Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

perjantai 20. toukokuuta 2016

Metsän lumoissa

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan ne vastaan  - Muumipappa.


Rakkauteni metsiin ja niiden ihmeisiin on yhtä vanha kuin minäkin :) 
Tätini kertoivat aina siitä, miten jo kolmevuotiaana olin Nousiaisten metsissä ihastellut Jumalan luomaa kauneutta ja kehoittanut tätejänikin kiitollisuuteen tästä kaikesta! 
Aikamoinen pikkupappi asialla siis, mutta kiitollisena minä metsissä ja luonnossa vaellan yhä vieläkin. 
Metsät ovat suurena osana lapsuusmuistoissani, sillä ne olivat leikkipaikkoja ja satumaailmoja vailla vertaa. Kesät vietimme Ruissalon valtavissa lehdoissa ja niiden kätköissä meillä oli omat palatsimme, leijonakalliomme ja salaiset polkumme. 
Tuttuja olivat myös Nättinummen metsät, joissa ystävien kanssa leikimme päivittäin. Meillä oli oma aurinkokallio ja euroviisuestraadikin :)

Metsät herättävät muistoja äänillään, tuoksullaan ja tunnelmallaan. Kaipaan suomalaisia metsiä ja siksipä olinkin eilen lähes hurmiossa, kun Njåskogenissa lenkkeilin. 
Njåskogen on sekametsää ja polku kulkee synkkien, tiheiden kuusimetsien varjoista kevyempiin koivumetsiin ja välillä niityillekin. Reitin varrella kuljetaan myös Frøylandsvatnetin rantoja pitkin.
Varjoisat kuusimetsät, pehmeät mättäät, pöllön huhuilu, raikas metsäntuoksu ja pienet polut luovat satumaisen ja lumoavan tunnelman. 

Kuviin ei saa mukaan tuoksua tai pöllön huhuilua, mutta kenties tunnelma välittyy edes hieman.














Tällä reitillä törmää myös Midgardsormen-siltaan. 
Tämä 230 m pitkä silta valmistui muutama viikko sitten. Nimensä se on saanut viikinkien mytologiasta tutun maailmankäärmeen mukaan. 
Midgard oli elävien ihmisten maailma ja Odinin ottopojan Lokin luoma maailmankäärmehän kietoutui sen ympärille vedessä maaten. 

Silta muistuttaa käärmettä, sillä se kiemurtelee Frøylandsvatnetin yli kuin liukuen ikään. 
Uusi puinen silta tuoksui hyvältä ja on mielestäni kaunis, maisemaansa istuva "taideteos".








Ilta oli eilen harmaa ja pilvinen (tänään sataa), mutta aamu sen sijaan aurinkoinen ja lämmin. Sain kitkettyä rikkaruohoja ja siistittyä kukkapenkkejä, enkä tietenkään voinut olla kuvaamatta pihani pieniä/suuria ihmeitäkään. 

Olen Muumipapan kanssa niin samaa mieltä siitä, että elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan ne vastaan. 
Hattupäinen unikko, perhosen kasvot, pikkuruinen etana (joka lopulta "peilasi" itseään kultaisessa kukkapurkissa).....tästä voisi kirjoittaa vaikkapa lastenkirjan.

Kuvan etana oli pikkusormenkynnen kokoinen, unikko taas rikkaruohon lailla leviävä, 
ei-toivottu vieras ja kuitenkin, näin hienoja ne kameran ikuistamina ovat! 




Kuvaaminen ei olisi ollenkaan mielekästä, mikäli kukaan ei kuviani viitsisi katsella tai ei koskaan niitä kommentoisi - siksipä olenkin teille lukijoille niin kiitollinen. Ilman teitä en nimittäin enää kuvaisi! 
Te olette saaneet minut jatkamaan kamerani kanssa kulkemista ja antaneet minulle ymmärryksen siitä, ettei työni ihan täysin "paskalla on tekijänsä -sarjaan" kuulu.
Se on kasvattanut uskoa motivoinut harjoittelemaan yhä enemmän.

Se on ollut askelkivi tielläni tulevaan, tärkeä askelkivi.
Kiitos :)


...ja tässä ne satukirjakuvat!








Ulkona kirkastuu taas. 
Minulla on paviljongissa uusi, kultaa hohtava viltti, joten taidankin kietoutua siihen ja nauttia alkavasta viikonlopusta!
Saapa nähdä mitä menninkäisiä tänä viikonloppuna kuvataan ;)




Vi snakkes,
Marianna

19 kommenttia:

  1. Uuu mikä raikas vehreys. Metsänvihreä on todella kaunis väri. Minäkin kaipaan kovasti metsiä täällä Hollannin avoimessa tasaisessa peltomaisemassa. Oikean metsän tuoksua voisi kyllä lähettää tänne purkissa -vink vink.
    Ihastuin myös tuohon pikkuetanaan ja mielessäni aloin kehitellä tarinaa sen peilailuista. Tuli ihan mieleen pienelle pojalleni kehittelemäni tarina kiiltomadosta, jota sain kertoa aina vain uudelleen ja uudelleen. Kivoja muistoja. Kiitos Marianna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussakin tämä pikku-etana herätti heti sadun, varsinkin, kun se "peilaili" kultaista purkkia vasten :)
      Voisipa todellakin vangita ja myydä aitoa metsän tuoksua kaikille maailman ulkosuomalaisille, jotka metsiä kaipaavat! Kysyntää olisi ihan takuulla!

      Poista
  2. Tuo ensimmäinen metsäkuva on upea!
    Onpas hieno silta! Ja erikoinen!
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle Sari!

      Poista
  3. Taas niin upeita kuvia. Metsä on minulle myös meren lisäksi tärkeä elementti, siellä sielu lepää! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Metsässä on aivan oma rauhansa ja siksipä sinne niin kaipaileekin.

      Hyvää alkavaa viikkoa!

      Poista
  4. Niin satumainen metsä, jonka kuvista kyllä välittyvät pöllön huhuilut ja metsäntuoksu.
    Kerrassaan upea taideteos tuo silta ja kiehtova tarina. Tykkään kovin! Tarinat ovat ihania.
    Satukirjakuvat ovat myös kauniita. Innostusta vain kuvailun jatkamiseen!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Niin satumainen metsä, jonka kuvista kyllä välittyvät pöllön huhuilut ja metsäntuoksu.
    Kerrassaan upea taideteos tuo silta ja kiehtova tarina. Tykkään kovin! Tarinat ovat ihania.
    Satukirjakuvat ovat myös kauniita. Innostusta vain kuvailun jatkamiseen!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuvailu jatkuu :)
      Tänään ollaan kyllä saatu vettä ihan ämpärikaupalla, joten kuvailuretket saavat odottaa.

      Hyvää alkavaa viikkoa!

      Poista
  6. Luontoa on ihana kuvata, samalla huomaa kuinka vivahteikas se on. Niin väreiltään kuin muodoiltaan. Kaunis ja erikoinen silta ja mitkä satukirjakuvat!! Kaunista ei voi muuta todeta. Aurinkoista viikonloppua täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!
      Luonto tarjoaa todellakin uutta ihmeteltävää joka päivä - se on ehtymätön inspiraation lähde.

      Mukavaa sunnuntai-iltaa Stavangerin sateesta :)

      Poista
  7. Voi mieletöntä miten upeita kuvia, Marianna! Metsän vihreys ja tuoksu tulee tänne asti, mä myös niin rakastan metsää. Niin ei ole kuitenkaan aina ollut, vaan olen ollut tosi pelokas metsässä kulkija ennen... lähinnä siksi, kun mielkuvitus on tuonut karhun mörinät ja suden ulvonnat korviin, vaikka tuuli siellä puissa on vaan humissut. Nykyisin rakastan hetkiä, kun pääsen metsään koiran kanssa. Odotan jo kesää ja metsä- ja kansallispuistoretkiä oman nuorison kanssa.
    Nuo satukirjakuvat on nyt todella tarinoita vailla, ei muuta kuin kirjoittamaan. <3
    Ihanaa viikonlopun jatkoa sinne kauneuden keskelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellis <3
      Muistanpa kerran lapsena, kun Ruissalon metsissä piilouduimme siskoni kanssa kivikon taakse, koska kuulimme outoja ääniä. Noidan nauru lienee lähin kuvailu tuolla äänelle ja se lähestyi meitä.....kylläpä sydän hakkasi ja pelotti. Noitaa ei tullut, mutta valtava lokki lensi nauraen ylitsemme :)

      Hyvää alkavaa viikkoa Ellis <3

      Poista
  8. Upeita metsäkuvia. Kuin sadussa olisin kulkenut minäkin, kun tarinaasi luin. Ja upea silta. Kuvaava nimi, näyttää tosiaan siltä kuin suuri käärme luikertelisi.
    Jännittävä.
    Kaunista sunnuntai-iltaa vuonoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3

      Käärmesilta on upea ja erikoinen - se istuu maisemaan tarinoineen kaikkineen.

      Hyvää viikkoa sinne kauniiseen kotipuoleen! Kiitos ihanista instakuvistasi myös <3

      Poista
  9. Komeaa metsää. Siellä on varmaan ihanaa kävellä. Metsässä kuljen minäkin mielelläni, erityisesti marjastamassa ja sienestämässä. Tämä metsä mökin vieressä on tuttu jo lapsuudesta. Sinun kuvaamaasi metsää kutsuisi pieni nelivuotias tyttärenpoikani varmaan röllimetsäksi.

    VastaaPoista
  10. Onpa upeita kuvia! Kiitos Marianna, kun ilahdutat meitä kuvilla ja tarinoilla!

    VastaaPoista