Tiukkapipoisen hellehameprobleemi

Minulla on tänään vapaapäivä omaisen roolista ja sairaalasta. 
Tuntuu hyvältä saada hieman etäisyyttä ja hakea energiaa puutarhasta, sillä alkuviikon tapahtumat olivat niin stressaavia, että onnistuin kolhimaan autonikin :( 

Palaan varmasti asiaan jonkin ajan kuluttua, mutta tänään pyhitän päiväni kevyemmälle asialle - lääkärin määräys! 

Meillä on täällä helle ja elokuu keikistelee niin kauniina, ettei paremmasta väliä. 


Kävinkin tyttärieni kanssa eilen Stavangerin kesätunnelmia ihastelemassa ja piipahdimme samalla kansainvälisen ruuan markkinoilla. 
Mitä houkutuksia siellä olikaan! Pöydät notkuivat herkkuja, italialaiset ja kreikkalaiset sävelet tahdittivat maistiaisia ja tuoksut olivat hurmaavia. 
Minä juutuin tietenkin italialaisten herkkujen ääreen ja nautin hetkestä, joka vei ajatukset kauas sairaalasta. 


Italialaisittain,



































Ranskalaisittain, 








Saksalaisittain,






Ja herkuista ilostuneena, meidän eilinen päivällisemme.
Kantarelli ja lehtikaali kermassa olikin namia uusien perunoiden kanssa. 







Helle jatkuu tänäänkin ja olen pyhittänyt päiväni rentoutumiseen. Leikkasin oliivipuita, keräilin meidän uudelle vauvalle voikukkaa (kerron kohta lisää) ja keräsin laventelia & syysvuokkoa maljakoihin. Tein pienen lenkin koiran kanssa ja hoisin päivän pakkorealisimin osuuden, eli soittelin sukulaisille ikävät uutiset. 





Kaunis ja lämmin päivä tuotti taas päänvaivaakin, sillä tämän täti-ihmisen tiukkapipoisuus ja konservatiivisuus rajoittavat helleasuihin pukeutumista ja saavat lisäksi kadehtimaan monien muiden itsevarmaa ja niin huoletonta kesäpukeutumista. 

Tiedän monta ikäistäni ja vanhempaakin naista, jotka pukeutuvat sen ihmeempiä miettimättä lyhyisiin hellemekkoihin & shortseihin ja nauttivat kesästä selluliitista, suonikohjuista, arvista ja ikääntyneestä ihosta huolimatta. 
Aurinko tekee iholle hyvää ja olo on vilpoinen. 
Itse olen niin estoinen, että tänäänkin vaihdoin hellemekkoa koiran kanssa kävelylle lähtiessäni, koska puutarhassa käyttämäni mekko on mielestäni aivan liian lyhyt ikäiselleni naiselle. 
Mekko on Hilfigerin ja käytin sitä lomalla esim. rannalla ja uima-altaan äärellä, mutta en voisi kuvitellakaan käveleväni se päällä kadulla. 
Minulla on toinen, lähes polvipituinen Hilfiger, jonka sujautun päälleni ulos lähtiessäni ja senkin pituus on "raja-arvoilla", jos minulta kysytään. 
Talvella vastaava pituus vielä menee, koska sukkahousut parantavat asiaa, mutta paljas iho on toinen juttu. 

Minulla on nykyään ikäiseni polvet, ylipainoa ja katkenneita verisuonia säärissä. Takapuoleni on suuri (se on aina ollut) ja peitän senkin mielelläni vähän pidemmällä takilla tai vastaavalla. 
Lyhyet shortsit tai hame eivät vaan enää käy. 

Tulen varsin konservatiivisesta perheestä, jossa sekä mummoni että tätini (ja äitikin tietysti) ovat aina pukeutuneet tarkan huolitellusti. 
Me olemme sellainen cardigan/polvipituinen hame-suku, eli aikuisen naisen käsivarret cardiganin alla ja hameella sivistynyt pituus, tiedätte varmasti mitä tarkoitan.   Huomaan kunnioittavani tätä perinnettä, enkä osaa olla rennommin - paitsi mökillä ja omalla pihalla, rannalla ja altaalla korkeintaan. 

Olenko minä ainoa? 

Tässä nämä kovasti tykkäämäni Hilfigerin mekot ovat - tummansinisiä ja niin mieluisia, mutta pituuden suhteen eri käytöissä.


Tämä mekko on niin kiva päällä ja tykkään väristä ja mallista, mutta pituus on lähes viiskymppiselle sopimaton muualla, kuin rannalla. 





Mekko, jossa voi lähteä uloskin. Se on väljempi ja vähän pidempi, eli ihan ok myös tennareiden kanssa. 
Kyse on siis hyvin pienestä ja samalla kuitenkin merkittävän suuresta erosta. Tämänkin mekon pituus on mielestäni kuitenkin siis rajamailla - ahteria se ei sentään korosta, koska on väljempi.  

Kuvat saivat pienen ihoa silentävän filtterin - en viitsi näyttää kaikenmaailman katkenneita verisuonia ja hyttysenpuremia :) 



Shortsit ovat minulla vain ja ainoastaan mökkikäytössä ja nykyään kuljenkin paljon polvipituisissa housuissa ja capreissa. 
Olisihan se ihanaa olla niin itsevarma, etteivät ikä ja kauneusvirheet näin paljoa merkitsisi, mutta muuttumaan en pysty. 

Luulen, että kyse on myös suomalaisuudesta, sillä norjalaisilla tuntuu olevan tässäkin asiassa paljon parempi itsetunto. 

Näin viidenkympin lähestyessä sitä alkaa pohtia näitä juttuja ihan tosissaan (hiukset, vaatteet jne) ja olenhan minä näitä juttuja täällä aiemminkin puinut. 

Kertokaapa tekin mielipiteitänne. Mikä on helman pituus viiskymppiselle?
Olemmeko liiankin ankaria itsellemme ja yleensäkin naisten pukeutumisen suhteen...miehet kun kulkevat helteellä mahat pullollaan ties missä pökelöissä ja nauttivat ilmavuudesta ;) 

Joskus toivon, että minussakin asuisi pieni Iris Apfel  (jos ette tunne, googlatkaa) :D




Kuten sanoin, keräsin tänään voikukkaa meidän uudelle vauvalle, eli pienelle hermeliini-pojalle PAPU POTTERILLE. Minä kutsun häntä Pavuksi, mutta tytöt eivät ole nimeä virallisesti vielä hyväksyneet - saapa nähdä miten käy.

Papu on väritykseltään white&blue ja tuli meille tyttäreni tuttavan kanifarmilta. 
Papu asuu nyt keittiön ikkunan alla ja on kertakaikkisen suloinen ja rauhallinen pupuli. 




Olen kyllä ihan haltioissani tästä suloisuudesta ja käyn sitä yhtenään hoivaamassa. Tekee mieli kirjoittaa satukirjoja, kun tätä veijaria katselee.



Huomenna on tarkoitus tavata muutama ystävä ja istua hetki, ennenkuin todellisuus taas kouraisee mukaansa. 
Vaikka kysymys onkin nyt iäkkään ihmisen sairastumisesta ja elämän kulusta kohti loppuaan, tuli tilanne niin karmaisevan sairauden merkeissä, että sanatkin loppuivat. Ympärilläni on lisäksi muitakin läheisiä, jotka tarvitsevat minua juuri nyt - suurien asioiden äärellä ollaan siis taas.
Viikon alussa tuntui, että "hukun". Tänään on ollut vähän helpompaa. 

Olen viime vuosien aikana oppinut tasapainoilemaan näissä tilanteissa aika hyvin ja osaan nykyään hakea iloa ja irrottautumista kaiken surun ja kaaoksenkin keskellä. 
Se on hurjan tärkeä taito. 

Elämän käänteet yllättävät joskus, toisinaan iloisesti ja toisinaan ikävästi. Niitä ei voi itse kontrolloida, vaikka miten haluaisi. Jälleen kerran on vain todettava, että elämä on lyhyt. 
Kannattaa iloita lämmöstä ja auringosta, pusutella vaikka kaneja, nauttia herkullista ruokaa, matkustaa, halata rakkaita, tuoksutella kukkasia ja ennenkaikkea, kertoa läheisille miten tärkeitä he ovat! 
Olisi tärkeää myös uskaltaa - uskaltaa puhua asioista, kertoa tunteistaan, irrottautua huonoista asioista ja mikä tärkeintä, rakastaa! 

Tuota uskallusta vaan ei aina ole (minulla ainakaan)  ja toivonkin sitä lisää, sillä toistanpa sen vielä: elämä on lyhyt!


Oikein hyvää elokuun viikonloppua kaikille, 

Marianna









Kommentit

  1. Oikein iso halaus, nyt yrität ottaa rennosti <3 Elämä on lyhyt ja meidän pitäisi osata nauttia joka hetkestä... (helpommin sanottu, kuin tehty). - Nautitaan nyt elokuun lämpimistä päivistä... ja hyvin nuo mekot näyttävät sinulle sopivan, joten päälle vaan ja ihmistenilmoille :)

    Ihania herkkuja ja niin suloinen pupu!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru <3
      Onneksi potilas itse on realistinen ja rauhallinen, kiitollinen hyvästä ja pitkästä elämästään ja tyytyväinen saamaansa hoitoon, mutta kuitenkin.......hän ei olisi vielä valmis lähtemään, eikä varsinkaan rajun ja kivuliaan sairauden ruhjomana. Tavallaan hän on yhä mieleltään nuori tyttö ja tiedän, että häntä harmittaa nyt muutama tekemättä jäänyt asia - siksi kirjoitin tuosta uskaltamisesta.

      Elämän lyhyys yllättää monesti, sillä sitä jotenkin aina ajattelee, että aikaa on. Nyt tuntuu taas siltä, että on paras rientää itselle tärkeiden ihmisten luo ja halata pitkään!

      Mukavaa sunnuntaita sinulle <3

      Poista
  2. Elämä on lyhyt :( valitettavasti sain kokea sen taas tällä viikolla. Vaikkei sitä aina muista tai osaa, niin yrittäisi olla onnellinen siitä mitä on tällä hetkellä. Tsemppihalauksia sinne <3

    Rohkeasti vaan ihmisten ilmoille kaupungille mekko päällä kesäisessä helteessä :) Kokeile joskus. Mutta onhan se toki niin, että on pukeuduttava itselle kotoiseen ja mukavaan asuun.

    Ihania kuvia taas kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miia <3
      Kunpa muistaisikin elämän lyhyyden ja ainutkertaisuuden joka päivä ja eläisi sen mukaan.
      Oikein ihanaa sunnuntaina sinne - nauti kesästä :)

      Poista
  3. Postauksesi on liian pitkiä ja liikaa asiaa, kaikkeen ei voi kommentoida :)
    Mutta siis helman pituuteen... Tänä kesänä olen nähnyt daameja, joiden harkintakyvyn olisin toivonut olevan hieman parempi, juuri liittyen lyhyisiin mekkoihin, shotseihin, napapaitoihin ja toppeihin... Itsekin tykkään muodoistani huolimatta näyttää parasta, kun lähden kylille ja ihmisten ilmoille. Mutta juurikin tänään (Särkänniemessä) huokailin moneen otteeseen näitä daameja, joiden tatskat ovat 20 vuoden takaa ja kuuden lapsen jälkeen... Edelleen on oltava minipiukassa.

    Asusi näyttävät varsin viehättäviltä! Kyllä muodokaskin on tyylikäs, kunhan kaiken kantaa tyylillä! (ninkuin minä, ainakin toivoisin kantavani :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuli kirjoitushepuli, ilmeisesti stressin purkamista..... sorry :) Näen ihan silmissäni nuo kuvailemasi asut, voi apua! Tuohan se pelko just onkin, että näyttää huvittavan mauttomalta!

      Poista
  4. Voi Marianna, voimia ja valtavasti lämpimiä ajatuksia sinulle raskaaseen aikaan ♥ Elämä on lyhyt ja sen käänteet todella yllättävät välillä. Hetket pysähdyttävät ja saavat ymmärtämään miten tärkeää on elää tätä hetkeä ja muistaa mikä oikeasti on tärkeää. Ihmisluonto vain tahtoo unohtaa niin kovin helposti...

    Ihana pupunen teillä ja todella kauniit nuo vuokot. Ja komppaan täysin edellisiä: molemmat mekot näyttävät hyviltä ylläsi. Mukavaa viikonloppua, tulet olemaan ajatuksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Olo on tänään parempi, kiitos ystävien, joiden kanssa eilen istuimme iltaa ja rupattelimme.
      Huomenna täällä alkavat koulut ja vanhemman tyttäreni puolesta jännitän ihan valtavasti....kunpa se nyt hänellekin aurinko vihdoinkin paistaisi.

      Mukavaa sunnuntaita <3

      Poista
  5. Ihana vapaapäivä ja sen olit ansainnutkin, halit täältä kaukaa <3 Teilläkin ollut kansainvälistä herkkuilua, niinkuin meilläkin täällä oli italialais-ranskalaiset markkinat (joista myöhemmin blogissa). Mulla on vähän tuo sama "probleema" ton hameenhelman suhteen (tosin käytän niin vähän hametta että en muista edes milloin viimeksi muualla kuin kotona jotain röntöhametta) Ihana tuo Iris Apfel <3

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa tämä aikuistuminen (en tykkää käyttää sanaa vanheneminen ;)

      Iris Apfel on todellakin upea lady ja hänen ajatuksiaan on kiva lukea sellaisina päivinä, kun peili saa harmistumaan :D

      Oikein mukavaa sunnuntaita sinne <3

      Poista
  6. Iso voimahalaus sinulle!

    Helman pituudesta, minulla on pääasiassa polveen. Mutta arkikäytössä pidän enimmäkseen housuja, on helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi <3

      Minäkin olen kyllä enimmäkseen housuihminen, mutta toisaalta olen ajatellut olla jatkossa vähän ahkerampi hamepukeutuja - polvipituudella :)

      Hyvää alkavaa viikkoa :)

      Poista
  7. Lukiessani kirjoitustasi melkeinpä tunnistin itseni, samat estot on täälläkin päin. Kotona voin olla vaikka minkälaisilla hamosilla ja verkkareilla, mutta jo pelkästään pyykkien vienti narulle saa minut katsahtamaan peiliin että kaikki on reilassa! Pitkän loman jälkeen saattaa muutaman päivän olla olo melko normaali, mutta sitten tiukkapipoisuus iskee. En missään nimessä voisi mennä leddingeissä ja iho myötäisessä paidassa, vatsamakkarat pursuten ihmisten ilmoille, mökkipihassa se ei haittaa. Siis olemmeko me suomalaiset ainakin osaksi hiukan jäykkää kansaa?
    Ihan pienen ajan sisällä olen huomannut että jokaisesta päivästä kannattaa nauttia, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Omat vanhenpani ovat jo iäkkäitä ja heillä on ainakin toistaiseksi kaikki hyvin. Jaksamisia sinulle, ehkä tuo pörröinen kaveri saa ajatuksesi hetkellisesti toisaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi en ole ainoa estoinen. Minäkin kurkkaan peiliin jopa roskia viedessäni :)

      Jokainen päivä voi todellakin olla se viimeinen, olimme sitten nuoria tai vanhoja. Liikaa ei siis kannataisi elää "sitten joskus" - suunnitelmilla, sillä joskus ei aina välttämättä tulekaan.

      Hyvää alkavaa viikkoa sinulle :)

      Poista
  8. Elämänlanka on niin hauras, voimia ja lämmin halaus sinulle <3
    On niin vaikea katsoa läheisen ihmisen lipumista luotamme pois,
    kun mitään ei ole enää tehtävissä.
    Ajattelen samalla lailla aikuisen naisen pukeutumisesta, vaatteita
    valitessa on hyvä ottaa huomioon ikä ja ulkomuoto. Näin opetti
    jo mummoni aikoinaan.
    Rantamekko voi olla lyhyempi, mutta kaupungille valitsisin mekon,
    jonka helma on vain aavistuksen verran polven yläpuolella.
    Toivon niin, että tyttäresi vastoinkäymiset ovat nyt takana päin ja edessä
    mukava kouluvuosi.
    Tähän loppuun vielä lämpimät onnittelut uuden perheenjäsenen johdosta.
    Onpa Papu suloinen pupunen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samoilla linjoilla ja mummon opeilla sitten kummatkin :)

      Onhan se aina vaikeaa katsoa lähimmäisen sairastamista ja tuskaa, varsinkin kun tietää käyvänsä viimeisiä keskusteluja. Tänään hän piti minua kädestä ja kiitti siitä, että olen ollut osa hänen elämäänsä. Vaikea paikka.

      Onneksi on kotona pupu ja muut kaverit, ympärillä luonto ja kaapissa suklaapatukka.
      Eka koulupäivä on takana päin ja mieli ihan hyvä - toivotaan, toivotaan :)

      Hyvää viikkoa sinulle Teija <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset