Mittumaarin yökuvia ja keskikesää

Norjalainen juhannusaatto on vasta huomenna.
Käytännössä se tarkoittaa, että kaupungista löytyy muutama kokko - eikä sitten oikeastaan yhtään mitään muuta. Juhannus on tavallinen arkipäivä, eikä sitä sen enempää noteerata. Ei Valborgia, ei midsommaria....joskus tuntuu, että tämä kansa on kauhean tylsää.

Suomalaiselle juhannuksen aika tuottaa valtavan koti-ikävän, eikä ole helppoa katsella fb:n juhannuskuvatulvaa, kun itse viettää normipäivää. 
Siksipä vietän aina omaa mökkijuhannusta parhaan kykyni mukaan ja vaikkei se ihan aatolle osuisikaan, vietän sen lähimpinä mahdollisena päivänä. 
Tällä kertaa "aattomme" oli juhannuspäivänä. 

Minun oli kyllä tarkoitus viettää iltaa suomalaisen ystäväni läksiäisten merkeissä - suomalaisessa seurassa, mutta kuinkas sitten kävikään. Nilkan jännetulehdus yllätti perjantaina ja lääkärireissuhan siitä tuli. Sairasloma ja lepo olivat tohtorin ohjeet, joten goodbye-party jäi minulta juhlimatta. 
Ystäväni M paluumuuttaa Suomeen huomenna :(  
Hyvää matkaa ja jatkoa sinulle M - meille tulee ikävä! .......ja toivottavasti nähdään vielä kesän mittaan. 

No, mökillä otin sitten ihan iisisti ja oma aattoyöni venyi aamun tunneiksi, kun valvoin kotivuonon yötöntä yötä. Lokkisaarella herättiin jo aamu-kolmelta ja meteli oli hurja, pimeää hetkeä kesti vain vajaan tunnin verran ennen sitä ja aamu valkeni vähän utuisena, mutta lämpimänä. 


Vuonon aatto aloitettiin skålilla rantabaarissa.






Yöllistä maisemaa rannan tuntumassa.






Yön kukkijat.



















Keskiyön tähystämistä vierasmökin terassilta. Aurinko katoaa hetkeksi.






Juhannuspavlovaan laitettiin viimeinen Suomesta tullut mansikka-hylakermavaahto ja paljon marjoja.







Aamusta tuli sumun hälvettyä kaunis ja aurinkoakin on jo taas otettu. 
Kuvasin kesäpihaani ja päärynäpuussa odottikin sitten suloinen yllätys! Puu on jo täynnä pieniä päärynänalkuja, mutta joukossa ihastutti yksi myöhäinen kukkija - aivan yksinään ja muita reilusti jäljessä.
Jälleen on todettava, että kaikki eivät välttämättä kuki muiden kanssa yhtä aikaa, mutta heidänkin aikansa tulee :) Ja miten kaunis ja erikoinen se kukinta onkaan. 
Tämä pikkuinen on odottanut hartaasti kesää ja ottanut aikansa.







Yksinäisen kukan suhteen tulin miettineeksi taas tätä alla olevaa ajatusta! Viikonlopun keskusteluista yksi koski nimittäin "kaiken dokumentoimista" ja sitä, miten "hetkistä ei voi nauttia, jos ne täytyy koko ajan dokumentoida".
Olen asiasta niin eri mieltä, kuin vain olla voi!  Minä kuvaan kaikkea, lähes aina, mutta en todellakaan nauti mistään sen vuoksi vähemmän, päin vastoin!!!

Kameran kautta olen nähnyt hienoja yksityiskohtia, joita en paljaalla silmällä näkisi. Olen oppinut näkemään niin paljon enemmän! 

Olisinko huomannut tuon yksinäisen kukan, jos en olisi kuvaillut kukkiani? Tuskin! 
Nyt huomasin sen ja sillä oli minulle "asiaa". 
Pieni viesti elämästä muita hitaamman ja aremman päärynänkukan kertomana. 







Palataan pihalle :)
Ruusujen aika ja marjasadosta tulossa mahtava. Mustikkaakin näyttäisi tulevan aika hienosti. 





Sitten vähän toisenlaiseen kukintaan: 
Täällä blogimaailmassa on taas viime aikoina pohdittu maksimekkoja ja niiden sopivuutta aikuisille, eri kokoisille ja eri pituisille. 
Minulla on ollut muutama maksimekko käytössä nyt pari kesää ja tässä uusin ostos H&M:stä. 
Sopiiko maksimekko lähes viisikymppiselle ja ei-hoikalle? Mene ja tiedä, mutta viihdyn omissani varsin hyvin. 
Tässä lienee kyse jälleen siitä "rantakunnosta", eli vapaudesta olla ja elää kropalla kuin kropalla!
En minä lanteitani saa kutistumaan, vaikka pitkin vuorten seiniä jatkuvasti kiipeilenkin (siitä saa vain nilkkaan tulehduksen), mutta jos itse viihdyn, niin viihdyn - sama se sitten onko ikäni tai kokoni väärä! 
Muistutan sitä paitsi itseäni siitä, että kun nuorena painoin vajaat 50 kg (olen 171,5 pitkä), olin väärän kokoinen silloinkin!  
Vanhoissa Californian kuvissa näytän tikku-ukolta :)

Siis, maksimekko on menossa mukana - tässä mökillä!



Siis rantakunto se on hylkeilläkin - luin juuri jostakin :D Nauttikaa kesästä juuri niissä mekoissa ja ranta-asuissa, joissa on hyvä olla! 



Tässä vielä kuvakollaasi mun iltalenkiltä kotisaarella torstaina. Juuri tällä lenkillä alkoi se nilkkakin vihottelemaan, mutta maisemat olivat kyllä kauniit. 
Ja nilkka voi jo paremmin! 












Minulla on nyt lomaviikko ja kesäkin on tullut, joten heikuin keikuin ja nauttimaan!

Hyvää kesäkuun jatkoa teille kaikille :)

Vi snakkes, Marianna


Kommentit

  1. Ihania kuvia ja kivaa kun rouvakin kuvissa <3 Tuollaisen lamppunauhan haluaisinkin meidän ulkoterassille, siitä tulisi iltojen pimetessä kiva fiilis.

    Ihanaa lomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ja niin ihastunut valonauhoihin (jopa sisällä). Niistä tulee kiva tunnelma :)
      Hyvää viikkoa sinulle Tiia K <3

      Poista
  2. <3 <3 <3 Ihania kuvia. Kiitos lahjasta! Kyllä me nähdään taas kohta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä - toivottavasti se auttaa, kun ikävä iskee.
      Toivottavasti nähdään jo kesän aikana ja muista blogata. Mä odotan sun kauniita kuviasi Helsingistä (tarviin niitä)! Oikein ihanaa tulevaisuutta Miia - kyllä niin ikävä tulee!
      Halit <3

      Poista
  3. Ihanaa, että vietät oma juhannusta siellä, ei sen niin päivän päälle olekaan, tärkeintä on tunnelma. Ja sitähän kyllä löytyy, kuvat on upeita jälleen. Tuokin, missä aurinko nousee...

    Kuule, en voisi olla enempää samaa mieltä sun kanssa tuosta asioiden tallentamisesta kameralla. Mä oon useaan otteeseen miettinyt just sitä, miten paljon tarkemmin katselen maailmaa ja sen ihmeitä kameran kautta. Ja miten niitä pieniä ja arkoja päärynänkukkia ja mitä milloinkin ovatkaan, löytyy juuri kuvaamisen kautta. Se on paitsi palkitsevaa, myös silkka nautinto, kun osuu kohdalle jotain, mitä ei muuten olisi takuulla huomannut. Kuvia siirtäessä ja käsitellessä tulee uudelleen ihmetelleeksi noita pieniä ihmeitä ja elää uudelleen kauniit hetket. Ja vielä senkin jälkeen kuvia myöhemmin katsellessa.

    Maksimekko on pop! Niinkuin sinäkin, kaunis nainen.
    Aurinkoa viikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja punastuu tämä vanha täti täällä :)
      Olet kyllä niin oikeassa kuvien suhteen. Minäkin olen usein huomannut kuvissani "bonuksia", joita en kuvatessa huomannut. Olen oppinut katsomaan luontoa ja asioita aivan uudella tavalla ja todellakin, näkemään enemmän.
      Kuvien kautta voi elää hetkiä uudelleen ja se todistettiin taas tänään, kun sain Amerikasta suruviestin. Amerikan "äitini" nukkui pois aikaisin aamulla ja kaunis kesäpäiväni sai yllättäen surun varjon ylleen.
      Löysin paljon vanhoja kuvia ajalta, jolloin asuin heidän luonaan ja lähetin niitä "siskollenikin". Hetkiä ajassa kuviksi ikuistettuna ja kylläpä kyyneleet täällä virtasivat. Muistot tulvivat mieleen kuvien kautta.
      Seuraava postaus on omistettu hänelle <3

      Eikä yksikään kuva muuten vienyt mitään hetkestä pois, ei todellakaan!

      Hyvää viikkoa sinulle Ellis <3

      Poista
    2. Voi, lämmin halaus ja osanotto sinne <3 <3
      Onneksi on muistot ja valokuvat, kultaakin kalliimmat!

      Poista
  4. Upeita kuvia jälleen sieltä kauniilta vuonoilta! Itsekin pidän luonnossa kuvaamisessa juuri siitä että kameran kautta näkee monia juttuja niin eri tavoin kuin paljaalla silmällä, joskin taitavaksi kuvaajaksi minulla on vielä matkaa. Maksimekko sopii sinulle täydellisesti ja eikö se joka vaatetta kantaa saa päättää mitä päällensä pukee ja mikä tuntuu itsestä mukavalta :) Mukavaa lomaviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan näin :) kuvattavan kiehtovaa kesäkuun jatkoa sinulle <3

      Poista
  5. Hyvä että nilkkasi voi jo paremmin <3 Mikä ihana puu tuo keltaisine hörsyineen on? Kaunis kuin mikä!

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
  6. Puu on Laburnum, gullregn eli kultasade. Upeita suuria puita, jotka kukkivat kultaisen sateen lailla. Mukavaa kesäkuuta :)

    VastaaPoista
  7. Teidän möksäpuutarha on ihanan vihreä ja vehreä! Hih, Linuskin siellä,
    kuvan keskellä moikkailemassa meille :)
    Aivan ihana sun maximekko, tummansininen sopii sulle upeasti <3
    Oon pikkasen kade sun paksuista, pitkistä hiuksista ja värikin on niin
    mun makuuni. Käytkö sä ottamassa raitoja vai onko hiuksesi luonnostaan
    noin kauniin väriset?

    Ihanaa ja rentouttavaa lomaa ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukseni ovat todellakin paksut, mutta omasta mielestäni kuin hevosen jouhet....karkeaa ja värikin kuin suomenhevosella. Oma värini on aavistuksen tummempi (juurikasvu on tällä hetkellä sitä rataa, että näkyy kyllä), joten raidoitan säännöllisesti.
      Meidän mökkipiha on juuri nyt vihreä ja kaikki kasvaa kohisemalla. Siellä saa olla leikkaamassa ja typistämässä yhtenään, mutta kivaa puuhaahan se onneksi on.

      Ihanaa lomailua sinnekin :)

      Minun piti tulla tänään Suomeen, mutta siskoni perheessä on vesirokko, joten matkani siirtyi.

      Poista
  8. minustakin valokuvaaminen opettaa näkemään yksityiskohtia, sitä löytää suuruuden pienistä asioista.

    VastaaPoista
  9. Totta! Pieninkin kukkanen näyttää loistonsa usein juuri kuvissa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset