Jos haaveesi eivät pelota sinua, ne eivät ole tarpeeksi suuria
Lauantaina kellariin heitetyt sukat ovat taas jalassa :( Kesä meni lauantai-iltana menojaan ja tänään herättiin raekuuroihin, pohjoistuuleen ja 3 lämpöasteeseen!
Pohjan puhurista huolimatta koin suurta tarvetta pitkään lenkkiin, joten huiviin ja huppuun piiloutuneena suunnistin kohti Ulsnesin metsää, joka peikkometsänäkin tunnetaan.
Onneksi lähdin, sillä sinne päästyämme taivaalle ilmestyi iki-ihanainen aurinko, metsä suojasi mukavasti tuulelta ja retkipolku oli yksin meidän. Normaalisti täällä riittää vilinää retkeilevistä päiväkodeista lenkkeilijöihin, mutta tuuli ja rakeet olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä.
Kuljin ja kuvailin, pohdin ja haaveilin. Keväinen metsä ja merenranta tuoksuvat niin hyvältä ja aurinko lämmitti loppumatkasta ihan kunnolla.
Vihertävä metsä tuoksuu uudelta
Peikkometsä
Turvassa ruusupensaassa
Metsästä rantaan
Lenkkikaverin jäljet
Kotirapulla odotti ensimmäinen auennut tulppaani.
Pitkäaikainen haaveemme maalle muuttamisesta on nyt muuttunut työn alla olevaksi, ihan oikeaksi hankkeeksi ja suuret suunnitelmat kaipaavat tuekseen metsäterapiaa.
Miten pelottavalta voikaan tuntua, kun haave alkaa saada konkreettista muotoa ja hahmottua edessämme ihan oikeaksi asiaksi!
Iloinen, mutta suuri asia ja kuten sanottu, jos haaveesi eivät pelota sinua, eivät ne ole tarpeeksi suuria.
Olohuoneen pöydällä on kasa talomalliluetteloita, piirustuksia katsellaan yhdessä naapurin isännän kanssa ja ongelma-alueita koetataan ratkaista ammattiosaajien kanssa.
Tuleeko tästä nyt siis totta?!
Millainen on unelmakotini rannalla?
Rakastan vanhaa mökkiämme koko sydämestäni, mutta sen totaalirestauroiminen nykyiset vaatimukset täyttäväksi vakioasunnoksi tulisi kalliimmaksi, kuin uusi ja upea villa!
Valkoinen ja perinteinen + hipaus Hamptonin henkeä - sellainen on unelmataloni. Rantasauna kuuluu suunnitelmaan myös. Halun ehdottomasti säilyttää merellisen ja vanhan tunnelman, mutta lisätä siihen vähän luksusta. Rouheaa ja säihkyvää yhdistettynä.
Tarkoitukseni on jättää rakennustekniset ongelmat miesten huoleksi, jotta voin vapaasti huinailla sisustushattu päässäni omissa atmosfääreissäni :)
Vaikka mahdolliseen sisustamiseen onkin vielä piiiiitkä matka, on tämä "sisustushattu" päässäni jo nyt ja näitä Paul Masseyn kuvia olen nyt pari päivää pinnannut muistiin. Minun taivaani näyttää suurin piirtein tältä ja Paul Massey on guru! Värit, yksinkertaisuus, herkkyys ja voima.....ja Masseyn valokuvaamisen taito - wow!
Paul Massey - Cornish Fisherman's cottage
Väriskaala suoraan sydämeen.
Puuta, pellavaa, kiveä...
Leijun, kun näitä katselen!
Lexington-henkeä ja Riviera Maisonia mahtuu mukaan merelliseen asumiseen niin ikään ja kaikille vanhoille esineille löytyy paikka uudestakin kodista.
Tämä ei ole vielä huomisen asia - arvioitu mahdollinen muuttovuosi lienee 2019 ja edessä on sitä ennen suuri määrä työtä.
Paras ottaa haaveilulierit pois päästä ja suunnistaa työn pariin. Aloitin viikonloppuna suursiivouksen, joka jatkuu yhä. Keittiössä on siivottu ja pesty kaikki kaapit ja laatikot, jopa roskiskaappi kiiltää nyt. Nuorimmaisen huoneessa kävin raivaamassa ja pesemässä, kylpyhuoneet on pesty ja huomenna jatketaan kellarissa.
Jännää miten tämän pakollisen vapauden alussa ei osannut tehdä oikein mitään, pyöri vain täällä stressaantuneena. Pää oli edelleen töissä.
Esim. marras-joulukuussa olin niin kiireinen, että sukatkin suorastaan pyörivät jaloissa. Tein pitkää päivää jouluruuhkassa ja olin vastuussa putiikista. Lisäksi autoin appivanhempiani, toimitin iltaisin sivutyöhöni liittyviä joulutilauksia ja suunnittelin vielä Suomi-seuran jouluakin (joka sitten peruuntui). Kädet olivat jatkuvasti rikki ja sideharsoissa tai laastareissa, hoisin (yritin hoitaa) niitä öisin.
Miten kaikki voikaan muuttua niin lyhyessä ajassa.
Nyt on aikaa ja pikkuhiljaa tämä kotirouvuus alkaa tuntua ihan ok jutulta - näin väliaikaisesti. Osaan taas tarttua projekteihin, jotka ovat odottaneet tekijäänsä ja nauttia mahdollisuudesta tehdä niitä rauhassa. Kädet voivat hyvin, koska minulla on aikaa hoitaa niitä. Olen jopa opiskelutöitäni pystynyt taas tekemään :) Koti on siisti ja ruoka parempaa. Kaikessa on aina hyvät puolensa.
Hyvää jatkoa viikolle ihmiset - voikaa hyvin!
Vi snakkes, Marianna
Pohjan puhurista huolimatta koin suurta tarvetta pitkään lenkkiin, joten huiviin ja huppuun piiloutuneena suunnistin kohti Ulsnesin metsää, joka peikkometsänäkin tunnetaan.
Onneksi lähdin, sillä sinne päästyämme taivaalle ilmestyi iki-ihanainen aurinko, metsä suojasi mukavasti tuulelta ja retkipolku oli yksin meidän. Normaalisti täällä riittää vilinää retkeilevistä päiväkodeista lenkkeilijöihin, mutta tuuli ja rakeet olivat ilmeisesti tehneet tehtävänsä.
Kuljin ja kuvailin, pohdin ja haaveilin. Keväinen metsä ja merenranta tuoksuvat niin hyvältä ja aurinko lämmitti loppumatkasta ihan kunnolla.
Vihertävä metsä tuoksuu uudelta
Peikkometsä
Turvassa ruusupensaassa
Metsästä rantaan
Lenkkikaverin jäljet
Kotirapulla odotti ensimmäinen auennut tulppaani.
Pitkäaikainen haaveemme maalle muuttamisesta on nyt muuttunut työn alla olevaksi, ihan oikeaksi hankkeeksi ja suuret suunnitelmat kaipaavat tuekseen metsäterapiaa.
Miten pelottavalta voikaan tuntua, kun haave alkaa saada konkreettista muotoa ja hahmottua edessämme ihan oikeaksi asiaksi!
Iloinen, mutta suuri asia ja kuten sanottu, jos haaveesi eivät pelota sinua, eivät ne ole tarpeeksi suuria.
Olohuoneen pöydällä on kasa talomalliluetteloita, piirustuksia katsellaan yhdessä naapurin isännän kanssa ja ongelma-alueita koetataan ratkaista ammattiosaajien kanssa.
Tuleeko tästä nyt siis totta?!
Millainen on unelmakotini rannalla?
Rakastan vanhaa mökkiämme koko sydämestäni, mutta sen totaalirestauroiminen nykyiset vaatimukset täyttäväksi vakioasunnoksi tulisi kalliimmaksi, kuin uusi ja upea villa!
Valkoinen ja perinteinen + hipaus Hamptonin henkeä - sellainen on unelmataloni. Rantasauna kuuluu suunnitelmaan myös. Halun ehdottomasti säilyttää merellisen ja vanhan tunnelman, mutta lisätä siihen vähän luksusta. Rouheaa ja säihkyvää yhdistettynä.
Tarkoitukseni on jättää rakennustekniset ongelmat miesten huoleksi, jotta voin vapaasti huinailla sisustushattu päässäni omissa atmosfääreissäni :)
Vaikka mahdolliseen sisustamiseen onkin vielä piiiiitkä matka, on tämä "sisustushattu" päässäni jo nyt ja näitä Paul Masseyn kuvia olen nyt pari päivää pinnannut muistiin. Minun taivaani näyttää suurin piirtein tältä ja Paul Massey on guru! Värit, yksinkertaisuus, herkkyys ja voima.....ja Masseyn valokuvaamisen taito - wow!
Paul Massey - Cornish Fisherman's cottage
Väriskaala suoraan sydämeen.
Puuta, pellavaa, kiveä...
Leijun, kun näitä katselen!
Lexington-henkeä ja Riviera Maisonia mahtuu mukaan merelliseen asumiseen niin ikään ja kaikille vanhoille esineille löytyy paikka uudestakin kodista.
Tämä ei ole vielä huomisen asia - arvioitu mahdollinen muuttovuosi lienee 2019 ja edessä on sitä ennen suuri määrä työtä.
Paras ottaa haaveilulierit pois päästä ja suunnistaa työn pariin. Aloitin viikonloppuna suursiivouksen, joka jatkuu yhä. Keittiössä on siivottu ja pesty kaikki kaapit ja laatikot, jopa roskiskaappi kiiltää nyt. Nuorimmaisen huoneessa kävin raivaamassa ja pesemässä, kylpyhuoneet on pesty ja huomenna jatketaan kellarissa.
Jännää miten tämän pakollisen vapauden alussa ei osannut tehdä oikein mitään, pyöri vain täällä stressaantuneena. Pää oli edelleen töissä.
Esim. marras-joulukuussa olin niin kiireinen, että sukatkin suorastaan pyörivät jaloissa. Tein pitkää päivää jouluruuhkassa ja olin vastuussa putiikista. Lisäksi autoin appivanhempiani, toimitin iltaisin sivutyöhöni liittyviä joulutilauksia ja suunnittelin vielä Suomi-seuran jouluakin (joka sitten peruuntui). Kädet olivat jatkuvasti rikki ja sideharsoissa tai laastareissa, hoisin (yritin hoitaa) niitä öisin.
Miten kaikki voikaan muuttua niin lyhyessä ajassa.
Nyt on aikaa ja pikkuhiljaa tämä kotirouvuus alkaa tuntua ihan ok jutulta - näin väliaikaisesti. Osaan taas tarttua projekteihin, jotka ovat odottaneet tekijäänsä ja nauttia mahdollisuudesta tehdä niitä rauhassa. Kädet voivat hyvin, koska minulla on aikaa hoitaa niitä. Olen jopa opiskelutöitäni pystynyt taas tekemään :) Koti on siisti ja ruoka parempaa. Kaikessa on aina hyvät puolensa.
Hyvää jatkoa viikolle ihmiset - voikaa hyvin!
Vi snakkes, Marianna
Haaveita pitää olla, niin suuria kuin pieniä ja kun vaikka se pienikin toteutuu, kuinka onnelliseksi se pienen ihmisen tekeekään <3 Haaveesi kuulostaa ihanalta ja vielä ihanamman siitä tekee se, että se on jo hieman toteutumassa :D
VastaaPoistaUpeissa maisemissa saat ulkoilla ja kuinka hurmaava tuo peikkometsä onkaan, kuin suoraan peikkosadusta! Ihanaa haaveilua <3
Kiitos, haaveilu jatkuu :)
PoistaNäistä maisemista olen kyllä kiitollinen - ne antavat niin paljon.
Unelmapilviä sinnekin Tuitiina!
i-ha-na peikkometsä! Metsä- ja kävelyterapia on oikeesti tehokasta ja niin voimauttavaa. Upeat haaveet ja kun ne on jo vähän raamissaan, voi nauttia haaveilusta kunnolla. Haaveita pitää aina olla! Sun hyvän maun tuntien teidän uudesta kodista tulee ihana <3
VastaaPoistaPeikkometsä on täynnä myös majoja, keinuja, kiipeilymahdollisuuksia jne. Lapsille hauska paikka!
PoistaHaaveilu jatkuu, kuten tuossa edellä jo totesin, ja kun horisontissa häämöttää itse suunniteltu "unelmatalo", tulee varmasti nukuttuakin hymy huulilla....vaikka välillä paniikkikohtaukseen herääkin ;)
Mukavaa viikon jatkoa Ellis!
Onpa tosi kauniita kuvia!
VastaaPoistaPelko kuuluu asiaan kun alkaa toteuttaa unelmiaan - itse heräilin yöllisiin kauhukohtauksiin ennen tänne muuttoani. Olenko tullut hulluksi? Mitä oikein kuvittelen tekeväni? oli aika tavalliset ajatukset silloin. Mutta niin vain täällä nyt asutaan :).
Projektiksi muuttumassa oleva unelmanne kuulostaa ihanalle. Nyt kannattaa oikeasti ottaa se Pinterest haltuun - sinne on hyvä keräillä inspiroivia kuvia ja kansioita uuteen taloon liittyen :).
ps. mulla on muuten ihan samoja Paul Masseyn kuvia omissa Pinterest-kuvissa :).
PoistaOlen nyt sitä Pinterestiä ihan tosissani tutkinut - saatan jäädä koukkuun minäkin ;)
PoistaJuuri nuo yölliset paniikit ovat niin tuttuja ja kutsun niitä yöajatuksiksi.....ihan hurjan ahdistavia toisinaan! Minulle tulee niitä kotimaan jättämisen suhteen vieläkin. Mitä täällä teen? Minun kuuluisi olla kotona Suomessa? ...tuota rataa.
Suuret asiat ovat aina hienoja ja pelottavia samaan aikaan - esim. talokaupat kääntävät vatsan helposti ylösalaisin jne., vaikka kyseessä unelmatalo olisikin.
Luin juuri sun uuden juttusi, enkä kyennyt vielä vastaamaan....täytyy ihan sulatella ensin.
Upeat kuvat! Ja kiva kuulla, että unelmat ovat muuttumassa todeksi.
VastaaPoistaKiitos Sussi :)
PoistaKuulostaa mahtavalta suunnitelmalta! Toivottavasti unelma lähtee toteutumaan! Muistan miten olin kauhuissani kun päätettiin alkaa rakentamaan nykyistä kotia - vanhassa ei mitään vikaa,mutta tämän sijainti tuli olemaan parempi ja talo sellanen kuin aina olen unelmoinut. Kyllä siinä muutaman kerran heräsi yöllä miettimään,että ollaanko aivan hulluja?? :)
VastaaPoistaUusia unelmia on jo ilmestynyt jonnekin ajatuksiin...Aika näyttää! :D
Niinpä, pelottavia ovat suuret päätökset - aina!
PoistaTämä talohaave on ollut mietteissä jo varsin pitkään, mutta nyt osuivat kaikki palat niin paikoilleen, että olisi lähes hullua jättää toimimatta. Lisäksi olemme molemmat vakuuttuneita siitä, että haluamme asua maalla - se auttaa :)
Haaveillaan, haaveillaan!
Maalle muutto kuulostaa niin ihanalta! Sinun löymättömällä tyylitajullasi
VastaaPoistakodistanne tulee varmasti hurmaava, nuo valitsemasi kuvat antavat jo
ensimakua tulevasta, eikös?
Ihana kuulla, että kätesi voivat paljon paremmin, nyt kun et joudu rasittamaan
niitä jatkuvasti. Ehkä töistä irtaantumisella olikin tarkoituksensa, saat hengähtää
hetken ja pian taas löydät itsellesi entistä mieluisampia haasteita.
Aurinkoa viikkoosi Marianna <3
Ihania kuvia! Maalla asumista ei kyllä voita mikään. Vaikka talven pimeinä iltoina ei aina tunnu siltä, niin kevään tulessa ei voisi kuvitella asuvansa missään muualla. Kaikkea hyvää hankkeellenne!
VastaaPoista