Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

perjantai 30. tammikuuta 2015

Francesco Alberonin kirjasta Kateus

Heikun keikun helmikuu...ovella jo!
Luin eilen Iltasanomissa olleen jutun & listan niistä asioista, joita suomalaiset rakastavat vihata ja kappas vaan, sen listan pystyy tiivistämään kahteen sanaan: lähes kaikkea!
Eniten ärsyttivät venäläiset, ruotsalaiset ja muut ulkomaalaiset. Talvi ärsytti. Verot ärsyttivät. Naapurit ja koiranomistajat olivat vihattuja......huh hei!

Seuraava lukemani juttu koski facebookin eniten vihattuja statuksia ja niitähän riitti. Lasten menestyksellä kehuminen ärsytti. Lemmikkikuvat ja lomamatkat ärsyttivät. Treenikuvat ja tulokset ärsyttivät. Englanniksi kirjoittaminen oli vihattua. Ruokakuvat ja aktiivinen elämäntapa ärsyttivät. Onnellisuuden korostaminen ärsytti, mutta niin myös onnettomuudesta kertominen. 
Erikseen mainittiin vielä se, että valtavan ärsytyksen saivat aikaan yli 40-vuotiaiden naisten treeniselfiet! 
Mikä sitten ei ärsytä? Sitä en mainittu! 

Ymmärsin olevani erittäin ärsyttävä ihminen. Olen ongelmistani huolimatta onnellinen, olen ulkomailla asuva suomalainen, joka usein kirjoittaa statuksensa englanniksi, minulla on koira, jaan lemmikkikuvia ja matkaraportteja, teen karjalanpiirakoita, kirjoitan blogia.....AIVAN USKOMATTOMAN ÄRSYTTÄVÄ IHMINEN! 


Olemme tyttäreni kanssa (koulutyöhön liittyen) juuri lueskelleet ihmisen käyttäytymistä ohjaavista tunteista, myös kateudesta. Etsiessäni faktoja tästä mielenkiintoisesta tunteesta, törmäsin mm. Alberonin kirjaan Kateus (suom. käännös Martti Berger) ja Juha Kemppaisen kirjoitukseen FA:n kirjaa lainaten ... ja niinhän se on, että se suurin ärsytystä ja vihaamista ohjaava tunne on nimenomaan kateus. 
Kateus ja kilpailu - ikuinen kirous!

Alberoni kuvailee kateellisen ihmisen seuraavin ominaisuuksin:
- puhuu mielellään pahaa kateutensa kohteesta / kohteista
- on pessimistinen
- ei osallistu itse tosissaan mihinkään ( ei halua altistaa itseään, eivätkä yrittää       parastaan. Keskittyvät etsimään toisista vikoja ja osoittamaan ne muille)
- kertoo mielellään huonoja uutisia, "muiden parhaaksi" ja usein sopimattomalla hetkellä. Nauttii muiden reaktiosta ja hämmennyksestä.
- säälii itseään ns. huono-onnisuuden vuoksi.

Kateellisen ihmisen mieliuhrit ovat taas seuraavanlaisia:
- aktiiviset ja innostuneet henkilöt, jotka jatkuvasti panevat koko persoonansa likoon. Heillä on toteuttamiskelpoisia ideoita.
- he puhuvat avoimesti ideoistaan ja hakevat myötämielisyyttä asettaen itsensä siten ylikriittisten henkilöiden käsiin ja tyrmätyiksi.

Ihminen kadehtii nimenomaan kieltämällä toisen ihmisen tai hänen työnsä arvon, korostamalla hänen puutteitaan, panettelemalla häntä.


FA muistuttaa, että joku toinen on osoittanut pätevyytensä kirjoittamalla, sanomalla tai tekemällä jotakin arvokasta, torjumme koko asian mielestämme, kieltäydymme uskomasta sitä. Emme halua nähdä hänen saavutuksiaan emmekä ylipäätään tietää mitään hänen asioistaan.

Kateellinen ihminen ei kestä nähdä kateutensa kohdetta, eikä siedä, että hänestä puhutaan. Kateellinen ei halua tietää epämiellyttävän olotilansa aiheuttajasta yhtään mitään, eivätkä tämän menestyksen syyt kiinnosta häntä ollenkaan. 

Kateelliselle riittää muutama pinnallinen tieto toisesta ihmisestä ja sen jälkeen hän itse ryhtyy puhumaan ja selittämään mielipiteitään. Kateus ei ota selvää asioista, vaan esittää yksioikoisia toteamuksia. 
Kateus ei kuuntele toisia, vaan mutisee omia käsityksiään. 

Kadehtija ei pyri lähemmäs kohdettaan, vaan hän torjuu sen niin kauas itsestään kuin kykenee ja asettuu sitten puolustuskannalle. 

Kadehditun varjokin on kuin häikäisevä valoilmiö, joka järkyttää häntä syvästi.  Jos kateuden kohde käväisee hänen mielessään tai ilmestyy yllättäen hänen eteensä, hän vetäytyy välittömästi pois.




FA toteaa myös, että aistimme kateuden saastuneen, pahaa tuottavan ilman silloinkin, kun meitä itseämme kadehditaan. Muiden osoittama kateus haavoittaa ja myrkyttää elämämme. Jos monet ihmiset kadehtivat sinua päivästä toiseen, he pyrkivät kaikin tavoin väheksymään arvoasi ja asettavat olemuksesi kyseenalaiseksi, niin että tunnet lopulta tukehtuvasi. 

Jokainen meistä on varmasti aistinnut tämänkin energian! Mitätöinnin, jäädyttämisen, torjumisen ja piikittelyn. Se haavoittaa. 


Ja sitten ne hyvät uutiset....niitäkin siis on:

Jos lakkaa vertaamasta itseään toisiin, kateus lakkaa. Jos kateuden sijasta samastuu toisiin, niin voi välttää kateuden tunteet. Jos pystyy ihailemaan erinomaisuutta, niin maailmasta tulee hieno taidenäyttely.



Tätä kaikkea on helppo soveltaa myös fb-käyttäytymiseen. Jos osaisimme olla vertaamatta itseämme muihin, emme ärsyyntyisi. Eikö toisen treenituloksista voi iloita, entä hänen keittiötaidoistaan?  Innostunut ihminen jakaa maratooniaikansa, koska hakee myötämielisyyttä saavutukselleen (mehän olemme sosiaalisia laumaeläimiä), onko se vihattava juttu? Onko fb:n suurin ärsyyntyjä juuri se passiivinen vikojen etsijä, joka harvoin itse jakaa mitään tekemisistään? 

Viha on suuri sana ja kenties liian suuri kuvaamaan tunteita toisen ihmisen arkisiin puuhiin liittyen. On huolestuttavaa ajatella, että viha syttyy niin pienestä. 

Onnellinen ihminen ei kadehdi ja FA:n mukaan esim. rakastunut ihminen ei koskaan kahdehdi muita <3 

Ehkäpä se, että keskittyy oman elämänsä hyväksi tekemiseen vähentää muiden kadehtimista ja päivittäistä ärsyyntymistä. 
Sellaiset pohdinnat täällä tänään. 

Ärsyttävän ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Tässä vielä ärsyttävä kevätasuinen keittiökuvakollaasi :) Mökiltä tuodut mustikat ovat kohta kukassa ja weekendinä leivotaankin taas....jotakin hyvää. 









Vi snakkes, Marianna
















maanantai 26. tammikuuta 2015

Farkut ja paljettipaita

Voihan lökäri mitkä farkut! 
Suunnittelematon piipahdukseni KappAhlin ovesta sisään perjantaina johti siihen, että keikkuvassa muovipussissa kotiin kulkeutuneet Boyfriend-malliset Jogger-farkut ovat tänään kuvieni kohteena :)
Kevään uutuuksia ja aivan ihanat! Itse kutsun niitä Turhapuro-housuiksi, sillä en ovat malliltaan vähän "Uunomaiset", eli ylhäältä reilut (tilaa tälle leveälle peffalle ja mahallekin) ja alhaalta kaposet. Nappirivistö sepaluksen kohdalla on hauska yksityiskohta ja farkut ovat pehmeät ja niin miellyttävät jalassa, että todellakin käyvät joggingista uunoiluun. 

Vähän keväisempi look syntyi yhdistämällä farkut rakkaaseen paljettitoppiini ja valkoiseen paitikseen. Harakan tapaan rakastan kaikkea vähän kimaltelevaa, joten tämä toppi on yksi suosikeistani.








Lauantain maratoonipäivä töissä oli pitkä ja kiireinen, mutta joggereissa olo oli mukava. Kuva on otettu puhelimella, mutta yhdistin valkoiseen ohuempaan paituliin ja pitkään puuvillaneulostakkiin. 





Tässä Kappahlin kuvaston kuva.





Kovasti siis tyytyväinen heräteostokseeni :) 

Töissä oli lauantaina todellakin aivan valtava kiire, sillä olin yksin töissä koko päivän. Jalat olivat kuin hyytelöä, kun vihdoin ilta-kuudelta istahdin kotisohvalle! 
Työpäiväni alkoi käytännössä klo 9.45 ja päättyi klo 17.15. Kun tämän ajan on jaloillaan ilman taukoa, on todellakin sellainen maratoonin juossut olo! Normaalisti teen yksin tunnin vähemmän, eli neljään asti, mutta pitkähän se on tuokin aika ilman taukoa. 
Joggerit ovat niin täysin tervetulleet lökärit ja kuitenkin ihan coolitkin!

Viimeisen työtunnin aikana ehdin kuitenkin selailemaan asiakkaalta saamaani Lexington-esitettä ja kylläpäs taas ihastuin. 
Sain siitä hyvän idean mökin vintille, jossa kaivataan ratkaisua vanhoille kirjoille.

Tässä tason jalkoina on käytetty lehtiä. Taso on leveästä laudasta tehty. Meillä on mökillä vanhaa lautaa (suolaista ja harmaata vanhasta venevajasta), joten siitä saa tason ja kirjoista jalat.
Laitan kuvia, kunhan pääsen mökille tuunaamaan !!! Nämä kuvat ovat esitteestä!










Ihania petivaatteita ja keväinen idea kukkasin :)




Kevät on mulle aina sellainen energiaruiske.....hyvä, että ehdin nukkumaan! Ja kyllä, mun kevätkauteni on alkanut jo!

Siksi on paikallaan kuluttaa energiaa rantahiekalla kulkien, meren voimaa ihmetellen ja ihaillen. Sitä harrastimme taas eilen ja tässäpä teille kuvia rantaretkeltämme Hellestøn rannalle. Päivä oli satainen, mutta väkeä riitti ja surffaajille nämä rannat ovat oikea paratiisi. Hellestø on yksi hiekkadyynirannoistamme ja varsin suosittu niin kesällä kuin talvellakin.

















Varoitustaulu rannan virtoja koskien.






































Rannan aarteita! Kivet lähtivät mukaan kotiin :)  Oma niksini saada kivien värit korostumaan, on lakata ne värittömällä lakalla. Kivet saa siten näyttämään märiltä ja värit tulevat paremmin esiin. 
Eikös olekin kiinnostavan muotoinen tuo meriputken/-kasvin juuri? En tiedä kyseisen merikasvin nimeä (täällä puhutaan vain tang og taresta), mutta ne saattavat olla jopa 2m. pitkiä. 






Lopuksi vielä muutama kuva Stavangerista. Thai take-awayn nuudeli-kanakeiton tekeminen kesti 20 min., joten kuljin sen ajan kamerani kanssa ja otin kuvia Storhaug kaupunginosasta. 
Storhaug oli aikoinaan köyhien työläisten kaupunginosa. Nykyään alue on sekoitus kansallisuuksia, taidetta, entisöityjä taloja, idylliä ja mm. hyviä ravintoloita. 





Katu toisensa jälkeen pieniä, entisöityjä taloja.






Tuttavaperheemme kotikatu :)





Katutaidetta siellä täällä.
















Hauska leikkipaikka kaupungin sydämmessä.














Sellaisiin tunnelmiin tänään. 
Toivottavasti seuraavan postauksen kuviin saadaan taas enemmän valoa ja aurinkoa! 

Vi snakkes, Marianna

torstai 22. tammikuuta 2015

Polkkis ja solskinnsdager :)

Kylläpä maistuu kaikin tavoin luvaton suklaamuffinsi juuri nyt hyvältä ;) Siinä on rasvaa, sokeria ja gluteenia, mutta myös makua ja keltainen ruusukoriste......katson ansainneeni sen tänään!


Palasin nimittäin juuri kahden tunnin reippailulenkiltä ystävättäreni K:n seurassa ja kylläpä meillä oli taas ihanaa! Aurinko sinisellä taivaalla, sininen meri, lintujen laulu ja kaukana näkyvät lumiset vuorenhuiput ovat kyllä sellainen näky, että viikkoja kestänyt myrskykausi on jälleen kerran annettu anteeksi. 
Eilinen solskinnsdag antoi voimia pestä jopa ikkunatkin, joten valo virtaa nyt sisään keväiseen tapaan - suolakerros ei enää himmennä sen säteitä. 

Tässä kotisaaren lenkkimaisemia eilen!
















Kuinka monta pikkuista oksilta löydät? 



Minä olen kyllä henkeen ja vereen auringon, kevään ja kesän lapsi. Aurinko antaa minulle aivan uskomattoman määrän energiaa ja hyvää mieltä, joten talviuntaan uinunut talokin saa kunnon taas kunnon tuuletuksen ja pöly häädön kätköistään. Puhtaista ikkunoista vapaasti tulviva valo paljastaakin kyllä kaikki talviuntaan nukkuvat villakoirat ( tai kuten täällä sanotaan, hybelkaniner = vuokralaiskanit ), jotka nyt saavat muuttaa ulos pyörimään! 



Vuokralaiskanejen tilalle tulivat mm. pajunkissat. Löysin niitä eilen lenkillä. Lisäksi olen tuonut mustikanvarpuja mökiltä ja ostanut kirsikanoksia kaupasta. Yksinkertaista ja keväistä.





Ovatko muuten polaroid-kamerat suosiossa Suomessakin? Täällä ovat ja tyttäreni sai sellaisen joululahjaksi. Varsinkin nuoret ovat niistä haltioissaan ja kuvia kerätään sitten seinälle tai korkkitauluihin.  Polaroidkuvat ovat ihan kivoja sisustuksessakin. Tyttäreni kerää kuvansa sisustuspyykkipojilla seinällä olevalle narulle - hauska tapa sisustaa ja saada kuvat esille. 









Ilmavalta ja raikkaalta tuntuu myös tämä uudistunut hiusmalli, eli polkkis on nyt totta! Koska hiukseni ovat todella paksut ja niitä on paljon (kampaajien mukaan enemmänkin sellainen välimeren hiustyyppi), leikattiin alle paljon tukihiuksia. Polkkis on takaa lyhempi ja raidoitettu + värikäsitelty.  Olen oikein tyytyväinen :) 
Kiitos vain kaikille vinkeistä! 
Kampaajani oli sitä mieltä, ettei lähestyvä 50 vuoden ikä välttämättä tarkoita lyhyitä hiuksia, varsinkaan jos hiukset ovat paksut ja terveet. Hän ihmettelikin pohjoismaalaisten naisten tarvetta vaihtaa "miesmäiseen tyyliin" heti 50 täytettyään, usein jo ennen sitä.
Tästä samasta aiheesta on paikallinen koomikko Kristian Valen tehnyt jopa sketsin. Laitan linkin teille tähän, vaikka nynorsk saattaakin olla vaikeaa ymmärtää. 
Kyse on oudosta mysteeristä, jota Nullpunktin tv-team tutkii. Mitä tapahtuu naisten tyylille heti 42 ikävuoden jälkeen? Mihin katoavat pitkät hiukset, entäpä vaatetyyli? Selviää, että naiset saavat syntymäpäivänään valtion taholta kirjeen, jossa heidät kutsutaan mystiseen tapaamiseen....tv-team seuraa Lineä tapaamiseen....


https://www.youtube.com/watch?v=5ogh7PtzKYw
Konehår

Käykää ihmeessä katsomassa :D


Alennusmyynneissä en ole enää ravannut, mutta yhden ihanan löydön tein kampaajareissuni yhteydessä!  
NoaNoa on yksi suosikkimerkeistäni ja varsinkin alennusmyyntejen aikaan siellä kannattaa aina käydä. Tällä kertaa löysin aivan ihanan romanttisen pitsipaidan (puoleen hintaan) ja sillehän löytyy kevään ja kesän mittaan käyttöä. 
Oma vaatekaappi on muuten aina tutkimisen arvoinen paikka, sillä toisinaan sieltä löytyy unohdettuja yllätyksiä. Kevätriehani seurauksena olen löytänyt mm. nämä kaksi takkia. Valkoisen Chanel-mallisen takin ja hauskan, varmasti kahdeksan vuotta sitten ostamani "huonekalukangastakin" (tyttöjen antama nimi). Kummatkin sopivat uuden alelöytöni kaveriksi....niin ja farkkuihin, joten olen löytöihini oikein tyytyväinen. 



B-youngin paita on kevään mallistoa - se sopii myös farkkujen kaveriksi. 





Tässä molemmat kaapistani löydetyt takit uuden pitsitopin kanssa. Hiusten uusi pituus näkyy tässä myös :) 






Tässä uusi telefoonilla otettuja kuvia hiuksista. Kotiväki hyväksyi - ei liian lyhyt, niinkuin he(kin) pelkäsivät - nuorison mielipide on usein varsin selkeä ;) 
Ensimmäisestä kuvasta näkyy, että polkkis on takaa lyhyempi. Ulkoillessa letitin pienen osan pois otsalta - toimii!  Näytän vielä tämän Redkenin smoothing kreemin, johon ihastuin oitis. Talvihiuksille just paikallaan - suosittelen!













Tämän tädin hiushuolet ovat siis tältä osin menneitä ja vanhaksi en tunne itseäni vieläkään.  
Nyt vain ulos tuulettumaan, päivettymään ja nauttimaan! 

Nyt odotan ilolla ensi viikkoa ja finske fruer i Stavanger -retkeä naapurikaupunkiin shoppailemaan ja syömään. Joukossa kaksi bloggaajaa, joten kuvia sisustusliikkeistä, herkkuliikkeistä ja lounaasta tulee varmasti otettua. Uusi suosikkini naapurikaupungissa on kreikkalainen herkkukauppa, josta saa aitoa pitaleipää ja kaikenlaista ihanaa suoraan kreikkalaisilta pientiloilta <3  Poli orea! 

Jos haluatte muuten tutustua mukavaan blogiin täältä Stavangerista, käykää katsomassa ystäväni hieno blogi: nannynorjassa.wordpress.com ! Se on täynnä upeita kuvia ja mukavaa luettavaa seikkailuun lähteneen nannyn kokemuksista ja ajatuksista.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille täältä vuonosta! 

JA TERVETULOA UUDET LUKIJAT!!!  Niin yllättynyt ja iloinen, kun teitä on tupsahtanut tänne useampi nyt viime päivinä - kiva, että tulitte vuonoon vierailulle! 
Vi snakkes, 

Marianna & blogiavustaja Linus ...sekä hänen kattinsa <3 








sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Auringon kultaa ja vekkulit vuohet

Heräsin aamulla hiljaisuuteen, hiljaisuuteen ja outoon valoon! Se paistoi ikkunasta suoraan sisään ja häikäisi - AURINKO!!!
Tyyntä, hiljaista ja aurinkoista aamua piti oikein ihmetellä, sillä viikkoja riehuneen tuulen jälkeen tuntui oudolta olla kuulematta sen tuttua ulinaa ja pauketta. 

Tuntui hyvältä kiepauttaa aurinkolasit nenälle, hypätä autoon ja suunnata nenä kohti maaseutua, sillä meidän oli jälleen kerran aivan pakko lähteä mökille myrskyn jälkiä tarkastamaan ja hoitamaan. Merenrantatontti ja venevaja ovat ihania asioita kesällä - talvella ainainen huoli! 

Venevaja oli yhä paikoillaan, mutta irtaimistoa löytyi pitkin rantaa ja sisällä vajassa oli totaalinen sekamelska. Vajan toiselle seinellä kerätyt laudat olivat nyt pitkin poikin kaikkialla ja merenpuolisesta seinästä saattoi nähdä, että aallot olivat lyöneet toiseen kerrokseen asti. Ranta oli levittäytynyt paikoin nurmikolle asti, mutta suurimmilta vahingoilta olemme onneksi säästyneet. 

Kahvit maistuivat hyvältä ja aamulla mukaan leivotut gluteenittomat feta-oliivimuffinsit vielä paremmalta :)

Päivän suloisin hetki koettiin kuitenkin näiden seuraavien kavereiden kanssa! Olen rakastunut <3 


Mitä ilmeitä, mitä hellyyttä, mitä uteliaisuutta......taidan alkaa vuohipaimeneksi - nämä kaverit ehdottivat sitä :D













Hei katsokaa nyt tätä....




Vähän haikeat jäähyväiset.....meille kaikille :(


Mökkitiellä 














Auton ikkunasta vauhdissa....huipulla on lunta.





Meidän kotibiitsi









Linus tutkii meren muokkaamaa rantaa




Eväät - gluteenittomat feta-oliivimuffinsit. 




Ylläri mökin pihassa.




Ikkunoiden hurmaava suolakerros.




Ja aallot ovat lyöneet venevajassa......tiedetäänpä mistä kevään hommat aloitetaan!
Vanha soutuvene tuolla taka-alalla on kuitenkin ehjä :)



Ilta-aurinko.




Kotimatkalla.



Hyvää alkavaa viikkoa aurinkoisesta vuonosta toivoilee, 

Marianna 

Vi snakkes!