Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Etelä-Norjan ihanuuksia

Sørlandet on kesäidylliä, valkoisia kaupunkeja, kroonisesti ruskettuneita ihmisiä, leppoisaa elämäntapaa ja venesatamia - se on Norjan "etelä" :) 
On pakko myöntää, että kateus kuristaa kurkkua, kun Sørlandetin elämää ja sen asukkaita käy moikkaamassa! Kaikki on idyllistä, mukavaa ja aah niin kaunista!

Me olemme piipahtaneet Sørlandetilla lähes vuosittain ja tämän vuoden roadtrip tehtiin viime viikon lopulla. 
Ajoimme torstaina Mandaliin ja perjantaina edelleen Kristiansandiin ja sieltä Lillesandiin. 

Matkan varrelta.



Mandalissa yövyimme Kjøbmandsgaarden nimisessä hotellissa, joka sijaitsee ihan Mandalin sydämmessä. Rakennus on 1800-luvulta ja siinä on aikaisemmin toiminut kauppa (rautakauppakin).  Hotellissa on vain 11 huonetta ja me asuimme vintillä 70 m2 huoneistossa. Ihan hauska yöpyminen ja mukava hotelli, joka on tunnettu mm. mainiosta ruuastaan. Aamiainenkin oli oikein maittava. 








Meillä oli omat portaat takapihalta vintille :)





Meidän olkkarin ikkuna.





Mukava huoneisto, jossa voi lomailla pidempäänkin. Aamiainen oli oikein hyvä ja pionit koristivat kauniisti sisustetun hotellin kaikkia pöytiä.



Norjan etelärannikon kaupunkeja kutsutaan usein valkoisiksi helmiksi ja sitähän ne ovatkin. Valkoiset puutalot ovat Sørlandetin maisemaa ja niiden kapeilla kaduilla voi ihastella pikkuruisia putiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja kukkaloistoa. 

Mandalia illalla myöhään. Vanhat puutalot ovat harvoin "suoria". Aivan kuten meidän torpassamme - yksikään seinä ei ole mutkaton :D

Puodit eivät siirrä kukkiaan sisälle yöksi - ei täällä tarvitse. 


















Aamulla jatkoimme Kristiansandiin ja vierailimme myös Dyreparken eläin- ja huvipuistossa. 
Tämä on yksi lempipaikoistani - hihii...lapsellinen kun olen! 
Eläinpuiston alue on valtava ja täällä eläimet saavat todellakin elellä niin suurella alueella, että yleisö ei niitä välttämättä edes näe. On täysin tuurista kiinni, näkeekö täällä esim. sutta tai tiikeriä ja ilvestä en ole esim. onnistunut koskaan täällä näkemään. Tällä kertaa olin kyllä aika onnenpekka ja tuntui ihan siltä, että dyreparkenin asukkkaat tulivat kamerani eteen poseeraamaan ja tiikerinkin sain ensimmäistä kertaa nähtyä - kiitos uuden objektiivini, sain siitä kuvankin :) Olin saamistani kuvista aivan haltioissani! 






































Dyreparken on hienoa työtä - tässä Afrikkaa.









Älkää härnätkö leijonia....ja sen vieressä "hätäuloskäynti" -kyltti ;)























Tämäkin veijari asuu Afrikassa.






Hevosenjalkaa lounaaksi.




Eläinpuistosta voi jatkaa huvipuiston puolelle, mutta mistään tavallisesta vuoristoratapuistosta ei ole kysymys. 
Täältä löytyvät Thorbjørn Egnerin Kardemumman kaupunki, Myökki-Pyökkimetsä ja upea merirosvokaupunki Kaptein Sabeltanns verden - kaikkien norjalaisten pikkupoikien sankarin Kaptein Sabeltannin maailma. 
Minä pistäydyin merirosvojen luona ostoksilla ja upea asu lähtee nyt siskonpojalleni Suomeen. 






















Kapteenin laivan, Sorte damen ( musta daami)  mukaan pääsee ja järvellä se kohtaa toisen merirosvolaivan - tykit ampuvat ja voitte kuvitella, että lapset rakastavat tätä paikkaa. 
Iltaisin, hämärän tultua, täällä on merirosvoteatteria. Sorte dame lipuu hiljaa merirosvojen laulaessa pimeään satamaan. Lyhdyissä on valo ja tunnelma on maaginen.
Ihan must, jos lasten kanssa joskus Norjassa ja Sørlandetilla vierailee.  
















Tämä lähtee Suomeen.




Merirosvojen luota matka jatkuu Kardemumman kaupunkiin, joka on kerrassaan viehättävä ja jossa on mahdollisuus myös yöpyä. Talot toimivat myös hotellihuoneina. Täällä on leipomo, makkarakauppias ja tietysti Kasper, Jesper ja Joonatan :)






Thorbjørn Egner.



Iltapäivä vietettiin Lillesandissa - iki-ihanassa Lillesandissa. Shoppailua suloisissa puodeissa ja mukavia löytöjä 50% alennuksella - mikäs sen hauskempaa. 


Lillesandin keskustaa.










Pikkukauppoja ja mun uudet pökät.









Ostin myös tämän pikkuisen pöydän ja tein siitä mökille klapikorin. Olen jo kauan etsinyt esim. penkkiä, jonka alla voisi säilyttää polttopuita, mutten ole löytänyt sopivaa. Tämä pöytä oli alennettu 50% ja näyttää nyt tältä. 
Ostin myös vierasmökkiin tyynyliinan, jossa on Thorbjørn Egnerin Myökki-Pyökkimetsä sadusta oleva kehtolaulu. Lauloin tätä tytöilleni, kun he olivat pieniä - se on lempikehtolauluni. 
Lisäksi merihenkisiä servettirenkaita :)  Tässä ostokset ovat jo mökillä! 






Viikonloppu jatkui siis matkan jälkeen mökillä ja tässäpä teille vielä mun kaverit siellä!

Huono sää on viivästyttänyt lampaiden siirtoa vuorille, joten nämä pyörivät edelleen meidän pihapiirisämme....ja meidän ei tarvitse ajella nurmikoita niin usein! Söpöläisten on tarkoitus päästä vuorille tämän viikon lopussa.















Minä palasin tänään (viikon loman jälkeen) töihin....huhhuh, mutta onneksi loman toinen osa odottaa jo kolmen viikon päästä :)

Toivottavasti piditte Sørlandetista - vi snakkes :)

Marianna

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Mittumaarin yökuvia ja keskikesää

Norjalainen juhannusaatto on vasta huomenna.
Käytännössä se tarkoittaa, että kaupungista löytyy muutama kokko - eikä sitten oikeastaan yhtään mitään muuta. Juhannus on tavallinen arkipäivä, eikä sitä sen enempää noteerata. Ei Valborgia, ei midsommaria....joskus tuntuu, että tämä kansa on kauhean tylsää.

Suomalaiselle juhannuksen aika tuottaa valtavan koti-ikävän, eikä ole helppoa katsella fb:n juhannuskuvatulvaa, kun itse viettää normipäivää. 
Siksipä vietän aina omaa mökkijuhannusta parhaan kykyni mukaan ja vaikkei se ihan aatolle osuisikaan, vietän sen lähimpinä mahdollisena päivänä. 
Tällä kertaa "aattomme" oli juhannuspäivänä. 

Minun oli kyllä tarkoitus viettää iltaa suomalaisen ystäväni läksiäisten merkeissä - suomalaisessa seurassa, mutta kuinkas sitten kävikään. Nilkan jännetulehdus yllätti perjantaina ja lääkärireissuhan siitä tuli. Sairasloma ja lepo olivat tohtorin ohjeet, joten goodbye-party jäi minulta juhlimatta. 
Ystäväni M paluumuuttaa Suomeen huomenna :(  
Hyvää matkaa ja jatkoa sinulle M - meille tulee ikävä! .......ja toivottavasti nähdään vielä kesän mittaan. 

No, mökillä otin sitten ihan iisisti ja oma aattoyöni venyi aamun tunneiksi, kun valvoin kotivuonon yötöntä yötä. Lokkisaarella herättiin jo aamu-kolmelta ja meteli oli hurja, pimeää hetkeä kesti vain vajaan tunnin verran ennen sitä ja aamu valkeni vähän utuisena, mutta lämpimänä. 


Vuonon aatto aloitettiin skålilla rantabaarissa.






Yöllistä maisemaa rannan tuntumassa.






Yön kukkijat.



















Keskiyön tähystämistä vierasmökin terassilta. Aurinko katoaa hetkeksi.






Juhannuspavlovaan laitettiin viimeinen Suomesta tullut mansikka-hylakermavaahto ja paljon marjoja.







Aamusta tuli sumun hälvettyä kaunis ja aurinkoakin on jo taas otettu. 
Kuvasin kesäpihaani ja päärynäpuussa odottikin sitten suloinen yllätys! Puu on jo täynnä pieniä päärynänalkuja, mutta joukossa ihastutti yksi myöhäinen kukkija - aivan yksinään ja muita reilusti jäljessä.
Jälleen on todettava, että kaikki eivät välttämättä kuki muiden kanssa yhtä aikaa, mutta heidänkin aikansa tulee :) Ja miten kaunis ja erikoinen se kukinta onkaan. 
Tämä pikkuinen on odottanut hartaasti kesää ja ottanut aikansa.







Yksinäisen kukan suhteen tulin miettineeksi taas tätä alla olevaa ajatusta! Viikonlopun keskusteluista yksi koski nimittäin "kaiken dokumentoimista" ja sitä, miten "hetkistä ei voi nauttia, jos ne täytyy koko ajan dokumentoida".
Olen asiasta niin eri mieltä, kuin vain olla voi!  Minä kuvaan kaikkea, lähes aina, mutta en todellakaan nauti mistään sen vuoksi vähemmän, päin vastoin!!!

Kameran kautta olen nähnyt hienoja yksityiskohtia, joita en paljaalla silmällä näkisi. Olen oppinut näkemään niin paljon enemmän! 

Olisinko huomannut tuon yksinäisen kukan, jos en olisi kuvaillut kukkiani? Tuskin! 
Nyt huomasin sen ja sillä oli minulle "asiaa". 
Pieni viesti elämästä muita hitaamman ja aremman päärynänkukan kertomana. 







Palataan pihalle :)
Ruusujen aika ja marjasadosta tulossa mahtava. Mustikkaakin näyttäisi tulevan aika hienosti. 





Sitten vähän toisenlaiseen kukintaan: 
Täällä blogimaailmassa on taas viime aikoina pohdittu maksimekkoja ja niiden sopivuutta aikuisille, eri kokoisille ja eri pituisille. 
Minulla on ollut muutama maksimekko käytössä nyt pari kesää ja tässä uusin ostos H&M:stä. 
Sopiiko maksimekko lähes viisikymppiselle ja ei-hoikalle? Mene ja tiedä, mutta viihdyn omissani varsin hyvin. 
Tässä lienee kyse jälleen siitä "rantakunnosta", eli vapaudesta olla ja elää kropalla kuin kropalla!
En minä lanteitani saa kutistumaan, vaikka pitkin vuorten seiniä jatkuvasti kiipeilenkin (siitä saa vain nilkkaan tulehduksen), mutta jos itse viihdyn, niin viihdyn - sama se sitten onko ikäni tai kokoni väärä! 
Muistutan sitä paitsi itseäni siitä, että kun nuorena painoin vajaat 50 kg (olen 171,5 pitkä), olin väärän kokoinen silloinkin!  
Vanhoissa Californian kuvissa näytän tikku-ukolta :)

Siis, maksimekko on menossa mukana - tässä mökillä!



Siis rantakunto se on hylkeilläkin - luin juuri jostakin :D Nauttikaa kesästä juuri niissä mekoissa ja ranta-asuissa, joissa on hyvä olla! 



Tässä vielä kuvakollaasi mun iltalenkiltä kotisaarella torstaina. Juuri tällä lenkillä alkoi se nilkkakin vihottelemaan, mutta maisemat olivat kyllä kauniit. 
Ja nilkka voi jo paremmin! 












Minulla on nyt lomaviikko ja kesäkin on tullut, joten heikuin keikuin ja nauttimaan!

Hyvää kesäkuun jatkoa teille kaikille :)

Vi snakkes, Marianna