Ja taas kerran....fångat av en stormvind!

"Känner doften från en stilla ocean,
plötsligt står jag i en levende orkan!".....laulaa Carola laulussaan :)

Säätiedotus lupaili meille jo perjantaiksi kaikkien aikojen myrskyä, Ninaa nimeltään. Nina ei kuitenkaan saapunut tänne meille vielä perjantaina ja hetken jo luulimmekin, että myrsky puhaltaisi muita teitä ja jättäisi meidät pois reitiltään. Perjantai-ilta oli aivan hiljainen ja tyyni, mutta uutiset naapurikaupungeistamme kertoivat Ninan vierailusta, rytinästä ja riehumisesta. 
Lauantaina Nina saapui sitten Stavangeriinkin! Se voimistui päivän mittaan ja teki vahinkojaan siellä täällä. Lauttaliikenne pysäytettiin jo puolilta päivin ja satama alkoi täyttyä mereltä suojaan tulevista laivoista. Ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa ja varsinkin ranta-alueita pyydettiin välttämään. 
Minä olin töissä ja kuuntelin ulkona ulvovaa tuulta, joka sai liikennemerkit heilumaan kuin haavanlehdet tuulessa ja heitteli irtonaista tavaraa pitkin katuja. Keskustassa hajosi pari ikkunaa, yhdestä lensi penkki läpi. Nina repi kattoja, veneitä laitureista, puita ja kaikenlaista irtonaista tavaraa kukkapurkeista roskiksiin. 
Vesi nousi Vågenin satama-altaassa, kaupungin sydämmessä niin korkealle, että liikenne jouduttiin siellä pysäyttämään. 

Illan istuimme kotona. Valot vilkkuivat yhtenään ja osassa lounais-Norjaa oltiinkin pitkään ilman sähköjä, tuuli ulisi ja ulvoi katon rakenteissa, piipussa ja seinissä. Kiukkuinen Nina tärisytti taloa ja sai jopa koira-paran pelkäämään. 

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta tuuli on tänäänkin ollut voimakas. Ikkunat ovat tahmean suolakerroksen peittämät ja mukavan harmaat. 
Me päätimme tehdä sunnuntailenkkimme Tungenesin majakalle, jossa Ninan jälkimainingit olivat vielä koettavissa. Tuuli oli mahtavan kova! Se lennätti pipon päästä, kaatoi miltei ja jätti kasvoille suolaisen kelmun (samoin kameran linssiin). Aallot olivat suuria ja värit kertakaikkisen upeita. Turkoosia, sinistä kaikissa sen sävyissä, vihreää, keltaista ja valkoista. Ihmettelin valkoisia pumpulin näköisiä pallukoita, joita mereltä lensi, kunnes tajuisin niiden olevan vaahtoa. Vaahtopilvet lensivät kauas pellolle asti, enkä ole koskaan mokomaa ennen nähnyt - se oli kiehtovaa!


Majakka seisoo myrskystä myrskyyn, ylväänä ja yksinäisenä, mutta ohitse matkaavien laivojen etäältä rakastamana <3  


Tungenesin majakassa asui vartija perheineen aina 1984 vuoteen asti. Nykyään heidän asuntonsa toimii museona ja kahvilana. 































Valkoiset pallukat kuvassa ovat vaahtoa. Ne lensivät kuin pienet pilvet kauas rannalle. 





Pipo vinossa ja tuuli hupussa. Tuulessa ei meinannut pysyä pystyssä ja kameran kanssa oli teknisiä vaikeuksia......kävi ihan ekstreemisportista tämä tuulessa tasapainoilu. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tuulelle. 











Stavangerin keskustassa aallot löivät kadulle asti vielä tänäänkin ja useampi laiva odotti suojassa yhä vain.  Rannan ravintolan joulukoristeet kestivät näköjään myrskynkin....taitavat somistaa pääsiäiseen asti :)









Tammikuu etenee siis raikkaasti, kaikin tavoin!
Kotona nautitaan talvitunnelmista ja näiden varsin lämpimien orkaanien kynsissä on turvauduttava tekolumeen. Sitä saa purkissa ja sillä on kiva koristella. 
Osa joulukoristeista on saanut uuden roolin "talvikoristeina" ja varsinkin paperiset kukat ja tähdet sopivat koristamaan muutenkin kuin jouluna. 







Pieni maapallo seikkailee nyt siellä täällä. Se on tyttären, mutta löytyy milloin mistäkin ja siitä katsellaan tulevia matkoja. 








Olen kerännyt tulevaan työhuoneeseeni (kunhan se vain valmistuisi) erilaisia julisteita ja kuvia, jotka aion kehystää ryhmäksi seinälle. Mukana on mm. Tove Janssonin juhlavuoden juliste, kortteja turkulaisista ovista jne. Tässä viimeisin löytö :) Ehkäpä motivoiva lause työhuoneeseen! 






Lempeämpää säätä odotellessa.......Hyvää viikkoa teille kaikille!

Vi snakkes, Marianna

Kommentit

  1. Mulla on varmaan vähän sairas ajatusmaailma, kun haluaisin joskus kokea myrskysään meren äärellä, nähdä ja tuntea myrskyävän meren. Mutta vain ja ainoastaan jalat tukevasti maan kamaralla! Sisämaassa asuvalla ei ole myrskyistä muuta kokemusta kuin pelko, ettei puut kaadu päälle.

    VastaaPoista
  2. Poliisi pyysi eilen ihmisiä pysymään sisätiloissa ja varsinkin rannalle kiellettiin menemästä. Monet haaveilevat juuri tuosta kokemuksesta ja upeista kuvista yms., mutta meri on arvaamaton ja hengenvaarallinen. Olisit varmasti pitänyt retkestämme tänään, sillä tuuli puhalsi yhä sellaiset 22-25m/s ja aallokko oli vaikuttava. Myrskyssä on jotakin hyvin kiehtovaa, varsinkin silloin, kun itse tietää olevansa turvassa. Surffarit olivat jo tänään täydellistä aaltoa metsästämässä - näytti vaaralliselta.

    VastaaPoista
  3. Näin on luonnon mahti valtava ja ihiminen pieni...Vaan uppeita kuvia olet taltioinut kerrassaan :)

    VastaaPoista
  4. Eilen illalla täällä meilläkin tuuli jonkin aikaa hiukan voimakkaamman kuuloisesti, mutta eipä se Nina sitten kuitenkaan aivan tänne asti tullut. Syvällä vuonon perukassa tuulet ovat muutenkin leppoisampia kuin teillä siellä valtameren rannalla.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ja näyttää todella hurjalta. Meilläpäin on joskus syysmyrskyjä, jotka kaatavat puita ja nostavat veden korkealle, mutta eivät ole noin rajuja.

    VastaaPoista
  6. Hurjalta kuulostaa. Hassua että suolaa lentää tuulen mukana ja sotkee ikkunat ja kaiken. Myrsky on kyllä jollakin tavalla hyvin kiehtova ja pysähdyttävä, muttamyös pelottava arvaamattomuudessaan.

    VastaaPoista
  7. Upeita kuvia myrskyn keskeltä! Siellä Norjan rannikolla myrskyillä on vielä suurempi voima kuin täällä Turun saaristossa, jossa vesi on matalapaineen johdosta noussut todella korkealle ja katkaissut teitäkin.
    Niin idyllinen tuo vanha majakka, voiko ihanampaa paikkaa kahvilalle ollakaan!
    Mukavaa viikon jatkoa Marianna <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset