Kesän bonuspäivät ja kauniita sanoja torpastani :)


Mittarissa reippaat 20 astetta, aurinko pilvettömällä taivaalla ja edessä kimaltava vuono - sellainen oli syyskuun ensimmäinen sunnuntai!
Lauantaikin oli kaunis, vaikka pari varsin rajua vesikuuroa niskaan saatiinkin...ja kiitos niiden, vuonossa nähtiin mitä kaunein sateenkaari :)
Sadekuurot jättivät jälkeensä myös pisaroita, joten luonnossa riitti ihasteltavaa ja kuvattavaa koko viikonlopulle, jonka olisin toivonut jatkuvan piiiiitkäään!

Lauantain sadekuurot antoivat aikaa järjestellä paikkoja sisällä ja syyssiivousta onkin kiva tehdä pikkuhiljaa. Me käytämme mökkiä ympäri vuoden, mutta teen suuremman siivouksen sekä keväällä että syksyllä. 
Mökki on minulle kaupunkiasuntoamme paljon rakkaampi paikka ja täältä kaupunkiin siirtyminen onkin kerta kerralta yhä tuskallisempaa.  

Mökillä mikään ei harmita ja kaikki muu tuntuu niin kaukaiselta! 
Minä hoidan torppaa, se hoitaa minua. Mitä enemmän sitä hoivaan ja rakastan, sitä enemmän se antaa takaisin. 
Täällä paranevat kätenikin - joka ikinen kerta - ja minä uskon vahvasti, että 200- vuotiaalla torpallamme on parantava voima. Se huokuu rauhaa ja kiireettömyyttä, eli mistään hokkuspokkuksesta ei suinkaan ole kysymys, ainoastaan hyvästä energiasta.
(tiedän, olen kirjoittanut tästä monta kertaa aikaisemminkin.)


Suuri osa torppamme sisustuksesta on alkuperäistä.
Jokaisella vanhalla esineellä ja huonekalulla on tarinansa ja se tekee niistä kauniita. 

Moni esine oli piilotettuna kaappiin, kun minun aikakauteni torpan emäntänä alkoi.
Torpassa oli tuolloin paljon 70-,80- ja 90-luvun haavoja, eli ylimitoitettuja mäntyhuonekaluja, muovia ja muuta mökille kertynyttä romua, joten työmaata riitti. 
Mäntyhuonekalut saivat kyytiä ja niiden kätköistä löytyneet vanhat esineet pääsivät aitiopaikalle. Vanhat huonekalut pääsivät nyt pääosaan ja niiden rinnalle ostettiin hyvin neutraalia uutta (mikäli tarvetta oli), joka ei missään nimessä veisi estraadia alkuperäissisustukselta.
Esim. tuo ensimmäisessä kollaasissa oleva ripustinkoukku on uusi, mutta tarkkaan valittu ja kauan etsitty. Myös keittiön valaisin on uusi. 

Vanhoissa esineissä on niin paljon kaunista kädenjälkeä, että niitä jaksaa ihailla vuodesta toiseen. 
Olen hyväksynyt 1800-luvulta olevien esineiden rinnalle myös esim.50-luvulta olevaa, kuten patinoituneet nojatuolit, joita en ole raaskinut uudelleenverhoilla. Ne ovat mieheni isoäidin tänne ostamat ja valtavan hyvät istua. Ne kuuluvat taloon ja rajan olen todellakin vetänyt 70-luvun paikkeille.

Torppaa sieltä täältä (vielä kerran) kesältä 2016.








Luopumisen sijaan teen lisää löytöjä kirppareilla, vanhantavaranliikkeissä ja -messuilla.
Hevosenkenkä on kuulunut torpan omalle kopukalle.










Eniten uutta löytyy vintiltä, joka toimii makuuhuoneena. Vintin ilme on merihenkinen, mutta ikivanhat turkoosit tuolit sopivat mukaan sinnekin. 





Meistä on kyllä tuntunut ihan siltä, että talovanhus (ja sen kummitus) ovat hyvin tyytyväisiä saamaansa hoivaan. 

Sisustan toki kotonakin (kaupungissa) paljon vanhoilla esineillä, mutta tunnelma on täällä kuitenkin aivan toinen - talo on liian nuori ja ympäristö liian hektinen:)


Torpan pihapiirillä on nimittäin suuri merkitys mainitsemani hyvän energian suhteen. Talovanhus kun istuu mukavasti vehreän vuoren kainalossa, katselee merelle vuonoon ja aivan kuin säilöö ympäristönsä energiat ympärilleen. 

Juuri nyt herkutellaan päärynöillä.













Ja sitten niitä pisaroita! Innostuin makrokuvaamaankin, sillä pisarat ovat niin kauniita. (kuvat kannattaa taas klikata suuremmaksi).






Lauantai-illan sateenkaari on muuten nähtävänä kokonaisuudessaan instassa. Laitoin sinne panoramakuvan kaaresta, joka oli kuin satujen portti vihreässä vuonossa.




Syksyä pihassa.






Sunnuntaiaamun kosteus höyrystyi, kun aurinko kurkisti vuoren takaa. Kohta se jo lämmittikin ihan kunnolla ja päivästä tuli kesäinen. Kävin uimassa naapurin koiraneidin kanssa ja kahvitkin juotiin rannalla.
Sinisen taivaan alla kimaltavaa vuonoa kaunistivat joutsenet, kaaressa hyppivät kalat ja kesällä syntyneet pääskyslapset. Tunnelma oli liioittelematta paratiisimainen ja kaupunkiin ei tehnyt mieli palata.








Syksyn kauneus on parhaimmillaan auringossa! 
Sananjalka kiittää tältä vuodelta, pelargonia kukkii kauneimmillaan.




Tänään onkin jo taas syksyisempi päivä. Vesisade ja tuuli kuuluvat sisälle asti, eikä koiraakaan huvita lähteä lenkille.  Siksipä onkin kiva bloggailla viikonlopun kuvilla :)



Lopetan tämän postauksen aforismilla, jonka jaoin jo fb:ssakin.
Miksikö?
No yksinkertaisesti siksi, että tämä kaunis neuvo on täyttä totta.
Luo omalla sydämelläsi - voikoo kauniimpaa neuvoa ollakaan? 

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa :)






Voikaahan hyvin,

Marianna

Kommentit

  1. Kauniita maisemakuvia sekä ihanat noi vanhat esineet. Vanhaan torppaan kuuluukin tuollaisia tavaroita, huonekaluja.
    Ihana värinen ruska.

    VastaaPoista
  2. Totta! Viime vuosikymmenien huonekalut eivät sopineet vanhaan taloon ollenkaan ja olivat aivan liian suuriakin.
    Olemme löytäneet vanhoja esineitä, kuten lasipulloja, maata kaivaessammekin ja mikä parasta - EHJINÄ!
    Jännää kyllä, että varsinkin 70-luvulla haluttiin olla moderneja ja paljon kaunista vanhaa päättyi kaatopaikalle ja kokkoihin. Muovi oli hienoa ja vanhoja esineitä jopa hävettiin.
    Mummolastakin muistelen muutamia aivan upeita huonekaluja, jotka taisivat päätyä kaatopaikalle :( Se on surullista.

    VastaaPoista
  3. Moikka ♥ on kyl ihana toi teirä vanha torppa ja voi mikä luontto ♥ Kyl iha ymmärrän, jos ei tualt haluu pois millää..su kuvat on ain iha kymppei ♥♥♥ Turu terkuin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna <3

      Tulette joku kertaa käymään, eikö vaan?

      Katso sun mailiboksiin :)

      Poista
  4. Ihania kuvia!
    Siis upeat nuo pisara kuvat!
    Ja kiva päärynä sato!
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari.
      Oikein hyvää loppuviikkoa sinne ja ilmeisesti aika kesäistäkin? :)

      Poista
  5. Voi oliski kiva tulla ♥♥♥

    VastaaPoista
  6. Olipa taas ihania kuvia!! Kyllä vanhoja esineitä ja huonekaluja voi hieman mausteena olla, mutta 70 luku on kyllä kaamee, muistelen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli se muovin aikakausi! Kaikki oli keinotekoista, synteettistä....poolopaidatkin vain rätsähtelivät, kun ne veti päältään ja hiukset jäivät pystyyn :D
      Huonekaluissa karmivat värit! Moni kyllä pitääkin retrotyylistä 70-luvun malliin ja onhan se aika jänskä, kun sitä nyt katselee ;)

      Poista
  7. Kylläpä siellä on taas niin kaunista! Aforismissa totta joka sana. Viikonjatkoja sinne :)

    VastaaPoista
  8. Kaunis postaus. Mukavaa asiaa ja niin kauniit kuvat. Vanhat esineet ovat niin viehättäviä. - Kaunista syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli.
      Kauniista maisemista syntyy kauniita kuvia aika helposti, mutta kyllä mä aika lailla "treenaankin" :)

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  9. Ihana torpan tunnelma!
    Ja maisemat hivelevät silmiä!
    Polkupyörä-kuva ihastutti ja puhutteli minua eniten, niin ihana fiilis!! Sait taas hymyn huulille!
    Kiitos ja lempeää syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla :)

      Kiitos itsellesi ja oikein mukavaa loppuviikkoa sinne kauneuteen <3

      Poista
  10. Voi miten voimaannuttava postaus jälleen. Sinulla on kyky nähdä ja kokea kauneus ja tunnelma, rauhoittua kuuntelemaan ja ohjata muutkin näkemään. Siellä on niin kaunista. Tuo torppa on aarre, ja onnekekas kun sai sinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piupau <3
      Ainahan minä olen luontoa ja kaikkea kaunista rakastanut, mutta viime vuodet varsinkin ovat opettaneet keskittymään siihen, mikä on hyvää, näkemään hyvää ja tekemään hyvää.
      Suuri ilo on se, jos saan muutkin näkemään sitä ja inspiroitumaan :)

      Hyvää loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  11. Olen Piupaun kanssa joka sanasta täsmälleen samaa mieltä!
    Kiitos Marianna.

    VastaaPoista
  12. Niin ihanan hengen olette luoneet ja säilyttäneet torpassanne. Todella kaunista. Eipä ihme, että "kummituskin" tykkää :-D
    Täällä on vielä suloisia kesäpäiviä, toivottavasti sielläkin. Nautitaan niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija :)
      Meillä on todellakin kummitus, joka ilmestyy toisinaan valokuviin! Kiltti on kummituksemme ja taitaa hoitaa taloa, kun emme ole siellä.

      Meillä on täällä ihan kesä, 22 astetta ja aurinko taivaalla. Ihanaa!

      Nautihan sinäkin suvesta syyskuussa <3

      Poista
  13. Tuolla tosiaan oikein huokuu rauhallisuus ja se hyvä energia. Aika pysähtyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulet sinäkin joskus käymään ja kokemaan sen :)
      Harva vieras mökiltä haluaa pois, oli sitten nuori tai vanha ihminen kysymyksessä, joten voisin ehkä järjestää siellä jopa retriittejä :D

      Hyvää viikonloppua!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset