Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 23. lokakuuta 2014

Kaikenkarvaiset kaverit ja puutarhan sitkeät

Oletteko kuulleet Ikean kirouksesta? 
Minä koin sen jälleen eilen, eli pakkasin autooni kaikkiaan neljä kassillista sinikeltaisen tavaratalon "aarteita", vaikka aikomuksena olikin ollut ostaa vain yhdet ainokaiset kehykset. Ikean kirous ei armahda koskaan - sieltä ei haeta vain ostoslistalla olevia asioita, ei koskaan. 
Tällä kertaa mukaan lähti mm. vuohentalja (Linukselle lämmikkeeksi), kynttilöitä, lamppu, petivaatteita, glögiä :D jne....

Ikeasta saa nyt niin lehmäntaljoja kuin vuohentaljojakin, mutta valtavaa Mansikkia en sentään ota lattiallemme makaamaan. Vuohentalja on ihan soma ja juuri sopivan kokoinen Linuksen käyttöön - lämmittää mukavasti ja Linus tykkäsi siitä heti. Lihatuotteen "jätettä", sitähän taljat ovat ja joidenkin mielestä kammoksuttavia. Tuntuu, että varsinkin lehmäntalja herättää hyi-ajatuksia, vaikka lampaan- ja porontaljoihin ollaan tottuneempia, eikä niitä sen enempää kauhistella ja ihmetellä. 
Porontaljat ovat ehdoton suosikkini - kaikkien kauniimpia ja lämpimiä. 






Kissallemme olen laittanut taas lampaantaljat ulos hänen lepokoreihinsa ja siitähän kolli-vanhus pitää. Lämmintä ja pehmeää.

Turkisten suhteen olen kieltävällä linjalla. Rakastan eläimiä ja liityin Suomen eläinsuojeluyhdistykseen jo 7-vuotiaana. En hyväksy eläinten huonoa kohtelua, en turkistarhausta varsinkaan. Eläimille on mielestäni annettava hyvä elämä, vapaus liikkua ja elää lajille luonnollista elämää. Se, että esim. lammas tai lehmä jonkakin päivänä päättyvät lihaksi ja taljaksi on mielestäni luonnollista, mutta se, että niillä on ollut kaikin puolin hyvä elämä (loppuun asti) on asia, jota pitää valvoa syntymästä viimeiseen kuljetukseen ja teurastukseen asti. 


Mitä turkiksiin tulee, muistuu mieleeni tapaus Turun lentokentältä sellaiset 10 vuotta sitten. Seisoimme turvatarkastusjonossa ja edessämme oli vanhempi rouvashenkilö, jolla oli kaulallaan punakettu. En ollut sellaista sitten 80-luvun nähnyt, joten ihmettelin itsekin näkyä mielessäni, kun silloin 3-vuotias nuorimmaiseni - kuuluvalla äänellä - kysyi: Äiti, miksi tuo täti on koristellut itsensä kuolleella koiralla? 

Lasten suusta se totuus kuullaan ja siltähän tuo rouvan hienous näytti.

Keinoturkis on kivan näköistä ja lämmittää sekin. Kuvassa on keinoturkisliivi meidän mallistostamme - ostin sen tyttärelleni ja hän on ollut oikein tyytyväinen. 





Palataan Ikeaan. 
Taljan lisäksi ostin makuuhuoneeseen pienen lampun, joka sopii mainiosti uudistuneen makkarin väreihin. 



Ikeassa oli jo joulu hyllyissä ja minäkin ostin joululahjapaperia ja kuten sanottu, glögiä! Se maistui oikein hyvältä, vaikka lokakuu vasta onkin. Olen ollut pienen flunssan kourissa Suomen lomasta asti, joten mausteinen glögi ei ollut ollenkaan hassumpaa yskänlääkettä. Olen tosin sitä mieltä, että joulukoristeiden näkeminen lokakuussa on LIIAN AIKAISTA! Ruokakaupassakin oli jo jouluvirvokkeita, joulumarsipaania, joulupähkinöitä jne. Huh,huh! 




Tänään on satanut koko päivän ja maailma on kerrassaan harmaa. Puutarhassa on kuitenkin vielä myös väriä ja ihan kesäisitäkin tunnelmaa, joten nappasin teille pari kuvaa. Sitkeät sissit, mansikka mukaan lukien, eivät luovuta vieläkään ja oliivit alkavat saada ihan kokoakin! Pitäisiköhän pakata ne laukkuun ja lähteä ystäväni oliivitilalle Peleponnekselle öljyä puristamaan ;) Saattaisi niistä pisaran saada.




Eipä sitten muuta, kuin hyvää viikonloppua :)

Vi snakkes, Marianna







maanantai 20. lokakuuta 2014

On kaikki kansa pötköllään, vain rosvot raataa työssä....

Viikonloppuun kuului vauhdikkaiden työpäivien lisäksi flunssaa ja pitkäkyntisiä yöllisiä vierailijoita. 
Varas/varkaat olivat puuhailleet naapurustossa koko lauantain vastaisen yön ja todellakin hiljaa, sillä koiratkaan (joita on lähes jokaisessa talossa) eivät reagoineet yön aikana millään tavalla ulkona häärineisiin varkaisiin. 
Meidän talomme eteen oli jätetty varastettu pyörä. Se oli lukittu ja rikottu....lukkoa kun oli koetettu väkivalloin auki. 
Autotallistamme oli kadonnut kaikenlaista: työkaluja, ihka uusi porakone, todella vanhat & kuluneet kengät ;), kylmälaukku, matkalaukku jne. 
Puutarhastani oli kadonnut puinen taulu:


Kukkaruukut oli käännetty ylösalaisin, puusuojassakin pengottu ja kukkapenkissä seisty. Tulppaanisipulit oli kaivettu ylös kukkapurkeista, niin meillä kuin naapurissakin ja heidänkin pihallaan oli yön jäljiltä varastettu pyörä. Heiltä oli viety myös puutarhavesiletku. 

Meidän laukkumme ja niihin pakattu muu varastettu tavara löytyi lauantaina erään hieman etäämmällä asuvan naapurin pihasta. Heiltä oli varastettu kaksi pyörää ja heidän autotallissaan oleva pakastin oli pengottu perin pohjin. 
Pihallamme ollut pyörä löysi omistajansa sunnuntaina, mutta nuo kaksi pyörää ovat yhä hukassa.

Outo varas! Vanhat kengät ja mietelausetaulu ?? ;D Motivaatioksi kenties? 
Poliisi oli lauantaiaamuna pidättänyt saarellamme miehen, joka oli koettanut murtautua kahteen taloon ja arvelenpa, että kyse on samasta henkilöstä. 

Talossamme on varashälytys ja kameravalvonta, mutta lienee syytä laajentaa vartioitu alue myös autotallia koskemaan...se tästä opimme. 
Koira-herra sai kuulla kunniansa hänkin, sillä huvihaukkuminen on päivittäistä (kaikki ohikulkijat jne), mutta oma kuorsaus oli taas sitä luokkaa, ettei varashavaintoja tullut tehtyä. 

Täällä vartioin minä ;).....niin, jos kuorsaukseltani kuulen mitään! 



Meille on nyt sitten vihdoinkin tullut ihan oikea syksy!  Lämpötila on tosin yhä 16-17 asteen luokkaa, mutta tänään sataa, tuulee ja on pimeää. Itse asiassa niin pimeää, että päivän syysmekkophotoshoot ei oikein ottanut onnistuakseen - valon puute kun haittasi kuvaamista. 

Viime viikolla nautittiin vielä kesästä, joten torstai oli meillä ns. pihapäivä ja tulppaanisipulit löysitvät paikkansa niin purkeissa kuin kukkapenkeissäkin (osa tosin on istutettava uudelleen, kiitos omituisen varkaan). Lenkillä oli aivan ihanaa ja auringonlaskut lähes satumaisia. Kahvit juotiin vielä torstainakin ulkona ja auringon voima oli yhä kesän luokkaa - ihana! 






Tänään lämpöä antavat auringon sijasta kynttilät - kauniita nekin. 
Keittiön ikkunan alla komeilee toki tänäänkin iso liekin värinen pallo - mieheni kauppareissulta lauantaina tuoma kurpitsahan se siellä :) Mistä sille tulikin mieleen ostaa kurpitsa.....eipä se ennen ole mitään tulevia Halloweeneja muistanut. 









Aamuisella ruokaostosmatkallani ehdin jo minäkin Halloween-rekvisiittaakin ihailemaan...tai kauhistelemaan, ihan miten vaan. Karkkiin tällä alueella on varauduttava - lapsia kun alueella on yli sata, mutta myös kurpitsapiirakan leipominen on täällä meillä jo ihan perinne - se on niin hyvää! Ohjeeni toin aikoinani Kaliforniasta ja sillä tulee kyllä such a sweet pumpkin pie!  Ohjeen saa, jos haluaa kokeilla. Voin laittaa sen seuraavaan postaukseen.  Amerikan perheessäni pumpkin pie oli osana niin Halloween- kuin Thanksgivingjuhlaakin ja parhaimmillaan se on kermavaahdon kanssa. 





Halloweenhan on vähän sellainen mielipiteitä jakava juhla, mutta meillä sitä vietetty aina ja kaikenlaisia "kissanristiäisiä" rakastavana ihmisenä en näe sen suhteen mitään ongelmaa. Kummajaiset seinille ja lyhdyt terassille - ihan kiva ilta syksyn kurjassa pimeydessä. 
Arkea riittää ja kaikki pienetkin siitä poikkeavat höpötykset ovat hyväksi, näin uskon minä. 

Kuten totesin, päivän photoshootit menivät hämäriksi, mutta tarkoitus oli nyt syksyn innostamana kuvata lokakuun lopun perusvaatesuosikit - jälleen 45-55v.-luokassa ja trendiongelmia pohtien. 

Matchistä löytyy aina mieleistä ja yksi syksyn iloista ovat neulemekot :) Neulemekko on ihana työasu (mukava päällä, lämmin ja kuitenkin ihan nuorekaskin) ja lisää lämpöä työmatkalla antaa villakangastakki. Ne ovat jälleen kuvioissa mukana ja niitä olen aina rakastanut!
Kauden villakangastakeissa on vähän "muumimainen" malli, kuten tyttäreni asian ilmaisi, eli takin keskiosa on leveähkö ja takki kapenee alaspäin. Ei siis välttämättä pönkkäjalkaisen viisikymppisen takkimalli (muumimamma kurkisti peilistä, kun takkeja sovittelin), mutta löysin kuin löysinkin omani. Takki on Lindexistä ja pituudeltaan ihan ok hameenkin kanssa, ei liian tätimäinen ja kuitenkin klassisempi, kuin trendimallit. 
Lämpiminä päivinä jatkan tosin ikivanhassa trenssi-takissani - kestolemppari, vaikka ei välttämättä viimeistä huutoa :) 
Paitis on niin ikään Matchistä ja todellakin sellainen perusvaate, joka pelastaa päivän kuin päivän. Paitis on lisäksi "iätön", joten niitä on kaapissa oltava. 
En vieläkään tante, mutta asiallisesti nuorekas...hehhee....toivon mukaan ;) 

Kertokaapa te muut yli nelikymppiset omista ratkaisuistanne ja ongelmistanne? Miten näyttää kivalta, kun ei ole enää nuori eikä mallin mitoissa. Tante-look karmistuttaa, mutta kasvot ja vartalo eivät enää trendeihin istu. Onko teillä suosikkimerkkejä? Miten paljon rahaa käytätte nyt tämän ikäisenä vaatteisiin ja kenkiin yms.?  
Mitä tulevaisuudessa tehdään, kun niitä mummonmekkojakaan ei enää mistään saa!!! Muistan oman mummoni mekot, taskulliset edestä napitetut mekot - arkeen ja juhlaan. Ne olivat aika kyllä kauniita ja osaan kuului kauluksetkin. Sellaisia ei enää ole, mutta voisin hyvin kuvitella itseni sellaiseen sitten 30 vuoden kuluttua. 
Tämä aihe kiehtoo minua aina vaan. 



Aamupäivän hämärässä kuvattu, mutta valoa riitti sentään vähän. 




Ikä ei tule yksin - se tulee myös vaateongelmien kanssa... :)

Tänään iloitsen muuten taas ihan pienestä arjen helmestä, eli siitä, että lähikauppaan oli ilmestynyt Barillan gluteeniton spaghetti. Olen niin kyllästynyt Schærin tuotteisiin ja Barillan löytäminen oli valtava ilo. Nyt meillä tuoksuu Italialta <3  Valkosipulia, tomaattimurskaa, basilikaa, pikkutomaatteja, parmesania.....aah....mamma mia! Alkoi niin tehdä spaghettia mieli, kun katselin Kummisetä-elokuvaa lauantaina :) Lempinimeni oli joskus nuoruudessa consigliere (neuvonantaja Tom Hagen), koska olin ystäväporukassamme se rauhaisa diplomaatti  (muut pikkuriikkisen tulisempia), joten tämän illan herkku olkoon: spaghetti senza glutine al consigliere Marianna.











Hyvää alkavaa viikkoa kaikille täältä vuonosta! Ciao!  





Vi snakkes, Marianna












keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Emigrantin ajatuksia



Jag åter blicka vill mot strömmen
Uppå vars strand jag lekt en gång.
Där spann en gång jag ungdomsdrömmen,
Den klingar änn’ i hjärtats sång.


Eleanor Thiessin runosta: Oi Pietari - emigrantin nostalgian monet kasvot


"Emigraatiota voidaan tuskin pitää mitenkään kivuttomana kokemuksena: työn ja asunnon hankkimisen lisäksi muuttajan on uudessa kotimaassaan opittava selviämään myös menneisyyttä koskevien tunteidensa, kuten mahdollisen koti-ikävän ja kaipuun kanssa". 
Näin kirjoittaa Laura Saloluoma artikkelissaan Eleanor Thiessistä ( Ennen ja nyt - historian tiedesanomat).




Emigrantti lapsuuden maisemissa. Tutut rannat ja saaret, lapsuuden muistot ja ikuinen ikävä.  M/S Amorellan kannelta ihastellen.














Tämä toteamus on helppo allekirjoittaa ja omalla kohdallani olen huomannut varsinkin sen, että kotimaassa vierailu ei aina suinkaan helpota asiaa, vaan herättää useimmiten jonkinlaisen identiteettikriisin. 

Suomessa on kaikki tuttua ja rakasta, mutta samalla vierasta ja erilaista. Mielessäni kävi tälläkin vierailullani ajatus vanhasta leikistä: mikä ei kuulu joukkoon?....ja vastaus oli selvä - minä!!! Minä en kuulu joukkoon! 

Minun Suomeni on loma-Suomi, lapsuuden Suomi, nuoruuden Suomi ja kultareunoin koristettu muistojen Suomi. Se on joulua ja saunaa, vispipuuroa ja Fazeria, hellekesää ja talven hankia.  Minä olen suomalainen, mutta erilainen suomalainen. Minä olen ulkosuomalainen, muiden kulttuurien ja maailmalla vietettyjen vuosien muovaama, kotiin ikävöivä ja kahden maan välissä tasapainoileva erilainen suomalainen. Norjassa olen suomalainen, ulkomaalainen ja kotimaassani vieras "norjalainen". 

Suomessa vietetyt viisi päivää ovat täynnä tunteita: iloa, onnea, kaipuuta, ärtymystä, ihmettelyä, kiukkua ja sen jälkeen aimo annos filosofointia (voi mies parkaani). 
Suomessa on paljon käsittämätöntä ja harmillistakin! 

Uusi alkoholilaki, joka poistaa esim. 190 vuotta panimohistoriaa, eli Koffin hevosvankkurit on minulle täysin käsittämätön asia. En usko, että tämä muutos tulee poistamaan Suomen katukuvasta tuttuja "puliukkoja" tai alkoholismin muuta rumaa kuvaa millään muotoa, ikävä kyllä. Suomessa keskellä päivää kaduilla örisevät, haisevat ja pelottavat miehet eivät hevosvankkureiden myötä poistu - ne jäävät kaduille möykkäämään ja virtsaamaan joka tapauksessa. Ikävä totuus Suomesta, josta en mielelläni puhu, mutta jota tämä ylikireäksi menevä alkoholipolitiikka ei taatusti tule poistamaan. Suomessa on juotu ja juodaan - Koffin kärryt tai viinipullon kuva eivät asiaan vaikuta. 


Kuva lainattu Ilta-sanomista.





Turun katukuvassa ihmetytti tällä kertaa ihmisten hymyttömyys ja hiljaisuus. Tuntuu, että puhuminen on lähes kuiskimista ja hymyt ovat todellakin väärinpäin. Myönnän, että olen joskus moittinut norjalaisia kovaäänisiksi tyhjännaurajiksi, mutta suomalaisten pidättyneisyys ja hiljaisuus suorastaan ahdisti, ainakin tällä kertaa. 
Kaikki on niin latteaa, varovaista ja pidättynyttä ja vähän "elotonta".  
Jäin kaipaamaan ääniä, hymyjä ja sellaista elämän tuntua, makua ja voimaa, iloisempaa ja rennompaa otetta elämään.
Mistäköhän mahtoi johtua - sitä jäin miettimään. Ainahan sitä on hissukseen oltu, mutta nyt kiinnitin siihen erityistä huomiota ja se tuntui ankealta. 



Minun Turkuni on kaunis ja värikäs - yhä hymyn arvoinen :) 
























Suomi tarjosi kuitenkin myös parastaan ja ruskan värit eivät olleet latteat - miten kaunista Suomen luonnossa voikaan olla!!! Teimme laivamatkan Tukholmaan ja saimme ihailla upean saariston väriloistoa, sumua ja tunnelmaa. Wow! 
Kävelyretkeni jokirantaan ja Turun hautausmaalle olivat kerrassaan ihania. Uusi kirjastosilta tuli tepasteltua sekin ja Hirvensalon metsien syysasu sai lähes sanattomaksi. Siskonmakkarakeittoa, verilettuja, omenalehtileivoksia, Kainuun juustoleipää, possumunkkia ja suomalaista kahvia......ai taivas! Iskelmän kaihoni ruokittiin m/s Amorellalla oikein hyvin, niin ammattimuusikoiden kuin aivan mahtavien karaoke-esiintyjien nostalgisilla esityksillä - kiitos heille :)






Lempipuuhaa turistille - ruokakaupat :) Tässä jugurttihyllyä.




Silläkin riskillä, että näytän hullulta, kuvaan myös perunoita! Esillepano oli niin hurmaava, eikä kotona tällaista näy :D





Tapasin tämän kaverin hautausmaalla. 





M/S Grace Maarianhaminassa. Sumuinen päivä ja lokakuun taivas.





Herkkuja merellä.







Tämä juliste löytyi Aboa Vetuksen myymälästä ja oli pakko ostaa. Kuva on vuodelta 1938 ja tämä päätyy seinälle heti, kun löydän siihen kehykset. 



Muuta hauskaa ostettua:


Ihanan lämpimät "tumput" talven lenkkeihin. 



Sisälaukuksi laukkuun. 





Saunan tuntua kompromissisaunaani ;)




Ne kaksi rengasta, toinen Suomelle ja toinen Norjalle. Kaulakoru laivamatkan ja matkalla heränneiden ajatusten muistoksi.




Kotiin oli tällä kertaa hyvä palata - se on kuin onkin täällä, kaikesta huolimatta. Olen hyväksymässä omaa emigrantin elämääni ja saamassa siihen kuuluvaa tunnesekamelskaa järjestykseen.  Juureni ovat Suomessa, mutta elämäni olen muovannut itselleni sopivaksi ja siksipä olen täällä. Norjalainen mies ja elämä vuonojen maassa on ollut oma, tietoinen valintani, samoin haluni lähteä Suomesta jo nuorella iällä. 

Minä olen suomalainen omalla tavallani ja se on ihan ok. En ole huono suomalainen, vaikken siellä asukaan. En ole huono suomalainen, vaikka lapseni eivät niin hyvin suomea puhukaan. En ole huono suomalainen, vaikka myönnän olevani ihan onnellinen Norjassa. En ole huono suomalainen, vaikken tee kaikkea suomalaisittain. Elämä ei ole kilpailu, siinä ei ole tuomareita ja yksioikoisia sääntöjä, vaan me kaikki pääsemme maaliin pelitekniikasta huolimatta......sama koskee kansallistuntoa! 


On luonnollista kaivata "kotiin", vaikka sitten huomaakin, että on jo "hjemme". Aion antaa itselleni luvan hyväksyä tämän kaiken ja itselleni on ihan hyväksi riisua Suomelta sille rakentamani kultareunukset .... rakastaa, mutta nähdä se sellaisena, kuin se ihan rehellisesti on (kaikkine vikoineen) ja samalla antaa itselleni luvan rakastaa Norjaa, maata joka on kotini ja hyvä sellainen! 

Tämä maaottelu päättyy nyt tähän, eikä siinä ole voittajaa.  Kauan minä olen tätä sisäisesti jo käynytkin ja tiedoksi vaan, huonoa omaatuntoa jakavat "kansallisuustuomarit" jäävät nyt tässä osoitteessa työttömiksi ;) 



Kiitos Suomelle ihanasta syysvierailusta ja Norjalle aurinkoisesta kotiinpaluusta ....eilinen auringonlasku oli kaunein näkemäni, harmi vaan en saanut sitä kameralle :)

Vi snakkes, Marianna


ai niin.....loman ihanin suomalainen on tässä. Autonrakentaja <3 










perjantai 3. lokakuuta 2014

Kauniita unia

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu tarkoittaa syysloman alkamista ja ensimmäinen matkalaukku tästä talosta jo lensikin Osloon. Vanhempi tyttäreni matkasi nimittäin pääkaupunkiin ystäviään tapaamaan ja minä jäin tänne omia pakkaamisiani pohtimaan......vatsataudissa muuten :(   
Jokin harmituksen virus tarttunut jostakin mutkasta fiiliksiä pilaamaan ja nyt sitä toivotaan poistuvaksi yhtä vikkelään kuin se tulikin. Ruoka ei maistu, mutta olo on jo sentään aamuisesta huomattavasti parempi.

Ulkona tuulee rajusti, mutta lämpimästi (18 astetta) ja koetan kovasti katsella Suomen säätietoja ja -ennustuksia ensi viikolle. Matkalaukku on haettu valmiiksi ja mieli on vatsan myllerryksestä huolimatta hyvä :)

Olen elämäni saatossa oppinut muutaman asian pakkaamisesta ja matka-asuista, eli tässä tämän tantan yksinkertaiset pakkaussäännöt:  mahdollisimman rypistymättömiä vaatteita, ohuita toppeja (ei kerry painoa) ja pari neuletakkia + blazeria. Helppo yhdistellä eri tavoin ja klassiset topit ovat nättejä farkkujenkin kanssa. Yhdet kunnon juoksulenkkarit shoppailuun ja mahdollisiin sightseeing:eihin ja yhdet korolliset hienompaan menoon (sellaiset, jotka sopivat niin mekkoon kuin farkkuihinkin). 

Laukkuun on jäätävä tilaa ostoksille ja paino on aina otettava huomioon, mennään minne vaan :) Suomesta olen kantanut mukanani niin kattolamppuja kuin seinäkellojakin, joten laukussa on oltava tilaa "hulluudelle". Ruisleipä painaa sekin ja tällä kertaa tuon varmasti myös joulumakeisia (vihreät kuulat, Fazerin suklaat) yms. 




Va viten toppi ei kaipaa koruja - klassista ja rypistymätöntä farkkujen kanssa. 








KappAhlin valkoinen toppi on yksinkertainen, helma on kerroksineen soma ja tämäkin toppi on ihana farkkujen kanssa. Ei rypisty laukussa :)








Uudet reissukengät ostin alkuviikosta. Hyvät jalassa, saksalaiset, vähän korkoa ja sopivat niin hameen kuin farkkujenkin kanssa. 




Sellaiset ovat tämän reissumiehen ohjeet. Näillä on pärjätty hienosti ja kokemus on opettanut karsimaan turhaa pois! 


Koska tämä päivä on vietetty suurimmaksi osaksi leväten, ajattelin näyttää teille mun lepo-maisemat, eli elokuussa maalatun makuuhuoneen, nyt ihan valmiina. Uusi sänky on vielä hankkimatta (kun ei olla päästy yksimielisyyteen), mutta tältä näyttää seinien uusi väri: BETONI.



Lamput ovat kaikki eri tyylisiä, mutta sopivat mielestäni hyvin yhteen: katossa kristallihelmiä, lipaston päällä kangasta ja yölamput metallia. Pieni teollisuuslamppu tikapuissa on ostettu Helsingistä. Yöpöytälamput ovat Ikeasta ja todella mainiot iltalukemista ajatellen. 
Valkoiset tyynyt ovat pellavaa ja huomatkaa Föri-tyyny - turkulaisen kodissa on oltava vähän Turkua. Kehyksissä ja matossa kimaltaa myös hopea. 











Tämä hauska kapistus löytyi laatikon pohjalta. Olen saanut sen siskoltani jo vuosia sitten ja unohtanut kokonaan - nyt se pääsi töihin. Kätevä! 










Tässä Ikean versio sängystä, jonka tyyppistä olen ajatellut. 
Mitä tykkäätte? 





Että sellaista unimaailmaa täällä on tehty ja tehdään. Itse olen oikein tyytyväinen uuteen väriin ja tunnelmaan - uni tulee hyvin ja aamu alkaa energisesti. 
Toivonpa nyt vain, että tämä vatsan mellastus paranee pois ja saan energiaa pakata laukut. 

Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille, 

Vi snakkes, Marianna