Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Shoppailupäivä ja Earth Hour -ajatukset

Ulkona ujeltaa tuuli, sade rummuttaa ikkunoita ja täällä istutaan kynttilänvalossa - Earth Hour 2015 muutti talon hämäräksi, eikä valoja tee mieli enää päälle kääntääkään. 

Minulla on ollut tänään hyvä päivä! Olen halannut vanhaa, rakasta ystävää, shoppaillut lähes terapiamielessä, syönyt giro pitaa reilusti tzatzikilla täytettynä, juonut italialaisen oluen, jutellut siskoni kanssa puhelimessa ja jättänyt hyvästit pari päivää mukana kulkeneelle alakulolle. 

Olen onnekas ihminen. 
Onnekas, koska minulla on aivan mahtava mies ja perhe. 
Onnekas, koska minulla on muutama luotettava ystävä (ja joskus ystävän halaus ja pari painavaa sanaa voivat merkitä niin sanattoman paljon). 
Onnekas, koska olen sisuskas ja sitkeä sissi. Vaikka itsetuntoni ja usko omaan osaamiseeni horjuukin välillä, en anna periksi. Itken itkuni, sanon kirosanani ja jatkan taas (vähän tukea otan mielelläni vastaan, mikään supervahva sankaritar en sentään ole).
Onnekas, koska olen optimisti.

Pari päivää luonani vieraillut alakulo tuli yllätysvisiitille pienen ikävän episodin mukana ja ennenkuin huomasinkaan, laahasivat siipeni maata ja kurkussa oli jatkuvasti itkun kaulus. 
Polkuni on ollut niin pirskuleen kivistä nämä viime vuodet. Terveydenhuollon sihteerinä, lääkärin avustajana, neuvojana potilaille, ammattini osaajana tiesin kuka olin. Tiesin arvoni. 
Sitten sairastuin. 
Kaksi ja puoli vuotta jatkuvaa kipua ja arjen toimintojen vaikeutumista. Työn menetys rikki menneiden käsieni vuoksi ja samalla varovaisuutta valittamisen suhteen.....eihän kukaan jaksa sairaudessaan vellovaa. 
Uusi työpaikka, alemmalla portaalla. 
Sopeutuminen ja hyväksyminen. Oppiminen pitämään uudesta työstä ja sen hyvien puolien arvostaminen. 
Työpaikan menetys saneerauksien vuoksi. Uusi tilanne.
Kuka minä nyt olen?

Odotan nyt tietoa mahdollisesta uudesta tulevaisuudesta ja toivon, toivon hartaasti.
En ole koskaan ollut kovin kärsivällinen luonne, joten odottaminen on vaikeaa. 
Puren hammasta ja koetan nauttia kaikesta siitä mihin juuri nyt on aikaa....aivan, koetan nauttia. 

Valokuvaus on minulle keino vapautua kaikesta muusta. Kun olen luonnossa kamerani kanssa, menetän ajantajuni. En ajattele mitään ikävää. Linssini läpi näen miltei tavallista enemmän - kärpäsistä vesipisaroihin ja hämähäkinseitteihin :)
Koetan tulla paremmaksi, oppia enemmän ja jakaa sitä mitä näen. 
Kirjoittaminen on minulle tapa rentoutua, purkaa sydäntä ja pohtia. 
Jos lopettaisin blogini, kuvaamisen tai kirjoittaimisen, luopuisin siitä viimeisestä osaamisen muodosta, joka minulla on (tai siltä se ainakin nyt tuntuisi). Tämä on minulle tärkeää juuri nyt. Näin olen nyt pohtinut ja ymmärtänyt. 

Kiitos blogiystävät kannustavista sanoistanne....sellaiset sanat ovat usein niin tavattoman harvassa.  Kiitos varsinkin siitä, että palautitte uskoni osaamiseeni niin kuvaamisen kuin kirjoittamisenkin suhteen. Sekin oli jo matkalla ulos ikkunasta. 



Ja nyt.....tämän päivän ihana shoppailu, jonka kruunasi rakkaan ystävän seura ja halaus!




Tästä se alkoi. Ostin itselleni eilen rypäleitä ja kukkasia. Päätin, että viikonlopusta tulee hyvä :)







Tänään shoppailtiin iki-ihanssa Fem Høns -putiikissa. Kauppa pullollan kaikkea kivaa ja kaunista.





Ja tätä tuli ostettua!
Suloinen ankka lähtee mökille asumaan ja taloni saivat uuden valkoisen naapuritalon.





Tää on niin söde!!!









Iltaa on vietetty näissä uusissa lököissä. Armeijanvihreää ja rentoa. Kuvassa kyllä kotikenkien kanssa ja hyvinkin rentona istumisen jälkeen, mutta aika makeet mm. korkojen kanssa. 
Kesällä lahkeet saa ylemmäs ja varmasti kivat myös varviksien kanssa. 
Parempaa kuvaa en nyt saanut, sillä kuvaamisapulaiset täällä meillä ovat kuulemma lomalla. 
Otin myös eilen tällaisen "viimeinen kuukausi 46-vuotiaana" -selfien.  Uskalsin!






Huomenna juhlitaan 85-vuotiasta anoppia, joka saa lahjaksi tikkitakin ja supersuuren munan. Munaan on kätketty hänen lemppareitaan, eli saksanpähkinöitä, erilaisia papuja ja tummaa suklaata. Nämäkin löydöt tehtiin tänään :) Joskus sujuu ihan kaikki.





Hemmottelin itsenäni vielä lisää ja ostin tätä aivan ihanaa italialaista käsivoidetta. Siinä tuoksuu Toscana ja vanha aika. Ciccarellin perheen reseptillä, luonnontuote. 





Lisää hemmottelua Chevre-viikuna-päärynäsalaatilla ja illalla vielä giro pitalla....aah.




Joskus on mojo hukassa, niin se vain on. Onneksi on ihmisiä, jotka auttavat sen löytämisessä - yksin ei varmasti aina onnistuisi. 

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille - olkaa kilttejä toisillenne! Se ei maksa mitään!!!

Vi snakkes, Marianna




keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Taiteilee kukkain ja jouluvalojen keskellä

Maaliskuu kulkee kohti loppuaan ja kevään edistyminen ilahduttaa jatkuvasti. 
Eilen pihalta löytyi seuraavanlaisia iloja:


Kirsikka






Yöllisen sateen jälkeen valoa kohden!
















Jokainen pihalla piipahdus ilahduttaa aina uudella yllätyksellä, joten tämä on kyllä sitä parasta aikaa, vaikka siitepölyt nenässä jo taas kutittavatkin.

Meidän pääsiäiskoristelumme ovat nyt valmiina ja molemmat talot pääsiäiskunnossa.
Viimeiset koristeet tein maanantaina ja ne ovat nyt kunniapaikalla....vapise faberge :)

Nämä suloiset nauhat ovat Ikeasta. Lisäksi käytin styroksmunia (+ hanhenmuna), decoupage-paperia ja -liimaa. 





Lopputulos näyttää tältä. Decoupage-arkki pyhillä kuvilla on Helsingistä ostettu ja kauan kaapissa ideaa odottanut. Kruunu tuli joskus jonkin kukka-asetelman mukana ja minähän säästän kaiken tällaisen (mummojen tapaan). 
Paperia oli vaikea saada munan ympärille sileäksi, mutta pienet epäkohdat eivät lopputulosta haitanneet sitten kuitenkaan. 











Pääsiäisen ohella olen vaihtamassa teemaa ja tunnelmaa täällä kotona jo muutenkin, eli tulppaanilyhdyt ja sinisimpukat ovat jälleen esillä. Klapikori on kuitenkin vielä täytettävä jatkuvasti, sillä illat ja yöt ovat kylmiä ja pieni lisälämmitys tuntuu usein ihanalta. 
Tulppaanilyhdyt ovat ostos muutaman vuoden takaa ja tykkään niistä ihan valtavasti. Sinisimpukat ovat ilmaisia ja todella kivoja kesäisessä sisustuksessa, esim. suurissa lasimaljoissa, kesän kauttauksissa jne.  Ehdoton kestosuosikki. 
Pakko oli kuvata tuo "makoileva jengi"(kin), koska ne ovat aina tielläni, vuodenajasta riippumatta. Linuksella on neljä pehmolelua ja ne makaavat aina keskellä kulkuväylää. Niihin ei saa koskea, sillä poika on tarkka omaisuudestaan! Tässä ne on kerätty korituoliin.






Aina tielläni......tässä venytellään takajalkoja!





Palataan sisustamiseen vielä sen verran, että näytän teille oman kotimme sisustushuipentuman!!! 

Mikä ei kuulu kuvaan? Oliskohan se tuo valtava joulutähtivalo, joka komeilee yhä nuorison kellaritiloissa? 
Kyllä, tämä pääsiäiskuva sisältää joulutähden ja on ihan reaaliajassa. Mitäpä sitä nyt turhaan mitään muuttamaan, kun hyvin valaisee ja joulu tulee taas yhdeksän kuukauden päästä. Koska jätän nuorison tilan suurimmaksi osaksi heidän huollettavakseen, en ole tähteen puuttunut.  
Voihan sitä ajatella niinkin, että suuntaa antavaa tähteä tarvitaan ympäri vuoden!
Nuorisolla ei tunnu olevan aikomustakaan ottaa valoa alas, joten saattaapi olla, että joulukoristelu kellarissa on tänä vuonna nopeaa ja helppoa. 


Julen varer helt til påske.....harmoniaa!



Joulumieltä ja kevätkukkia - ei hassumpi yhdistelmä ollenkaan. 

Kestosuosikit - kalenteriin katsomatta!
Juuri tätä kestosuosikkiasiaa pohdimme tässä vasta muutaman ystävänkin kera ja tällä kertaa vaateiden suhteen. 
Meistä monella on kaappi pullollaan vaatteita, mutta kuljemme kuitenkin aika usein niissä muutamissa suosikeissamme.  Ne ovat mukavia päällä, ns. "varmoja valintoja" tilanteeseen kuin tilanteeseen ja harvemmin mitenkään niin erikoisia. 

Oma perusasunikin koostuu yleensä farkuista ja blazerista tai villatakista. Minulla on muutamat farkkusuosikit joka kaudella ja yhdistelen niitä erilaisiin toppeihin. Lisäksi minulla on pari suosikkimekkoa. Näissä kuljen ja harvoin otan kaapistani jotakin erikoisempaa ylleni (mikäli juhlatilanteita ei lasketa mukaan). 

Tässä tämän hetken suosikit. Vähän aikaa sitten ostamani napilliset farkut ovat mieleen ja yhdistyvät usein mustaan blazeriin. Pieniä muutoksia asuun tuovat topit - tässä kaksi uusinta, vähän ohuempaa kevätpaitaa. 
Kuten näkyy, ostan usein hyvin edullisia paitoja, koska tykkään vaihdella, enkä niitä monia vuosia käytä kuitenkaan. Molemmat näistä ovat H&M:stä. Kuvat napsin puhelimella.






Blazer on talvella sisätakki, kesällä ulkotakki. Aina hyvä. Kesällä tosin tykkään vaihtaa pellavaan. 
Tylsä perusjuttu, lähes uniformu, mutta niin tavattoman monikäyttöinen ja helppo. Pienen piristyksen tuovat korut, huivit ja kengät....sekin on helppoa. 

Millainen on teidän "uniformunne"? 
Kuinka paljon lähes turhaa vaatetta teidän kaapeissanne koristaa henkareita? Vai oletteko kaikkia vatteitanne säännöllisesti käyttäviä pukeutujia? 

Nyt lienee aika kohdistaa katse pääsiäisen viettoon. Täällä aloitetaan pääsiäisloma jo perjantaista ja suurin osa väkeä suunnistaa vuorille, merelle tai maalle. 

Blogi menee pääsiäisloman aikan harkintaan, ikävä kyllä. 
Tilastot näyttävät kasvavaa lukijamäärää, te vakituiset lukijat olette aivan ihania ja annatte niin sydäntä lämmittävää palautetta, blogi on minulle mieluinen harrastus sen yhdistäessä kaksi muuta lempiharrastustani: kirjoittamisen ja valokuvaamisen.....mutta, kolikolla on kääntöpuolensa. 
Blogin kautta tulee jaettua paljon. Se on kuin ikkuna elämään, tekemisiin, ajatuksiin ja tapahtumiin. 
Se on ikkuna kaikille, myös heille, jotka eivät minusta pidä.

Teenkö siis kuten niin monet muutkin bloggaajat ja suljen ikkunan elämääni? En tiedä vielä mikä on parasta. 

Sain mieheltäni tällä viikolla yllätyslahjaksi valokuvauskurssin, joten hänen kantansa on selkeä! Toivottavasti pääsiäinen auttaa ajatusten selkiyttämisessä. 

Joka tapauksessa, hyvää loppuviikkoa rakkaat blogidaamit :) 

Vi snakkes, Marianna
























sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kuninkaan kivisellä polulla

Ulkona sataa ropisee ja ohjelmassa on sen vuoksi puutarhan lannoitusta - kevätpuuhaa parhaimmillaan :) 
Viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä sekä ystävien parissa iltaa istuen että reippaasti ulkoillen, joten sade tuli ihan sopivasti puutarhapäivän kohdalle.

Perjantaina vietettiin onnellisuuspäivää ja vaikka se omalla kohdallani alkoi vähän haikeasti, kun kävin tekemässä työpäivän vanhalla työpaikallani (samalla liikkeen toiseksi viimeisen aukiolopäivän), jatkui se hyvin onnellisissa merkeissä ystävien, hyvän ruuan ja juoman merkeissä. 

Hei sitten päättömät! Kiitos yhteistyöstä. 




Vietimme naisporukalla iltaa Fisketorget -ravintolassa, joka sijaitsee ihan kaupungin sydämessä Vågenin satama-altaan tuntumassa. Fisketorget on nimensä mukaan myös kalatori, mutta sen yhteyteen avattiin muutamia vuosia sitten myös korkeatasoinen kalaravintola. 
Meny täällä perustuu paljolti päivän saaliiseen ja voi mitä meren herkkuja täällä saakaan. 

Kampasimpukkaa punajuuren kera, merirapucoctail ja miekkakalaa & risottoa (muun herkun kanssa höystettynä). 
Herkullista!



Onnellisuuspäivää ei kai voisi paremmin juhliakaan.

Mitä tuo onnellisuus sitten oikein on? Siitä puhutaan paljon, sitä pohditaan paljon ja lähes kaikkialla törmää erilaisiin "ohjeita onnellisuuden tavoittamiseksi" -listoihin. 
Onnellisuudesta on tullut suorittamista, kuten kaikesta muustakin tässä vähän "sairaassa" ajassamme. Kukaan ei tule onnelliseksi väkisin pusertamalla tai ohjelistoja lukemalla (vaikka monet ohjeista ihan oiketa ovatkin). 
ET-lehdessä (juu, ihan sattumalta törmäsin) oli onnellisuuspäivänä juuri tällainen monen kohdan ohjelista, mutta siinä oli varsinkin yksi hyvä neuvo, joka sai hymyilemään:

Puute palauttaa onnen:

Sörsselssön: Se ei tuo Uuno kestä syödä yhtään voileipää pyörtymättä joka kerta onnesta.
Härski: Joo... Kyllä jukolauta toi Uuno osaa nauttia noista elämän pikku antimista. Mä oon sille ihan kateellinen.
Sörsselssön: Sama täällä. Se pyörty tänään jo toisen kerran. Aamulla sillä meni vintti pimeeks pelkästä hillomunkista.
Ote elokuvasta Uunon aviokriisi  Tommi Aitio: Uuno Turhapuro – Elämä. Johnny Kniga.


Jos osaa nauttia arjen pikkuasioista, vaikkapa voileivistä tai hillomunkista, on elämä paljon onnellisempaa.  
Perjantain mukava illastaminen ystävien seurassa on juuri sellainen juttu! Kiitollisuus sekä ystävistä että mahdollisuudesta nauttia näitä ihania herkkuja tunnelmallisessa paikassa tekee onnelliseksi! 
Onnellisuushan johtaa suoraan kiitollisuudesta! 

Lauantain retki Obrestadin majakalle ja Hå:n vanhaan pappilaan sai onnelliseksi sekin! Olen niin kiitollinen siitä, että saan asua paikassa, joka tarjoaa tällaiset maisemat, luonnon ja mahdollisuuden nauttia niistä vapaasti. 
Minä olen aina hyvinm hyvin onnellinen, kun saan kulkea pitkin rantoja, kuvata kaikkea näkemääni ja aistia tämän paratiisimme tarjoamat elämykset! 
Minun retkilläni on lähes maagista, kivetkin elävät! Mieheni sanookin, että kykyni nähdä sadunomaista taikaa lähes kaikessa ympärilläni on varsinainen lahja ja saa hänetkin aina hyvälle tuulelle. 

Olen siitä toki itsekin kiitollinen, sillä tiedän, että läheskään kaikki eivät tätä maailmaamme samalla tavalla näe.
Kunpa voisinkin lähettää tällaisen kyvyn esim. muutamille suurille mahtimiehille.... sitä mietin rannalla kulkiessani. Ei täällä tarvitse uhkailla ja hajoittaa, vihata ja vallata. Kaikille riittäisi kaikkea, jos vain haluaisimme niin. 
Jos mahtimiehet tekisivät hyvää yhtä suurella innolla, kuin millä he tuhoavat, olisi kaikilla hyvä olla. 

Minusta tulee vanhemmiten varmasti hippi :) Huomaan vetäytyväni enemmän ja enemmän pois konflikteista, ihmisten kilpailuasenteesta ja kaikesta sellaisesta. 
Tässä hippaheikin eiliset retkikuvat:



Pojat matkalla alas rantaan. Valo vaihtelee täällä koko ajan, taivas on suuri ja meri jatkuu horisonttiin asti. 





Rannan polku Obrestadin majakalta Hå:n vanhaan pappilaan on osa vanhaa Kongevegeniä 1600-luvulta. 




























Kivinen on tie kuninkaankin!  












Vaaleanpunainen sydänkivi massiivisissa mitoissa! 










Hei, tuolla on heräävä T-rex!!! 





Oliko retkikaverinani sittenkin trolli /peikko?  
Meriruoko saattaa venähtää jopa metrien pituiseksi ja rannat ovat niitä varsinkin myrskyjen jäljiltä usein aivan täynnä. 







Aurinko lämmitti tuolla rantaretkellä jo ihan kesäiseen tapaan, joten varsin onnellisena sieltä kotiin ajeltiin. 

Kävin vielä kotimatkalla Sandnesissa ja tein iki-ihanan löydön!
Tämä lähtee mökille pääsiäispöytään :) Testasin sitä nyt orvokkien kotina - sopii siihenkin.





Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! 

Marianna

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Höyhensaarella

Se on sitten munien ja höyhenten aika! On tätä odotettukin :)
Muna- ja höyhenlaatikot, tiput ja kanat haettiin vintiltä eilen ja nuorimmainen, joka on nyt kolmatta päivää flunssan vuoksi kotosalla, on avustanut lajittelussa. 
Munat ja höyhenet lajitellaan värien mukaisiin ryhmiin ja sitten rakennetaan koristeryhmiä. 
Moni pitää varmasti hulluna, mutta minusta tämä on niin hauskaa :)
Olen keräillyt pääsiäismunia jo vuosia ja pääsiäisen koristeleminen on lempipuuhaani ja lähes vuoden kohokohta.
Talo oli kuin höyhensaari, kun teimme näitä erivärisiä koristeryhmiä. 

Tässä aikaansaannoksiamme:

Ruskeaa ja keltaista peikonpähkinässä, 
Lontoosta tuotuja pääsiäismakeisia hanhenmunassa ja
hempeitä värjeä peilivadilla. Puput ovat Pentikin. 








Lisää hempeyttä ja höyheniä. 









Ruskean sävyjä viiriäisenmunilla, vanha Pentikin kranssi ikkunaluukussa ja Vero Modasta löytämäni höyhenhuivi.....kuinkas muuten? 













Pieni koristelu tehtiin myös ulkona. Mittari kiipeää päivittäin yli +10 asteeseen ja muurahaisetkin ovat heränneet. Mehiläiseen olen törmännyt niin ikään :)



Koristelun jälkeen herkuteltiin mustikkapiirakalla. Ohjeen nappasin Risuja ja Ruusuja -blogista - kiitos Marru :) Vähän sitä muuttelin, sillä Norjasta ei saa mustikkarahkaa. 
Vanlijakesam sai kelvata, mutta sekoitin siihen vähän mustikkahilloa. Hyvää oli, valtavan hyvää. 

Tämä mustikkapiirakka on gluteeniton, jyttejauhoista leivottu. 






Meillä on syöty lehtikaalia (viherkaalin nimelläkin tunnettu) nyt lähes joka päivä - aivan hullaantuneita siihen koko perhe. 
Sitä on ollut vähän vaikea löytää täällä Norjassa, mutta löytyy nyt vihdoinkin salaattipussien joukosta ja on niin monikäyttöistä. Olen käyttänyt sitä wokeissa, eilen teimme lehtikaalipastaa ja edellispäivänä chipsejä. 

Lehtikaalichipseihin tutustuin jo vuosi sitten Suomessa äidin luona ja ihastuin. Herkullista ja terveellistä.

Kaikille chipsit eivät ole vielä tuttuja, joten lyhyt ohje tässä: levitä lehtikaali kuvan tapaan uuninpellille. Mausta suolalla ja vaikkapa grillimausteellakin, lisää oliiviöljyä ja kääntele niin, että mausteet ja öljy levittyvät tasaisesti. 
Paista noin 180 asteessa sellaiset 10-15 minuuttia, anna jäähtyä ja herkuttele. 

Ripottelin hieman myös perunalohkojen päälle - hyvää oli. 







Nyt takaisin pihalle......kukkapenkin siivous kesken :)

Keväistä viikkoa edelleen teille kaikille!

Marianna

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevätriemua kuviksi koottuna

Aurinkovoide on otettu esille! Jippii! 
Onneksi oli sentään aurinkosuojaa jäljellä ja tallessa, sillä enpä olisi uskonut, että sitä ihan vielä tarvitaan :)
Tämä viikonloppu on ollut kerrassaan aivan upea ja mieli sen mukainen. Ajoimme mökille perjantaina ja hymy oli kyllä korvissa asti, kun auton lämpömittari näytti +14 ja aurinko mollotti sinisellä taivaalla. 
Mökillä meitä odotti lumikellojen ja krookusten meri, upea auringonlasku vuonossa ja sitten ihan miinus-asteille raikastunut yö. 
Lauantaina herättiin huurteiseen maahan, mutta sinisen taivaan keltainen komistus lämmitti kaiken taas varsin nopeasti ja tehokkaasti keväiseen asuun - me nautimme!

Maalaislääkärin puheilla oli kuitenkin piipahdettava, sillä influenssan jälkimainigeissa oli silmääni tulla tupsahtanut pieni tulehdus (nyt jo onneksi lähes poissa) ja sen vuoksi siirsimme ystävättärieni kanssa suunniteltua naisteniltaa viikolla. 
Mieleni oli kuitenkin auringon ja ihan terveen pienen koiran johdosta niin hyvä, ettei tunnelmaa saanut pilalle mikään!!!


Lauantaiaamu mökillä

















Keräilen kiviä ja tämä on kolmas omalta rannalta löytämäni sydänkivi :)




Tuuletusta aamuisen, raikkaan meren tuoksuissa - onni syntyy yksinkertaisista asioista, niin se vain on. 













Ihan terve!





Pääsiäistunnelmia maalla. 









Panduron hanhenmunat saivat uuden ilmeen...










Palasimme nuorison menojen vuoksi kotiin jo eilen illalla ja siksipä vietimmekin tämän aurinkoisen ja lämpimän sunnuntain Hellestøn rannalla. Ihana päivä meren äärellä, ruskettuneet kasvot ja hyvä mieli. Rannalla oli ihan kesäisen utuista ja aurinko sai hikoilemaan.














Muutama lähti mukaankin :)












Kotiin tultiin tilamyymälän kautta ja päivän wokkiin kerättiin kaikkea hyvää. Bamunversoja, minimaissia, sokeriherneitä, viherkaalia, kookosmaitoa, chiliä :) 
Täydellinen viikonloppu, todellakin! 




Kyllä kevät on upeaa aikaa - se saa onnelliseksi ja iloiseksi! 
Tämän enempää en tänään kirjoita - kuvia oli sen verran hurja määrä :)
Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä viikonloppu.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille :)

Vi snakkes, Marianna