Minitalven tunnelmissa (kuvapaketti)


Meillä oli perjantaina ystävättärieni kanssa sushi and champagne-ilta ja niin hauskaa, että juttua riitti aina yön tunteihin asti. Hauskuus jatkui vielä kotimatkallakin, sillä maailma oli illanistujaistemme aikana muuttunut kauniin valkoiseksi - puissakin oli Narnia-kuorrutus! 
En ole lumen suurimpia ystäviä, mutta pakko on myöntää, että yön hiljaisuudessa tuo rikkomaton lumimaisema oli kyllä tavattoman kaunis.
Lunta oli maassa vielä seuraavana aamunakin ja te, jotka seuraatte Insta-tiliäni, saitte nähdä taidonnäytteeni lumiukosta (korkeus 10 cm).

Me matkasimme lauantaina maalle, jossa lumi oli tosin kadonnut yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin - lumesta kertoivat enää vain vihreillä rinnepelloilla nököttäneet pulkat.
Pakkasta oli nyt sentään täälläkin ja se tuntui mukavalta.

(Kaupungissa on muuten yhä muutaman millimetrin lumipeite). 

Sunnuntaina minut herätti mieheni, joka totesi, että kaikkien valokuvausta harrastavien kannattaisi nousta vällyjen alta ja siirtyä ulos tiirailemaan ! 
Hän oli oikeassa. 
Aurinko oli nimittäin vielä vuoren takana, mutta sen ilmestymistä taivaalle ennakoi värikäs, tyyneen merenpintaan peilautuva taivaankansi ja kaikki oli samettisen kaunista.
Oli aivan hiljaista ja kylmää...hrr... Minä seisoin rannassa yöpuvussa ja pitkässä, paksussa villatakissa ja villasukissa ja kuvasin. 
  Ylitseni lensi myös merikotka - näky, jota voi liioittelematta kuvailla majesteettiseksi. Harmitti, että sen suunta oli valon kannalta huono ja lentokorkeus huikea, mutta silutettikuvan onnistuin kuitenkin nappaamaan (kollaasissa).
Kuvaaminen aamupakkasessa herätti/piristi mukavasti ja tuvassa odotti kahvi. Ihana aamu!










Vidar-myrsky oli laittanut irtaimiston venevajassamme uuteen järjestykseen, eli Vidarmaiseen epäjärjestykseen ja aallot löivät sisään vielä lauantainakin - niin korkealla oli merenpinta.
Arvokkaan viininurkkani mööbelit ja kattokruunu eivät olleet sentään rikkoutuneet ja siivoaminen alkoi sunnuntaina meren ollessa tyyni. 
Sytytin venevajan vintille muutaman lyhdyn ja suunnittelin jo uutta kautta, uusia korjaus- ja sisustuspuuhia....voi vaikka mitä. 

Sisustusinnostukseni on todellakin taas herännyt (kuten aina tammikuussa) ja
venevajamme pakkastunnelma innosti minua tekemään jo sisustuskollaasinkin.
Sininen on kuulemma yksi kevään trendiväreistä (luumunpunaisen rinnalla) ja sehän sopii minulle, koska rakastan sinistä, siniharmaata ja harmaata.
Nämä tyynyt olen ostanut pienestä mökkitiemme varrella olevasta kukka-/sisustuskaupasta ja yhdistämällä niihin tummia ja harmaita sävyjä (+valkoista), voi erilaisia printtejäkin tuoda hienosti yhteen.








Torpan sisustusta hämärässä.
Vanha, perinteinen, norjalaiseen ruusumaalaustapaan koristeltu kaappi on tuvan kaunein huonekalu ja siis vuodelta 1801.
Mökin värimaailma on rakentunut paljolti kaapin ympärille. 












Jos joku putoaa jääkylmään puroon, on hänet kiedottava lampaantaljaan, porontaljaan ja keinoturkikseen, tuotava sohvalle takan lähelle ja odotettava, että hän kuivaa. 





Kaupungissa sisustuskärpänen pörisee nyt työhuoneessa, joka toimii myös nuorimmaisen ateljeena ja vierashuoneenakin tarpeen mukaan. 
Vanha lohikäärmetuoli (dragestol) on tuotu mökiltä ja on erittäin tyypillinen norjalainen huonekalu vuosilta 1870-1920. 
Tuolissa on valtavan hyvä istua, joten se saa toimittaa toimistotuolin virkaa silloin, kun selkäni on kipeä.
Myös valkoinen vanha kaappi on perintöhuonekalu ja kuulunut aikoinaan mieheni mummolle. Kaappiin on piilotettu mm. printteri.
Olen työhuoneeseeni oikein tyytyväinen, koska se inspiroi tekemään ja toimii hyvin.
Tyttärelläni on tilaa taiteilla ja lukuisat purkit ja laatikot auttavat järjestyksen pitämisessä.....ainakin toisinaan :)
Nyt hakusessa on suuri kori ja muutama nätti mappi.

Alla työhuonetta kollaasimuodossa. 
Tyttäreni maalaa paljon ja alustana hänen työtasollaan käytämme tapettia (tiilit). Vedämme sitä suoraan rullasta ja pidämme siten pöydän pinnan puhtaana maalista. 
Pensselit ja kynät säilytämme vanhoissa purkeissa ja tilan muuttuessa vierashuoneeksi siivoamme vain työtasot.
Huoneessa on höyhenvalaisin (Vita EOS), Nordin tyynyjä sängyllä ja kaappitilaakin, joten se muuntuu helposti vieraskäyttöön.











Sain luvan "vilauttaa" taiteilijan töitä.



Se tällä kertaa sisustusmaniasta! Toivottavasti en ole ainoa :)


Palataan vielä vähän mökille ja mökin pihaan, jossa minut yllätti kevät!!!
Mökin rinteessä pukkaa esiin kevätkukkaa jos jonkinmoista ja muutama lumikello oli jo avautumaisillaan.
Hortensia oli tehnyt uusia silmuja sekin ja mustikassa on pienet alut.
En tiedä mikä sinipiika täällä pihaa hoitelee, mutta rakkaudella nämä kaikki ilmeisesti kasvavat.









Tämä on kyllä talven kipristämä, eikä uusi, mutta pääsi nyt kuvaan törröttämään.







Tämä päivä alkoi niin ikään kylmänä ja aurinkoisena, joten lenkkeilimme Linuksen kanssa mitä kauneimmassa talvisäässä. 
Tällekin päivälle riitti poseeraavia lintuja, mitä suloisin vaalea kyyhkynenkin, joten jaa lintukuvani teidänkin kanssanne.

 Rouva rastas aurinkokalliolla.




Nietokset













Postaus päättykööt muutamaan maisemakuvaan. Lunta ei ole niin hurjia määriä, mutta talvi se on tämäkin ja näillä maalaisteillä on paras ajella varoen - vuonoon on pudotusta ja kapeat tiet ovat paikoitellen liukkaat.












Toivottavasti piditte kuvapaketista tälläkin kertaa.

Meille on luvattu huomiseksi vesisade ja lämpöasteita, joten minitalvi päättynee tällä kertaa tähän. 


Oikein hyvää viikkoa kaikille :)

Marianna

















Kommentit

  1. Teillähän ON kuin onkin talvi! Vaikka vain hetken. Ja myös kevät!

    Upeasti olet saanut kuvattua lintujen lentoon lähdön noissa aamutunnelma-kuvissa ja sinisävyiset kollaasit tyynyistä ja muista osuivat ja upposivat
    täysillä. Niin kauniita.
    Tyttäresi on lahjakas taiteilijan alku. Kiitos vilautuksesta.

    Kauniita ja inspiroivia päiviä teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi näyttää olevan jo ohi ja ulkona sataa tihuttaa tavalliseen tapaan.

      Hyvää tiistaita sinulle!

      Poista
  2. Jälleen kerran kerrassaan upeat kuvat! Aivan ihanat ovat myös nuo vanhat aarteesi. Kaapilla on oikein kunnioitettava ikä. Hienoa, kun on noin taitava taidemaalari kotona. Oli kiva hiukan nähdä hänen töitään.
    Hyvää alkuviikkoa! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija.
      Kaappi saapui tähän torppaamme vuonna 1878 mieheni isoisoisoäidin mukana ja hän oli ilmeisesti saanut sen aikanaan häälahjaksi.
      Minä säilytän siinä perintöastioita ja kynttilöitä. Joka toinen vuosi käsittelen sen varovasti pellavaöljyllä.

      Hyvää tiistaita sinulle Maija <3

      Poista
  3. upeat kuvat! Ja niin keväisen tuntuista!

    VastaaPoista
  4. Miehesi oli ihan oikeassa - nuo hetket on ohikiitäviä ja niitä ei saa peiton alta talletettua. Toisaalta siellä peiton alla ei yleensä tiedä, mistä jää paitsi, niin ei tarvitse murehtia :D. Mulla on jäänyt monta kertaa aamiainen kesken, kun on pitänyt rynnätä ulos kameran kanssa - sen verran olen oppinut, että jos juo sen kahvinsa loppuun, niin tilanne ja oikea valo on hyvin todennäköisesti ohi. Tilanne saattaa olla ohi, jos pysähtyy edes laittamaan takkia päällensä :).

    Mutta hienoja kuvia taas kerran! Nuo kevätkuvat aina vähän kivistää rintaa, kun täällä vasta viritellään suksia. Tai siis muut virittelee, minä luen sisällä puutarhakirjoja... :D.

    Mukavia sisustushetkiä - mun pitäisi aloittaa se nyt siivoamisella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa! Kuvaamaan on kiiruhdettava, jos aikoo valot ja tunnelmat ikuistaa - ne muuttuvat minuuteissa!

      Aikainen lintu sen madon nappaa kuvaamisen suhteenkin :D

      Mukavaa puutarhakirjan lueskelua ja keväthaaveita sinulle! Meillä on satanut koko päivän vettä :(

      Poista
  5. Hienoja kuvia.
    Harmittaa, kun en ole oikein itse kerinnyt kuvailemaan ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kävin juuri kurkkaamassa korien luomaa sisustusta :)

      Mukavaa jatkoa viikkoosi!

      Poista
  6. Mahtavia kuvia taas tässä ihailla. Kiva kuva linnuista, talvi mutta kuitenkin kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Todellakin oli sellainen kaksi vuodenaikaa yhdessä -fiilis. Lintuja on kiva kuvata, koska se on aika haasteellista....varsinkin, kun koiran kanssa liikkuu :)

      Poista
  7. Mahdottoman upeita kuvia, etenkin aamulla otetut. Tyttärelläsi on hieno harrastus ja paljon lahjakkuutta, tsemppiä jatkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mummu!

      Kerron tyttärelleni terveisesi - hän ilahtuu :)

      Poista
  8. Miten ihmeessä sinulta löytyy niin paljon kerrottavaa, kuvia, tarmoa... Niiiiin kaunista ettei sanotuksi saa. jään vielä toviksi katselemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, että tykkäät lukea ja katsella.

      Kuntoni vaihtelee päivästä toiseen ja hyvinä päivinä teen mahdollisimman paljon - huonoina taas en juurikaan mitään.

      Kiitos kauniista sanoistasi <3

      Poista
  9. NIin upeat maisemat ja kuvat että ihan hiljaiseksi vetää...levollista viikonloppua

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset