Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 16. maaliskuuta 2017

Minun luontoni tulee kotiin asti

Täällä Norjassa päättyi juuri aivan mahtava, 4-osainen sarja -Min natur, jossa kahdeksan luontoa rakastavaa ja sen puolesta taistelevaa ihmistä esittelivät kukin oman suosikkiluontonsa. Sarja vei meidät meidät katsojat sekä rannikolle, vanhoihin metsiin, vuorille että Svalbardin jäätiköille.
Katsoin haltioituneena jokaisen jakson! 

Minä synnyin tänne pallolle tallaamaan vuonna 1968 ja täällä ihmettelemieni, kohta 49 vuoden aikana, on tapahtunut paljon ikävää. 
Luonnon monimuotoisuus on elinaikanani vähentynyt jopa kolmanneksen ja esim. selkärangattomista on kadonnut jopa 45%. 
Uhanalaisia lajeja on todella pajon, niin maalla kuin meressäkin.
Meitä ihmisiä on nyt 7,5 miljardia ja me raivaamme itsellemme tilaa, saastutamme ja tuhoamme. Me rikomme jatkuvasti ekosysteemiä ja edessämme saattaa olla hyvinkin nopeasti ympäristön romahdus. 
Me olemme itsekkäitä ja tyhmiä, lyhytnäköisiä ja ahneita. 
Min natur -sarjassa mukana ollut kalastaja totesikin: " mitä hyödyttää istua kultaisella vuorella öljytankkien ympäröimänä, jos sinulla ei ole kalan kalaa syödä tai ilmaa hengittää"?

Luonnon puolesta taisteleminen tuntuu usein toivottomalta, sillä valta on pääsääntöisesti ihmisillä, jotka tavoittelevat nopeaa taloudellista voittoa hinnalla millä hyvänsä. 



Minun luontoni - mikä se sitten on? 
Rakastan yli kaiken sekä metsiä että rantoja ja kuljen luonnossa monta kertaa viikossa. 
Nyt, kun niveleni sairastavat, ovat metsän sammalpohja ja rantahiekka mitä parhaita alustoja kävellä ja metsässä unohdan muutenkin sekä huolet että kivut.

Päätin postata omat luontosuosikkini kuvina, jotka otin viime viikon lenkeilläni. 

Vanha sekametsä lähellä mökkiämme on yksi suosikkipaikoistamme. 
Mustikka- ja sammalmättäiden läpi kulkevat kiviset ja kantoiset polut kiemurtelevat lähellä vesistöä, joka kesällä kukkii lumpeenkukkia. 
Täällä tuoksuu metsä. 
Täällä kasvaa uutta ja lahoaa vanhaa, linnut laulavat ja sielu lepää. 
Täällä retkeilimme usein, kun lapset olivat pieniä ja tällä retkellä mukana olivatkin myös nuorimmaiseni ja hänen poikaystävänsä. 











Kotisaaremme rannikkomaisema on sekin minun luontoani. 
Viime viikolla se yllätti jopa kukkivilla puilla - sitä en osannut vielä odottaa!
Täällä puut ovat matalia ja männyt tuulen kallistamia. Polut kiertävät rantakallioita ja maalaismaisemaa. Kaiken taustana ovat vuoret, toistaiseksi lumihuippuiset sellaiset. 





























Kolmas ja kenteis se tärkein luontoni ovat rannat! 
Jærenin hiekkadyynirannat ja upea Pohjanmeri, joka jatkuu kauas horisonttiin ovat terapeuttisia paikkoja kävellä ja antaa mielen puhdistautua.
Rannoilla on aina elämää ja säiden vaihtelut muokkaavat niitä jatkuvasti, välillä rajullakin kädellä. 

Vein eilen täältä 15 vuotta sitten Suomeen muuttaneen ystävättäreni, joka nyt vieraili vanhoilla kotikulmillaan, Ølbergin rannalle merta moikkaamaan ja sinisimpukoita syömään. 
Hän viipyi rantakallioilla pitkän tovin meren pauhua katsellen ja kuunnellen - annoin hänelle hetken itsekseen, sillä tiesin tarkaan, mitä meren kaipuu on ja miten hyvältä sen äärelle pääseminen pitkän tauon jälkeen tuntuu.
Tämän lähes pyhän hetken jälkeen herkuttelimme Ølberg Strandhusetin sinisimpukoilla - täydellinen päivä meren äärelle vanhan ystävän kanssa.

Rantakuvani ovat viime sunnuntailta ja Hellestøn rannalta. 















Rannan värimaailma on minulle niin mieluinen, että tuon sen mielelläni kotiinikin. 
Viimeisin aarteeni on tämä vanha puinen ja ajan patinoima kulho, jonka löysin antiikkiliikkeestä. 
Vaalea puukulho tummempaa ajopuupöytääni vasten mielestäni ihan paikallaan ja hieman malttamattomana pääsiäisen odottajana löysin siihen jo muutaman munankin :) 
MIelestäni kevät voi hyvin tulla jo tässäkin muodossa ja pääsiäismunakokoelmani on tänä vuonna kasvanut jo kuudella munalla ..... pääsiäiseen koristaminen kun on joulukoristeluakin mukavampaa ja odottavan aika on pitkä.

Sekä pääsiäismunat että höyhenet (ja sulat) pidän kuitenkin luonnollisen värisinä ja siten saan rannan tunnelmaa kotiinkin.

















Rantaa rakastavana olen valinnut olohuoneen seinällekin värin SUMU. 
Se on rauhoittava väri ja mikä parasta, kun sohva pursuaa koiran leluja ja lampaantaljaa, ihmisten torkkuvilttejä, kaukosäätimiä, kirjoja ja lehtiä, näytää se ikäänkuin sumuun seilanneelta, haaksirikkoutumassa olevalta laivalta.

Meillä sohva on ainakin niin ahkerassa käytössä ja sitä kuluttavat myös lemmikit, ettei mikään virtaviivainen vaalea design-mööbeli selviytyisi kuukauttakaan ja omat hermot säästyvätkin aika lailla, kun kykenen näkemään sumussa kallistuvan laivan, enkä sekamelskaa rikkomassa tyylipuhdasta olohuonettani :D





Sisustuspuoli on jäänyt blogissani aika vähälle, mutta eiköhän niitä kotiin ja mökkiin liittyviä juttuja kevään mittaan ilmesty taas tänne blogiinkin.
(Ig:ssä sisustuskuvia ilmestyy sentään vähän tiuhempaan).

Venevaja on yksi niistä projekteistani, jotka varmasti pääsevät blogiinkin!
(tämä kuva saa niin kesäikävän heräämään).

Täällä olen kirjaimellisestikin rannalla! 





Mikä on teille sitä rakkainta ja "ominta" luontoa? 

Kuinka suurta huolta kannatte luonnon tulevaisuudesta ja oletteko tulevaisuuden suhteen opitimisteja vaiko pessimistejä?





Hyvää loppuviikkoa kaikille täältä Norjasta,

Marianna

20 kommenttia:

  1. asiaa kirjoitat! Minua huolestuttaa kovasti luonnon puolesta, liian monet näkevät sen vain hyödynnettävänä resurssina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan ihan masennun, kun mietin näitä asioita.
      On hämmästyttävää, että niin moni ei ymmärrä olevansa osa luontoa ja täysin riippuvainen sen hyvinvoinnista.

      Hyvää viikonloppua Sussi.

      Poista
  2. Ihana ihana postaus <3
    Kyllä jaan kanssasi (ja monen muun kanssa) suuren huolen luonnon tilasta ja tulevaisuudesta. Huoli ja murhe ja se turhautumisen tunne, miten vähän voi itse vaikuttaa.. silti tuntuu, että omat valinnat on tärkeitä ja niitä koittaa vaalia ja siirtää eteepäin omalle toiselle polvelle. Arvot siirtyvät siinä sivussa - kaikesta huolimatta toiveikkuuden ja optimistisuuden eteenpäin siirtäminen on tärkeää.

    Mitä enemmän tulee kilometrejä omaan matkamittariin, sitä tärkeämmäksi ja voimaannuttavaksi luonto itselle tulee. Missään ei sielu lepää niinkuin metsässä tai mökkirannassa veden äärellä. Sitä on vaikea sanoin kuvata, niin se vain on.

    Aivan ihana tuo mielikuva sohvasta haaksirikkoutuneena ja pitkän matkan seilanneena laivana! Meillä on samanlainen haaksirikkoutunut olohuoneeseen :D Ei harmita enää yhtään, vaikka eilen juuri katsoin, kuinka Elma on riepotellut sohvatyynyjä ja sohvan ryhti on mitä on...

    Ihania valoisia maaliskuun päiviä ja keväthalaukset sinne vuonon rantaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu todellakin turhauttavalta katsella rantoja siivoavia lapsia, kun maailmaa johtavat rahanhimoiset ukkelit tekevät samaan aikaan hallaa minkä kerkiävät.
      Rapakon takaa tulevat uutiset saavat ihan huonovointiseksi.

      Toivon, että tulevat polvet ovat viisaampia, mutta pelkään, että heidän aikansa tulee liian myöhään.

      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että sitä olotilaa, jonka esim. mökkirannassa saavuttaa, on vaikea kuvailla. Se on vain niin suuri onnen ja rauhallisuuden tunne, eikä siihen pääsisi koskaan millään muulla tavalla - ei sellaista materiaalista luksusta olekaan!

      Nautitaan Ellis keväästä ja uudesta elämästä.

      Halaukset <3

      Poista
  3. Ihanaakin ihanampaa oli taas lähteä mukaan luontoretkellessi. Minulle rakkainta on merimaisemat ja sammalmättäinen metsä. Kumpa ihmiset osaisivat arvostaa luontoa enemmän. Puhdas luonto ei ole enään itsestään selvyys, vaan meidän jokiasen tulisi kantaa vastuuta siitä. Iloa loppuviikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit ja kyllä, meidän jokaisen pitäisi tehdä kaikki voitavamme!

      Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  4. Kiitos taas kerran noista kauniista kuvista. Siellä luonto on niin kaunista. Mä tykkään juuri näistä luontoretkistä, kun en tykkää oikeastaan esim. metsästä vaikka mennä kävelemään.
    Olen kaupunkilainen, ihme kun olen muuttanut tänne maalle metsän kainaloon, joen rannalle.
    Mutta olen viihtynyt täällä silti jo 40 vuotta, en ole pakolla tänne tullut, omasta tahdosta tulin.
    Kuvistasi näkee että sä rakastat luontoa monin eri tavoin.
    Kiitos vielä ihanista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit retkestäni ja sait siitä iloa!

      Joen rannalla onkin mukava asua ja seurata sen elämää eri vuodenaikoina.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Onpa hyvä, tärkeää asiaa täynnä oleva postaus! Olen niin samaa mieltä Sinun ja yllä kommentoivien kanssa. Kovasti huolestuttaa, minkälaisen maapallon jätämme lapsenlapsellemme. Saavatko he enää nauttia puhtaasta luonnosta.
    Minulle rakkainta luontoa ovat metsät ja tietysti meri saarineen ja rantoineen.
    Superihanan vadin olet löytäny! Kyllä mieli tekee jo pikkuhiljaa laittaa pääsiäistä ja kovasti odottelen jo Sinun koristelupostauksiasi.
    Oikein hyvää alkavaa viikonloppua! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin paljon myös sitä, miten moni laji katoaa ja jää uupumaan lastenlastemme maailmasta.
      Kädellisten asiat ovat todella huonosti, samoin tiikerin.
      Täällä kotona jahdataan sutta ja se haluttaisiin kokonaan pois - ei mahdu muutamaa kymmentä susihukkaa tänne 5 miljoonan ihmisen joukkoon.

      Meitä luonnon puolesta puhujia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan!

      Sinä teetkin Maija upeaa työtä siellä kotikulmilla! Heijaa Maija <3

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Luonnon keskellä ihmisen on hyvä olla <3 Kun oikein ahdistaa ja stressaa, niin
    suuntaan meren rannalle akkuja lataamaan. Meri on sielunmaisemani, siellä
    viihdyn parhaiten.
    Sinun blogillasi on samankaltainen vaikutus kuin merellä, kun vierailen täällä
    mieleni valtaa rauhallinen, hyvä olo. Saan voimaa kauniista kuvistasi ja tavastasi
    kirjoittaa. Kiitos, kun jaksat viihdyttää meitä!

    Minuakin pelottaa millaisen maapallon lapsillemme jätämme. Luontoa on säästettävä ja
    eläimiä suojeltava, nykymeno on liian kuluttavaa. Omalla kohdallammekin voimme tehdä
    ympäristöä säästäviä valintoja. Meillä esim. niin koti kuin mökkikin lämpiävät maalämmöllä,
    joka on lämmitysmuodoista ekologisin.

    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle, ihana Marianna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija. On aina kiva kuulla, että blogi tuottaa iloa lukijoilleen niin kuvien kuin tekstinkin osalta.

      Luin viikonloppuna jälleen artikkelin, jossa kiellettiin se, että ihminen teoillaan olisi ilmastonmuutoksiin vaikuttanut ja ikävää luettavaahan se on! Miten me voimme mitään muuttaa, jos valta on ihmisillä, joita luonto ja ilmasto eivät juurikaan kiinnosta ja jotka nopeasti ja tehokkaasti kieltävät koko ongelman?

      Luovuttaa emme kuitenkaan voi ja toivo elää lapsissa.

      Ihania kevätpäiviä sinulle Teija - nauti mökkipäivistä ja saariston keväästä <3

      Poista
  7. Kaunista. Niinpä niin, taitaa mennä vain huonompaan suuntaan tämä maapallon tilanne...valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - taistellaan me kuitenkin sen puolesta!

      Mukavaa viikkoa sinulle :)

      Poista
  8. Oi, kuinka kiva blogisi putkahti eteeni! Liityn lukijaksi! Norjassa en ole kodkaan köynyt. Nyt pääsen kuvamatkoille. Aurinkoisin Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit tänne ja pidit lukemastasi!

      Mukavaa viikkoa sinulle Tuija.

      Poista
  9. Kiitos mukavasta luontoretkestä. Rannan maisemat ovat karut mutta juuri sen takia niin kauniit. Luonto on minullakin se voimavara mistä ponnistaa, kun olo ei aina ole sitä mitä pitäisi. Kummasti murheet jäävät metsään siellä liikkuessa tai rantoja kolutessa. Ne jotka viittaavat kintaalla luonto asioille pitäisi viedä metsäretkelle nuotion ääreen nauttimaan hiljaisuudesta ja metsän lumosta! Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmasti viedä eräät maailman mahtimiehet korpeen :).. tai kuuhun, josta maa näkyy yksinäisenä kaiken avaruuden keskellä...ehkäpä se saisi edes hitusen nöyryyttä heidän aivoituksiinsa mukaan.

      Ihanaa viikkoa sinulle!

      Poista
  10. Kauniita kevään alun kuvia:) On surullista kun luonto kärsii meidän ihmisten virheiden vuoksi. Täälläkin on hävinnyt niin paljon luontoa rakentamisen alta,surullista. Tässä ihan lähelläni oli kun muutin tänne hieman yli 8.5 vuotta sitten ihana villi pläntti,jossa oli kettuja,villiparsaa ,villiherneitä ja muutakin.Sitten tuli kaivinkoneet ja nyt siinä paikassa on lukio...
    Kaunista viikkoa sinulle Marianna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen todellakin raivaa itselleen tilaa ja luonto joutuu väistymään tieltä. Se on surullista ja huolestuttavaa.
      Villit pläntit olisivat niin tärkeitä.

      Kaikesta huolimatta, hyvää viikonjatkoa myös sinulle!

      Poista