Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Oma pieni Via Dolorosa ja pääsiäispäivän ihanat

 Edelleen hyvää pääsiäistä ja oikein hyvää kesäaikaa täältä vuonosta!

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä pääsiäisviikonloppu ja aurinkokin vieraananne :)

Meidän pääsiäisemme on ollut varsin perinteinen, eli mökkeilyä (työtä ja huvia 50/50), retkeilyä, hyvää ruokaa ja tv:ssä pyörivien murhamysteerien jännittämistä. 
Rikosdekkarit ja murhamysteeri-sarjat tv:ssä ovat tärkeä osa norjalaista pääsiäistä, mistä sitten johtuneekin, joten illat kuluvat niiden parissa vallan mainiosti. Katsoin mm. 
3-osaisen Unforgotten -sarjan (eng. rikosmysteeri) ja eilen innostuin seuraamaan Nuori Tarkastaja Morse -sarjaa. 





Pitkäperjantaina teimme retken surullisen kuuluisalle Holtaheian Topphøna-vuorelle. 
Cunard Eagle Airwaysin kone oli vuonna 1961 tuomassa englantilaista koululuokkaa Norjaan vierailulle, kun se huonon sään ja virhearvioinnin vuoksi törmäsi Holtaheialla vuoren seinään. 
Onnettomuudessa menehtyi 34 oppilasta, kaksi opettajaa ja koneen kolmihenkinen miehistö.
Vuoren huipulla, Topphøna-huipulla, on heille muistomerkki - yksinäinen kiviristi kauniissa maisemassa, lähes pilvien yläpuolella. 
Koneen osat ovat yhä ympäröivässä maastossa ja täytyypä todeta, että niiden näkeminen pysäyttää hetkeksi. Aikaa on kulunut, mutta osat kertovat yhä tapatumasta, joka päätti 39 ihmisen elämän hetkellä, joka oli odotettu ja jonka piti olla hyvä ja iloinen.

Nousua Topphøna-huipulle kertyy ihan kivasti (korkeus merenpinnasta 478m). Parkkipaikalta huipulle kävelee noin 30-40 min, mutta polku on kivinen, märkä (vuorilla on usein suon tapaista maastoa) ja näin maaliskuussa osittain luminen ja liukas. Minun nivelilläni tämä kivinen, märkä nousu (kengissä oli yllättäen jäävesipuistot) oli oma Via Dolorosani tälle pitkäperjantaille.
Huipulla on kaunista, niin tavattoman kaunista. Kiipeäminen kannattaa ja onhan se hyvää treeniäkin.


Maalla suruliputus on yhä pitkänäperjantaina yleistä. Tie Holtaheialle kulkee kauniissa maisemissa.





Kylmää vettä, kauniita värejä, kiveä.....neiti 15v kirmasi huipulle kuin vuorikauris ikään. Nivelvammaiselle tie on vaativampi. 






Matka, joka päättyi tänne. Koskettava näky.





Kotkakin meitä seuraili. 













Kohde oli pitkäperjantaille jotenkin niin sopiva, surullinen ja kaunis. 



Täällä alavemmilla mailla on kevät jo pitkällä.









Tämän päivän lenkki tehtiinkin jo hauskemmissa tunnelmissa ja varsin kauniissa säässä. 
Tapasimme reitillämme mm. nämä "pääsiäisenedustajat", joten pakkohan heidät oli kuvata. Vapaana kulkevia, onnellisia kanoja, kukkoja ja hanhia. 
Hyvää pääsiäistä siis :)

Komeat sulat, vai mitä?







Tuo aurinkopäivän kylpijä on oma suosikkini :)

Pääsiäisen tiimoilta voin jälleen kerran todeta sen, että luonto ja eläimet ovat minulle aivan sanomattoman suuri rakkauden kohde! 
Olen onnellinen silloin, kun saan vaeltaa vapaana, kuvata näkemääni ja ikuistaa pieniä hetkiä, olipa se sitten lehti hiirenkorvalla tai kylpevä hanhi :) 


Holtaheialla tuli taas mietittyä kaikenlaista....siitä ensi kerralla enemmän.


Ihanaa 2.pääsiäispäivää ja sen jälkeistä alkavaa viikkoa teille kaikille.

Marianna




maanantai 21. maaliskuuta 2016

Tie suklaakauppaan - norjalaisittain :)

 Pääsiäisviikkoa vuonosta!

Meillä sataa vettä. Taivas on tasaisen harmaa ja tylsä.
Pilvet valtasivat seudun jo lauantai-iltana ja alla olevat kuvat ovatkin auringon viimeisistä säteistä kotivuonossamme - tältä erää.
Aika upeita värejä tuo pilvien ja auringon taistelu kyllä aikaan saikin ja kaiken kruunasi vuonen toiselle puolelle ilmestynyt sateenkaari. 
Kaunis ilta.







Meillä riittää puuhaa sisälläkin ja tällä viikolla on tarkoitus mm. maalata.
Kevät edistyy ulkona säästä huolimatta ja kukintavuorossa ovat nyt krookukset.

Tein kevätkukista kranssin myös mökin oveen. 





Sunnuntaina päätimme ajaa Lysefjordin helmoissa sijaitsevaan pikkuiseen Eianeen (kuuluu Forsandin kuntaan) ja siellä sijaitsevaan Lysefjord skojolade -suklaapajaan/-myymälään.
Matka tänne on aika huikea ja jopa hieman hirvittäväkin. Varsin kapea tie kiemurtelee massiivisten vuorten helmoissa ja paikoitellen syvää vuonoa lähes hivellen. Tie on niin kapea, että vastaantulevan liikenteen sattuessa on toisiaan peruuteltava....ja mikä hurjinta, nopeusrajoitus tälläkin tiellä - tuttuun norjalaiseen tapaan - on 80km/t.

Kuvasin tietä kehoni ollessa jonkinlaisessa kokovartalokrampissa, koska halusin näyttää teille tämän maailman taatusti eriskummallisimman tien karkkikauppaan :)
Päivä oli harmaa ja sateinen, joten vuonossa pilvet roikkuivat matalalla ja tunnelma oli peikkomainen. Kuvat ovat liikkuvasta autosta, joten taso ei niin hyvä ole, mutta eiköhän pointtini näistä selviä.
Matkalla kyllä manailinkin, että suklaan on parasta olla erinomaisen hyvää ja pelottavan matkan arvoista!
Olihan se!
Perillä odotti kaunis vehreä laakso ja idyllinen tila suklaakauppoineen. Väkeä oli paljon, joten en kuvaillut liikkeessä, mutta instassa on kuva kahvikupposestani mahtavissa maisemissa. 


Tiellä mutkikkaalla...






Vuorilla poltetaan nyt kanervaa. Talvipolttaminen on tapa jo viikinkien ajoilta ja sillä varmistetaan kasvillisuuden monipuolisuus. Samalla ehkäistään metsäpaloja. 
Vuoret ovat aika massiivisia - löydättekö tulia valvovat miehet alemmasta kuvasta?





Perillä sai hengähtää. Vuorilta virtaa puhdasta, raikasta vettä, laakso on muuttumassa talven keltaisesta kesän vihreäksi ja kohta ovat lampaat karitsoineen maisemassa nekin. 
Täällä varoitetaan lampaista liikennemerkein :)





Itse asiaan, eli suklaatiin!
Lysefjorden suklaa valmistetaan tilan omien lehmien maidosta ja tuotteiden nimet viittaavat seutuun ja sen ihmisiin. 
Maitosuklaa, jossa on mukana merisuolaa, on nimeltään Salte fjelltopper ja se symboloi lumen peittämiä vuorenhuippuja. 
Tumma suklaa on nimeltään Pilt-Ola ja nimensä se on saanut paikallisen torpparinpojan mukaan. Ola syntyi köyhiin oloihin täällä Lysefjordissa, mutta oli myöhemmin varsin merkittävä työpaikkojen luoja ja yrittäjä. 
Kalaakin saa täällä suklaamuodossa :)
Makeita tarinoita ja tällä kertaa siis meidän pääsiäisherkkumme!




Paluumatkalla sai sentään pureskella suklaata ja kynnet (tai se mitä niistä oli jäljellä) säilyivät. Minä en kyllä koskaan totu näihin "navettapolkuihin", joilla nopeusrajoitus on 80km/t. 






Kevätgarderoobia olen uusinut nyt kahdella ostoksella. Ihana toppi tupsuineen löytyi Zarasta ja  housut KappAhlin isojen kokojen mallistosta.  Niihin mahtuvat meikäläisenkin bakdeeli ja reidet (sanoi tante, kun suklaakauppaan ajeli ;). 
Housuissa on kiva kuviointi. Kesällä niiden kanssa voi yhdistää vaikkapa valkoisen helletopin ja sandaalit :)  








Pupu vielä toivottelee teille oikien mukavaa pääsiäisviikkoa. 

Täällä Norjassa lomaillaan jo kovaa vauhtia, sillä meillä kiirastorstaikin on pyhäpäivä ja moni pitää siksi koko viikon lomaa.
Minä olen tänään kaupungissa, sillä nykyiset lääkkeeni edellyttävät verikoekontrollia lomallakin....blääh! Toivottavasti ovat arvot kohdallaan. Suurempaa parannusta ihossa tai nivelissä en ole vielä huomannut, ikävä kyllä.

Pupun viimeinen korttikeikka oli oikein mukava ja onnistunut. Söpöliini poseeraa niin hienosti. 





Hyvää pääsiäisviikkoa teille kaikille! God påske!

Marianna

torstai 17. maaliskuuta 2016

Sumun syleilyssä (postauksia tulee nyt nauhalta)


Sumu saapui jo eilen illlalla. 
Se kiemurteli saaremme ympärille mereltä lähes käärmeen tapaan ja peitti meidät lopulta harmaaseen harsoonsa. 

Tunnelma kotisaarellamme oli aamun valjetessa lähes maaginen, sillä kaikki oli hiljaista, sumuista ja kasteista. Laivojen sumutorvet huusivat merellä ja sumun takana oleva aurinko näytti kaukaiselta, kuitenkin voimakkaalta. 
Kevät - oi ihana kevät!

Aamulenkki koiran kanssa oli harvinaisen kaunis ja pakkohan se oli kuvittaa. 
Sumukuvat tulevat tässä.
Postausten tahti on nyt huimaava...;D...., mutta minä olen keväthullu ja kaikki on niin kaunista! 


Huomaatteko muuten, että vesipisarat heinässä muodostavat linnun hahmon (hanhi, joutsen tai kuten tyttäreni sen näkee - kolibri).



















Puolilta päivin olikin jo taas aurinkoista ja pilvetöntä. 
Terassilla on lähes kuuma ja takki oli kauppamatkalla aivan liikaa.
Emme valita ;)

Tämän päivän kevätkuva tulee tässä. Maijahan se siinä :)
Se viihtyy terassillani olevassa orvokkiasetelmassa.




Näille veijareille täytyy laittaa ruokaa, sillä sitä ei vielä tahdo heille luonnosta löytyä. 



Pääsiäiskranssi sai uuden ilmeen, eli otin kukkineet sipulit pois ja laitoin uutta tilalle.
Terassilla oli tosiaankin kuuma työskennellä ja nyt tuntuu ihan siltä, että poskiin pitäisi laittaa aurinkovoidetta!  Aurinko on hipaissut niitä :)



Näiden kuvien ja Maijan myötä OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Marianna