Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kuka söi luumut?

Täällä on mitä ihanin päivä! Aurinko paistaa ja lämmittää aivan uskomattomalla voimalla ja jälleen tuntuu siltä, että syksyllä on käsijarru päällä. Viikonloppu meni sateen merkeissä ja osassa maata riehui ihan orkaanin voimalla puhaltanut myrskykin, mutta täällä meillä nautittiin jopa 17 lämpöasteesta - sateesta huolimatta.
Meidän osaltamme viikonlopun sade siirsi mökkeilyä sen verran, että lauantai aloitettiinkin shoppailemalla Sandnesissa, naapurikaupungissamme. Sandnesin kävelykatu, Langgaten, on varsinainen sisustajan onnela - täynnä mukavia putiikkeja ja ihania ideoita. Tällä kertaa tein tosin sen parhaan löydön vaatepuolella, eli talven untuvikko on ostettu !!! 
Tommy Hilfigerin tummansininen Valentina untuvatakki odottaa nyt viilenevää säätä - kiitos kiltin mieheni <3  










 


Sandnesin sisustuskaupat ovat hurmaavia ja mielitekoja aikaansaavia. Tällä kertaa tyydyin paperiin......tarkemmin sanottuna paperipalloihin :)






Nämä ruskeat ja sanomalehtipaperin väriset pallot ovat paljon parempaa laatua, kuin kuvan valkoiset riisipaperipallot. Nämä ovat ohutta, tukevaa pahvia ja kiinnitys palloksi tapahtuu magneetilla.  
Koristelen niillä laatikon, jossa säilytämme nuorison dvd-filmejä. Näin filmit jäävät piiloon ja laatikko muuttuu osaksi sisustusta. 









Ruskean, murretun ja valkoisen sävyjä ..... siniharmaan siivittämänä - niitä mä diggaan yhä vain.

Anopilta saatu pikkupöytä oli tarkoitus aikoinaan maalata valkoiseksi , mutta olen iloinen, etten sitä tehnyt. Appivanhemmillani on valtava määrä huonekaluja, joita he jatkuvasti tarjoavat meille - juuri tätä tummaa tyyliä. Aikaisemmin tuntui siltä, että tuo tyyli on meille aivan väärä ja vanhanaikainenkin, mutta nykyään se miellyttää silmää ihan toisella tavalla. 

Miinan lehmät eivät nekään ole vielä poistuneet laitumelta, vaan kirmaavat yhä seinällä ...... tykkään niistä niin kauheasti! Ostin keväällä uutta Marimekon kangasta vaihtaakseni taulun aiheen, mutta ei....en halua luopua lehmistäni ja suloisista vasikoistani, jotka pimeinä iltaana tuplaantuvat heijastuessaan ikkunaan. Oma karjalauma tuo lohtua kaupunkiin vangitulle ;)














Sandnesissa hurvittelun jälkeen matkattiin maalle ja varsin sumuiseen & märkään vuonoon - todellakin! 
Mittari kiipesi reippaasti sinne 17 asteeseen, mutta raskaat pilvet roikkua rötköttivät matalalla ja vettä sateli yhtenään. 
Luumusato oli muuten kadonnut varsin mystisesti ja ainoastaan puiden korkeimmissa oksissa / latvassa oli jäljellä muutamia luumuja. Mysteeri selvisi varsin nopeasti, sillä rikolliset olivat tässäkin tapauksessa jättäneet paikalle, ei vain johtolankoja, vaan jopa DNA:nsa :D   Eivät ne taida lampaankaan suut tuohesta olla ja luumu piristää taatusti ruohodieettiä! 













Vuono on yhtä kiehtova säällä kuin säällä ja jälleen kerran on todettava, että täällä on se on minun paratiisini. Rakastan olla maalla, kaiken yksinkertaisuuden keskellä. Vuono ja ranta muuttuvat joka päivä ja tuntuu, että aina löytyy uutta ihailtavaa, ihmeteltävää ja tietysti kuvattavaa. 
Rannan kivi yllätti esim. eilen tällä: 





Vierasmökin takana on niin ikään kivi, jolla on jotakin tarjolla - tässä on nimittäin taloamme vartioiva Troll. Näettekö peikon profiilin? 




Peikon sienet ja sammaleet. Mökkimme takana kasvaa paljon upeaa tyynymäistä sammalta, jota käytän esim. joulukoristeissa. 








Voin hyvin kuvitella, että entisaikojen ihmiset näkivät kivissä ja kannoissa peikkoja ja maahisia, kun näissä maisemissa kulkivat. 

Maagista maisemaa. Eilen saimme lisäksi ihastella sekä haikaroita että merimetsoja, jotka lentää tyylittelivät rantalinjaa seuraillen ( ... joista en ehtinyt saada kuvaa...argh). Niin kaunista ja vaikuttavaa. 





Nuorimmainen viihtyi parhaitan sisätiloissa, vaikka sieniretkellä kävikin. Satoi tai paistoi, mökissä on aina sellainen "kesä-fiilis". 
Siivoilin eilen  vierashuoneita & vinttiä ja mieli teki jäädä tänne takan lämpöiseen mökkiin nukkumaan. Kaupunkiin lähteminen käy aina vain vaikeammaksi. 





Tänään kuitenkin kaupungissa, helteessä lähes ja pihatöissä. Ristilukit ovat jälleen vallanneet syksyisen puutarhan, joten verkkoihin törmää tuon tuostakin - täyttä kauhua nämä syksyn pihahommat. Lauantaina luin lehdestä, että ristilukki saattaa purrakin ja kuulemma tuo purema ihan sattuukin. Apua! Lapsena meille opetettiin, ettei ristilukkia saa tappaa (kun sillä on ristikin selässä), joten en tee sitä vieläkään. Harjalla hajoitan verkot, mutta lukki saa mennä menojaan. 

Oikein hyvää ja hämähäkkivapaata viikkoa teille kaikille :) Vielä viikko Suomen reissuun......lasketaan päiviä, lasketaan päiviä! 

Vi snakkes, Marianna








perjantai 26. syyskuuta 2014

Tuulta päin


Hyvää viikonloppua ja aloitetaanpa näin - Paula Koivunimen Kaiken antaneella :)
Siskoni on ihastunut tähän kappaleeseen, koska se muistuttaa häntä minusta ja täytyypä myöntää, että tämä kyllä "osuu ja uppoaa" joka kerta. 
Minä olen lentänyt aina tuulta päin.....aikoinaan kuin perhonen - nykyään ehkä vähän repaleisemmin siivin - ja luopunut olen, olenhan minä. Sieluni tumman äänen olen pukenut, no en ehkä lauluksi, mutta ainakin sanoiksi teksteissäni. 

Suomalainen iskelmä - niin tuttua ja turvallista kuunnella, joskus hieman huvittavaa, toisinaan itkettävää ja aina kodikasta. Hassuinta on, että täällä kaukana en ole ollenkaan niin "kronkeli" kuin mitä aikoinaan Suomessa asuessani - kukapa olisi uskonut, että minä vielä kerran liehutan lippua Suomi-iskelmälle?  Never say never päätee tässäkin asiassa ;) 
"Kuuntele sanoja, kuuntele sanoja".....tapasi eräs tuttavani Suomessa sanoa, liikuttui sitten itse kyyneliin ja lauloi mukana  - ihanaa!  

Musiikki lohduttaa, riemastuttaa, kannustaa ja on oikeastaan aina mukana elämämme eri vaiheissa. Kreikassa rakastan kreikkalaista musiikkia, bouzuoukin dramaattista menetetyn rakkauden valitusta ja intohimoa. Muistot nuoruudesta ovat niin ikään sävelissä ja sanoissa, hyvinkin voimakkaasti! Musiikilla voi välittää tunteita, joita muuten olisi vaikea kertoa. Sen mukana voi surra, mutta myös tanssia vimmastusti esim. voiton huumassa. Kukapa ei olisi edes joskus laulanut We are the champions  -biisiä?!

Abbaa lainatakseni: thank you for the music, the songs I'm singing. Thanks for all the joy they bringing. Who can live without it, I ask you in all honesty, what would life be without a song or a dance what are we....so I say, thank you for the music - for giving it to me <3 
Ja suomalaisesta iskelmästä kiitos sen tekijöille - vanhoille ja uusille :)


Olen viime päivät viritellyt syysloma- ja Suomi-tunnelmaa kuuntelemalla kotimaista musiikkia ja nyt odottelenkin vain lähestyvää matkapäivää!  Kaksi suurta matkalaukkua tärisevät jo...
Matkaseuraksi saan tällä kertaa nuoremman tyttäreni ja kohteenamme on ainoastaan Turku :) 
Kävelylenkki Ruissaloon ja Aurajoen rantaan, kotisauna, suomalaiset herkkuruuat, perhe ja ystävät - siinä odotuksen aiheet! Turkuun lennetään Tukholman kautta ja paluumatkalla piipahdetaan Kööpenhaminassakin (..ja shoppaillaan vähän). 

Täällä Stavangerissa eletään nyt ihan oikeaa syksyä. Aamuinen vesisade sai sadetakit päälle, niin minulle kuin koiruudellekin, vaikka täytyy myöntää sen tuntuneen aika mukavalta. Raikkaalta ja toistaiseksi vielä lämpimältä. Keskiviikon lenkki Stokkavannetin ympäri (reilut 8 km) tehtiin suureksi osaksi sateessa sekin, vaan eipä tuo haitannut ollenkaan.  Lenkkipolulla tuoksui metsä, moikatttiin lampaita, lehmiä ja sorsia ja nautittiin syysillasta. Lenkkien jälkeen on ihana piipahtaa saunaan (siis mun kompromissi infrapuna-sellaiseen) ja juoda taas pitkän tauon jälkeen teetä :)





Meillä on nyt edessä ihan rauhallinen mökkiviikonloppu. Viimeinen luumusato on korjattava ja tuntuu hyvältä lähteä maalle kahden "juhlistetun" viikonlopun jälkeen.




Vihdoinkin villaa ja kaikkea lämmintä. Harmaa toppi on H&M:stä - ihastuin hihoihin. 

Toi kirahvi on muuten ala-koulun viimeinen taideteos ja koristaa nyt puukoria. Mä olen tykästynyt siihen, eli se saattaa päätyä raameihin. 






Siis, hyvää viikonloppua ja tässäpä vielä yksi biisi, joka niin tuntuu omalta. 
Jälleen kerran, ei ehkä laulussa, mutta blogissa :) 






Nyt pullaa leipomaan :)

Vi snakkes, Marianna











maanantai 22. syyskuuta 2014

Huivi kaulassa metsään

Kaulahuivi ja takki olivat eilen ensimmäistä kertaa mukana, kun teimme sunnuntairetken Arboretin metsään. Aurinko jatkoi maailman valaitsemista toki näilläkin kulmilla, mutta pohjoistuuli on sen verran reipas, että varjopaikoissa tuntui jo ihan syyskuulta ;)
Metsä oli kaunis, värikäs ja raikas, hyvä paikka tuulettua valvotun yön jälkeen. Lauantaiset tapas-/mezeiltamat täällä meillä kun venyivät pitkälle yöhön, vieraat viihtyivät niin hyvin ja hauskaa oli!  Aamiainen muuttui siitä syystä brunchiksi ja sen jälkeen tuntui oikealta lähteä tuuleen raikastumaan. 

Molemmat neitokaiset lähtivät mukaamme ja retken lopuksi kävimme vohveleilla ja kaffella Arboretin kahvilassa. 


Lauantain buffet.. Keksin käyttää kesällä Rodokselta ostamaani keraamista lautasta horiatikin tarjoiluun.  Lisäksi pöydästä löytyi dolmades, hedelmiä, tzatzikia, kana-quinoasalaattia, pieniä tiropitoja ja taateleita pekonissa, lihapullia jne. 
Ulkona satoi, mutta meillä oli lämmin tunnelma :) Parasta ovat juuri tällaiset rennot illanvietot kivalla porukalla. Kaikki auttelevat keittiössä ja jalat on lupa nostaa loppuillasta sohvalle ;) Mikään ei ole niin "nokonuukaa" ja kaikilla on hyvä olla. 









Kattaminen on hauskaa ja koetan keksiä joka juhliin jotakin erilaista. Launtaina katettiin pellavan värein ja koska pöydässä oli myös kreikkalaisia herkkuja, saivat Rodoksen rantakivet koristaa kattausta. Vanhat hedelmälautaset ovat perintöä ja niihin kuuluu myös tarjoiluvati. Jälkiruoka (marjoja ja hedelmiä) tarjoiltiin niiltä, sillä ompputeema sopii mainiosti myös syksyyn. Servetit ovat Tine-K home:n ja lasilyhty Riviera Maisonista.









Arboretin metsässä oli aivan ihanaa! Olen kirjoittanut siitä aiemminkin, alppiruusujen kukinnan aikaan, mutta metsässä on paljon ihailtavaa kaikkina vuodenaikoina. 
Tässä kameran takaa katsottuna:






Horrokseen matkallako?

























Kaikki viljeltävä maa käytetään hyväksi aina niihin korkeuksiin saakka, joissa traktori ei kallistu kumoon - näihin maisemiin en kyllästy ikinä.










Kuten alussa mainitsin, huivi oli eilen taas mukana matkassa. Huivi on sellainen naisten juttu.....ja monet miehet inhoavat huiveja ;) Huivilla on monta olemusta ja luulenpa, että ne miehiä ärsyttävät huivit ovat sellaisia ns. kukkahattutäti-huiveja. Tai sitten heitä ärsyttää huivien liioiteltu käyttö, esim. keskellä kesää tai lähes kaulatukea muistuttavana paksuna tönkkökerroksena aina leukaan asti. Enpä tiedä, mutta itse pidän huiveista aika lailla. 
Ystävättäreni laski omansa viime vuonna....en muista montako niitä oli, mutta aika hurjasta määrästä on kysymys. Itse olen siivonnut kaappejani nyt niin ankaralla kädellä, että suurin osa vanhoista takeista ja huiveista sai lähteä hyväntekeväisyyteen ja ainoastaan uusimmat ja rakkaimmat retaleet saivat luvan jäädä kaappiin. 
Takkeja minulla oli ihan nolo määrä......yli 20 kaikenkaikkiaan :( Nyt jäljellä 8 - hyvä minä :)

Lempparihuivit ovat nyt järjestyksessä:

Siniset ja siniharmaat:
Pallohuivi on Mario Contin Donna, tähtihuivi on Beck Sonder Gaardin, sininen merinovillahuivi on Spinnerigaarden ja sydänhuivi löytyi kerran Jørpelandista (pieni putiikki).





Ruskeat ja harmaat:
Käärmeshuivi on Cubuksesta, ruskea huivi on Ilse Jacobsen Hornbækin ja alhaalla sitten tuttu klassikko :)



Yksiväriset villahuivit ovat ihania talvella. Jätin kaappiini pinkin ja mustan :)


Tänään paistaa aurinko ja vaikka aamu olikin viileä, ovat villatakit ja huivit aivan liikaa tänäänkin. 
Olen siivonnut kukkapenkkejä ja ihan kunnon hikihän siinä tuli..... syysvuokot kukkivat yhä komeasti ja uusia nuppujakin on paljon.









Kukkapenkissä kukkii vielä myös hortensia :)




Keittiössä kukkivat parhaillaan nämä pikkukurpitsat :) 
Halloweenia odotellessa......







Huolimatta siitä, että viikonloppu oli aivan ihana ja koko kesä on ollut ihan uskomattoman upea, on myönnettävä, että valvoin taas koko "Suomessa kulkien". Pala sydäntä on siellä ja sen palan kohdalla toisinaan aivan suunnaton kipu. Ikävä vie toisinaan yöunet ja niin kävi taas viime yönä. 
Kyyneleitä ei voi estää ja yön pimeydessä ne saavat tulla. 
Ihminen voi kontrolloida paljon, mutta ei tunteitaan, ei ikävää :(

No, syysloma lähenee ja kotiin lie kulkeva tieni. Isän sauna ja Suomen kirpeä syysilma - ne olivat mielessä yölläkin. Haluan kävellä Ruissalossa, juoda kahvia kuulaassa aamussa, kulkea omia jälkiäni ja tuntea olevani kotona. 

Niihin puheisiin ja takaisin pihalle, 

Vi snakkes, Marianna





perjantai 19. syyskuuta 2014

Auringon viimeinen suukko

Torstai on kaupunkipäivä, niin paitsi lomalla ja eilen - eilen se oli maalaispäivä! Meillä oli asiaa "mökkiasuinkuntaamme", joten matkasimme maalle ja vietimme virallisen osuuden jälkeisen ajan mökillä. Aurinko suukotteli poskia, uimassakin käytiin ja terassilla maisteltiin lounasta. 
Tämä pitkä ja lämmin kesä kääntyy meteorologien mukaan syksyksi huomenna, eli vesisade ja 17 astetta odottavat meitä huomenna. 

Minulle tulee illalla tyttöporukka kylään, joten syksy otetaan vastaan hyvässä seurassa, kynttilänvalossa ja sadetta kuunnellen. 

Tässä kuitenkin torstai maalla (kuvina) ja ehkäpä nyt sitten ne viimeiset kiitokset ja jäähyväiset kesälle 2014 <3  
Nyt ihaillaan loppukesän ja syksyn värejä! 


Stavanger torstaina 18.9. - lautalla pakoon maalle ;)








Rantaruusun marjat 




Ombo-luumut kohta korjattavissa.







Kesän viimeinen? Luultavasti.





Puutarhafillarin pelakuu




Pihakoivu muuttaa väriään (jonkun simmarit sitt kuivaa tuolla seinässä - høh)




Lammas sai kaverikseen turkispeiton.





Kynttilöitä, untuvatossuja, vilttejä, turkista........talvi tulee kesäkotiin. Keittiö on siivottu talvikautta varten ja takkapuita on venevaja puollollaan. 





Mökki sai myös yhden uuden maton - räsymatto Åhlensista :) Just meidän mökin värinen, joten oli pakko ostaa! Aurinko siihen vielä ikkunan takaa heijasteli kuviaan....


Leppoisaa viikonloppua kaikille täältä meiltä! 

Vi snakkes, Marianna.