Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 26. helmikuuta 2015

Thamesin rannalta tarttunut

Helmikuun viimeinen viikko meneekin nyt täällä vuonossa sohvalla maaten, yskien, voihikien ja tropaten! 
Edellisyönä alkanut influenssa kaatoi nimittäin sekä fyysisen habitukseni että kaikki viikon sunnitelmat kerralla nurin ja nyt sairastetaan :(  
Eilinen Morten Abelin  I fullt alvor -konsertti, jota niin hartaasti olin odottanut jäi kuulematta & näkemättä ja harmitus oli suuri! 
Morten Abel on stavangerilainen muusikko ja yksi suosikeistani täällä Norjassa. Hän on voittanut norjalaisen spellemannsprisen kaikkiaan neljä kertaa ja 2014 hän vastaanotti Spellemannspris-kunniapalkinnon. Morten laulaa stavangerin murteella, mutta osa hänen tuotannostaan on myös englanniksi. 

Tässä pieni näyte uudelta levyltä - Annabelle.(Stavanger konserthus / januar 2015)



Lohdutusta toi kuitenkin Mortenin minulle signeeraama cd, jonka mieheni minulle konsertista toi :)

Tänään olen jo hieman eilistä pirteämpi ja jaksankin taas jo vähän enemmän. 
Eilen vietin koko päivän sohvalla viltin alla, mutta aamupäivällä jaksoin sentään lukea ja sain Lontoosta ostamani  The five people you meet in heaven -kirjan luettua loppuun. Kirjan lopussa itkeä nyyhkin täällä siihen malliin, että flunssaisilla silmillä ei sitten sen jälkeen mitään enää nähnytkään. 

The five people you meet in heaven on mielenkiintoinen kirja siitä, miten muut ihmiset vaikkutavat elämäämme, valintoihimme ja kohtaloomme usein meidän tietämättämme. Osa näistä ihmisistä on rakkaita ja tuttuja, osa täysin vieraita. Me kaikki olemme liitoksissa toisiimme, elämämme ovat kuin palmikko, eikä sattumia ole - näin opetetaan kirjan päähenkilölle Eddielle hänen saapuessaan taivaaseen. Strangers are just family you haven't met yet - on yksi kirjan viesteistä.

Kirja saa todellakin miettimään myös omia valintoja ja ihmisiä, jotka niihin ovat vaikuttaneet. Valinnoista on sitten syntynyt elämä tapahtumineen. Meihin vaikuttaa kuitenkin myös se, mitä on on ollut jo ennen meitä: isovanhempamme, vanhempamme.....mihin synnyimme, mitä he olivat kokeneet ja valinneet. 
Mielenkiintoista!
Me itse valitsemme elämämme ja ainoastaan me pystymme sen muuttamaan, mutta polullamme tapaamamme ihmiset eivät osu eteemme sattumalta. Heillä kaikilla on jokin merkitys, vaikka emme aina sitä ymmärtäisikään. 
Jäin tietysti myös miettimään ketkä mahtaisivat olla minun viisi taivasihmistäni, sillä outoa polkua olen minäkin tätä palloa pitkin tepastellut.





Näiden kahden päivän aikana juotujen teekupillisten määrää en enää pysty laskemaan, särkylääkkettä menee reilusti ja "kotisairaanhoitajat" valmistavat minulle smoothejakin. Toivon nyt hartaasti, että tauti hellittää ja pääsen taas vauhtiin. 

Teetä meillä on onneksi yllinkyllin, sillä varastot täytettiin taas Lontoossa ja nuorimmainen keräilee muutenkin teetä :) Mustaherukka-vanilija on suosikkini juuri nyt flunssan kourissa ja lorautan kuppiin vielä reilusti kanervahunajaa voimaa antamaan. 






Tv:n viihdyttäessä sohvalla lepäävää tulin muuten taas todenneeksi, että täällä Norjassa on varmastikin maailman hauskimmat tv-mainokset. Ne ovat ihan omaa luokkaansa ja esim. suomalaisiin mainoksiin nähden paljon mukavempia. Monet niistä ovat kuin pieniä tarinoita arkisista tilanteista huumorilla höystettynä. 

Tässä yksi hauskoista uusista mainoksista:





Ja tässä toinen:




Lopetan nyt nämä kuumehörinät tähän ja menen takaisin viltin alle.

Haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia blogissani vierailleita. Blogini on luettu nyt yli 63 500 kertaa ja sitä en olisi koskaan osannut kuvitella tapahtuvaksi. Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en kertonut siitä juuri kenellekään - en kehdannut. Varovasti ja verkkaaseen tahtiin sain ensimmäisen vuoden aikana muutaman lukijan. En uskaltanut linkittää blogiani edes facebookiin, koska pelkäsin kritiikkiä. 
Tuntuu siis aivan uskomattomalta, että blogiani luetaan niin ahkerasti sekä lähellä että kaukana. 
Olen toisinaan miettinyt kirjoittamisen lopettamistakin, mutta tällä hetkellä mietin jopa blogin kaksikielistämistä. Norja vai englanti? Sitä en oikein osaa päättää. 
Uutta blogissani ovat nyt sponsorit (näkyvät mainoksina sivupalkissa), mutta mikään muu ei tule muuttumaan -tyyli ja aiheet pysyvät samoina. Täällä jatketaan samaan "sitä sun tätä" -tyyliin päivän asuista vakavampiin asioihin. 

Oikein ihania helmikuun viimeisiä päiviä teille kaikille!

Vi snakkes, Marianna




maanantai 23. helmikuuta 2015

Lovely life in London

"Sir, when a man is tired of London, he is tired of life; for there is in London all that life can afford".   -Samuel Johnson

Nuorimmaiseni on varmasti ihan samaa mieltä Samuel Johnsonin kanssa, sillä kyyneleet vierivät tälläkin kertaa pitkin (hieman tunnekuohuaan häpeilevän) neidin poskia lentokoneen noustessa korkeuksiin ja Lontoon kadotessa jonnekin pilvien alle. 
Päätös Englantiin muuttamisesta (siellä opiskelemisesta) vahvistui hänen kohdallaan vielä entisestään ja rakkaus Lontooseen on kertakaikkisen suuri. 
Silmät sädehtien hän kiersi Lontoon kirjakauppoja ja kotiin saatiinkin nyt hyvää luettavaa, jopa meille muillekin :) 

Me asuimme tällä kertaa London Hilton Metropole:ssa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä Oxford streetistä ja olimme hotelliin oikein tyytyväisiä. 
Hotellin palvelut olivat loistavaa Hilton-tasoa ja aamiainenkin aivan ensiluokkainen. 
Hilton Metropole sijaitsee arabialaisessa kaupunginosassa ja kuitenkin siis vain 10 minuutin kävelymatkan päästä Oxford streetistä. 
Arabialainen alue on täynnä mielenkiintoisia kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja jopa arabialaisia pankkeja. Vesipiippujen hedelmäisen makea tuoksu tulvii täällä katukahviloista ja englantia ei näiden hedelmä- ja vihanneskauppojen edustalla juurikaan kuule....ja kuitenkin, kuin yllättäen sitä tulla tupsahtaa Oxford streetin risteykseen, arabialaiset vaikutelmat katoavat ja kuuluisa shoppailutaivas aukenee edessä varsin vilkkaana ja hälyisenä. 

Shoppailu on kovaa työtä ja kahden teinin perässä juokseminen varsinkin. Lenkkitossut jalkaan ja vesipullo laukkuun - siinä ne tärkeimmät avut. 
Omat suosikkini Wallis ja River Island eivät tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa ja kevään asut niin juhlaan kuin arkeenkin tuli ostettua näistä Lontoo-syntyisistä putiikeista. Kenkäostokset tein Marks&Spencerillä. 

Loman kohokohta oli tällä kertaa London Eye, jonne en ole aikaisemmin valtavan korkeanpaikankammoni vuoksi uskaltautunut! 135 m korkea London Eye hirvitti kyllä, mutta hienosti minä siellä pärjäsin ja näkymät olivat kertakaikkisen upeat pienestä sateesta huolimatta. Huipulla oli tosin istuttava alas, sillä vaunu keinui aika lailla ja polvet tuntuivat yllättäen hyytelöltä. 
Lisäksi kävimme London Dungeonissa kauhua kokemassa ja hirttokokemus 10 m. pudotuksella oli kyllä aika hurja. Jack the ripper:in puukottamana hirteen.....olihan se kova paikka. London Dungeonissa sai olla pelkotilassa koko ajan, sillä pimeässä oli paljon kauhistuttavaa ja hajutkin oli saatu kohdalleen (mm. rutto). Hui, hui!

Kävimme testaamassa myös Gordon Ramsayn viime keväänä avaamaa Heddon Street Kitcheniä, joka ei tuottanut pettymystä sekään. Suosittelen lämpimästi! 
Me nautimme Goosenargh ankkaa ja jälkiruuaksi upside-downcake:ia - aivan mahtavaa! 

Kuvat kertokoot loput - ihanaa oli! 


Maris Hilton princesses ;) 












Vähän jännittynyt hymy....tässä ollaan jo aika korkealla.























Ja mitäpä sitä tuli ostettua: 

Kevään ja kesän juhlat odottavat, joten mekot olivat kiva löytö. Lompakko niin ikään River Island:ista. 





Klassista linjaa River Islandilta. Tummansininen, valkoinen ja beige.....niin mun suosikit. 




Kukkamekko on Wallis:ilta. Kiva valkoisen tai tämän vaaleanpunaisen takin kanssa. Kengät Marks&Spencer. Jotakin hauskaakin oli ostettava, joten Westminister Abbey:sta ostin itselleni sekä kruunukynän että -viinipullonkorkin....niin ja minttusuklaakonfekteja. 



Wallis ja River Island ovat hyviä paikkoja aikuiseen, klassiseen tyyliin, joten suosittelen niitä mikäli Lontoossa vierailette. Molemmista löytyy "aikuisten kokoja", joten meille pyöreillekin tädeille löytyy kivaa ja kaunista. Sekä Wallis että River Island ovat sitä paitsi Lontoossa perustettuja ja siksikin mieleeni. 

Nuorison mukana laukkasin toki Victoria's Secretit ja Urban Outfittersit yms., mutta esim. VS:n kohdalla päädyin ainoastaan treenipaitaan. Nuoriso osti tuoksuja ja alusvaatteita. 


Sellaiset tunnelmat Lontoosta. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava talviloma. 
Nyt arjen kimppuun ja pääsiäisen odotukseen :)

Vi snakkes, 

Marianna

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kaveri kärpänen, tuhat lumista kelloa ja Muumipapan uusi kevät

Talviloma! 
Nuoriso venyttelee laiskoja jäseniään vällyn alla, aurinko paistaa ikkunasta sisään ja kahvi maistuu mainiolta - talvilomaviikko on pyörähtänyt käyntiin. 
Olin lauantain (tuon kiireisen sydänilmapallojen koristaman päivän) töissä ja illaksi matkasimme maaseudun rauhaan. 
Matkalta ostettu, Habib Wardan tekemä kebab-pizza ....kyllä, luitte aivan oikein, kebabpizza.....ja firenzeläinen lempiviinimme maistuivat lähes taivaalliselta hämärän mökin lämmetessä vanhan ja uskollisen puu-uunimme voimin. Vuono oli aivan tyyni, tähtitaivas kuin timantein kirjotttu samettikangas ja piipusta tupruava savu tuoksui koivupuulta ja keväiseltä illalta. 
Parempaa loman alkua ei juurikaan voisi toivoa. 

Aamukin valkeni aurinkoisena ja vuonossa alkaa olla taas enemmän liikennettä ja elämää. Kalastajaveneiden kaksitahtimoottorien kodikas putkutus on minulle sellainen kesäinen ääni ja muistuttaa lapsuuden kesistä Ruissalossa. Rakastan sitä ääntä ja tulen aina hyvälle tuulelle, kun kuulen sen mereltä. Kiire katoaa, stressi unohtuu ja muu maailma tuntuu sangen kaukaiselta. 

Joskus minusta tuntuu, että torpan aikaisemmat asukkaat, Eliane ja Lars, hymyilevät meille seinällä olevasta valokuvasta  Täällä on aina niin hyvä olla ja tuntuu, että heidän rauhallinen ja hyvä energiansa on täällä yhä. Tiedän, että he olivat hyvin kilttejä ja rauhallisia ihmisiä, joten voin kuvitella heidän jättäneen paljon rauhaa ja rakkautta sekä näihin vanhoihin seiniin että torpan pihaan. Kuvittelen mielelläni, että he katselevat meitä tyytyväisinä ja kiitollisina siitä, että pidämme heidän kodistaan niin hyvää huolta. 

Eliane ja Lars avioituivat vuonna 1876. He saivat kaikkiaan 10 lasta, joista neljä muutti myöhemmin Amerikkaan ja yksi, Rakel, menehtyi 16-vuotiaana sairauteen.  
Heidän kuvansa on kunniapaikalla torpan seinällä! 






Mökin pihassa kukki jo satoja lumikelloja ja tarkka silmä erotti muutakin kukintaa. Mökkimaisemamme on ns. kulttuurimaisemaa, sillä se on pysynyt lähes muuttumattomana 1800-luvun alusta lähtien ja on erittäin tyypillinen lounais-Norjan maisema. Yksi sen viehttävistä ominaisuuksista on sammal. Kivet ovat lähes kaikki paksun vihreän sammalmaton koristamia ja se luo metsiin ja rinteisiin jonkinlaista satumaista tunnelmaa. Sammalta on myös kiva käyttää koristeissa ja kukka-asetelmissa. 
Torpan isännän korjatessa rannalla venevajan viereistä porttia (talven myrskyjen rikkoma), vaeltelin minä pihapiirissä kevään merkkejä ihmetellen ja kappas vaan.....sammalmatolta minua moikkasi kevään enismmäinen kärpänen! Kesän kiusankappale oli nyt niin mukava ilmestys, että ikuistin sen tervehdyksen filmille :)



















Sammal on kiva lisä asetelmissa ja tässä on kevään ensimmäinen sellainen. Vanha emalinen pesuvati, narsissit ja sammalta. Tämä koristaa mökin terassia. 




Otan talteen myös sulkia. Tuo pieni kaksivärinen on pääskysen, valkoinen on lokin. Löysin myös sulkaservettejä. Pääsiäisen koristeet ovat siis jo suunnitteluhatussa :)








Syreenipuu








Toin lumikelloja sisällekin koristamaan <3 Ne ovat kerrassaan suloisia valkoisine kellohameineen. On uskomatonta, että ne vuosi vuodelta nousevat kylmästä maasta, hentoina, mutta niin vahvoina. Pieninä joukkoina ne seisovat tuulta ja viimaa vastaan, antavat lupauksen kesästä ja ilahduttavat talven pimeydestä väsynyttä. 













Valoa tulvii taas sisään aivan ihanalla tavalla ja sehän innostaa kuvaamaan! Tein pari kollaasia (toivottovasti ette kyllästy näihin samoihin nurkkiin) mökin tunnelmista.
Kuten olen aiemminkin kertonut, olemme tarkoin vaalineet torpan alkuperäisiä huonekaluja ja tavaroita. Vanha ruusumaalattu kaappi esim. oli häälahja Elianen äidille, Kristinelle. Kun modernisoin ja ostan uutta, harkitsen aina tarkkaan uuden ja vanhan yhteen sopimista. 
Tuo pieni jakkara on kalaverkkojen selvityksessä käytetty työväline. Siinä on yllättävän hyvä istua ja huomatkaa sydänkoriste sen selässä. Ennen tehtiin kauniita huonekaluja. 



Vanha venevaja purettiin muutamia vuosia sitten, mutta osa siitä on tallella ja uusiokäytössä. Kuvan avainnaulakko esim. on osa venevajaa. 




Kevät saa tähyilemään ja kiikarit ilmestyvät taas esiin kaapista. Olen aikaisemmin kertonut sisälläni asuvasta Muumipapasta, joka rakastaa tähyillä merelle, kirjoittaa, muistella ja haaveilla. Kun istun tämän pöytäni ääressä, tähyilen merelle ja kirjoitan blogiani, koen itseni Muumipapaksi. Olen jo kauan etsinyt uutta paikkaani ja vähän samoin ajatuksin, kuin Muumipappa.....

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa"

Aivan, minä olen Muumipappa ja edessäni on nyt uusi ja suuri seikkailu. Olen löytänyt majakkani ja purjehdin sitä kohden. Suljin nimittäin työpaikkani oven viimeistä kertaa nyt lauantaina.....kerron lisää sitten joskus!  Lainaan vielä Muumipappa ja meri -kirjaa kalastajan ajatuksilla: 

"Kalastaja istui talossaan ja näki aaltojen kasvavan. Oli siunatun ihanaa, ettei enää tarvinnut välittää mistään. Kukaan ei kysellyt eikä kertonut, ei tarvinnut sääliä ketään eikä mitään. Oli vain taivaan ja meren käsittämätön ja saavuttamaton suuruus, joka virtasi hänen ylitseen ja ohitseen eikä koskaan voinut tuottaa hänelle pettymystä". 




Sellaiset ovat siis uudet tuulet täällä vuonossa, mutta ensin, ihan ensin on edessäni pieni loma. 
Mökkilaukku on nimittäin tullut nyt kotiin ja matkalaukku otettu esiin. Torpan hiljaisuus vaihtuu Oxford streetin kuhinaan, kun juoksen tyttärieni perässä pitkin Lontoon katuja :)
Hauskaa tulee varmasti olemaan ja kuten aina, torppaan paluu sen jälkeen aivan ihanaa! 


Mökkilaukku odottaa Lontoosta palaavaa :)



Oikein mukavaa viikkoa teille kaikille ja ennenkuin sanon byebye, toivotan uudet lukijat tervetulleeksi vuonoon. Kiva, että olette loytäneet tänne ja minä siten teidän blogeihinne :) 

Vi snakkes, Marianna

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Jaloleinikki ja mustikka

Tänään on ollut harmaa päivä. 
Eilen oli aurinkoista ja niin keväistä, että kahvitkin tuli juotua ulkona. Tein ystävättäreni kanssa reippaan ja hyvää tekevän lenkin, tuuletin petivaatteita ja kummastelin kukkapenkin tapahtumia! Valon voima on ihmeellinen, sillä mullan alta heräilee uusi kevät ja sen voi melkein kuulla :)

Tänään oli hyvä päivä hoitaa asioita ja samalla kävin sekä askertelu- että kukkakaupassa. 
Keittiössäni on mustikanraakileita! Mustikanvarvut, jotka mökiltä joitakin viikkoja sitten toin, ovat kukkineet ja tekevät nyt marjaa. Ostin niiden seuraksi värikkäitä jaloleinikeitä ja ihailen täällä nyt värejä ja pikkuisia marjanalkuja. 










Askartelukaupasta löytyi aivan hurmaavia perhos- ja lintutarroja, joista aiomme tehdä mm. tauluja. Lisäksi löysin Vintage -maalia, joka päätyy nyt mökin vintin puiseen porrashyllyyn (se on käsittelemätöntä mäntyä). Sarjassa oli myös vintage vihreä, keltainen ja beige - kaikki niin kauniita värejä. 





Luin eilen Lujasti lempeä -blogia (Maaret Kallio, HS). Hän kirjoitti uusimmassa jutussaan sanavapaudesta ja sen rajoista: En halua lukea törkyä, vaikka näyn julkisuudessa. 
Hyvä kirjoitus, kuten hänen kirjoituksensa aina - olen fani -, mutta mieleeni jäi kummittelemaan varsinkin jutun päätöslause, Esa Saariselta lainattu kysymys: "Kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle"?

Mitä tulee, mitä tuot? Hyvää vai pahaa? Tuotko energiaa ja inspiraatiota vai vietkö tilasta sekä energiat että hyvät mielet? Oletko tekijä vai passiivinen kriitikko? 

Mietin mitä meistä muistetaan, kun aikamme maan päällä on ohi. Olimmeko hyviä, teimmekö hyvää vai olimmeko se pahan puhallus siellä missä vaikutimme. 
Toivon ainakin itse, että minut muistettaisiin hyvänä ihmisenä. 

Toivon, että edes jollakin on minusta hyviä ja rakkaita muistoja. Toivon, että inspiroin edes muutamaa ihmistä. Toivon, että joku toivoo minun tulevan paikalle ja kaipaa minua, kun en siellä ole. Toivon, että osaan kannustaa ja antaa toivoa sen sijaan, että tuomitisisin ja painaisin alas. 

Kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle? - se on niin hyvä kysymys.  

Hyvää loppuviikkoa kaikille, 

Marianna 


P.S. Ystävänpäivänä tuodaan ainakin rakkautta, joten tässä terveiset teille rakkaimmilleni sinne Suomeen <3 


























maanantai 9. helmikuuta 2015

Mökkiläisen morsdag-tunnelmat ja matkakuume

Meillä vietettiin eilen äitienpäivää! Hipp hurra! 
Norjassa toukokuu on pyhäpäivien osalta varsin ruuhkainen kuukausi, joten äitienpäivä on täällä siirretty helmikuulle. Meille suomalaisille (ja muillekin ulkomaalaisille) tämä antaa mukavan mahdollisuuden juhlia äitiyttä kaksin kerroin - kakku kun on tervetullutta myös toukokuussa :)

Minua juhlittiin eilen maalla ja hauskaa oli! Vanhin tyttäreni ajoi meidät nimittäin viikonlopuksi kaupungista vuonoon, sillä hän vietti joulukuussa olleita 18-vuotissynttäreitään täällä meillä. 
Ainahan se jännittää, kun nuoriso valtaa talon, mutta fiksusti he olivat tälläkin kertaa juhlineet. Pizzaa ja viiniä näkyy olleen juhlijoiden illallislistalla :)

Vaatimaton maalaistunnelma sai vähän blingiä, kun vietimme nämäkin juhlat glamourin kimalteessa - ihmisellä kun on juuri niin hauskaa, kuin mitä hän itse järjestää, vai mitä? 
Mökille eivät blingit oikein sovi, ne eivät istu maalaismaisemaan. Uusi B-youngin mekko sen sijaan sopii torpan emännälle. Se on villasekoitetta ja lämmittää ihanasti kevättalven viileydessä. Harmaavarpusmekko oli lahja itselleni. 


 Torppari rock-mom :D  Hauskaa oli!  Tyttöjen valitsema kakku ja taiteilema paketti olivat niin sävy sävyyn <3 Asuvalinta siis sen mukaan!  Juhlavastaavana nuorimmaiseni. 



Lahja päätyi kaupunkikodin sisustukseen. Sekin oli liian bling maalle. Kaunis tarjotin/alusta vaikkapa asetelmalle. Tähän on kiva rakentaa jokin pääsiäisjuttukin.






Tässä uusi mekkoni (B-young) maalle. Lyhyet hihat, mutta kiva yhdistää reiluun neuletakkiin. Se sopii tänne paremmin, kuin rock-kultaus, mutta päätyy kyllä matkalaukkuun city-lomalle lähdettäessäkin. 




Villamekon voi yhdistää myös torpan jalkinetyyliin....untuvatossuihin! Nämä ovat palvelleet meitä jo vuosia ja ovat niin taivaallisen lämpimät. Olen koettanut etsiä uusia vastaavia, mutta en löydä mistään. Nämä ovat Jean Paul:in.
Mökillä muuttuu kyllä yllättävän nopeasti peikoksi ja pari kertaa olen ihan pelästynyt peilikuvaani. On ihanaa olla ihan "prehju"! ...tosin vieraat eivät ole silloin tervetulleita.






Talven myrskyt ovat laajentaneet rannan nurmelle asti. Tässä koetetaan saada rantaa takaisin rannalle! 



Sunnuntain vastainen yö oli torpan asukkaille varsin kovaääninen, sillä täällä rymistellyt Ole-myrsky moukaroi rantaa ihan aamutunneille asti. Talo suorastaan heilui tuulenpuuskissa ja ulos ei iltamyöhällä ollut enää menemistä. Me tuunailimme vintillä ja teimme jo jonkinlaista kevätsiivoustakin, joten ilta meni siten ihan mukavasti. Valot vilkkuivat yhtenään, mutta sähköjä emme menettäneet. 
Aamu valkeni kuitenkin jo taas aivan tyynenä, eikä Ole täällä tehnyt edes vahinkoa. Pihassa kukkivat lumikellot, syreeni on nupulla sekin ja kevään voi aistia jo kaikin tavoin.


Vintin sisustus on nuorimmaisen stailaama. 
Talven hankinnat (huovat ja lämpöpullot)  ovat muuttaneet maalle, jossa niiden käyttökausi on pidempi. 



Pohjoisempana Ole onkin sitten tehnyt pahaa jälkeä ja monin paikoin oltiin pitkään ilman sähköjäkin. 
Suomessa myrskyn nimi taisi olla Laina? Oliko puhuri lauhtunut teille tullessa?

Me odotamme nyt talvilomaa ja matkaa Lontooseen. Viime kerrasta onkin jo kaksi vuotta, joten iloitsemme valtavasti Lontoon jälleennäkemisestä. Luvassa on ainakin kirjakauppamaratooni, sillä nuorimmainen halajaa kirjauutuuksia, joita hän ei täällä vielä löydä. 
Matkatunnelmiin hain vauhtia vanhoista kuvista 2013-talvilomalta. Ihana Lontoo - herlige London.....we'll meet again <3 





























Lontoon huveja...




Tyylikkäästi ;)





Harrod's:illa



Oikein hyvää viikkoa teille kaikille! 

Vi snakkes, Marianna