Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Satumetsän uumenissa elämää pohtimassa

Tuulen kevyt henkäys puhaltaa sisään avoimesta ikkunasta, aamun ensimmäinen ääni on mustarastaan laulu ja taivaalla säteilee kultainen pallo.....sunnuntaiaamu alkaa suloisesti! 

Miten ihanaa onkaan herätä kesäisenä sunnuntaina :)

Kesäpäivä oli nyt todellakin tervetullut vieras, että ajelimme heti aamiaisen jälkeen Arboretin metsään alppiruusujen kukintaa ihailemaan. 
Lenkki satumaisessa metsässä, kahvit lammen rannalla ja auringon lämpö poskilla tuntuivat ihan luksukselta :)

Arboretista olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin ja kyseessähän on virkistysalue / metsä, joka on avoin kaikille ja tarjoaa upeat puitteet ulkoiluun. Metsään on tuotu kasveja ympäri maailman ja se on tunnettu varsinkin alppiruusumetsästään. 

Metsässä on aina niin hyvä olla. Havunneulasten peittämmä maa on pehmeä ja lämmin. Metsä tuoksuu hyvältä ja sen polut muistuttavat lapsuuden metsistä, leikeistä ja salaisista paikoista. Arboretin metsä muistuttaa paikoittain suomalaista metsää ja siksipä se lieneekin yksi suosikkipaikostani täällä.




































































Metsän siimeksessä on aikaa pohtia, miettiä elämää ja sen kiemuroita. 

Minä kirjoitin ylioppilaaksi vuonna -88 ja silloin Magna cum Laude Approbaturin paperein. Kielissä kirjoitin komeasti Laudaturit ja hatun alla oli paljon suuria haaveita ja suunnitelmia. 
Norja ei ollut niistä yksi. 
Nyt asun jo 17 vuotta Norjassa ja olen onnellinen "romukauppias". Mitäköhän minä tuoreena ylioppilaana olisin tästä tulevaisuudenkuvasta tuuminut? Sitä mietin tänään. 

Minulla on kaksi tytärtä, joista toinen on sellainen "mestari kaikessa"; määrätietoinen, kunnianhimoinen, rohkea ja menestyvä. 
Toinen taas koettaa kaikin voimin saada elämän syrjästä kiinni, löytää tiensä, rohkeutta ja voimia. 
Toiselle kaikki on helppoa, toiselle vaikeaa. 
Mihin kulkevat heidän tiensä? Sitäkin mietin tänään. 
Meillä ei juhlita tänä keväänä valmistujaisia, meillä "juhlitaan" sitä, että vanhempi tyttäreni on vihdoinkin saamassa ihan oikeaa apua, hänet on kuultu. Tulevaisuus näyttää niin paljon valoisammalta ja me tiedämme nyt, että kaikki tulee menemään lopulta ihan hienosti. 

On ollut liikuttavaa seurata nuorempani siskolleen antamaa tukea. 
"Minä autan sinua, kyllä sinä pärjäät" - kuuluvat kannustavat puheet tulevien opiskelujen askarruttaessa. 
Aikoinaan, kun tilanne oli ihan pahimmillaan ja kiusaaminen oli vienyt sekä elämänilon että itseluottamuksen, lohdutti pikkusisko tarinoillaan hänen omasta mielikuvitusmaastaan (satutäti vailla vertaa jo pienenä). Hän kertoi siellä olevista kaupoista, joissa myyttiin itseluottamusta suurissa säästöpakkauksissa. Hän mainosti lisäksi omaa jäsenkorttiaan, jolla näitä pakkauksia saisi kolme kahden hinnalla ja totesi, että kolme pakkausta olisi varmasti riittävä määrä siskon suruun.  
Muistan miten me kaikki nauroimme koko illan ja huoli helpotti hetkeksi. 

Koska testailin eilen kameran toimintoja, nappasin tyttösistä pari kuvaa. Katsellessani niitä koin tarvetta luoda niistä jotakin......
Yhdessä ne tuntuivat aikaansaavan kokonaisuuden - pikkusiskon valvova ja huolehtiva katse ja isosisko, jonka silmistä näkyy aina se pilkahdus surua. 


Mitä ajattelin, kun kuvaa kokosin: 

Kukaan ei halua voikukkaa, kukaan ei sano sitä kauniiksi, kaikki haluavat sen kitkeä. Ja kuitenkin, jos sitä pysähtyy katsomaan, huomaa sen aivan erityisen kauneuden. 
Se on vahva ja sitkeä, keltainen kuin aurinko. Se on herkkä ja kevyt..... se osaa lentää. Pienin varjoin se lentää kauas, herkästi, mutta rohkeasti ja taidokkaasti. 

ja...

Pikkusiskon tarkan ja huolehtivan katseen alla etsimme sinullekin siivet, älä sure. Ne löytyvät jostakin, harmaassa hiekassa on usein enemmän, kuin mitä silmä ensin näkeekään. 
Älä siis sure sinisilmä. Sinäkin lennät vielä!

Taisin olla aika herkällä tuulella ;)...tarkoitus kun oli vain testata kameran finessejä hämärässä.






Minne me ihmiset sitten lennämme? 
Joku lentää monen mutkan kautta taivaallisen isän romukauppiaaksi Pohjanmeren tuuliselle rannikolle ja löytää onnensa siitä :)
Hassua, mutta totta. 

Minä olen nyt elämäni ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa teen unelmatyötäni - se ei tunnu edes työltä! Tuntuu, kuin minulle maksettaisiin siitä, että saan huvitella koko päivän, joka päivä. Saan tehdä sitä, mistä eniten pidän ja koen olevani sen vuoksi erittäin onnellinen ihminen. 



Se, mitä toivon eniten tyttärillenikin, on juuri sen  oikean tien löytäminen. Se, että he saisivat tulevaisuudessa tehdä työtä, joka on on heille intohimo ja ilon aihe. 






Onnea kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille. Onnea matkaan!
Toivottavasti löydätte oman onnenne. 
Älkää antako kenenkään kitkeä unelmianne ja muistakaa ennenkaikkea pysyä uskollisina itsellenne! 


Näihin ajatuksiin vuonosta tänään.

Vi snakkes, Marianna











torstai 28. toukokuuta 2015

Voi joudu jo armas aika ja suvi suloinen!

Kestosade koettelee kärsivällisyyttä, pisarat alkavat jo ärsyttää ja aurinkoa on ihan valtava ikävä! 
Keltainen sadetakki ei todellakaan ollut mikään turha ostos - se lieneekin sitten se ainoa hyvä puoli tässä ikisateessa. 

Maa täällä rannikolla on nyt niin märkä, että puutarhan nurmikkokin tuntuu suolta jalkojen alla :(  
...ja meidän hieno suunnitelmamme mökkikesälomasta alkaa sekin pikkuhiljaa arveluttamaan - katseet ovat viime päivinä kääntyneet kohti eteläisimpiä vaihtoehtoja! 
(Turku on muuten mukana kilpailussa sekin).

Kesävaatteilla ei siis ainakaan vielä ole täällä meren tuntumassa mitään käyttöä ja osa kaupungin liikkeistä on jo aloittanut kevätmalliston alennusmyynnit. Vaatteet kun koristavat kauppoja ja ihmiset kulkevat talvisissa tamineissaan. 
Huonot ajat ja huono sää ovat huono kombo kauppiaille ja moni pienyrittäjä on varmasti huolissaan tulevasta. 
Öljyalalla menee yhä vain huonosti ja ihmiset menettävät työpaikkojaan. Ostovoima heikkenee ja kauppa ei käy. 

Stavangerin rehvastelu on nykyisen tilanteen johdosta rauhoittumassa ja maltillinen, vähän varoivaisempi eläminen on palaamassa kaupunkiin. 


No, alennusmyynnit ovat kuitenkin kivoja ja hellemekkojen odottaessa kaapissa kesää, on ihan ok ostella kevätmalliston asuja :)
Minä piipahdin eilen NoaNoassa ja Lindexissä ja olen oikein tyytyväinen löytämiini työasuihin (nätti se pitää romukauppiaankin olla). 

NoaNoassa oli 20% alennukset jo vaikka mistä, mm. alla olevasta kuviollisesta topista. 










Kesäfiilistä on yritettävä hankkia kaikin tavoin ja tällä viikolla se tapahtui mm. raparperin avulla. Raparperiaika on ainakin kesää ja hyvää teki mieli, joten lähdin Kinuskikissan sivuilta ohjeita etsimään. 
Löytämäni ohje oli kovasti kehuttu, eikä suotta, sillä tämä raparperi-rahkakakku on aivan ihana!!!

Kaikki ainekset oli helppo löytää täällä Norjassakin: 

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia

Puolikkaaseen pohjataikinasta:
200 g vanilijajugurttia
1 muna

Täyte:
n. 7 dl raparperinpaloja
2 prk / noin 400 g vanlijarahkaa
1/2 dl sokeria 
2 munaa

Pinnalle:
puolet pohjataikinasta

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Sulata margariini ja sekoita joukkoon. 
Jaa seos kahteen osaan. Sekoita toiseen puolikkaaseen vanilijajugurtti ja muna ja kaada se voidellun, korkeareunaisen piirakkavuoan päälle (käytin irtopohjavuokaa).











Leikkaa raparperit paloiksi ja levitä pohjan päälle.

Sekoita vanilijarahka, sokeri ja munat keskenään ja levitä raparperipalojen päälle. 

Ripottele päälle toinen puolikas pohjataikinasta muruiksi.







Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 40 min. 

Tarjoile jäähtyneenä vaikkapa kermavaahdon kera.








Tämä oli seuraavana päivänä vielä parempaa! Namis!


Päivällinen täytyy toki funtsia herkuttelun mukaan, joten tässä omani ...ihan vaan vinkiksi....hyvää kun on :)  


Savulohta ja salaattia avocadolla ja herneillä + paljon sitruunaa päälle. 







Arvatkaapas muuten mikä minua postilaatikossa eilen odotti?

Iso valkoinen kirjekuori suomalaisilla postimerkeillä varustettuna ja sen sisällä ....













Ihanaa suomalaista lukemista ja pilkahdus synnyinmaan blogimaailmaan piristivät sateessa taivaltavaa, joten kaunis kiitos sinulle Teija :) 

Tuolla ulkona on nyt tauko ja jonkinlainen poutasää, joten parasta lienee laittaa tossut jalkaan ja pinkaista mäkeen. 
Huomenna alan rakentaa kesäterassia (somistus) sisälle romukauppaan ja olen jo nyt aivan innoissani. 
Mielestäni meille tulee niin paljon kaikkea kivaa vaatteista huonekaluihin, että jokainen päivä on vähän niinkuin jouluaatto! 
Eilen saimme mm.valtavat määrät tekstiilejä: retropetivaatteita, tyynyjä, kankaita jne., joten tekevälle kauppa on ihan paratiisi. 

Tässä pieni kesäsomistus :)  Ulkona sataa, sisällä on kesä :D





Millaisia ovat muuten Suomen pelastusarmeijan kirpparit? En muista koskaan käyneeni, mutta San Diegossa vierailin Salvation Armyn putiikissa ihan viikottain - siellä oli niin ihanaa! 
Ostin mm. 60-luvun mekkoja, jotka olivat suuressa suosiossa ystäväporukassamme. Ostin myös ihania laukkuja, koruja ja kaikkea Amerikka-aiheista. 

Siskoni mukaan Suomen kaupoissa on vaikeampi mitään löytöjä tehdä, ovat kuulemma aika surkeita. Ehkäpä sielläkin olisi sitten pienen make-overin aika :)

Tämä tällä kertaa täältä vuonosta, jossa evoluutio alkaa varmasti kohta muuttamana jalkoja räpyliksi! Splask, splask....moi vaan :)

Vi snakkes, Marianna

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kuvia sademetsästä...ja romustakin.

Keltainen sadetakkini sai taas käyttöä, sillä Vestelandetilla on satanut...ja satanut...ja satanut! 

Me matkasimme maalle vasta lauantaina, mutta saimme sentään nauttia aivan ihanasta illasta kuplivan ja Euroviisu-meiningin kera. 
Ilta oli niin kirkas, että onnistuin jopa napaamaan aivan mahtavan kuvan kuusta - se on paras koskaan ottamani kuva la lunasta (rakeisuudestaankin huolimatta). 


Oi kerro sä illan keltainen kuu, joka kuljet maailman rantaa, miks' ihminen nuorena rakastuu ja tunteiden tuskaa kantaa? 






Siis skål Ruotsin Månsille ja kuulle :)





Kukapa olisi siis arvannut, että näin ihanan illan jälkeen alkaa kaatosade - sade, joka kestää lähes taukoamatta maanantai-iltapäivään asti!!! 
Mökkiviikonlopusta tulikin siis varsin verkkainen ja se vietettiin suurimmaksi osaksi sisällä lukien, tv:tä katsellen, syöden ja fb:ssa seikkaillen. 

No, säälle ei ihminen mitään mahda!  
Sade piti sentään muutamia taukoja ja silloin oli hieno tilaisuus haukata happea ja kuvailla sateen luomaa maisemaa. 
Kostea, vihreä, lähes höyryävä maailma on aika kaunis. Sade ja tummat pilvet korostavat sen vehreyttä ja sateen jälkeenhän tuoksuu aina niin uskomattoman hyvältä! 



Pisarat pihassani:



































Terassi sademetsän katveessa. Olisihan se kiva makailla aurinkotuolissa nenä kohti aurinkoa (kuten viime vuonna teimme jo koko toukokuun ajan), mutta sujuu se rentoutuminen näinkin. 













Pihaa kaunistivat myös omppu, ruusu ja tuomi. 




















Sateen ystävät - pullukat rouskuttajat! 






Kun ulkona sataa, on kesä tuotava sisälle. Tuomen- ja syreeninoksia maljaan ja ulkovalot sisäkäyttöön - siinä se taikatemppu. 
Kattoon rummuttava sade vei ajatukseni tälläkin kertaa lapsuuden mummolaan ja sateisiin kesäpäiviin, varsinkin, kun tuttu ja rakas syreenin tuoksu täyttää pienen tuvan.

"Röttelöromantiikka" on kyllä niin mun juttu - ihan sydämen asia suorastaan. 
Ostin töistä pieniä peilialustoja ja sellaisen päällä koristaa nyt esim. tuo vanha kalaverkko- /kalastajanlanka, jonka eräästä laatikosta vintiltä löysin. 
Osalle ihmisistähän tällainen rötiskälomailu on aivan käsittämätöntä, mutta itse en vaihtaisi mökkiäni mihinkään muuhun......tai kenties iän myötä asuntoon Toscanassa tai Rodoksen Koskinoussa, mutta siinäkin on oltava ajan patinaa ja eletyn elämän lämmintä energiaa :)






Patinasta onkin sitten kiva siirtyä sinne meidän romukauppaamme!
Sinne kuuluu hyvää. Muutokset ovat käynnissä ja luovuus saa laukata vapaasti :)
Työtä toki riittää ja olemme vasta uudistusten ja parannusten suhteen ihan alussa, mutta energiaa ja ideoita meillä on yllinkyllin!

Menneellä viikolla aloitimme näyteikkunoiden uudistamisen.
Tässä kaksi luomaani ikkunaa (ihanan kolleegani avustamana). Kuvat on otettu puhelimella, edelleen. 

The lady of the 20's 







The man :) 
Tämä ikkuna menee nyt uusiksi, sillä joku oli myynyt asiakkaille lähes kaiken. Olin mm. tehnyt taustan persialaisella matolla, se myytiin heti. Kuvan lamppu, hopean väriset kahvikupit ja solmiot saivat nekin uudet omistajat välittömästi ikkunan valmistuttua. 
Seuraava asiani onkin sitten näyteikkunoiden rauhoittaminen!!!






Omia ostoksia on tullut tehtyä niitäkin...huhhei....

Egersund porselen:in (vanhaa norjalaista) lautaset. Ihan pakko saada!
Ja sitten tuo ihastukseni - keramiikkapurkki/-maljakko. Se maksoi 25 kruunua ja on kaunis kaikkialla. Tässä keittiössä.....













Tässä taas palmun ja Kählerin Omaggio-maljakon kanssa.....



Ymmärrättekö? Pakko saada :D



Pieni ostos oli myös tuo alla oleva Figgjo Flintin Edel-skooli. Se kun oli niin soma yhdessä äidiltäni saamien Pentikin Hortensia-kuppien kanssa.








Näitä juttuja EN ostanut, mutta katsokaa nyt kuinka ihania juttuja. Tuo punainen kirjoituskone myytiin tietysti heti!







Näin täällä vuonossa tällä kertaa. 
Sade on mennyt menojaan, arki alkaa huomenna ja alla olevan kuvan tulppaanit ovat nyt menneisyyttä. Sade on piiskannut ne unholaan. 
Onneksi otin niistä viikolla kuvat :)







Oikein hyvää alkavaa viikkoa ja toukokuun loppua teille kaikille. 
Toivottavasti aurinko paistaa meille kaikille, sillä vaikka pisarat kauniita ovatkin, ovat suloiset säteet juuri nyt ykkössijalla :)


Vi snakkes, Marianna

tiistai 19. toukokuuta 2015

Tervetuloa romukauppaan

Vapaapäivä, kahvikupponen ja blogi vähän pidemmän tauon jälkeen tuntuvat tänään niin rentouttavan hyviltä :)

Kuluneella viikolla on opeteltu uutta työtä, kestitetty & kuljetettu vieraita (vanhempiani) ja vietetty kansallispäivää, joten vauhtia ja haastetta on riittänyt aamusta iltaan. 
Onneksi on ollut kysymys mukavista asioista, joten pieni väsymys maistuu nyt vain hyvältä ja tekee ikävän helpommaksi........turkulaiset kun lentävät parhaillaan takaisin kotiin :(

Uusi työni on alkanut oikein kivasti ja viihdyn "romun keskellä" erittäin mainiosti ;) 
Päivät menevät ihan vauhdilla, kun saan stailata vanhaa tavaraa ja yksi tehtävistäni on mm. kuvata ja päivittää liikkeen fb-sivua. Toistaiseksi olen nappaillut vain ja ainoastaan puhelinkuvia, mutta eiköhän tuo kamerakin tuosta kohta mukaan pääse. 

Aika kivoja juttuja meille päivittäin lahjoituksena tulee ja tuntuu oikealta kierrättää täysin hyvää tavaraa ja vaatetta. 
Olen itse asiassa todennut, että uutta ei tarvitsisi ostaa välttämättä ollenkaan! 
















Entä olenko ostanut jotakin itse? 


Fretex-design og re-designia, eli tuote elää "toista elämäänsä". Tämä pussukka on aikaisemmin toimittanut takin tai laukun virkaa ja palvelee nyt uudella tavalla. Meillä on myös kivoja muistivihkoja, jotka on tehty vanhoihin kirjojen kansiin. 










Ensimmäinen huonekalukin on jo ostettu :)
















Vanha vesikannu vateineen oli pakko hankkia mökille. 




Nuorimmaiseni on käynyt kirjaostoksilla jo parikin kertaa, sillä meillä on aivan upeat kirjavalikoimat ja neitihän on "hulluna" kirjoihin! Saamani 15% alennus ilahduttaa neitiä siinä määrin, että kohta on ostettava vanha kirjahyllykin :D

Aarrekaupassa houkutuksia riittää, joten paras olla ankaralla linjalla jo alusta asti - eilen en siis ostanutkaan mitään (vaikka mieli teki)!

Menneellä viikolla saimme vanhempani tänne kyläilemään ja sehän oli aivan ihanaa! 
Me teimme päiväretken mökille, vietimme kansallispäivää 17.maita ja nautimme toistemme seurasta. 
Linus oli onnessaan, sillä talossa oli kaksi rapsuttavaa käsiparia lisää :D

Tässä kollaaseja tunnelmista vierailun ajalta:

Maalla oli aika sumuista ja sateista, mutta aurinkokin kävi onneksi kääntymässä. 





Päärynänkukka











Sightseeing raskaiden pilvien alla.


















16.mai ilta







Ja sitten se 17.mai!

Tänä vuonna en vieraiden vuoksi ehtinyt juurikaan kuvailla, mutta jos haluat katsella kansallispäivän tunnelmia, kansallispukuja ja menoa tai lukea lisää 17.main juhlinnasta, voit katsoa viime vuoden juttuni. Siitä näkee myös, että viime vuonna oli aikas lailla kesäisempää!


http://mariannaas.blogspot.no/2014/05/suurta-juhlaa-ja-kesalampoa.html





Kävimme kaupungilla lounaalla ja menoa hämmästelemässä. Vanhempi tyttäreni ei tänä vuonna pukeutunut kansallispukuun, vaan russebukseen, eli lukiolaisten haalariin. 












Aamu kotosalla.






Sadetta ja aurinkoa, kumpaakin saatiin. 
















Vieraat lentelevät juuri nyt kotiin Suomeen ja minä hoitelen koiraparkaa, joka aamulla joutui toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi. 
Puremajälkiä on nyt kaikkialla ja koko koiruus on ihan suruissaan. 
Hyökkäävä koira tuli oman talonsa terassilta suoraan ja odottamatta kimppuun - puri välittömästi kaulaan ja niskaan Linusta riepotellen. Aivan hurjan pelottava tilanne. 
Nyt seurailemme haavoja, jotka eläinlääkärin mukaan saattavat tulehtua :(

Kisuveli Bernt Kåre istuu toukokuun päivää lempipaikallaan keittiön ikkunan takana ja hämmästelee koiruuden ongelmia. 
Pakko jakaa kuva, kun kerrankin sain metsätiikerin linssiin!







Hyvää viikkoa kaikille!

Vi snakkes, Marianna