Äidin pieni pakolainen

Mitäpä jos nimesi olisikin Takaiyah Abboud, passinumerosi 1160 78709, syntymäpäiväsi 16.05.1996 ja kotimaasi Sudan? Mitäpä jos olisitkin perheesi kanssa pakomatkalla Sudanista Eurooppaan?

Nuorimmaiseni osallistui viikonloppuna Camp Refugee - leirille ja kulki vuorokauden Takaiyahin kengissä. Se olikin sitten vaikuttava, kova kokemus!

Camp Refugee on osa humanistisen rippikouluvaihtoehdon ohjelmaa ja tarkoituksena on opettaa empatiaa ja ymmärrystä omien kokemusten ja tuntemusten kautta. 
Camp Refugee vie 300 konfirmanttia viikonlopuksi pienelle paikkakunnalle ja antaa heille uuden identiteetin, pakolaisstatuksen ja perheen. Edessä on loputonta kulkemista pitkin teitä ja metsiä, raja-asemia ja armottomia rajatarkastajia, nälkää ja kylmää, huonoa kohtelua, tönimistä ja kielivaikeuksia. 
Raja-asemilla ja tarkastuksissa on puhuttava englantia, passinumerokin on kuulusteluissa muistettava, sillä passiahan pakolaiselle ei enää ole. Vääristä vastauksista seuraa rangaistus, punnertamista rinkka selässä. Rangaistus tulee myös virheistä, kuten hymyilystä kuulustelun aikana tai tyttöjen esillä olevista hiuksista. 
Nukkuminen jää olemattomaksi, sillä sopiva paikka löytyi tyttäreni mukaan vasta aamuneljältä ja herätys olikin jo taas ennen seitsemää.

Mukaan nuoret saivat ottaa vain välttämättömän - EI puhelinta tai mitään omia eväitä. Rinkat ja reput tarkastetaan.

Camp Refugee:n ensimmäinen positiivinen seuraus näkyikin sitten jo eilen, kun busseista purkautuneet "pakolaiset" suorastaan syöksyivät vanhempiensa syliin -  kaikkien kavereidensa edessä!  Teini-imagot unohtuivat siinä valtavan helpotuksen ja ilon pyörteissä :)

Meille kaikille, aikuisillekin, tekisi hyvää kokea vastaavaa. 
Vuorokausi Takaiyahin kengissä - kiinnostaako? 
Rippilapset ovat nyt tärkeää kokemusta rikkaampia ja aika varmasti hitusen verran empaattisempia ihmisiä. Heidän sormensa eivät ehkä niin helposti näppäile moskaa pakolaiskeskusteluihin netissä. 





Rippijuhla täällä Norjassa on nuoren ihmisen suurin, merkittävin ja lahjotuin juhla. Lakkiaisia ja muita valmistujaisjuhlia täällä sen sijaan ei vietetä, niin outoa kuin se meistä suomalaisista onkin.
Vaihtoehtoja rippikouluun on nykyään kaksi, perinteinen kristillinen ja uudempi, humanistinen rippikoulu. 
Humanistinen vaihtoehto käsittää yhdeksän iltaa opetusta (ihmisoikeudet, tasa-arvo, asioiden kyseenalaistaminen, vastuun ottaminen, rasismin vastustaminen), camp refugee -viikonlopun ja juhlaseremonian, jota vietetään normaalin rippijuhlan tapaan huhti-toukokuussa. 
Norjassa big deal, very big deal!


Tädiltä peritty kansallispuku on vietävä ompelijalle pienennettäväksi, juhlatilat & meny on varattu ja päätetty jo syksyllä, kutsut ovat työn alla ja uusi työhuoneeni remontoitu myös vierashuoneena toimivaksi. Hulabaloo on käynnistynyt! Stressi kurkkii jo nurkan takana.......


Remonttiprojektimme on sentään (onneksi) jo puolivälin paremmalla puolella ja molemmat tytöt asuvat nyt uusissa huoneissaan. 
Tässäpä tuleekin siis pieni sisustuskatsaus - pitkästä aikaa :) 
Tätä huonetta vuorokausipakolainen kaipasikin sitten tosissaan nukkuessaan pressun alla kylmässä metsässä.

Huone on vanhemman tyttäreni entinen huone, joka remontoitiin uuden asukkaan toiveiden mukaisesti.  Hän valitsi värinsä, kalusteensa ja tyylinsä itse. 
Seinät maalattiin harmaiksi ja valkoisiksi, lattia sai harmaan laminaatin, kalusteet ovat suurimmaksi osaksi valkoisia ja tehosteväreinä ovat musta ja kupari. 

Lounge-tunnelmaa (se oli suuri toive sohva- ja lukunurkkaukseen) huoneeseen toi mm. Ikean PS 2014 -lamppu ja tietenkin Crosleyn punainen levysoitin, joka nyt soittelee varsinkin Lana Del Reyn musiikkia.
Työpiste on lähempänä ikkunaa ja siten valoisa. 
Teini teki mielestäni hyvää työtä - huone on toimiva ja omistajansa näköinen.



Yksityiskohtia konfirmantin loungessa. 







Vanhempi tyttäreni muutti jo joulun alla kellarikerrokseen, jossa hänellä on nyt oma eteinen, kylpyhuone ja tilavampi huone. Kylpyhuoneen osalta remontti on vielä aavistuksen kesken, mutta muuten tila toimii nyt oikein hyvin. 


Remontti jatkuu nyt kodinhoitohuoneessa ja yläkerran aulassa. Huh...rankkaa, mutta mukavaa.


Sunnuntaina kävimme ihastelemassa myös vähän suurempaa kunnostuskohdetta, eli upeaan kuntoon entisöityä Vålandin näköalatornia.
Torni on ollut rapistuneessa kunnossa jo vuosia, joten oli ilo nähdä se arvossaan ja ihailijoiden ympäröimänä. 
Tornissa toimii nyt sunnuntaisin myös kahvila ja täältä on kerrassaan mahtavat näkymät Stavangerin kaupunkiin ja vuorille.












Sen jälkeen lenkkeilimme vielä Vålandin metsässä.






Harmaa päivä ei juurikaan haitannut ja täytyypä jälleen kerran todeta, että Stavanger on mukava kaupunki asua. 

Pienen pakolaiseni sanoja lainatakseni: "me kyllä valitamme niin turhasta! Kaipasin koiraani, puhelintani, sänkyäni, jääkaappia, suihkua, lämpöä ....ihan kaikkea...ja olin siinä kurjuudessa vain vuorokauden. Monille se on loputon kurjuus ja seuraa kurjuutta, josta koettavat paeta". 
Me olemme onnekkaita, hyvin onnekkaita. 



Oliko teillä mukava viikonloppu?  

Voikaahan hyvin,

Marianna










Kommentit

  1. Huh, onpa takuulla silmiä avaava ja unohtumaton kokemus! Hienoa, että on mahdollisuus kokea turvallisesti tuollainen pieni pala jonkun toisen elämää. Myös niin totta tuo, miten onnekkaita me ollaan täällä Pohjolassa.
    Mielettömän upea tuo paljas metsä, voisi melkein nähdä peikkojen vilistävän runkojen lomitse :D
    Teillä tosiaan on jo keväisen oloista siellä!
    Touhukasta ja kivaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina pitänyt tuosta metsästä - siinä on todellakin vähän peikkomaista taikaa :)
      Oikein hyvää loppuviikkoa sinne teille Ellis <3

      Poista
  2. Varmasti varsin kasvattava kokemus! Upeat kuvat retkeltänne ja kauniista kodistasi. Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni :)
      Ei ole teini valittanut mistään tällä viikolla - on niin onnellinen olostaan :)

      Poista
  3. Myötäelämisen taito meinaa meiltä hyväosaisilta unohtua vaikka media tuo pakolaisten ahdingon ihan iholle päivittäin. Nostan hattua tyttärellesi, joka heittäytyi vuorokaudeksi Takaiyahin
    saappaisiin, varmasti erittäin kasvattava kokemus, johon jokainen
    teini ei pystykään.
    Kotikaupunkisi on ihania vierailukohteita tulvillaan. Kahvihetki
    näköalatornissa kuulostaa ja näyttää ihan mahtavalta!
    Tunnelmaa tammikuiseen tiistaihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemus auttoi myös ymmärtämään niitä "kahakoita", joita suurissa ryhmissä syntyy. Tyttäreni sanoi, että jonottaminen, töniminen, väsymys ja nälkä saivat hermot kireille ja pientä sanaharkkaa syntyi helposti.

      Kyllä, Stavanger on kiva kaupunki, mutta niin on Turkukin!

      Ihanaa viikonloppua sinne kotikunnille <3

      Poista
  4. Varmasti ikimuistoinen kokemus, kumpa vaan kenenkään ei tarvitsisi sitä oikeasti kokea...
    Tsemppiä sinne remontin keskelle, lopputulos miellyttää varmasti koko perhettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru <3

      Muistelen täällä myös mummoni kertomuksia evakkoajasta ja toivon todellakin, ettei kukaan meistä moista kohtaloa koskaan koe.
      Tällä hetkellä maailma on kyllä niin "hullu", ettei huomista päivää tiedä kukaan ja toivo lieneekin juuri nuorissa ja lapsissa. Toivottavasti ovat nykyistä hallitsijasukupolvea viisaampia.

      Poista
  5. Viikonloppu oli varmasti huikea ja silmiä avaava, sitä se oli jo luettuna. Onnea rippikoululaiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)
      Uskon, että muistavat tämän viikonlopun elämänsä loppuun asti.

      Poista
  6. Jännää kuulla, että on siellä niin iso juhla ja lakkiaisia ei vietetä taasen. Mielenkiintoisia nämä jutut. Latviassa esim.nimipäivät ovat isompi juhla, kuin synttärit ja juhannus tietenkin isompi kuin joulu. :) Ihanaa laita sitten rippijuhlista kuvia, mahtavaa nähdä se kansallispukukin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan kuvia!
      Kreikassa nimipäivät ovat myöskin suuri juhla, synttäreitä suurempi.
      Jännää todellakin se, että jopa Pohjoismaissa on niin erilaisia tapoja ja käytäntöjä. Norja on monessakin asiassa sellainen "outo lapsi" :)

      Hyvää viikonloppua :)

      Poista
  7. Suomessakin on monenmoisia rippikouluja, niin kesällä kuin talvella vietettäviin. Kokemus oli varmaan mieleenjäävä.Kuvat ovat aina kauniita, mitä sieltäpäin tulee, harmonisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija <3

      Onkohan Suomessakin jo tämä humanistinen vaihtoehto? Saattaapi olla.
      Oma rippileirini on ainakin ihanasti muistoissa - hauska kesäleiri mukavalla porukalla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset