Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Aateliston vieraana Hardangerissa

Terveisiä Hardangerista - smaragdin vihreästä, sadunomaisesta, henkeäsalpaavan kauniista Rosendalista!

Matkasimme Rosendaliin tiistaina ja ajomatka täältä Stavangerista kestää pyöreät neljä tuntia sisältäen kaksi lauttaetappia ja monta tunnelia. Pisin tunneleista on merenalainen ja 8 km pitkä. 
Ajomatka tehtiin sateessa, mutta maisemat eivät siitä kärsineet - niin jylhää ja kaunista kaikkialla. 






Rosendalissa meitä odottikin sitten sellainen satukirjatunnelma, ettei paremmasta väliä. 
Vuono oli niin vihreä, massiivinen ja lämmin. Raskaat pilvet nuokkuivat matalalla ja illalla saimme ihastella niiden vetäytymistä vuorten yli samalla, kun aurinko liukui pitkin vihreitä seiniä ja muutti maisemaa. Pilvet, aurinko, lumi vuorten huipulla ja vihreys - mikä näytelmä! 


Vuonossa äänettömästi lipuvat purjelaivat kruunasivat maiseman. 




















Koko Rosendal tuoksui ruusuilta ja hedelmiltä. Me olimme onnekkaita, sillä vaikka pilvet vuorten reunoja silittivätkin, emme saaneet sadetta niskaan ja lämpötila pysyi siinä 18 asteen nurkilla. 
Alla olevassa kollaasissa näkyy Rosendalin pääkatu. 







Kvinnheradin  kirkko sijaitsee ikäänkuin hyllyllä ja katselee merelle. 
Kirkko on rakennettu englantilaisvoimin 1250 ja kuuluu baroniet:iin.






Vanhat hautakivet.






Ei ole parkkipaikassa valittamista - autollakin on mitä katsella :) Tämä on Kvinnheradin kirkon parkkipaikalta - autosta napattu. 




Ja sitten Rosendalin kartanoon, joka on kuin koru vuorten sylissä. 
Baroniet!
Baroniet valmistui vuonna 1665 ja sen ensimmäiset asukkaat olivat Karen Mowat (silloin Norjan rikkain perijätär) ja hänen tanskalainen miehensä Ludvig Rosenkrantz. 
Talo oli ensin vain tila, mutta Tanska-Norjan kuningas Christian V antoi sille Baroniet-arvon (Ludvig ylennettiin paroniksi). 
Nykyään, pitkän ja kiemuraisen historian jälkeen, baroniet kuuluu Oslon yliopistolle. 

Me osallistuimme opastetulle kierrokselle ja saimme ihastella talon upeita huoneita, taidetta ja menneen ajan hienouksia. Kuvata huoneissa ei saanut, mutta alimman kerroksen keittiössä oli sentään lupa kuvata - edelleen siis downstairs :)

Mieheni huvittui siitä, että omat romukaupasta laahaamani huonekalut, pesuvadit kannuineen, tekemäni ruusunlehtipotpourrit, jne. löytyivät kaikki näistä vanhoista huoneista. "Pitäisikö hermostua? Kuka sinä oikeastaan olet?"- sitä hän täällä kulkiessaan mietti :)
Hahaa....The lady of the house nyt ainakin....







Baroniet on tunnettu ruusuistaan ja yrteistään. 
Tässä ruusutarhaa.






















Tyytyväinen turisti. Esteetikolle tämä paikka on mannaa. Rakennus kuin koru, sisustuksia eri aikakausilta, puutarhoja ja maisemat ympärillä.











Yrttitarhaa.





Vuorilta virtaavat putoukset. Vuorilla on vielä luntakin. 
Kuvat putouksista otin hyvin kaukaa kylän toiselta laidalta, mutta ihmeen hyvin tuo objektiivi ne tallensi.











Hattebergfossen.

















Kuvasin Rosendalissa tilauksesta myös maailman suloisimman 90-vuotiaan Elsen syntymäpäivät ja sepä vasta kunniatehtävä olikin. 
Kyyneleet tunkivat pakostakin silmiin, kun hyvästelin tämän kauniin ihmisen, joka varasti sydämmeni - täydellisesti. 

Else asuu pienessä talossaan yksin, hän on leski. Taloa ympäröi kukkmeri, ikkunoilla on punaisia pelargonioita ja kaikki on somaa, siistiä ja romanttisen kaunista. Else hoitaa puutarhansa ja pihansa itse - hän käyttää siihen noin 3-4 tuntia päivittäin. 
Elsen koti huokuu menneen ajan rauhaa ja tarinoita eletystä elämästä. Hän ei halua kotiinsa tiskikonetta tai mikroaaltouunia. Täällä kokee ajan pysähtyneen.
Hän keitti meille pannukahvia ja tarjosi juhlien jälkeen "nattmat" - norjalainen perinne suurissa juhlissa, jotka kestävät illan myöhäisiin tunteihin. 
Hänen halauksensa olivat niin täynnä rakkautta ja hyvää energiaa, että olisin halunnut jäädä tähän pieneen taloon pitkäksi aikaa. 
Else on hyvin kaunis nainen. Hänellä on lapsekkaan avoimet kasvot, kiltit ja iloiset silmät, suloiset hymykuopat ja heleä nauru. Hän pukeutuu kauniisti ja tyylikkäästi. 

Joskus eteemme tupsahtaa ihmisiä, joihin me vain yksinkertaisesti rakastumme. Minulla on sydämmessäni muutama sellainen - forever. 
Else on minulle sellainen ihminen. Hänen olemuksensa ja energiansa saivat minut tuntemaan jotakin niin suurta, rakkautta ja iloa, että koko maailma tuntui heti paremmalta paikalta. 




Kotimatkalla kyläilimme mieheni tädin luona Stordilla ja saimme yöpyä heidän pikkuisessa vierasmökissään. Heidän puutarhansa on aivan omaa luokkaansa ja merinäköala luo sille upean taustan. 
Me olimme täällä kuin Herran kukkarossa ja nautimme lomastamme täysin siemauksin. 





Aion palata sekä Rosendaliin ja Stordiin matka- ja lomareittiehdotuksen tiimoilta vähän myöhemmin. Kerron silloin enemmän hotelleista jne. 



Tänään onkin sitten  lomailtu Stavangerissa ja Gladmat festivaaleilla. 
Vuosittaiset Gladmat festivaalit ovat pohjoismaiden suurin ruokafestivaali ja neljän päivän aikana täällä on noin 250.000 kävijää. 
Kursseja, kojuja, maistiaisia, perinteitä, trendejä, paikallisia herkkuja ja ohjelmaa. 


Me maistelimme tänään kalalautasta, jossa lumirapua Barentsinmereltä, hummeria, katkarapuja ja lohta. Lisäksi oli maistettava kalakeittoa ja ostettava rømmemunkkeja.













Meriherkut löytyivät täältä.







Kuplivaa ja seafoodia vähän privaatimmin? 






Loma jatkuu yhä ja elämä on hetken yhtä juhlaa vaan :D


Sain muuten ystävältäni tämän seuraavan quoten edelliseen fb-pohdiskeluuni liittyen ja jätän teidät tällä kertaa huumorin merkeissä! 
Aika paha kyllä ;) Huh! 





Tuskin pystyn koskaan fb kokonaan jättämään - en voi jäädä pois tärkeistä ryhmistä ja liian koukussa olen muutenkin, mutta mökille valitsen kuitenkin sen kirjan :)

Ja hei.....Teija Hakula, KIITOS JA HALIT!!!  Posti toi yllätyksen ja sen lukeminen voittaa fb:n koska vaan!!! Ihanaa! 


Voikaahan hyvin ja toivotaan edelleen sitä lämpöä kaikille ja kaikkialle.

Vi snakkes, Marianna

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Lamppu Denmarkista

Loma on aloitettu kahden ERITTÄIN sateisen mökkipäivän merkeissä! 
...ja nyt ei puhuta mistään sadekuuroista, vaan näille alueille tyypillisistä monen vuorokauden kaatosateista. 
Sunnuntaiaamu saatiin sentään vietettää auringossa ja kesäinen aamiainen terassilla muistutti viime kesän helteistä (aah niitä aikoja), mutta lounasaikaan satoikin sitten jo taas ihan reippaasti. 

Me leivoimme muffinseja, keräilimme kiviä ja juu.....tsekkailimme tylsääkin tylsempää facebookia tuon tuostakin. Facebook on kyllä aika ärsyttävä juttu (se koukuttaa). Nuorimmainen oli sentään muistanut pakata uuden kirjan laukkuunsa - minä en. 

Mitä mieltä te olette facebookista? Millaisia facen käyttäjiä te olette? 
Itse olen liiankin ahkera facettaja, vaikka mikää suosittu ihminen en ole facessakaan. Ystäviä minulla on aika pieni määrä (ja tunnen heidät kaikki ihan oikeasti), tykkäysten ja kommenttien saldo on omalla kohdallani aivan olematona - about näkymätön olen, jos facebookin perusteella arvioidaan - ja tärkein juttu facessa itselleni onkin pitää yhteydet yllä muualla maailmassa asuviin. Olen myös saanut valtavasti apua psoriasisryhmistä ja siihen kuuluvien ihmisten kanssa "juttelenkin" päivittäin. 

Omat postaukseni ovat suunilleen sitä samaa linjaa, kuin mitä täällä blogissanikin jaan, mutta fb-kaverini eivät niitä kyllä juurikaan noteeraa ja kuvieni likesit ovat useimmiten lähes miinussaldolla :) 
Silti minä niitä sinne tyrkkään....huvikseni ja tottumuksesta, kuten varmaan monet muutkin...ja tykkään muiden lomakuvista, vauvoista, hauvoista, kukista ja maisemista..like, like, like.... Niin koukuttavaa!!!
Seuraavalle mökkireissulle on muistettava ottaa mukaan se kirja!!!!

Facebookilla on sekä hyvät että huonot puolensa ja myönnän, että joskus tekisi mieli poistua sieltä kokonaan. Se tarkoittaisi kuitenkin "pimeään jäämistä" monen tärkeänkin asian suhteen, koska esim. tämä psoriasisryhmä on muodostunut minulle aika tärkeäksi tuki- ja keskustelupaikaksi. 
Oletteko te koskaan pohtineet fb:sta irrottautumista? 

No, sadeviikonloppu meni menojaan ja kotimatkalla kurvattiin taas iki-ihanan Jørpelandin kautta. Yksi suosikkipuodeistani siellä on Wisteria, joka myy aivan mahtavia sisustus-ja lahjatavaroita.
Arvatkaapas mitä sieltä löytyi tänään?


Tämä tanskalainen Nordalin valaisin oli vastustamaton!
Tykkään kovasti Nordalin tyylistä ja heiltähän löytyy myös se upea sudenkorentovalaisin. 
Kesälahja itselleni - valaisee sateisina iltoina :) Eikö vain ole kiva?











Lisäksi ostin ne Birkenstockit - en kuitenkaan valkoisia, sillä niistä tuli niin työpaikkamainen olo ;)
Näillä on varmasti hyvä tepastella Kreikassakin.







Tässä vielä pari kuvaa mökiltä - sään vaihteluista.
Ekat kaksi kuvaa sunnuntaina klo 10.











Ja kaksi tuntia myöhemmin - klo. 12. Kaatosade.






Sadesään schnoodle kuorsaa.





Sen verran saatiin tälläkin kertaa (naapurin isännän kantoavulla) aikaiseksi, että vanha torppa siirtyi keittämisen suhteen uuteen aikaan :) Keraaminen liesi korvaa nyt tunnollisesti palvelleen vanhan lieden ja jälleen on todettava, että kaikkea vanhaa ei voi säilyttää. 











Minulta on nyt tiedusteltu toisen blogin aloittamista ja nimenomaan tätä vanhaa torppaa koskien ( sisustus, entisöinti jne.). Mikäli sellaisen aloittaisin, kirjoittaisin varmasti norjaksi. Luuletteko, että sellaiselle olisi kiinnostusta? 
Täällä Norjassa näitä edelleen elossa olevia torppia on hyvin vähän ja kiinnostus niitä kohtaan suuri. Suomessa ne taitavat voida paremmin. 
Laitan tuon pyynnön nyt mietintäpipoon (tai paremminkin sydvestiin) ja lomailen ensin vähän. 

Voikaahan hyvin :)

Vi snakkes, Marianna

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Heinähetuleet, romanttinen huussi ja kaksi pihaa

Hellemekot ja shortsit ovat tänä kesänä koristaneet suurimmaksi osaksi kaappia, eikä sandaaleissakaan ole tullut kuljettua, kuin korkeintaan mökillä. 
Villatakki on sen sijaan ollut menossa mukana lähes joka päivä, eikä sadetakkikaan ole pitkiä aikoja kaapissa levännyt (onneksi ostin iloisen keltaisen - se ei ollut mikään turha ostos).

Kesäiseltä on siis pyrittävä näyttämään vähän lämpimimmissä vaihtoehdoissa ja siksipä olinkin onneni kukkuloilla, kun löysin uudet vinonapilliset housut viime viikolla Jørpelandista.
Minullahan oli tällaiset jo viime vuonna, mutta toukokuussa niitä kohtasi töissä karmiva onnettomuus - ne jäivät rautakehikkoon kiinni ja repesivät kankaasta niin pahasti, ettei niistä enää housuja saanut. 
Lempparihousujen menetys oli suuri suru ja uusien löytäminen maalta yksi kesän suuria riemuja. 

Asukuvat taas päättömänä, koska joudun niitä itse napsimaan (olemattomattomat assistenttini ovat lomalla). 


Vinonapitetut housut nr. 2. Nämä ovat capripituiset (Culture), joten kivat myös sandaalien kanssa. 
Birkenstockin perussandaalit ovat nyt suurta huutoa täällä Norjassa ja mietin tässä itsekin, josko sellaiset reissuun hankkisin. Olen aikaisemmin käyttänyt niitä vain työkenkinä lääkäriasemalla, mutta ovathan ne hyvät jaloille vapaa-aikanakin. 
Ovatko Birkenstockit IN Suomessakin? 

Onni on löytää jotakin, jonka luuli jo menettäneensä....vaikkapa lempparihousut :)


  

Olen ehkä värien suhteen aika tylsä - aina näitä puuterin ja maan sävyjä (tai yllättävää mustaa ja sinistä), mutta viihdyn niissä ja kuten viime postauksessa jo totesin, mukaudun maastoon :)



Töistä löytämäni second hand silkinohut toppi on StTropezin. Ostin sen alle myös perustopin ja lisäksi ihanan kukallisen kesähuivin. 
Topit ja huivi meiltä Fretexistä yhteishintaan 80 kruunua. (second hand tunkee siis tähänkin postaukseen)










Romukauppias on toki tehnyt muitakin löytöjä ja yksi niistä on tämä juuri passeli hylly mökin vintille! 
Euroissa 14 - mikä löytö!!!
Pieni majakka on Sia:n ja siitä maksoin 1,20 euroissa. Siihen pitää nyt vain löytää sopiva kuva.


Kaunis toppi, perustoppi, huivi, hylly ja majakka = 24,20 euroa......Kyllä romukauppiaan elämä on ihanaa :D 
Löytöjä kuin tilauksesta miltei viikottain ja rahaa säästyy, vaikka shoppailee! 

Enpä olisi nuorena, armoton snobi kun olin, uskonut, että onni löytyisi vanhan tavaran maailmasta. Silloinen merkkihai ja hienohelma olisi yökännyt vanhoissa taloissa ja jättänyt koskematta pölyisiin esineisiin ja käytettyihin vaatteisiin......ja tulihan sitä sitten käveltyäkin onnensa ohitse (useammallakin tavalla), kun "turhantärkeänä" askelsi liioitellun hienoutensa pauloissa - ihan noloa. Nuoruuden hölmöyttä ja epävarmuuttakin varmasti ;)

Turhan pingottamisen ja tärkeyden jättäminen on suositeltavan vapauttavaa. 

Kauneus ja laatu ovat, ja tulevat aina olemaan, minulle tärkeitä, mutta nyt niihin ei enää tarvita merkkejä ja yleisön hyväksyntää. Statussymbolien hohto on himmentynyt ja silmä (sydämmen avustamana) valitsee miellyttävät asiat, olivat ne sitten vanhoja tai uusia, kalliita tai lähes ilmaisia. 
Sitäpaitsi, Sia:n majakka on Sia:n majakka, tulee se sitten sisustusliikkeestä yli 100 kruunun hintaan tai meiltä 10 kruunun hintaan. 


Mökin vintille päätyneet: uusi hylly ja majakka. Lamppu on Riviera Maisonin ja matto MilleMoi:n. 


Onni on pikkuinen mökki ja vinttikammari...jonne kuuluvat rannan aallot....







Vintin valaisin on itseasiassa joulutähti vanhalla, vanhalla tuolilla. Toimittaa yövalon virkaa.






Mutta sitten piha- ja puutarhapuolelle. 
Ruusujen kukinta on juuri nyt kauneimmillaan ja mökkimme pihassa on aivan uskomattoman hyvä tuoksu! 

Tyttäreni tekivät ruusunlehdistä aikoinaan hajuvesiä, mutta monivuotinen Rosewater-tuotanto loppui tyttärien kasvettua ja nykyään käytän ruusuja aivan uudella tavalla - tuoksuna kuitenkin.....



Ruususeni (ja mun uudet wheelsit tai wheel - Fiskarsilta :)





Romanttinen ja hurmaavan tuoksuinen "huussi". 
Koska wc:mme nimikin on Cinderella (norjalainen sähköllä polttava wc, ekologinen ja tuottaa puhdasta tuhkaa -täysin hajuton), voi sille hyvinkin laittaa koristeeksi kuningasparin kuvan, kristallia ja ruusuja. Ruusunlehdet tuoksuvat auringon lämmittäessä ikkunalla ja ovat sitäpaitsi niin kauniita. 
Vinkiksi vaan kaikille -ympäristöystävällistä. 
Ruusunlehtien joukkoon voi laittaa myös laventelia. 

Onkohan kellään enää perinteisiä vanhoja huusseja? Ne ovat jääneet lapsuudesta mieleen, osittain kauhukuvinakin, mutta ovat taatusti katoamassa kokonaan. 


Onni on kesäinen vessa, ruusujen kukkiessa...





Klematis kukkii sekin.






Ja rannalla humisee...





Torstaina oli aivan upea päivä.










Maalla nautitaan kulttuurimaisemasta ja puutarhasta, hedelmäpuista, rantakasveista, ruusuista, marjapensaista jne. 

Kaupungissa minulla on rajoitetusti tilaa ja Kreikkaan kaipaavana olen luonut tänne oman pikkuisen välimereni. 
Sitruunaa, oliivia, oreganoa, rosmariinia, laventelia ja palmujakin pari. Mikään superlinjakas tämä piha ei ole, mutta itseään voi aina lohduttaa ajatuksella siitä, että mehiläisille pieni sekamelska on ihanteellinen :)


Kuvia ilta-auringossa.

Onni on yrteiltä tuoksuva piha...






Laakerin olen leikannut puiksi ja ne viihtyvät hyvin. Niiden alla on mm.salviaa, laventelia ja mansikkaa. Tuulen pudottama ja rikkoma kukkapurkki on nyt osa rinnettä.






Takapihan rinne ilta-auringon aikaan.  Laventelin varjossa on kiviä ja matalaa mattoa.



Minä olen nyt sitten virallisesti lomalla!
Sitä täytyy oikein maistella tuota sanaa ja ajatusta!

Huomenna aion nukkua pitkään, syödä aamiaista kauan ja nauttia loman parhaasta päivästä - sen ensimmäisestä päivästä. 
Siivoilen kenties tuota sekamelskarinnettä, teen lenkin, pakkaan ja nautin.

Onni on loma ensimmäinen päivä....

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vi snakkes, Marianna