Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 27. elokuuta 2015

Romulöytö ja värittäjät

Lyhykäinen postaus täältä vuonosta romulöytöä koskien.

Löysin eilen töistä vanhan liitutaulun ja koska keittiössäni oli sitä suorastaan huutava paikka, ostin sen. 
Taulun tekstit olivat kuitenkin "hepreaa" ja porukalla mietimme niiden tarkoitusta ja alkuperämaata. 

Tänään olen metsästänyt tietoa ja nyt vaikuttaisi siltä, että kyseessä on hollantilainen vihannes-tai torikaupassa käytetty taulu. 
Hollannin komkommer (kurkku) kun lyhentyy komk., kun taas tomaatti tom. ja cc. on vihanneskaupassa käytetty mitta (cc. teksti jää kuvissa piiloon).

Taulu on ollut ulkokäytössä ja kovasti patinoitunut. 
Se seisoo nyt keittiössä maustelaatikoiden takana ja toimii "muistilappuna" maustelaatikon suhteen :) 
Löysin yhden sentin mittaisen liidunpätkän ja testasin kirjoittamista - liitu tarttui vanhaan pintaan, mutta pätkällä en niin kaunista jälkeä aikaiseksi saanut, joten seuraavaksi matkataan liituja ostamaan.

Tuo mun maustelaatikkohan on löytö parin vuoden takaa (vanhantavaranliikkeestä) ja siinä säilytän öljyt, etikat, hunajat, siirapit, pavut yms. 












Romukauppias hymyilee korviin asti ja varsinkin, kun toinen eilinen löytö oli TineK Home:n purkki!








Keittiö on siis vaihtamassa syksylookiin ja ulkona sataa, paistaa ja salamoi, kaikkea yhtäaikaa. Äsken ihailimme aivan mahtavaa sateenkaarta! 
Puutarhatyynyt pitävät toistaiseksi sadetta isossa korissa paviljongissa - korikin tulee romukaupasta :)





Meillä muuten testataan nyt aikuisten värityskirjoja ja tyttärenikin ovat värittäessään ja rupatellessaan unohtaneet jopa puhelimensa!!!!  Värittäminen on ihan yhtä hauskaa kuin lapsuudessakin ......Niimpal kamalan kivaa! 







Kuten tuolla fb:n sivullani (vuonon kimallaus on facessakin:) totesin, jos joku tietää liitutaulusta jotakin muuta/enemmän, kertokaa ihmeessä. Saattaahan olla, että selville saamani tieto on päin hongistoa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Syyskuu koputtaa ovella.....

Vi snakkes, 

Marianna






tiistai 25. elokuuta 2015

Ei boyfriend jeans, vaan gentleman's coat

Uusi viikko ja uudet kujeet!

Viime viikot hikoiluttanut lämpöaalto on nyt jättämässä meidät Pohjanmeren rannikon asukkaat ja tänään odotellaankin jo sadetta ja ukkosta. Vielä sitä ei kuitenkaan näy ja kauppareissu oli yhä varsin lämmin. 

Viikonloppu mökillä oli taatusti kesän kuumin ja unikin tuli parhaiten tähtitaivaan alla, ei tukalan kuumassa kammarissa. Tähtitaivaan alle on ihanaa torkahtaa ja tällä kertaa näimme useamman tähdenlennonkin -wow!
Lauantai-ilta rannalla oli ainutlaatuisen kaunis ja tyyni. 
Kesällä syntyneet pääskyslapset lentelivät ympärillämme ja saivat tämän mummelin jopa liikuttumaan......ajatus lähestyvistä jäähyväisistä ei ole mukava ja kevääseen on pitkä matka. Venevajamme pääskyset ovat tulleet minulle rakkaiksi ja odotan niitä hartaasti joka kevät. 

Elokuu antaa helteisenäkin ensimakua syksystä. Valo ja varjot ovat muuttuneet, ensimmäiset lehdet putoilevat puista, tuoksuu syksyltä ja lintujen laulu on vaiennut. Lokkiluodollakin on rauhallista. 
Valokuvaamisen suhteen elokuun valo on mieleeni, koska syksyn kuulaus näkyy jo hienosti. 



Elokuun aurinko ikkunalla - valo on muuttunut. 








Valo ja varjot kertovat syksyn lähestymisestä. 













Purkkiruusu ilostuttaa, kun muuta kukintaa ei enää ole.








Työpaikalta ostetut pussilakanat toimivat nyt "torkkupeittoina" terassilla. 
Untuvatäkki pussilakanaan ja ihanat retropeitot olivat valmiit! Nämä olivat niin mökille sopivat. 








Muutama ruusu kukkii yhä pihassakin ja ruusunmarjoja on paljon.








Näitäkin riittää yhä. 







Rannassa.







Rauhaisa ilta lämpimässä vuonossa. 



























Mun pikkuiset kesäkaverini.






















Ja sunnuntaiaamu alkoi uimalla :) Mittari hujahti jo aamulla 27 asteeseen, joten päivä kului rannalla. 







Rannalla oli muuten tällä kertaa valtava määrä sudenkorentoja. Kuumuus taisi saada ne liikkeelle. 
Tämän kuvan kaverin ikuistin tosin jo kotona puutarhassa. Se oli rakastunut laventeliin.
Viehättäviä, vai mitä?






Näin hienoa viikonloppua emme varmasti enää tänä vuonna saa, siitä olen aika varma. Ihanaa kuitenkin, että kesä helli meitä näin syksyn lähestyessä - D-vitamiinia on tankattu varastoon.


Syksyyn on siis valmistuttava ja syysasujakin jo pikkuhiljaa ajateltava (halusipa sitä tai ei).
Minä olen etsiskellyt/katsellut uutta trench coat:ia, sillä nykyinen takkini vetelee viimeisiään (paljon pidetty) ja eilen sellainen sitten silmiini osui - meillä töissä, mutta herreavdelingilla. Kauniisti laskeutuva trench, siisti ja tyylikäs. Pakkohan sitä oli siis kokeilla, kun koko tuntui sopivalta ja takki miellytti silmää. 
Se istui mainoiosti ja oli ihanan kevyt. Mitä tehdä? 
Emporio Armanin label komeili takin kauluksessa ja aluksi mietin, että kyseessä on varmasti kopio (vaikea näistä on aina tietää), mutta takki oli kertakaikkiaan niin passeli, että päätin ostaa sen mukaani ja kokeilla vielä kotonakin. 
Kotona huomasin, että takin sisällä olevassa pesu-/tuotelapussa on valtava määrä tietoa (malli, tilausnumero, värinumero, koodi, valmistajatunnus jne.) Tutkin asiaa ja totesin, että takki onkin ilmeisesti aito. 

Nyt tepastelen tyytyväisenä gentlemannin takissani ja kiitän raamikasta ja kookasta kroppaani, joka kantaa tämänkin takin kuin mies ikään!
Valkoiset farkut, korkoa jalkaan, kultaa topin kaulukseen ja gentleman's coat niskaan. Maskuliini takki sopii vieläpä syksyn trendeihinkin! 

Romukauppiaan elämä on kyllä aika hyvää ja hauskaa. 
Se on luovaa, rentoa ja inspiroivaa hyväntekemistä - terveellistä siis :) Kun kyllästyn takkiin, lahjoitan sen Fretexiin - hyvä x 2 on vielä parempi juttu! 



Takki on kaunista työtä yksityiskohtineen.
Kuvaajaa ei ollut taaskaan paikalla, joten asukuvat ovat automaattilaukaisijalla otettuja.
Takin tiedot tulivat positiivisena yllätyksenä.




Oletteko te koskaan ostaneet herreavdelingista tai "lainanneet" miestenvaatteita?
80-luvulla lainailin paitoja isäni kaapista ja farkkuja poikaystävältä niinkin ahkerasti, että heiltä paloivat päreet :) 

Mukavaa viikkoa kaikille!

Vi snakkes, 

Marianna

torstai 20. elokuuta 2015

Kultainen hetki aamuauringossa

Koulut alkoivat, ihmiset ovat palanneet työpaikoilleen, liikenne ruuhkautuu aamuin illoin ja HELLE lämmittää kaupunkia. 
Mittari hujahti eilenkin 27 asteeseen ja siksipä olikin aivan sopiva päivä vaihtaa puodin etelänpuoleisten näyteikkunoiden somistus - not ;) Inspiraatio, hulluus ja kolme pullollista vettä auttoivat pitkälle ja puodin ikkunoissa on nyt syksy! 
Syksyn teema on muuten Vintage is beautiful! 


Syksyn trendejä ovat mm. goottilaispunkki ja uusi-viktoriaaninen tyyli. 
Meidän versiomme ovat catwalkeja hillitymmät, mutta on kivaa, että suuret korut, pitsit, röyhelöt ja kaulukset ovat taas IN. 
Teinini pitää puolestaan valtavasti goottilaispunkista ruutuineen ja kerroksineen. 

Ikkuna jäi toistaiseksi kuumuuden vuoksi kuvaamatta - iltapäivällä alkoi nimitäin lähes pyörryttää :(
Uudet posterit kuvasin puhelimella, mutta näettepä ainakin niiden ajatuksen. Tykkään niin näistä malleista :)



Minä olen vannoutunut kevätihminen ja syksy on mielestäni aika surullista aikaa. Syksyllä on luovuttava kaikesta siitä energiasta, joka kesällä on kukoistanut. Linnut muuttavat pois, puutarhassa kulkee viikatemies, valon määrä vähenee ja talven pitkä, vaativa aika ilmoittelee tulostaan. 
En yksinkertaisesti vain pysty olemaan mikään syksyfani ja hehkuttamaan kynttilöistä ja kaakaosta, neuleista ja illoista viltin alla. TARKENNUS: Tykkään kynttilöistä, kaakaosta, neuleista ja vilteistä, mutta en ns. syksylinkistä! 

Siksipä nautinkin nyt tästä lämpimästä elokuusta minkä vain voin! Juon aamukahvitkin ulkona, vaikka elokuussa se tarkoittaa useampaa törmäystä valtavien hämähäkinverkkojen kanssa (että ne hämmäräiset voivatkin rakentaa niin massiiviisia juttuja yön aikana). 
Elokuun aamuissa on ihan oma valonsa ja tunnelmansa, niin aamulla kuin illallakin. 


Aamuhetki takapihan paviljongissa kuvina: 


Hortensiat kukkivat. Minulla on hortensiaa niin kahdessa kukkapenkissä ja ne ilahduttavat vuosi vuodelta. Stavangerin talvi on niin leuto, että hortensia talvehtii hienosti ulkona kukkapenkissäkin ilman sen suurempia konsteja.







Uusi Bo Bedre ja jääkylmä frape - kenties päivän paras hetki.











Syystrendien tarkastelua. Botanikk er in, kertoo Bo Bedre -lehti ja sehän on mieleen. 







Oma botanikki :)







Tämän ostin muuten pari viikkoa sitten töistä kahdella eurolla ja vein mökille. 
Isälläni on muuten vielä tallella kasvisto hänen kouluajoiltaan. Se on kerrassaan upea teos, vaikka opettajan punakynä on sangen ankara ollutkin. 
Mitenköhän kävisi nykykoululaisen, jos koko kesä olisi yhtä läksyä: kasvien etsintää, prässäämistä, kansiin teippaamista ja kaunokirjoittamalla latinaksi (+muut tiedot) rekisteröimistä???? 







Hortensiat ovat mielestäni kauniita, myös purkeissa.







Trendien tarkastelu jatkuu. Epätäydelliset, erilaiset muodot, elävät materiaalit (puu, marmori, nahka ja posliini), vanhat perinteet yhdessä puhdaslinjaisten uutuuksien kanssa - siinä avainsanat. 
Värit palaavat yhä voimakkaammin kuvioihin, eli ruskeat ja punertavat sävyt tulevat taas. 
Stillebeneistä löytyy nyt savipulloja, puukulhoja ja kiveä. Riemuissani totean, että työpaikkani on jälleen kerran AARREAITTA :)







Lisää omaa botanikkia. Rosmariini oliivin katveessa, hawajilaiset, laventelit aamuauringossa..... elokuun kaunistajat. 








Aloitin myös laventelin keruun. Laventeli viihtyy pihallani ja on mehiläisten & perhosten rakastama, etanoiden vihaama ja antaa iloa ympäri vuoden. 







Syysvuokko todellakin rehottaa! Se viihtyy eteläseinällä.















Kukkakimppu naapurin Siviltä. 







Women are angels and when someone breaks our wings, we simply continue to fly on a broomstick. We are flexible like that :D
Ostin siis itselleni uuden menopelin - näppärä ja ärhäkkä malli, helppo parkkeerata ja oikein ympäristöystävällinen. 

Oikeasti ostin tämän Papu-pupun häkin ympäristöä ajatellen. Helppo huiskia heinät pois ja onhan tämä söpökin. 



Kiinalainen sananlaskuhan toteaa, että jos haluat olla ikuisesti onnellinen, perusta puutarha. 
Olen todennut tuon sananlaskun olevan oikeassa, sillä puutarhaa hoitaessa ja ihaillessa katoavat kyllä kaikki huolet. Kun puutarhaansa lisää vielä vanhan kollikissan, pupujussin ja koiran, on kyseessä lähes pikkuinen farmi ja onnen määrä vain kasvaa. 
Pupun heinät tuoksuvat sitä paitsi hyvältä ja tuovat mieleen tallin. 

Puutarhassa ja mullassa möyhimisen lisää onnellisuuden ohella myös terveyttä.
Metsästä ja maasta haetaan jo lapsena ne hyödylliset superbakteerit (gammaproteobakteerit), jotka ehkäisevät allergioita ja tulehduksia. 
Kynsien alla saa siis ollakin vähän isänmaata, se vahvistaa :)




Jos elokuun aamut ovat kauniita, niin vähintään yhtä kauniita ovat sen illatkin. 



Elokuun ilta-auringossa on kaunista ja pellolla varsinkin. Tämä on sitä auringonkultaa.














Iltamaisemia kotisaarella.








Tähystys lämpimän vuonon yli.





Eipä minulla tällä kertaa muuta. Nautitaan elokuun kauneudesta ja kesän viimeisistä päivistä. 
Minä lähden taas tuonne pihalle kuopimaan ja terveyttä hakemaan - sitä tarvitaan! 

Voikaahan hyvin ja oikein mukavaa viikonloppua!


Marianna







perjantai 14. elokuuta 2015

Tiukkapipoisen hellehameprobleemi

Minulla on tänään vapaapäivä omaisen roolista ja sairaalasta. 
Tuntuu hyvältä saada hieman etäisyyttä ja hakea energiaa puutarhasta, sillä alkuviikon tapahtumat olivat niin stressaavia, että onnistuin kolhimaan autonikin :( 

Palaan varmasti asiaan jonkin ajan kuluttua, mutta tänään pyhitän päiväni kevyemmälle asialle - lääkärin määräys! 

Meillä on täällä helle ja elokuu keikistelee niin kauniina, ettei paremmasta väliä. 


Kävinkin tyttärieni kanssa eilen Stavangerin kesätunnelmia ihastelemassa ja piipahdimme samalla kansainvälisen ruuan markkinoilla. 
Mitä houkutuksia siellä olikaan! Pöydät notkuivat herkkuja, italialaiset ja kreikkalaiset sävelet tahdittivat maistiaisia ja tuoksut olivat hurmaavia. 
Minä juutuin tietenkin italialaisten herkkujen ääreen ja nautin hetkestä, joka vei ajatukset kauas sairaalasta. 


Italialaisittain,



































Ranskalaisittain, 








Saksalaisittain,






Ja herkuista ilostuneena, meidän eilinen päivällisemme.
Kantarelli ja lehtikaali kermassa olikin namia uusien perunoiden kanssa. 







Helle jatkuu tänäänkin ja olen pyhittänyt päiväni rentoutumiseen. Leikkasin oliivipuita, keräilin meidän uudelle vauvalle voikukkaa (kerron kohta lisää) ja keräsin laventelia & syysvuokkoa maljakoihin. Tein pienen lenkin koiran kanssa ja hoisin päivän pakkorealisimin osuuden, eli soittelin sukulaisille ikävät uutiset. 





Kaunis ja lämmin päivä tuotti taas päänvaivaakin, sillä tämän täti-ihmisen tiukkapipoisuus ja konservatiivisuus rajoittavat helleasuihin pukeutumista ja saavat lisäksi kadehtimaan monien muiden itsevarmaa ja niin huoletonta kesäpukeutumista. 

Tiedän monta ikäistäni ja vanhempaakin naista, jotka pukeutuvat sen ihmeempiä miettimättä lyhyisiin hellemekkoihin & shortseihin ja nauttivat kesästä selluliitista, suonikohjuista, arvista ja ikääntyneestä ihosta huolimatta. 
Aurinko tekee iholle hyvää ja olo on vilpoinen. 
Itse olen niin estoinen, että tänäänkin vaihdoin hellemekkoa koiran kanssa kävelylle lähtiessäni, koska puutarhassa käyttämäni mekko on mielestäni aivan liian lyhyt ikäiselleni naiselle. 
Mekko on Hilfigerin ja käytin sitä lomalla esim. rannalla ja uima-altaan äärellä, mutta en voisi kuvitellakaan käveleväni se päällä kadulla. 
Minulla on toinen, lähes polvipituinen Hilfiger, jonka sujautun päälleni ulos lähtiessäni ja senkin pituus on "raja-arvoilla", jos minulta kysytään. 
Talvella vastaava pituus vielä menee, koska sukkahousut parantavat asiaa, mutta paljas iho on toinen juttu. 

Minulla on nykyään ikäiseni polvet, ylipainoa ja katkenneita verisuonia säärissä. Takapuoleni on suuri (se on aina ollut) ja peitän senkin mielelläni vähän pidemmällä takilla tai vastaavalla. 
Lyhyet shortsit tai hame eivät vaan enää käy. 

Tulen varsin konservatiivisesta perheestä, jossa sekä mummoni että tätini (ja äitikin tietysti) ovat aina pukeutuneet tarkan huolitellusti. 
Me olemme sellainen cardigan/polvipituinen hame-suku, eli aikuisen naisen käsivarret cardiganin alla ja hameella sivistynyt pituus, tiedätte varmasti mitä tarkoitan.   Huomaan kunnioittavani tätä perinnettä, enkä osaa olla rennommin - paitsi mökillä ja omalla pihalla, rannalla ja altaalla korkeintaan. 

Olenko minä ainoa? 

Tässä nämä kovasti tykkäämäni Hilfigerin mekot ovat - tummansinisiä ja niin mieluisia, mutta pituuden suhteen eri käytöissä.


Tämä mekko on niin kiva päällä ja tykkään väristä ja mallista, mutta pituus on lähes viiskymppiselle sopimaton muualla, kuin rannalla. 





Mekko, jossa voi lähteä uloskin. Se on väljempi ja vähän pidempi, eli ihan ok myös tennareiden kanssa. 
Kyse on siis hyvin pienestä ja samalla kuitenkin merkittävän suuresta erosta. Tämänkin mekon pituus on mielestäni kuitenkin siis rajamailla - ahteria se ei sentään korosta, koska on väljempi.  

Kuvat saivat pienen ihoa silentävän filtterin - en viitsi näyttää kaikenmaailman katkenneita verisuonia ja hyttysenpuremia :) 



Shortsit ovat minulla vain ja ainoastaan mökkikäytössä ja nykyään kuljenkin paljon polvipituisissa housuissa ja capreissa. 
Olisihan se ihanaa olla niin itsevarma, etteivät ikä ja kauneusvirheet näin paljoa merkitsisi, mutta muuttumaan en pysty. 

Luulen, että kyse on myös suomalaisuudesta, sillä norjalaisilla tuntuu olevan tässäkin asiassa paljon parempi itsetunto. 

Näin viidenkympin lähestyessä sitä alkaa pohtia näitä juttuja ihan tosissaan (hiukset, vaatteet jne) ja olenhan minä näitä juttuja täällä aiemminkin puinut. 

Kertokaapa tekin mielipiteitänne. Mikä on helman pituus viiskymppiselle?
Olemmeko liiankin ankaria itsellemme ja yleensäkin naisten pukeutumisen suhteen...miehet kun kulkevat helteellä mahat pullollaan ties missä pökelöissä ja nauttivat ilmavuudesta ;) 

Joskus toivon, että minussakin asuisi pieni Iris Apfel  (jos ette tunne, googlatkaa) :D




Kuten sanoin, keräsin tänään voikukkaa meidän uudelle vauvalle, eli pienelle hermeliini-pojalle PAPU POTTERILLE. Minä kutsun häntä Pavuksi, mutta tytöt eivät ole nimeä virallisesti vielä hyväksyneet - saapa nähdä miten käy.

Papu on väritykseltään white&blue ja tuli meille tyttäreni tuttavan kanifarmilta. 
Papu asuu nyt keittiön ikkunan alla ja on kertakaikkisen suloinen ja rauhallinen pupuli. 




Olen kyllä ihan haltioissani tästä suloisuudesta ja käyn sitä yhtenään hoivaamassa. Tekee mieli kirjoittaa satukirjoja, kun tätä veijaria katselee.



Huomenna on tarkoitus tavata muutama ystävä ja istua hetki, ennenkuin todellisuus taas kouraisee mukaansa. 
Vaikka kysymys onkin nyt iäkkään ihmisen sairastumisesta ja elämän kulusta kohti loppuaan, tuli tilanne niin karmaisevan sairauden merkeissä, että sanatkin loppuivat. Ympärilläni on lisäksi muitakin läheisiä, jotka tarvitsevat minua juuri nyt - suurien asioiden äärellä ollaan siis taas.
Viikon alussa tuntui, että "hukun". Tänään on ollut vähän helpompaa. 

Olen viime vuosien aikana oppinut tasapainoilemaan näissä tilanteissa aika hyvin ja osaan nykyään hakea iloa ja irrottautumista kaiken surun ja kaaoksenkin keskellä. 
Se on hurjan tärkeä taito. 

Elämän käänteet yllättävät joskus, toisinaan iloisesti ja toisinaan ikävästi. Niitä ei voi itse kontrolloida, vaikka miten haluaisi. Jälleen kerran on vain todettava, että elämä on lyhyt. 
Kannattaa iloita lämmöstä ja auringosta, pusutella vaikka kaneja, nauttia herkullista ruokaa, matkustaa, halata rakkaita, tuoksutella kukkasia ja ennenkaikkea, kertoa läheisille miten tärkeitä he ovat! 
Olisi tärkeää myös uskaltaa - uskaltaa puhua asioista, kertoa tunteistaan, irrottautua huonoista asioista ja mikä tärkeintä, rakastaa! 

Tuota uskallusta vaan ei aina ole (minulla ainakaan)  ja toivonkin sitä lisää, sillä toistanpa sen vielä: elämä on lyhyt!


Oikein hyvää elokuun viikonloppua kaikille, 

Marianna