Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Yksin


Lauantai-ilta, tyyni meri, auringonlasku ja minä hiljaisella rantapolulla. Illan viimeiset säteet lämmittävät vielä, mutta tulossa on pakkasyö. 
Kaikki on niin kaunista, auringon kultaiseksi värjäämää ja rauhallista. Mereltä kuuluu lintujen huutelua, muutama vene putkuttaa ohitseni - muuten on aivan hiljaista.
Joskus on hyvä kulkea ihan yksin. Ajatukset juoksevat lähelle ja kauas, mieli rauhoittuu rantapolun kauneudesta ja mikään tai kukaan ei häiritse.

Kauhukseni (siinä auringonlaskua ihaillessani) havahdun kuitenkin siihen, että minusta on viime vuosien aikana tullut suoranainen erakko!
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet sellainen ikävien tapahtumien sarja, etten ole yksinkertaisesti jaksanut olla niin sosiaalinen. Vastuu läheisistä on ollut etusijalla, sitten oma terveys ja tietenkin työ. 

Aurinko laskee ja ilta kylmenee. Kiiruhdan kotiin ja keitän teetä. 
Ensi viikolla soitan vanhalle ystävälle......se on lupaus itselleni kauniin illan päätteeksi. 











Sunnuntain retki tehtiin tällä kertaa Stavangerin keskustaan. Satamassa oli vieraitakin. Nappasin muutaman kuvan samalla, kun kävelimme ja herkuttelimme Starbucksin Valentinen kaakaolla.







Maanantaina vaihdettiin kaupunkia, eli ajeltiin heti aamutuimaan kahden tunnin ajomatkan päässä olevaan Haugesundiin. 
Minulla oli vihdoinkin aika siellä sijaitsevaan reumatismisairaalaan, joten teimme päivästä pienen road tripin: lääkäri, sightseeing, lounas ja pikkuinen shoppailu.

Aurinko kaunisti tätäkin päivää ja Haugesund viehätti kaikin tavoin. 
Minulla oli aikoinaan, noin sata vuotta sitten, viaton pieni lomaromanssi (Kreikassa) Haugesundilaisen pojan kanssa :) Se olikin ensimmäinen tutustumiseni norjalaisiin øl/drikke-lauluihin ja tähän rannikon murteeseen. Minä ja ystävättäreni A sekä kolme viikinkiä Kreikan lumoissa - hauska muisto!
Loman jälkeen kirjoiteltiin ahkerasti ja kirjeissä kulkivat kasetit ja valokuvat. Ihastunut viikinki pyysi minua Haugesundiin prinsessakseen, mutta matkalle en koskaan lähtenyt. 

Me olemme nykyään fb-kavereita ja hassultahan se tuntuu, että kohtalo (muutamien vuosien ja monien mutkien kautta) heitti minut tänne naapurikaupunkiin, Stavangeriin!
Elämä on omituista ja maailma sangen pieni :) 

Terveisiä A:lle, joka varmasti lukee tämän postauksen - tässä on nyt kuvia Haugesundista.









Tavoilleni uskollisena tein Haugesundissa myös pienen shoppailun. Part Two:n kevään ulkoiluihin sopiva neule oli alennettu 50%  (hinta nyt 499nok), joten ohi en pystynyt tietenkään kävelemään. 

Kotimatkalla ostetut muscarit ja narsissit päätyivät eilen ovikranssiin terassille. 
Sidoin ne kranssiin narulla (sidontakohta sipulin alla) ja lisäsin mukaan vielä pari pajunkissan oksaa. Terassilla on nyt ihan pääsiäismäinen tunnelma!



Olen varustanut myös black and white - kaappiani uusilla perusjutuilla. Kevään hempeät värit ovat ihania ja tervetulleita, mutta ilman black and white-varmistuksia en tule koskaan toimeen. 
Musta blazer on tärkeä perusvaate ja ostin itselleni nyt uuden sellaisen. Entinen olikin jo kuusi vuotta vanha ja paljon käytetty. Samalla reissulla ostin myös kolme paitaa, raidallisen, hihattoman ja valkoisen. 
Uudet napilliset farkut (tällä kertaa tummanharmaat) vähän rennompaan menoon ja mustat kapeat housut vähän tärkeämpään menoon. 
Musta blazer sopii niin kivasti farkkujenkin kanssa - se on aina hyvä.

Raidat ovat jälleen kovasti IN ja vaikka ne pullerolle eivät mikään suositeltava vaihtoehto olekkaan, piristävät ne mukavasti esim. takin alla. 
On minulla kyllä kesäisin raidallisia mekkojakin, vaikka pullero olenkin :)

Perushankinnat muotoutuvat moneksi ja ovat siksi niin hyvä pohja erilaisille asuille. 

Kevätgarderoobi on nyt kutakuinkin kunnossa ja nuo ostamani farkut toimivat vielä kesälläkin - ne kun voi kääntää lahkeista ja yhdistää tennareihin. 


Olisipa kyllä ihanaa, jos onnistuisin pienentämään tätä "seitsemän meren laivan ahterin" näköistä takamustani, mutta helppoa se ei ole! Vatsa pienenee helpommin, peffa ei sitten millään.  Se on ollut aina iso (jo silloin, kun painoin 50kg) ja nyt vahemmiten on todellakin millä istua. Housujen ostaminen on usein vaikeaa, sillä peffan vaatiessa tilaa, jäävät housut vyötäröstä suuriksi ja joudun aina turvautumaan vyöhön. Notkoselkä ei asiaa auta.
Parhaiten minulle istuvat turkkilaiset ja espanjalaiset housut :)
Hyvin istuvien housujen löytäminen tuntuu aina ihan lottovoitolta - niin se vain on. 
Onko teillä ongelmia vaatteiden suhteen?  Ongelmakohtia kropassanne? 



Kevätgarderoobin perusjutut.


Näin tällä kertaa. Meillä on täällä nyt talviloma ja meillä se kuluu yhä edelleen remontin parissa. 
Tänään otetaan kuitenkin paussi niin remontista kuin erakkoelämästäkin ja painellaan ystäväpariskunnan kanssa Toton konserttiin!
Hold the line, Rosanna, Africa......paluu menneisyyteen ja nostalgiaa parhaimmillaan.





Tämän myötä hei-hei:t ja hyvää jatkoa viikolle!

Hold the line,

Marianna

22 kommenttia:

  1. Olen nähnyt TOTO:n pari kertaa, huikea orkesteri!
    Ja just yks päivä sitten fiilistelin pikkuisen ja kuuntelin TOTOa koko työpäivän spotifystä...
    Ihanan keväisiä kuvia!! Ja kivat asut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kuuntelen jo biisejä ja tuskin maltan odottaa iltaa.
      Luvassa on taatusti mahtava ilta!

      Hyvää loppuviikkoa sinulle :)

      Poista
    2. Taas niin kauniita kuvia! Ja ihania vaatehankintoja olet tehnyt. Mustiin pukeutujana nuo miellyttävät kovasti. Tuon verran valkoista on kyllä piristävä juttu.
      Oikein nautinnollista konsertti-iltaa!t. Maija

      Poista
    3. Kiitos, ilta oli mukava! Nykymusiikki kyllä kalpenee vanhojen starojen kitarasoolojen vierellä, ainakin meidän 80-luvun nuorten vinkkelistä katsottuna :)

      Musta piristyy tosiaan kivasti valkoisella, vaaleansinisellä, vaaleanpunaisella tai vaikkapa keltaisellakin.

      Hyvää loppuviikkoa <2

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Siellä näyttää niin keväiseltä kun lunta ei ole missään! Kauniita vaatteita o,et löytänyt. Minä en tahdo löytää mieleisiä vaatteita kaupasta. Ongelmana on pituuteni. Mukavaa konserttia hyvän musiikin parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on pituutta 172 cm (nykyään varmasti vain 171,5), joten housujen ostaminen tuotti ongelmia silloin, kun olin laiheliini. Koko S, joka istui vyötäröstä jäi aina liian lyhyeksi lahkeesta.

      Konsertti oli mainio ja ilta onnistunut :)

      Hyvää loppuviikkoa sinulle <3

      Poista
  3. On taitolaji osata olla yksin, kaikilta se ei luonnistu. Itse on sitä tyyppiä joka nauttii yksinolosta. Mukava on myös ystävien seura. Ihanat kuvat. Mukavia lomapäiviä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin on toisinaan hyvä olla, mutta juuri tuo tasapaino yksinolon ja seuran välillä on vaalittava asia.
      Olen nyt korjaamassa omaa erakoitumistani - treffejä ja muuta mukavaa tiedossa :)

      Poista
  4. Kauniita ja tunnelmallisia maisemakuvia, pohdiskelevaa, sujuvaa tekstiä, jota on miellyttävä lukea.
    Taidan olla yksinäisyydessä viihtyvä minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Simpukka :)
      Hyvää loppuviikkoa ja keväisiä päiviä!

      Poista
  5. Voi miten ihania vaatehankintoja oletkaan tehnyt!
    Mustavalkoiset asut pukevat sinua, näytät hoikalta
    eikä sinulla todellakaan ole takamuksessa yhtään ylimääräistä.
    Meillä naisilla on monesti vääristynyt kehonkuva. Itsekin
    syyllistyn näkemään pelikuvani paljon isompana kuin todellisuudessa
    olen. Vaatekaupassa valitsen helposti liian isoja vaatteita, kunnes
    myyjä huomauttaa, että "kokeilehan pienempää kokoa, se istuu paljon paremmin".
    Elämyksellistä konsertti-iltaa ja ihanaa, aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija :) ...vaikka kyllä se takalisto vaan aika kookas on...hihii..., mutta sillä on toki hyvä istua varmasti vielä vanhuksenakin!
      Mukavaa viikonloppua sinne teille <3

      Poista
  6. Upeita maisemakuvia. Muistan ensimmäisestä Norjan vierailuista valkoiset, kauniit talot. Ne tekivät suuren vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Etelä-Norjan kaupunkejahan kutsutaankin etelämaan helmiksi, sillä ne ovat kuin helminauha rannikkoa pitkin. Valkoiset talot ovat kauniita myös vuorten rinteissä.

      Poista
  7. Erityisen kaunista siellä Stavangerissa. Kaupungin vanha osa on niiiin kuvauksellinen. Ja auringonlasku! Onko tuolla jäälohkareen sisässä pieni punaruskea kissa?
    Minäkin olen nykyisin paljon yksinäni. Se taitaa olla aika tavllista uuteen maahan muuttaneille. Näen, että blogiani luetaan myös Suomessa, mutta kukaan siellä olevista ystävistä ei oikein jaksaa kommentoida. Välillä tulee vähän yksipuolinen olo.
    Tuo musta bleiseri näyttää todella kivan mittaiselta! Minulla on aika lyhyt selkä, ja melkein kaikki bleiserit tuntuvat liian pitkiltä.
    Kivaa loppuviikkoa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta huomasin tuon punaruskean kissan jään sisällä! Se on meriruokoa, mutta näyttää todellakin kissalta :)

      Moni maailmalle muuttanut allekirjoittaa taatusti kokemuksesi Suomessa olevista ystävistä - niin minäkin.
      Toisaalta on varmasti luonnollistakin, että meidät jotenkin "unohdetaan", olemmehan me kaukana, mutta eipä tuo koko asiaa silti selitä. Minulla on tiiviimpää kanssakäymistä esim. Kaliforniaan, jossa asuin vuosina 84-85, eli he eivät unohtaneet minua ja jaksavat pitää yhteyttä yhä vain. Vanha ystävä Rodokselta muistaa myös aina.

      Sanotaan usein, että esim. amerikkalaiset ovat pinnallisia ja suomalaiset ikuisia ystäviä, mutta oma kokemukseni on lähes päinvastainen. Ikävä kyllä.

      Suomalaiset lukevat ahkerasti minunkin blogiani (tilastothan kertovat missä ja miten tiheästi, joten tiedän, että joukossa on monia tuttuja), mutta harvemmin sieltä mitään kommenttia tulee, ei edes fb-linkityksen yhteydessä.

      Olen oppinut viime vuosien aikana luopumaan moisista odotuksista (kun et odota, et pety) ja teen juttujani teille, joita ne kiinnostavat. Suurin kannustus on tullutkin juuri teiltä blogiystäviltä, on kyse sitten kuvaamisesta, kirjoittamisesta tai vaikkapa sisustamisesta.

      Ulkomaille muuttamisella on hintansa, tässäkin muodossa.

      Hyvää viikonloppua sinne kevätkaupunkiin <3

      Poista
  8. Mukavia Kreikan muisteluita. Jo ne kertoivat että "kohtalosi" on Norjassa ;)Vai brittiläisiä vieraita. Ihana keväinen kranssi <3 ja nuo maalatut ovet! Minäkin kerran kuvasin kauniita ovia kymmenittäin, ai missäkö? Kreikassa ;)

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista