen pallomme lähes tuhonneet ja samalla sinetöineet myös kohtalomme. 

Tässä filmi, jolla WWF aloitti <3 Muut filmit eivät olleet yhtä romanttisia.









Gaalaillallinen kevensi muuten varsin asiapitoista viikonloppua ja amerikkalaiseen tapaan sinne pukeuduttiin mitään säästelemättä. Wonderful!

Kyllä prinsessana on ihanaa olla, vaikka vain yhden illankin. Kummasti sitä taas jaksaa palata arkeen ja tuhkimon rooliin, kun on saanut hetkisen kimaltaa! Pukuni on Demetrios-puku - gaala-asusta en tinkinyt minäkään. 




Nyt odottelen konferanssissa lanseerattuja uutuustuotteita ja valmistun uusiin esittelyihin. Näitä tuotteita on ilo myydä, koska ne ovat laadukkaita ja säästävät luontoa, terveyttä ja rahaa. 

Oslon lentokentällä on sellainen "vaarallinen" kauppa, jossa on aina poikettava....niin tälläkin kertaa. Sieltä löytyvät kaikki vähän fiinimmät merkit, mutta myös muutama norjalainen merkki, kuten Ane mone, on putiikissa edustettuna. Paksuja neuleita en voi enää harrastaa, koska minulla on aina kuuma (ikäkö?), mutta tämä neule oli ohut ja mieluinen. Kaipa tuo selässä oleva drømmefanger (mikä se onkaan suomeksi), vangitsee pahan, joka selän takana saattaa muljailla .....:) 







Syysostoksia ovat olleet myös Cubuksesta löytynyt huivi (aina ei tarvitse olla kallis ollakseen nätti).




Matkaan valmiina. 



Maailman parhaat matkakengät (ja työkengät).  Löysin Biancosta ja pakko on kehua parhaiksi kengiksi joissa olen koskaan kulkenut.



Laitan vielä kuvan elokuun kodista, eli kanervia olohuoneessa ja tyynyissä syksyn kynnyksellä ruskeaa kimallusta. Kivet meillä koristavat ympäri vuoden -tässä Rodoksen ja oman vuononrannan kiviä. Sisustusopiskeluni jatkuvat nyt pitkän sairastamisen jälkeen, apuvälinein tosin, mutta olen siitä niin iloinen. Lähden nyt seuraavan opintotehtävän, eli kylpyhuoneen suunnittelun kimppuun ja hyvältä tuntuu! Kyllä se tästä :)









 Elokuun loppua teille kaikille ja toivottavasti saitte auki tuon filmin. 

Minä odottelen nyt Reiman talvimallistoa saapuvaksi putiikkiin ja olen ihan jännittynyt näkemään uuden malliston :) 

Voikaahan hyvin,

Marianna

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Petaloudes, Filerimos ja rouva siniharmaan filosofiat


Kerran vielä Rodokselle retkeilemään ja tällä kertaa siis perhoslaaksoon, Petaloudes:iin ja Filermokseen. 
Rodoksen luonto on varsin monimuotoinen ja täällä voi hämmästellä muutakin, kuin oliivipuita. Epta piges (jonne emme tällä kertaa lähde) on esim. todellinen vihreä keidas keskellä metsää ja sama koskee Petaloudes:isa. Petaloudes tarkoittaa perhosta ja paikka tunnetaan myös nimellä the valley of butterflies. 
Perhoslajike, joka täällä viihtyy on nimeltään Callimorpha Quadripunctaria, tai "kalomorphi" (tarkoittaa kaunista) ja heinä-elokuussa niitä on täällä sankkoina pilvinä. 
Perhoset palaavat laaksoon joka vuosi uutta sukupolvea luomaan ja syynä laakson viehättävyyteen ovat sekä kuumuus, kosteus että sweetgum puu ( Liquidbar orientalis), joka tuoksuu vanilijalta ja erittää makeaa nestettä. Samaa nestettä käytetään paikallisissa kirkoissa tuoksua luomaan. Perhoset eivät parittelunsa aikana kuitenkaan syö mitään, vaan elävät varastoidulla ravinteella. Tähän tulokseen tutkijat ovat ainakin päässeet. 
Nämä perhoset ovat pieniä ja kuten kuvista näkyy, on siipien yläosa ruskea-kelta-raidallinen ja alaosa kirkkaan oranssi. Siksi niitä on heti vaikea erottaa kivistä ja puunrungoista, mutta kun tarkemmin katselee, näkee, että laakson kaikki pinnat ovat niitä täynnä. Lentäessä ne ovat oranssin värisiä ja suorastaan loistavat auringonsäteiden niihin osuessa.  




Laaksoon antavat varjoa myös valtavan suuret eukalyptuspuut, joita Rodoksella kutsutaan turistipuiksi....valkoiset rungot ojentautuvat aina kohti aurinkoa :)





Laaksossa kulkeminen on satumaista, perhospilvessä kulkemista. Itselläni on aina hajuvettä, joten perhoset ihastuivat tuoksuun (Valentinon Valentina oli mieleen)  ja istuivat tuon tuostakin  poskillani ja kaulallani, jopa hiuksissani. 
Partavesi tuntui viehättävän sekin - kuvassa perhoset lentävät kallion seinästä tuttavamme luo :)








Perhoslaaksossa on muitakin asukkaita. Varjoisa metsä puroineen ja lampineen on maarapujen ja kilpikonnien suosima paikka. Näitä rapu-veijareita saa poluilla vähän varoa...niiden päälle saattaa epähuomiossa astua.







Jos polun kiipeää ylös asti (tai ajaa autolla tietä pitkin, kuten me) voi huipulla vierailla luostarissa ja sen pienessä kirkossa. Luostarissa on mahdollisuus ostaa loukoumades (iso lautasellinen kahdella eurolla), kahvia ja juotavaa ja ihailla mahtavia maisemia kaukoputken avulla. Myös alhaalla laaksossa on aivan ihana kahvila ja tietenkin pieni myymälä. Perhe, joka näitä pyörittää on mukava ja paikka siis aivan uskomattoman idyllinen.








Luostarin leijonankita.






Perhoslaakson kahvilassa frappella - meitä oli isompi joukko, joten piti vähän rajailla, mutta vehreys näkyy varmasti tästäkin. Puiden alla virtaavat purot ja tuoksu täällä on hurmaava.




Matka jatkuu Filerimokseen, vuorelle auringonlaskua ihailemaan.
Luostari täällä on nimeltään Monastery of Panagia Fileriomos ja omistettu siis Pyhälle Marialle. Luostarin kirkossa oli aikoinaan ritarien Jerusalemista tuotu Pyhä Maria- ikoni, The virgin of Filerimos, mutta sen oletetaan lähteneen ritarien mukana Maltalle Ottomaanien vallatessa saaren 1523. Luostariin johtavat pitkät portaat vievät aivan upean syperssikujan läpi ja huipulla olevat rakennukset ovat ennallaan. Luostari on rakennettu kreikkalaisittain epätyypilliseen tapaan goottilaiseen tyyliin
Alla kuva kastemaljasta.









Jokaisen munkin huoneen edustalla on mosaiikki-ikoni. Tässä Thomas.




Filerimos-vuori on 267 m.korkea ja sijaitsee Ialyssoksessa. 
Luostarin polut johtavat mitä hienompiin paikkoihin. Tässä näkymä Ixiaan ja Rodokseen päin. Rodoksen kaupunkin näkyy valkoisena tuolla kärjessä. 




Filerimokselta löytyy myös tämä suuri risti. Ristille johtavaa kujaa kutsutaan Kristuksen kärsimyspoluksi ja se symbolisoi siis tietä, jota Jeesus kulki ristiään kantaen. Vanhat kirjoitukset polun varrella kertovat samaa tarinaa. 

Risti on 18 m. korkea ja italialaisten rakentama ja ristiin voi kiivetä sen sisällä olevia kapeita portaita pitkin - näkymät ylhäältä ovat huimat. Tällä paikalla on aina ollut risti ja alkuperäisen ristin tiedetään olleen 30 m. korkea ja kivistä rakennettu. 
Ristin juurelta voi ihailla aivan mahtavaa auringonlaskua ja punaista aurinkoa, joka värjää ristin, maailman ja meren purppuraan. Kaikki on kuin tulessa. 
Seurueemme kuvattiin vasten punaista aurinkoa, mutta muuten olimme vain hiljaa - tyytyväisiä siitä, että elämme ja saamme olla yhdessä :) 













Filerimoksen asukkaita ovat myös riikinkukot. Niitä täällä on satoja ja niiden kummalliset huudot, muistuttvat kissan makumista, kuuluvat kaikkialla. Sulkia voi vapaasti kerätä muistoksi, niitä on kaikkialla. Itse tyydyin höyheneen - tuokoon se onnea ja Filerimoksen siunausta mukanani kulkien. 








Tähän päättyy siis Rodoksen retkeilyni tällä kertaa. Rakkauteni Rodokseen on rakkautta myös sen väreihin ja sävyihin, kiviin ja hiekkaan, kasveihin ja valoon. Värien ja materiaalejen puolesta voisin hyvin asua Suurmesterin palatsissa (hahaaa - en sen vaatimattomammin) ja kotini seurailee samaa värimaailmaa - murrettuja luonnonvärejä. 
En lennä koskaan Rodokselta pois ottamatta värejä ja tunnelmia mukaani. Siitä lisää ensi kerralla. 





Rouva siniharmaa on täällä jälleen pohdiskellut syntyjä syviä ja filosofoinut mielessään. Blogiystävän vakava sairaus vei hiljaiseksi pari päivää sitten ja muutenkin olen lueskellut blogituttavuuksien pohdintoja elämästä, myös siitä miksi kirjoittaa blogia. Lähes kaikkia blogin kirjoittajia kritisoidaan, ovat he sitten nuoria tai aikuisia. Monet pohtivat tuon tuostakin kirjottamisen lopettamista ja niinhän minäkin olen pariin otteeseen tehnyt. Onko ok kirjoittaa esim. vakavasta sairaudesta vai pitäisikö jakaa vaan kevyempiä ja iloisia asioita? 
Roosa-bloggaajathan saavat paljon kritiikkiä hekin, sillä positiivisuus ja energisyys, estetiikka ja sen sellainen ovat kuin punainen vaate määrätyille ihmisille....jotka jostakin ihmeellisestä syystä kuitenkin lukevat näitä good feeling-blogeja. 
Voiko kirjoittaa, vaikka kieliopillisesti tuleekin virheitä ja pilkut osuvat vikapaikkaan?  
Onko narisistista kuvata "päivän asuja" tai sisustusjuttuja? 

Luulenpa, että kritisoitavaa löytyy aina, jos sitä haluaa löytää! Niin tai näin, aina väärin päin!  Se ainoa turvallinen vaihtoehto tässä maailmassa on olla tekemättä yhtään mitään! Silloin voi käyttää aikansa esim. muiden arvostelemiseen ja heidän vikojensa etsimiseen, aika hassun paradoksaalista. 

Kuten monet muutkin blogin kirjoittajat, kirjoitan minäkin silkasta ilosta kirjoittaa ja kuvata. Kyse on harrastuksesta, joka tuottaa minulle hyvää mieltä ja toivottavasti iloa edes jollekin. Blogini ei ole, eikä tule olemaan, mikään supersuosittu ja fanitettu blogi, en ole itsekään sellainen, mutta minulle blogini tuottaa iloa ja hyötyä. Äidinkieleni kirjoitus ei ruostu niin pahasti, valokuvaaminen on lempipuuhaani, olen saanut tätä kautta monta kivaa tuttavuutta ja välillä tämä on ollut ihan puhdasta terapiaa - tapa saada asiat pois sydäntä painamasta. 
Rakastan sisustusasioita, ruokaa, maisemia ja olen parantumaton esteetikko - jaan näkemääni täällä muiden iloksi. 


Loppuun lätkäisen tällä kertaa "päivän asu"- kollaasin - ihan uhmallakin!!!
Olen viittäkymppiä lähestyvä nainen, ylipainoinen, paksureisinen, leveänenäinen. Kesän jäljiltä on hiuksissa jälkikasvua, kasvoissa ihottumaa ja ryppyjä ihan kilvan, ja asuni on arkinen...farkut, musta toppi ja tikkitakki. Ranteessa sentään kimaltaa ja vähän paidassakin - olenhan arkipäivän prinsessa. 
Mielestäni olen kuitenkin ihan ok ikäisekseni ja elämääni olen varsin tyytyväinen. Minulla ei ole suurta ystäväpiiriä, monille olen aika merkityksetön. Jotkut eivät voi minua sietää ollenkaan...olen tässä kuullut "viha"-sanankin, mutta sen pienen ystäväpiirini ja perheeni tiedän rakastavan minua :) 
Minulla ei ole huippu-uraa, enkä ole rikas, mutta viihdyn työssäni ja elän hyvin. Rakastan runsasta vapaa-aikaani, joka antaa mahdollisuuden kaikkeen siihen ihanaan, jota voin tehdä.....kiitos maailman parhaan aviomiehen! 
Ihmisenä olen yhä koululainen, mutta uskontoni on kiltteys ja oma peilikuvani oli tarkan itsekritiikin alla varsinkin viime keväänä. Joskus pitää ravistaa, että ajatukset saavat valoa ja uutta terveempää voimaa!  

Voin hyvin ja kirjoitan elämäni iloista (ja joskus suruistakin) blogia - päiväkirjaa ja toivottavasti joidenkin mielestä ihan mielenkiintoista arkikuvausta milloin mistäkin. 

Toivon, että te blogituttavat teette samoin ja jatkatte kirjoittamistanne. On ihanaa käydä työn jälkeen Irlannissa, seurata Suomeen paluumuuttaneiden arkea, saada ruokaohjeita ja sisustusideoita, lukea vakavistakin asioista ja elää mukananne. 
Kiitos teille kaikille :)





Tässä päivän asu ja tiedoksi muille ikäisilleni ylipainoisille, asu on NoaNoasta. Takki on Freequentin. 

Saako lähes 5-kymppinen täti laittaa asukuvia? Onko se ihan hölmöä ja narsistista? 
Miksi ihmeessä jakaa moinen asukuva? 

Itse en halua tätimuottiin vieläkään ja toivon, että satunnaiset asukuvani auttavat ikä-ja painotovereita siellä jossakin.  Tavalliselta naiselta tavalliselle naiselle :)

Ihailen kovasti Onnenhetkiä paratiisissa -blogin Teijaa, joka jatkuvasti laittaa kivoja asukuvia. Thanks! 



Että näin tällä kertaa :) Lainaan vielä vähän muumeja, ne kun ovat niin viisaita (Tove rules): 
"Tietenkin, heillä oli hämärässä hyvin paljon tekemistä. He puuhasivat aina jotakin. Ennen pitkää Muumipeikon äiti pistäytyi keittiön puolelta kellariin hakemaan teemakkaraa tai voita. Tai meni perunamaalle. Tai noutamaan puita. Joka kerran hän oli sen näköinen kuin olisi kulkenut aivan uutta tietä, joka oli hänen mielstään jännittävä. Mutta ei sitä koskaan tiennyt. Hän saattoi yhtä hyvin olla matkalla johonkin salaperäiseen hauskuuteen. Tai hän leikki itsekseen tai kuljeskeli vain ympäri ja tunsi elävänsä."

Aivan kuten minä mökillä tai missä vaan kamerani kanssa :) Love it!


Kiva, kun luit ja hyvää oloa teille kaikille :) 

Vi snakkes, Marianna

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Myrskyinen Lena, sisustuskärpäset ja aavistus syksyä.

Meillä vieraili viikko sitten hurjaakin hurjempi, puhkuen puhaltava myrsky - Lena. 
Se saapui lauantaina, keikutti laivoja, repi puita ja puhalsi - lämpimästi, mutta rajusti. Illalla se voimistui ja teki maailmasta lähes pelottavan. Me istuimme maalla ja kuuntelimme Lenaa, metsä metelöi, meri pauhasi ja sade piiskasi. Vastarantaa ei vuonossa näkynyt, ei näkynyt omaakaan rantaa. Vesi nousi korkealle ja vips....torppa pimeni, kylä pimeni, koko seutu pimeni. 
Kiitollisena ns. lyhtymaniastani sytyttelin vuosikaudet keräämiäni lyhtyjä ja kynttilöitä torpan joka huoneeseen ja todettava on, että esim. puuhellalla keitetty kahvi maistui ihan erikoisen hyvältä, kun sitä joi hämärässä ja kuunteli radiota - ainoata linkkiämme ulkomaailmaan :) 
Sähköt palasivat seuraavana päivänä, 15 tunnin pimeyden jälkeen. Aurinko ilmestyi taivaalle ja tuulikin lauhtui pikkuhiljaa.  Syksyn ensimmäinen makupala oli saatu ja siitä selvitty. 


Lena rikkoi meidän aurinkovarjon, joka kuvassa "kanivinottaa". Lyhdyt ja luumut pysyivät sentään puissa. Illat eivät ole vielä ihan pimeitä - kuvan otin ilta-yhdeksältä eilen.




Elokuun pimenevät illat, Lenan vierailu ja vesisateen ropina ovat (aurinkoisista päivistä huolimatta) herättäneet syksyisin vierailevan sisustuskärpäsen. Se pörisee korvissa, kutittaa sormia, keventää lompakkoa ja auttaa rakentamaan talvikotia. Meillä se kiusaa eniten minua, mutta tänä vuonna se näyttää purreen myös tyttäriä ja jopa pikkuisen isäntääkin (yeaah) :)
Meillä siivotaan, rakennetaan, sisustetaan, tehdään värikarttoja ja luetaan sisustuslehtiä. 

Tällä viikolla, joka on muuten viimeinen lomaviikkoni tälle kesälle, on saatu vettä ihan kunnolla. Sisustuskärpänen sai siten tehokasta apua sääjumalilta ja tämän talon lomalaisilta loppuivat syyt olla aloittamatta suunniteltuja (mutta helteiden vuoksi lykättyjä) projekteja täällä kotona. 

Tänään on mukava hymyillä, sillä terassi nr. 2 on saanut uuden laudoituksen, makuuhuone uuden värin seiniinsä ja kellarin kylpyhuoneen remontti on käynnistynyt - VIHDOINKIN!!!!!!!!!  Firma, joka tekee meille kaakeloinnin yms. aloittaa jo maanantaina :) Sohvaan on tilattu uudet päälliset, uusi sänkykin on hankinnan alla ja tyttöjen uudet huoneet ovat suunnitelmien osalta 100% valmiit. Nyt vain toteuttamaan niitäkin :D   (niiden suhteen hommat ovat olleet jäissä jo kuukausia - noloa ihan).

Tytöt ovat syyssiivonneet huoneensa ja keksineet kaikenlaista mukavaa. Uusia huoneita odotellessa ....


Vanhemman tytön juttuja ja "do it yourself" -taulu :)









Nuorempi tuunasi itselleen säilytyspurkkeja - muovieläimiä ja spraymaalia....meni ihan kuin Strömsössä vaan...







Nuorempi vaihtaa nyt sisustussävynsä vaaleisiin ja uuden huoneen rekvisiittaa on jo hankittu. Tämä omena ihastutti Rodoslaisessa keramiikkapuodissa ja pakkohan se oli saada :)





Omia juttuja, eli valoa syksyyn ja maalia seiniin. Makuuhuoneessa ei ole kaikki vielä paikoillaan ja uusi sänkykin on tulossa, mutta työn alla näytti tältä. 
Samoissa sävyissä mä jatkan yhä vain....mitä sitä muuttamaan. 
Nimimerkillä: Rouva siniharmaa



















Vesisateesta voi olla siis hyötyäkin ja valittaa ei voi, sillä Nelly (Stavangerilainen lempinimi auringolle) hemmotteli meitä taas viikon lopussa, niinkuin se on tehnyt koko kesän :)

Kuten olen aikaisemminkin todennut, olemme todellakin kokeneet kaikkien aikojen kevään ja kesän! Upeita auringonnousuja ja -laskuja, niin kotona kuin Rodoksellakin, uintiretkiä, aikaa ystävien kanssa, hellettä, kukkaloistoa ja vaikka mitä. Elokuun illat ja paluu lenkkipolulle ovat olleet tervetulleita ja syksy saa tulla - toivottavasti leutona ja myrskyttömänä tosin ;) 
Keskiviikon lenkkimme tuli muuten ihan bonuksen kanssa, sillä ohitsemme ajeli Anna af Sand -purjealus lastinaan paikallinen mieskuoro. Me rantojen kulkijat saimme kuulla: Have you ever seen the rain coming down on a sunny day - kappaleen ja tunnelma vuonossa olikin yht'äkkiä aivan sanattoman idyllinen ja kaunis. Lisää näitä iltoja, kiitos! 
Pidän ihan valtavasti juuri tuosta sateen ja myrskyn jälkeisestä tunnelmasta ja valosta. Tummien pilvien väistyessä ovat auringonsäteet kauneimmillaan ja maisema saa mahtavat valokontrastit. Ilma on raikasta ja metsät tuoksuvat ja kaikki on puhdasta. 






















Syksy on mukavaa aikaa siinäkin mielessä, että pihatyöt muuttavat muotoaan ja varisnkin sadonkorjuu saa iloiseksi. Omat hedelmät maistuvat makeimmilta :)
Tässäpä mun puutarhakatsaus tältä viikolta - 
Puutarhurin liivi oli hauska löytö -  halvalla Jula:sta ja Piknik-korin löysin sain melkein ilmaiseksi - alennettu lähtöhinnasta 399,-:sta  mukavaan 99,-

Viikonloppuna testasin löytöni maalla, kun korjasin päärynäsadon ja leikkasin pensaita.

















Ensi viikonloppuna matkaamme Osloon - siitä lisää ensi postauksessa!

Se on tällä kertaa morjens vaan, 
(tämä on yksi mun kavereistani maalla)





Vi snakkes, 

Marianna