Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu ja myrsky



Joulu tuli, joulu meni! Myrsky tuli, myrsky meni!

Täällä rannikolla joulua vietettiin varsin ilmavissa tunnelmissa, sillä Urd-niminen joulumyrsky puhalsi joulunviettoomme sadetta, tuulta, salamoita, rakeita ja korkeita aaltoja! 
Sää on vanginnut meidät sisätiloihin ja huomasin aamulla (kauhukseni), etten ollut aattoaamun kirkkoreissumme jälkeen ulkona juuri käynytkään! Olen joko laittanut tai syönyt ruokaa, kattanut pöytää tai katsellut leffoja - apua! 
Tänään oli onneksi niin kaunis aamu, että tein pitkän ja hyvää tekevän lenkin raikkaasta ilmasta, auringosta ja maisemista nauttien. 

Meillä syötiin tällä kertaa suomalaista jouluruokaa ja täällähän se tarkoittaa, että kaikki tehdään itse....luumuhillosta lähtien. 
Laatikot tein jo jouluviikolla, aaton vastaisena yönä paistettiin kinkku ja aattoaamuun jäivät siten vain rosolli, joulutortut ja jälkiruoka (tällä kertaa norjalaisten suosima lakkakerma).
Hyvää oli jouluruoka ja kiitos loistavasta kinkusta kuuluu päivystävälle kinkkuneuvojalle, eli isälleni - hänen ohjeillaan ei voi epäonnistua.

Aattona katettiin näin:









Ensimmäisenä joulupäivänä tehtiin pieniä muutoksia......








Samalla, kun ulkona alkoi tapahtua. Myrskyä edelsi upea taivasilmiö. Kaikki oli hetken kuin tulessa - taivaskuvissa ei ole käytetty filtteriä.







Illan pimeydessä on herkuteltiin ja kuunneltiin nousevaa myrskyä. Hieno juomamalja on joululahja nuorimmaiseltani. 





Toisena joulupäivänä, Tapanina, koristeltiin uudella tavalla ja nautittiin norjalaista jouluruokaa, eli pinnekjøttiä (lampaanluita) lanttumuhennoksella ja perunoilla. 
Ulkona myrskysi nyt rajusti! 
Lampaanluiden höyryttäminen kestää sellaiset reilut kolme tuntia, joten pelkäsin mahdollista sähkökatkosta. Sitä ei onneksi täällä meillä koettu, mutta moni muu norjalainen istui iltaa pimeässä - näin myös meidän mökkipitäjässämme.









Joulukuusi koristaa vielä tämän viikon.





Urd-myrsky teki tuhojaan ympäri rannikkoa ja yöllä tuntui yhä siltä, että talo hajoaa liitoksissaan. Aamun aikaisina tunteina tuuli sitten rauhoittui ja kaikki muuttui ihan hetkessä. 
Hiljaista, rauhallista, raikasta ja hei...aurinkokin ilmestyi paikalle! 

Aamukuvani:









Luonto on kyllä uskomaton! Se näyttelee voimiaan, mutta muuttuu taas hetkessä lempeäksi. Aamulenkillä saattoi jo aistia lupauksen keväästäkin.









Aamulenkkikuvat on otettu joulupukilta saamallani uudella kamerallani, Canon EOS 700D:llä! 
Koetan nyt totutella siihen ja opetella sen hienouksia, vaikka se perustoiminnoiltaan vanhan Canon:ini kaltainen onkin. 
Kauanhan minä tätä uutta kameraa pohdiskelinkin, enkä ollut ollenkaan varma mitä haluaisin. Päädyin kuitenkin Canonin järjestelmäkameraan, koska en kaipaa filttereitä yms. kameraani - en henk.koht. pidä kovin käsitellyistä kuvista ja mikäli sellaisen joskus haluan, voin käsitellä sen ohjelmalla.
Sigman objektiivini, johon olen supertyytyväinen, sopii tähänkin kameraan, mikä oli tärkeä pointti sekin. 
Lahjatoivelistalle päätyi siis uusi Canon ja kiltti olen ilmeisesti ollut, kun sen kerran lahjaksi sain :)

Iloitsen nyt tulevasta keväästä ja kuvausretkistä uuden ikuistajan kanssa. 

Katsoin eilen dokumentin kuningatar Maud:in valokuvausharrastuksesta - harrastuksesta, joka lohdutti häntä myös silloin, kun hän kaipasi kotiinsa Appletoniin Englannissa. 
Hän aloitti valokuvaamisen jo nuorena ja kuvasi niin arkista elämää, luontoa, sään vaihteluita, matkoja kuin kotejaankin Englannissa, Tanskassa ja Norjassa.
Kuningatar Maud oli taitava valokuvaaja ja hänen kuvansa kertovat paljon hänen ajastaan. Valokuvat ovat kuin aikamatka ja juuri se tekee valokuvaamisesta niin mukavan harrastuksen. 
Minä rakastan vanhojen kuvien tutkimista yhtä paljon, kuin kuvaamistakin ja jouluviikolla tutkimisen alla olivat mm. isoäitini vanhat kuvat Karjalasta. 
No, katsotaanpa mitä tulevana kesänä tulee itse kuvattua! Olen uudesta kamerastani niin innoissani :)



Miten teidän joulunne meni?
Instassa olenkin jo ehtinyt ihastelemaan myös lumisia maisemia, kauniita koteja ja valaistuja talvikaupunkeja, mutta blogien pariin en ole vielä ennättänyt.

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein tunnelmallinen ja hyvä joulu!


Vuosi 2016 lähenee loppuaan ja toivon hartaasti, että taistelu maailmanherruudesta ei vuonna 2017 tee pallostamme entistä surullisempaa paikkaa asua. Liian monta vallanhimoista miestä yhdellä pallolla ei ole hyvä lähtökohta, mutta toivokaamme, että hyvän voima on pahuutta suurempi ja uudesta vuodesta tulee rauhan vuosi. 

Oikein hyvää vuoden viimeistä viikkoa teille kaikille.

Marianna



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Melankolian lääkitsemistä

Vuoden lyhyin päivä, vuoden pisin yö - talvipäivänseisaus.
Meillä sitä tahdittaa myrsky! Sade rummuttaa ikkunoita, tuuli ulvoo nurkissa, taivas on harmaa, maa musta ja päivä hämärän verhossa. 
Hanget ja valkeat nietokset, aisakellot, lumiukot, jäätyneet järvet, lumiset puut....lauluissa niistä kerrotaan, vaan taitavatpa olla lähes kaikki joululaulut ajalta, jolloin ilmaston lämpeneminen oli vielä tuntematon ilmiö :)

Minua on viime viikkoina vaivannut jonkinlainen melankolia ja yksinäisyys, vaikka ohjelmaa ja ystävien tapaamista on yllin kyllin ollutkin.
Lieneekö syynä ikä, talvi, työhön liittyvä tilanteeni vai mikä, mutta koen itseni toisinaan hyvinkin surumieliseksi ja yksinäiseksi. 
Melankoliani sopii hienosti yhteen näiden hämärien talvipäivien kanssa, sillä pimeässä on helppo olla menninkäinen.

Ystäville tiedoksi - ilman teitä olisin varmasti jo erakko jossakin metsän siimeksessä. Kiitos, että pidätte minut sivistyksen parissa ja hiukset harjattuina :)
Te olette pieni, mutta sitäkin tärkeämpi ja rakkaampi joukko ihmisiä. Te tunnette minut ja seisotte rinnallani niin naurun kuin itkunkin hetkellä! 
Kiitos vuodesta 2016 - en ole kadonnut metsään ja kokonaan unholaan, vaan pinnistelen yhä paikastani auringossa.... muun menon mukana, olkoonkin sitten puolella liekillä.

Launtaina haimme joulumieltä norjalaisen sopraanon Sissel Kyrkjebøn joulukonsertista. 
Hänellä oli mukanaan taitavaa porukkaa New Yorkista, joten tunnelma vaihteli pohjolan joulusta gosepeliin ja kyyneleet tunkivat silmiin pariinkin otteeseen. 
Olimme liikenteessä mukavalla porukalla ja jatkoimme iltamme Etiopialaiseen ravintolaan, jossa herkuteltiinkin sitten mitä ihanimmilla mauilla. 


Tässä Sissel Kyrjebø ja O Helga natt.






Hämäräajan hyviä puolia ovat lämpimät hetket kotosalla. 
Eilen katoin pöydän teehetkeen tyttäreni kanssa, joka käväisi kotosalla piipahtamassa. 
Surumielisyyteni saattaa toki liittyä hänekin muuttamiseensa, sillä vaikka tyttö samassa kaupungissa yhä asuukin, on täällä kotona tyhjä paikka.
Olin niin innoissani hänen vierailustaan, että karautin kauppaan jo aamu-kahdeksalta lounasta ostamaan. 







Mustan talven maisemaa sunnuntaina. Lenkkeilimme ystävättäreni kanssa muutaman tunnin ja onnekkaina poutasäässä - sade alkoi heti lenkin jälkeen.




Parhaat lääkkeet melankoliaan löytyvät omalla kohdallani aina vain luonnosta ja ne aivan parhaat terapeutit ovat nelijalkaisia. 
Eläimille on ihanaa rupatella, niitä on sanattoman ihanaa kuvata ja ne saavat aina paremmalle tuulelle. 
Kun ihmiset tuntuvat kurjilta, pakenen aina eläinten pariin. Paha mieli vaihtuu hymyksi pettymykset unohtuvat.
Tässä piilee nyt se vaara siitä mainitsemastani erakoitumisesta!!! Ymmärrättekö?



Fjording - norjanvuonohevonen. Voiko parempaa terapeuttia enää ollakaan? Tuo hymy saa kenet tahansa iloiseksi!















Kotona minulla on näitä terapeutteja kaikkiaan kolme. 
Tyttäreni ei voinut ottaa pupuaan mukaan uuteen asuntoonsa, joten minusta tuli Bunny-pupun adoptioäiti. Papanaahan tämä tykittää aika lailla, mutta on kerrassaan niin symppis pupu, ettei sitä poiskaan voi antaa. 
Joulukuvaus kuuluu pupun kausihommiin ja palkitaan porkkanoilla, mutta joulukuvaan päätyivät kyllä tällä kertaa nämä muutkin karvalapset. 
Koira tuli pupulle niin mustasukkaiseksi, että se suorastaan tunki itsensä kuvattavaksi ja pakkohan se oli sitten kissakin kuvata.


Tässä photoshootin lopputulos!










Tämän pidempään en jaarittele, sillä ohjelmassa on sekä porkkanalaatikon että marsipaani-suklaakuulien tekoa!

Huomenna haen kinkkuni ja eiköhän se mieliala tästä taas nouse! 




Oikein hyvää joulua teille kaikille täältä vuonon mutkasta! 

Lämpimin jouluterveisin, 

Marianna 

torstai 15. joulukuuta 2016

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin!

Blogi- ja instakuvat Suomesta ovat juuri nyt toinen toistaan kauniimpia! 
On kuurankukkia, jäälyhtyjä, lumisia metsiä, kuunsiltaa hangilla ja vaikka minkälaista postikorttimaisemaa - näin ei ole meillä!

Täällä suuren meren rannalla, Golf-virran läheisyydessä, eletään hyvin erilaista talvea, eikä joulutunnelmaa löydy metsästä, pellolta tai muualtakaan luonnosta. 
Meidän mittarimme valssailee 0 asteen ja 10 lämpöasteen välillä ja huurretta lähemmäs lunta emme pääse.

Aurinkoisina päivinä, kuten tänään, tuntuu ihan keväiseltä. Lenkillä tuli niin lämmin, että jouduin luopumaan sormikkaista ja kaulahuivista, avaamaan jopa takinkin. 
Metsässä oli lämmintä ja vihreää, sillä saniaiset, muratit ja paikoitellen alppiruusutkin vehreyttävät metsän talvellakin. Linnut lauloivat auringon innoittamina ja kalliolta kuului keväinen tippuvan veden ääni....tip, tip, tip...

Siinä kulkiessani mieleeni tuli väkisinkin Sylvian joululaulu!
Tässä muunnelluin, itselleni sopivin sanoin:

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin huhtikuun.
Ja vuoret niin kaukaa mä kauniina nään,
ah' tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.



Sunnuntain lenkkeily tehtiin tosin varsin sumuisessa tihkusateessa, mutta silloinkin lämpimässä sellaisessa. 
Kävimme nimittäin pitkästä aikaa Njåskogenissa ja ylitimme Frøylandsvatnetin upeaa, käärmemäistä Midgardsormen-siltaa pitkin. 
Silta on kerrassaan upeasti suunniteltu ja sulautuu luontoon aivan täydellisesti. Midgardsormen oli viikinkimytologian mukaan maailmankäärme. Se oli kietoutunut maailman ympäri sen vesissä maaten ja tulisi viimeisenä päivänä nielaisemaan koko maailman. 
Näissä sumuisissa maisemissa on helppo aistia viikinkien mennyttä maailmaa ja ymmärtää heidän uskomuksiaan. 
 Midgardsormen kiemurtelee äänettömästi veden yli kohti vuoria, riisutut puut peilautuvat tyyneen vedenpintaan, kaikki on hiljaista.....aika hienoa!















Njåskogen on ihana! Se tuoksui raikkaalta ja suojeli sateelta.




Maanantaina paistoikin jo taas aurinko.
Lenkkeily koiran kanssa tuottaa aina kuviakin, joten tässäpä joulukuun luontoa kotinurkilta.
Olen pikkuhiljaa joutunut pyörtämään sanani kuolleesta ja värittömästä talvesta, sillä eihän se sitä todellakaan ole!







Todennäköisesti Kööpenhaminasta Amerikkaa kohden....













Eilinen lenkki oli sitten se viikon lämpimin ja ilma todellakin keväisen oloinen. Me istuimme Linuksen kanssa jonkin aikaa rannalla (tunnelmat filminä instassa) ja matkasimme ajatuksissamme kesään! Linus, kuten emäntänsäkin, on kesän lapsi ja auringon suuri ystävä, joten tämä pieni "kesä talven keskellä" oli tervetullut vieras.






Teki ihan mieli pulahtaa uimaan! 











Saniaiset, puita pitkin kiipeävät muratit ja muut talvivihreät kasvit huolehtivat metsän väreistä talvellakin. 
Täällä lenteli eilen niin paljon pieniä hyönteisiäkin, että linnut saivat auringon lisäksi herkkuja ruokalistalleen. 







Tiistaina piipahdettiin kävelyllä vanhassa kaupungissa ja sen jälkeen kaakaolla värikkäällä kadulla. 
Vasta tänne muuttanut tuttuni tuntuu viihtyvän tässä lauhassa ilmastossamme oikein hyvin ja onhan se mukavaa, kun voi joulukuussakin nauttia kaakaonsa ulkoterassilla joulukatua ihaillen. 
(kuva terassilta löytyy sekin instasta)

Vanhassa kaupungissa oli valtavan pimeää, mutta suloisen jouluista. Kuvia oli vaikea ottaa ilman erikoisvarusteita (kunpa se pukki nyt toisi jotakin sellaista), mutta tässäpä pieni kollaasi näkemästämme.




Jouluvalmistelut jatkuvat täällä kotonakin ja maananataina koristeltiin kuusi. 
Tein siihen muutaman koristeen lisää käyttämällä pieniä kuvakehyksiä ja vanhoja perhekuvia. Niistä tuli oikein somia!
Meidän kuusemme sai tänä vuonna nimen Victoria - kuningatar Victorian mukaan - joten se kimaltaa kruunuin ja Victorian ajan tyyliin. Kehykset valitsin sen mukaan, mutta voihan ne tehdä itsekin, esim. hyvästä pahvista ja koristella kankaalla, maalilla tms. tai käyttää askartelukaupoista saatavia puukehyksiä, jotka on helppo tuunata omaan kuuseen sopiviksi.




Kuningattaren muut helyt :)



Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja kalenteri on täynnä ohjelmaa aina ensi keskiviikkoon asti. 
Sen jälkeen rauhoitutaan joulun viettoon ja tänä vuonna joulupöytänikin on ihan suomalainen - kinkku on tilattu!  Kaupungin vanhin lihakauppias toimittaa suomalaisen joulukinkun tilauksesta ja tänä vuonna vaihdamme lampaanluut kinkkuun :)


Oikein hyvää joulun odotusta teille kaikille! 


Ha en riktig hyggelig førjulstid! 

Marianna