Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

#blogisitarina

Arjen timantteja -blogin Anulta tuli minulle #blogisitarina -haaste ja vaikka jokin aika sitten blogini synnystä ja kehittymisestä kirjotinkin, otan haasteen vastaan ja kerron vähän sekä blogistani ja sen kirjoittajasta - tällä kertaa vähän eri muodossa.


Vuonon kimallus on huhtikuussa 48 vuotta täyttävän norjansuomalaisen (turkulaisen) naisen blogi. Se nainen olen minä - Marianna ;)
Olen asunut täällä Norjan lounaisrannikolla viimeiset 18 vuotta ja syy tänne päätymiseen oli (yllätys, yllätys) rakastuminen punahiuksiseen viikinkiin, jonka tapasin työpaikallani Pernon telakalla. 
Olin aikaisemmin asustellut Kreikassa ja suhteellisen tuoreena paluumuuttajana päättänyt nyt pysyä kotimaassani, sitkeästi ja järkevästi telakalla työskennellen (vaikka ihan helppoa elämä paluumuuton jälkeen ei ollut ollutkaan).
En ollut muuten hitsari ;)

Viikinki muutti suunnitelmani täysin. 

Me asuimme aluksi Suomessa, mutta kun työ kutsui viikinkiäni takaisin Norjaan, matkasimme tänne vuonojen maahan ja asetuimme ensimmäiseen norjalaiseen kotiimme täällä Stavangerissa. 
Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ajatus uudesta maasta ja uudesta kielestä tuntui aluksi lähes rasittavalta, sillä vastahan minä olin opetellut kreikan kielen ja maan tavat.....nyt olivat siis vuorossa norja ja norjalaiset!? Kaikkea se rakkaus teettääkin!


No, täällä ollaan yhä.





Elämä Norjassa on ollut sekä ylä- että alamäkeä, iloja ja suruja, ihmettelyä suomalaisesta näkökulmasta katsoen, sopeutumista, viihtymistä, kaipuuta, rakkautta ja menetyksiä. 
Kaiken rinnalla olen saanut nauttia asuinmaani henkeäsalpaavista maisemista, luonnosta ja kokemuksista sen majesteettisissa kulisseissa. Norja on kaunis maa!
Norja on tarjonnut työtä, hyvän elintason ja elämän, mutta kuten aina, kaikella on hintansa. 
Elän vieraalla maalla, vieraalla kielellä - jatkuvasti kotiin kaivaten. Ulkomaalaisena eläminen on aika vaativaa, kotona Turussa olisi päässyt paljon helpommalla. 
Siskollani onkin tapana sanoa, että hulluhan ihmisen täytyy olla, kun itseänsä jatkuvasti näin kohtelee. Minä kun lähdin 16-vuotiaana Kaliforniaan ja opettelin kielen ja kulttuurin. Sitten lähdin Kreikkaan ja opettelin kielen ja kulttuurin. Sitten lähdin Norjaan ja opettelin kielen ja kulttuurin.
Joskus itken ja suren muukalaisuuttani, mutta useimmiten iloitsen kuitenkin elämäni rikkaudesta ja kaikesta kokemastani. 


Blogini on kuva minusta ja elämästäni! 
Se rönsyilee kaikkiin suuntiin, aivan kuten minäkin. Siinä on ripaus Kreikkaa, toinen Suomea, kolmas muuta maailmaa ja tietysti iso palanen Norjaa!

Blogini syntyi opiskelun yhteydessä syksyllä 2011 ja oli aluksi erittäin salainen. Tarkoitus oli harjoitella kuvaamista ja kirjoittamista sisustusalan opintojeni yhteydessä, mutta jo muutaman postauksen jälkeen ymmärsin, että blogistani tulisi ns. sillisalaattiblogi! 
Sisustaminen on mukavaa, mutta elämässä on niin paljon muutakin!

Blogini oli siis pitkään erittäin yksityinen, yhtä ujo kuin minä lapsena, enkä kertonut siitä kenellekään. En yksinkertaisesti kehdannut. 
Rohkeuteni kasvoi (onneksi) pikkuhiljaa ja muutaman muun bloggarin kannustamana uskaltauduin lopulta näkyväksi muiden blogien joukkoon - hui miten pelottavaa se olikaan!  

Vuonon kimalluksesta on ajan mittaan tullut osa minua. 
Se yhdistää hienosti myös kaksi lempiharrastustani: valokuvaamisen ja kirjoittamisen. 

Äidinkieleni kirjoittamiselle blogi onkin ollut varsinainen superlääke. Ulkomailla asutut vuodet olivat nimittäin saaneet kieleni ruostumaan ja alku olikin sen vuoksi varsin kankeaa ja työlästä. 
Nykyään sormeni suorastaan tanssivat näppäimillä ja tuntuu hyvältä kirjoittaa höpötyksiä ja vakavampiakin ajatuksia suomeksi (kirjoitusvirheet johtuvat muuten ikänäostä - ihan vain tiedoksi ..heehhee).

Valokuvaaminen on valtavan suuri osa blogiani ja ehdottomasti rakkain harrastukseni.
Kuvaajana haluan kehittyä yhä vain paremmaksi ja blogini antaakin kuvaamiselle aivan mainion motivaation. 
Esteetikkona näen kaunista kaikkialla ja minusta on mukavaa jakaa näkemääni kuvien kautta. Haluan myös kertoa kuvillani pieniä tarinoita, välittää hetkiä ja tunnelmia.
Norjaa on ilo kuvata ja toivonkin, että lukijani kokisivat kuvani pieninä matkoina tänne vuonojen maahan, kenties jopa inspiroituisivat Norjaan lomalle. 

Valokuvaaminen saa näkemään maailman tarkemmin, kaikkine yksityiskohtineen. Suosittelen sitä siksi ihan kaikille!






Blogini on todellakin koostumus minulle rakkaista asioista, kuten luonnosta, eläimistä, perheestäni, puutarhastani, hyvästä ruuasta, matkoista, romuista ja sisustamisesta jne. 
Toisinaan mennään kevyesti ja joskus taas vähän synkemmissä tunnelmissa. 
Olen kirjottanut kiusaamisesta, kuolemasta, sairauksista ja pettymyksistä - purkanut surujani näppäimistöön ja todennut, että kirjoittaminen on hyvää terapiaa. 
Olen kirjoittanut iloista, juhlista, rakkaudesta ja ystävien kanssa vietetyistä hetkistä - jakanut ilojani lukijoideni kanssa.

Mikä parasta.....lukijoiden joukossa on aivan ihania blogiystäviä, ihmisiä, joita en olisi ilman blogimaailmaa löytänyt! 
He inspiroivat ja kannustavat - he ovat aivan mahtavia!

Toivon, että voin puolestani antaa heille kuvamatkoja, joskus ideoitakin ja ainakin ajanvietettä. 

Kesällä bloggailen taas torpaltani vuonon rannasta ja luvassa on tietenkin kattauksia, kukkia, merta ja kesäjuhlia. 
Torppa on minulle se maailman rakkain paikka, joten se saa blogissani luonnollisesti paljon tilaa. 

Tässäpä siis minun blogitarinani. Kiitos teille, jotka Vuonon kimallusta seuraatte.

Ja kiitos Arjen timantteja -blogin Anulle haasteesta. Anulla on ihana blogi, käykää kurkkaamassa! 


Itse haastan mukaan seuraavat blogit:
Myrskyluodolle.blogspot.com
Kanavalla6.blogspot.com
Muonamiehenmokki.blogspot.com
Vanhantalonrosoinensielu.blogspot.com

Tulkaa mukaan kertomaan bloginne tarina.






Säännöt 
  1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  2. Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
  3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. 
  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 
  5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi


Oma teemani tämän postauksen kuvissa on kevät.
Se on lempivuodenaikani ja tänne lounaisrannikolla se saapuu aina aikaisin. Mikä ilo!

Kuvat ovat puutarhastani eilen ja tänään. Eilen paistoi ihana aurinko, tänään oli pilvistä ja mitä mainioin päivä haravoida ja siistiä kukkapenkkejä & nurmikkoa.
Miten onnellinen sitä voikaan olla, kun heiluu haravan varressa, kuuntelee lintujen laulua ja tuntee auringon hartioillaan. 

Yllä olevista kuvista voitte nähdä, että 
rosmariini on talvehtinut hyvin, samoin laakeri, laventeli ja meidän kissaherramme Bernt Kåre :)
Yksi palmuistani kuoli tammikuussa, kaksi oliivipuuta nukkui niin ikään talven kourissa pois, mutta kevät kurkkii jo mullan alta ja uusi elämä voittaa jälleen.
Kottikärryt täyttyvät nopeasti. 




Kevään juhla pääsiäinen on tullut taloon. Teen kuivasta heinästä linnunpesiä ja käytän munankuoriakin koristeena.
Koristemunia olen keräillyt jo vuosia  :)





Huh...tämä oli pitkä juttu, joten toivottavasti kirjoitusvirheiden määrä on siedettävä :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille toivottelee 
Marianna

19 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea sinusta ja blogisi tarinasta. Kauniita kuvia on myös aina ilo katsella :) Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin AnniK :)
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva tutustua sinuun vielä paremmin. Jotain sinusta tiedänkin, mutta tämä valaisi paljon vuonon Mariannan tarinaa. Tuo oli minulle niin tuttua, että rakastuit punatukkaiseen norjalaiseen mieheen. Jostain jäänyt mieleeni (punatukkaisten jutut jostain syystä kiehtovat :))
    Paljon on mahtunut elämänmatkaasi - maita ja mantereita. Rohkea olet! Ja sisukas ja oppivainen. Sekä sopeutuva.
    On ollut hienoa tutustua sinuun. Kiitos kauniin blogisi.
    Kaikkea hyvää sinne vuonon rannalle!
    toivoo toinen turkulainen (tosin nyt Espoosta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kotikulmille <3
      Kiitos sanoistasi Tuula ja kiitos blogiystävyydestä - blogisi auttaa minua koti-ikävässä ja on aina niin kivaa luettavaa.

      Oikein hyvää viikonloppua ja hei, katsoin juuri, että teillekin luvataan +10 astetta jo ensi viikoksi :)

      Poista
  4. Onneksi avasit blogin kaikille meille, sillä täällä kaiken kauneuden keskellä viihtyy ja puhumattakaan maisemista vielä. Mielenkiintoista oli kuulla mikä vei Norjaan ja muutenkin elämästäsi. Olen asunut vain 5v ulkomailla, toki oli suomalainen mies siinä rinnalla, ehkä se tekee vähemmän muukalaiseksi olon, mutta tuo olotila muukalainen, se oli jännä juttu. Kotiin palattua oli kauhea ikävä takaisin ja ristiriitainen olo, levotonkin.

    Rankkaa varmasti on ollut, sillä kaikella on puolensa ja ikävä on varmasti suuren suuri, mutta olet saanut kokea myös monenlaista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi ulkomailla asumisen huonoja puolia on juuri tuo mainitsemasi ristiriitainen olo paluumuuton yhteydessä. Itse kaipaan nykyään sekä Kreikkaan että Suomeen ja koteja on tavallaan kolme.

      Monesti olen miettinyt, että elämästä olisi voinut tehdä helpommankin ja olisi ihanaa, jos voisi toimia omalla äidinkielellään. Vieraalla kielellä sitä on aina vähän "vajaa" - osaa kieltä sitten miten hyvin tahansa.
      Kotimaassa ei tarvitsisi myöskään selitellä asioita. Ulkomailla pitää aina selvitellä, esimerkkinä otettakaan vaikka se, että ylioppilaslakki ei ole kipparilakki, vaan osoitus lukion oppimäärän ja ylioppilaskirjoitusten suorittamisesta.
      Hmmm...mitkä kirjoitukset? Miksi lakki? Koska sitä pidetään?

      Toisaalta sitä saa olla oman maansa lähettiläs ja siinä asiassa olenkin aina koettanut tehdä parhaani. Suomi-kuva ei aina välttämättä ole niin säihkyvä, joten työmaata on riittänyt.

      Muistan erään kreikkalaisen mummelin, joka totesi, että "Marianna on oikein kunnollinen tyttö, vaikka suomalainen onkin" :) Suomalaisten naisten maine ei Rodoksella kovinkaan pyhä ollut, joten moinen lausahdus ei sinällään ihmetyttänyt yhtään.

      Minulla on ainakin mitä vanhana muistella - olen oppinut paljon ja kaikki kokemukseni ovat muokanneet minua ihmisenä aika lailla. Olen nykyään varsinainen "mixed salad" :D

      Ihanaa viikonloppua sinulle TiiaK <3

      Poista
  5. Kiitos haasteesta, perehdyn asiaan viikonlopun aikana rauhassa kunhan tämä viikko saadaan kunnialla kahlattua läpi.
    Sinulla se on sana hallussa, osaat esittää asiat kauniisti muotoillen. Sen takia blogiasi onkin mukava lueskella. Joten rauhaisaa viikonlopun alkua sinne!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Tuija :)
    Kiva, että otat haasteen vastaan - jään odottamaan juttuasi.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Oli kiva lukea blogisi tarkasta. Vuonon rannalla on aina mukava käydä!😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :)

      Oikein hyvää viikonloppua sinne vihreyteen <3

      Poista
  8. Kiitos haasteesta! Tartun siihen ehkä vähän arkana, mutta silti iloisena osoittamastasi kiinnostuksesta. Olen vähän noviisi näissä jutuissa.

    Helmililja on muuten yksi omista suosikeistani ja ehdoton kevään lähettiläs. Ja noin läheltäkin katsottuna ihan täydellinen!
    Tykkään kovasti valoisasta ja muillekin iloa tuottavasta asenteestasi täällä omassa blogissasi. Ihana keväinen tuulahdus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :)

      Mukaan vaan haasteeseen. Sinulla on niin kiva blogi - tykkään kovasti käydä "teillä"!

      Oikein hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  9. Kiva postaus!

    Vai Pernon telakalla tapasitte. Olen tässä kuussa menossa käymään siellä työni puolesta vierailulla. Hauska sattuma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs onkin :)
      Siellä todellakin tavattiin laivateollisuuden romanttisessa sydämmessä!

      Hyvää viikonloppua :)

      Poista
  10. Kivaa oli lukea tarinaasi. Kovasti on elämä vienyt Sinua paikasta toiseen. Rikkautta olet varmasti ammentanut paljon eri kulttuurien parissa asuessasi, mutta kurjaa on kyllä tuo jatkuva kaipuu kotimaahan.
    Olen tosi tykästynyt blogiisi. Kuvat ovat aina niin kauniita, teksti ihanasti ja sujuvasti soljuvaa (yhtään ei huomaa vuosien ulkomailla asumista) ja aiheet ovat mielenkiintoisia ja inspiroivia. Kovasti odotan aikaa, jolloin saan lukea elämästäsi torpassa.
    Totta on, että valokuvatessa huomioi maailmaa paljon, paljon tarkemmin kuin muuten. Valokuvatessa pienetkin asiat ovat suuria, vaikka ovat ihan arkipäiväisiä.
    Voi teidä kevät on jo haravointiasteella. Meillä on vielä lunta, mutta niinhän kuuluukin. Ensi viikolla meille kai saapuu sieltä teiltä lämmin tuuli, joka varmaan sulattaa lumia.
    Kiitos haasteesta! Tartun siihen innolla :)
    Mukavaa lauantaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija.
      Meidän torppakautemme alkaa aina pääsiäisestä, vaikka kyllähän me siellä talvellakin olemme.
      Eikös sinnekin luvattu lämpenevää ilmaa nyt alkavalla viikolla - varmasti tervetullutta ja odotettua. Kohtahan sinäkin jo taas haravoit!

      Poista
  11. Miten ihanaa olikaan lukea tarinasi!
    Osaan eläytyä maailmaasi, kuvankauniisiin Norjan maisemiin, rohkeaan naiseen ja superihaniin kuviisi nyt vieläkin syvemmin!
    Ujosta on kuoriutunut kaikkien ihailema kaunotar, niin blogisi kuin sinä itsekin, täynnä itseluottamusta ja elämää!
    Kiitos sinulle, kun jaoit sen meidän lukijoiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna <3 Ihan täällä häkellyn (en ole tottunut kehuihin ollenkaan).
      Olen aikaisemminkin sen sanonut, mutta toistanpa vielä: teille on valtava ilo kirjoittaa ja kuvata ja saamani palaute lämmittää todella paljon.
      Joskus tuntuu, että esim. kuvaaminen on aivan turhanpäiväistä, eivätkä kuvani kiinnosta ketään, mutta te hengenheimolaiset (blogimaailman kolleegat) puhallatte siihen aina uutta henkeä ja saatte jatkamaan. Kiitos siitä.
      Mantelilaakso on minulle mieluinen paikka, joten kiitos siitäkin <3

      Poista
  12. Kiitos haasteestasi Marianne ! Tämä oli sellainen haaste, että vastaan varmasti ! Olen pahoillani, että vastaukseni on viivästynyt, olen viettänyt rentouttavan peräti kokonaisen kuukauden loman Espanjan aurinkoisella rannikolla.

    VastaaPoista