Lapsuuden pitkät ja aurinkoiset kesät


"Mayday, mayday", huutaa kaverimme, joka uimapatjallaan on ajautunut huvilarantamme Airiston puoleiseen osaan! Minä ja siskoni melomme omilla patjoillamme pelastettavaa kohden - suuroperaatio on käynnistynyt. 
Patja saadaan kiinni ja hinataan kaislikon kautta rantaan, jossa kumipatjalauttailijoita (muistattehan ne 70-luvun sinapinkeltasiniset kumipatjat) odottavat päärynälimpparit ja pussillinen Amerikan raita -karkkeja. Välillä keräämme kiviä tai juoksemme metsään, jossa meillä on salainen linna (7 huonetta, kaikki suurten kuusipuiden alla) ja upea aurinkokallio.

Lapsuuteni kesät olivat aurinkoisia, lämpimiä ja todella pitkiä! Ahvenia grillattiin joka ilta, huvilamme vanhat puulattiat olivat aina auringon lämmittämiä ja kaikki aamiaiset syötiin terassilla. Me kuljimme paljasjaloin - aina! 

Näinhän meistä moni lapsuuden kesänsä muistaa, eikö vain? 




Kuvat edellispäivältä ennen rankkasadetta. Juuri tällaisena muistan lapsuuteni idylliset kesämaisemat :)











Tarkemmin muistellessani kykenen toki palauttamaan mieleeni myös mökkivarusteista sen tärkeimmän - sadetakkikassin! Se kulki uskollisesti mukanamme mökkireissuillamme ja hätä oli suuri, jos se oli unohtunut matkasta. Muistan myös pienen, mustan radion, josta vanhempani kuuntelivat säätiedotuksia merialueille.... ja ukkosmyrskyt, jotka pelottivat äitiäni. 
Muistan siskoni punaisen, virkatun pipon, jota kutsuimme mansikkahatuksi ja kumisaappaat, jotka potkittiin jaloista alakerran eteisessä. 

Lapsuuden kesiin mahtui siis sadettekin?! 

Olen viime päivinä pohtinut nimenomaan sitä, etteivät Ruissaloa kiertäneet ukkosmyrskyt tai harmaat sadepäivät koskaan tehneet lomapäivistämme huonoja, vaan niihin liittyi aina oma jännityksensä, omat puuhansa  - ne olivat osa kesää.

Sateella uiminen oli tavattoman hauskaa ja viluissamme nauroimme toinen toistemme sinisiä huulia. Jälkeenpäin lämmiteltiin vanhan kaakeliuunin edessä, luettiin Hevoshulluja, Aku Ankkoja ja Viisikko-kirjoja tai leikittiin huvilan vanhassa varastossa, otkantissa, joka oli täynnä vanhoja tavaroita ja meidän rannalta keräämiämme kiviä. 
Sateen jälkeen lähdettiin onkimatoja kaivamaan tai venettä äyskäröimään. Aina oli hauskaa.

Sateeseen suhtautuminen taitaakin olla siis asennekysymys ja sade-viha lähinnä aikuisten ongelma. Lapsen mieli on avoin, se löytää ilon sadepäivistäkin ja tässpä lieneekin sitten syy siihen, että lapsuuden kesät muistetaan vain ja ainoastaan aurinkoisina ja kauniina.








Täällä suuren meren rannikolla sade koettelee kyllä taas hermoja, sillä vettä on tullut  rajuina kuuroina ja ukkosen tahdittamana. 
Edellisiltana jäin 40 minuutiksi bussikatokseen vangiksi, sillä rajuilma keskeytti iltalenkkini ja heitti niskaamme tolkuttoman määrän vettä, rakeita ja salamoita. Siellä me värjöttelimme koiran kanssa ja vannoinkin jo jättäväni koko Norjan. 
Lapsena olisin varmasti ollut haltioissani näistä luonnon omista "erikoistehosteista", enkä olisi osannut ukkostakaan niin pelätä. Nyt olin kauhuissani!

Sade vesittää puutarhan, sairastuttaa kasveja, tekee nurmikosta suon, viilentää lämpötilan, estää helleasujen käytön, piilottaa auringon ....... sade on persuuksista! 
Aikuisena näen vain haittapuolia ja jopa rahanmenoa, sillä huono kesä saa mielen halajamaan jonnekin lämpimään (se maksaa), tuhoaa puutarhaan ostettuja kasveja (bye bye puutarhaan käytetyt kruunut), kasvattaa homeitiöitä (astmalääkkeet maksavat), jättää helleasut kutistumaan kaappiin (bye bye kruunut ja tervetuloa lohturuoka + numeroa suuremmat kuteet ensi kesälle).....juu näitä riittää.
Aikuisena en iloitse onkimadoista tai äyskärömisestä, enkä ui sateella.

Voisinko sitten mitenkään kouluttaa itseäni hyväksymään sateen? 

Eilen katoin itselleni aamiaisen paviljonkiin ja istuin siellä ukkosen jyristellessä ympärilläni ja sateen rummuttaessa kattoon. Tunnelma oli oikeastaan aika hieno ja kynttilätkin olin aamiaispöytääni sytyttänyt. 
Olen siis ainakin aloittanut kokeilun, jonka tarkoituksena on etsiä lapsuuden asennetta ja avointa mieltä....heheheee.....saapas nähdä miten eukon käy! 



Sade pitää taukoja ja silloin kannattaa kiiruhtaa ulos.











Juuri nyt katselemme mieheni kanssa reissuja lokakuulle ja mieluiten aurinkoiseen osaan Eurooppaa, joten olkoot se sitten palkintona kokeilustani hyväksyä sade ja olla sinut sen kanssa ;)  ....kömpeö selitys kyltymättömään auringonnälkään! 

Kesää on toki jäljellä vielä täälläkin ja viime vuonna helteitä eleltiin syyskuussa, joten toivo se elää vieläkin! 



Jærenin rannoilla viime syyskuussa.





Eilen oli kaunis päivä ja sitä piristi lisäksi vierailu ystävättäreni uuteen kotiin, joka on todellinen Huvikumpu! Ihana, vanha talo täynnä huonekaluja ja esineitä menneiltä ajoilta, patinaa, kimurantteja portaita ja ihan vanhan ajan narusta vedettävä vesiklosettikin. 
Ystäväni tekemä vadelmakakku maistui tässä satujen talossa ihan tavattoman hyvältä ja edellispäivän sääkauhut oli jälleen helppo antaa anteeksi.....kenties en Norjasta ihan vielä lähdekään :D


Hyvää loppuviikkoa teille kaikille,


Marianna














Kommentit

  1. Oi miten ihanan tunnelmallinen päivitys..pitkästä aikaa vierailulla blogissasi🌹Aurinkoista elokuuta☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kävit taas ja oikein ihanaa elokuuta sinulle :)

      Poista
  2. Juuri tänä aamuna muistelin kuinka minulla oli 5-vuotiaana ihana keltainen kesämekko ja aina ruskettuneet varpaat. Nostalgiaa siis täälläkin!
    Kiitos kivasta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden kesinä oli ruskeat varpaat (aina paljasjaloin) :D Minulla on toki muisto siitäkin, miten ruskettunut ja hiekkapölyinen varpaani jäi mummolassa maitokärryn pyörän pinnojen väliin :(

      Ihanaa elokuuta Leena <3

      Poista
  3. Olipa kiva lueskella muistojasi lapsuudesta. Minäkin ajattelen, ettei lapsuudessa ollut kesällä kuin aurinkoa.
    Mutta olihan toki, ukkosta ja sadetta.
    Kauniita kuvia olet laittanut tänne, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija ja niinhän se on, oli sadettakin, mutta lapsena sitä ei sen enempää harmitellut!

      Hyvää ja poutaista elokuuta!

      Poista
  4. Ihanat kuvat taas:)
    Oi lapsuuden kesät ,oli mukavaa lueskella lapsuuden kesistäsi. Minulle tulee lapsuuden kesistä aina mieleen ukkini ja mummini kesäpaikka Porvoon lähellä, jossa myös samanikäisen serkkuni perhe vietti kesiään,Kultaiset muistot...
    Sadetta, sitä en ole nähnyt aikoihin...ja ehkä sitten myöhemmin syksyllä täälläkin. Sade ei ole maailmassa jakautunut tasaisesti,jossain sitä on liikaa, ja jossain liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael.
      Totta, sade ei jakaudu tasaisesti ja olispa hienoa, jos tulevaisuudessa kyettäisiin sitä johtamaan tasaisemmin kaikkialle.... siinäpä olisikin maailmaa mullistava keksintö - sateenohjaaja.

      Muistan Rodoksen vuosiltani sen, miten elokuussa aloin jo nähdä sateesta untakin, niin hartaasti kun sitä odotin! Hassua, mutta sinä varmasti ymmärrät.

      Ihanaa elokuuta sinne lämpimään <3

      Poista
  5. Juu, lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko! Taisi niihin tosin sadettakin kuulua :) Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa tuskaillut näiden jatkuvien sateiden kanssa. Kaipaan lämpimiä kesäiltoja ja kevyissä kesävaatteissa kulkemista. No, jos sitten ensi kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saamme lämpimän ja kauniin syksyn, se auttaa!
      Meillä tämä on jo toinen sadekesä peräjälkeen, joten hymyt ovat harvassa.

      Hyvää elokuuta AnniK - toivotaan, että se helle saapuu vielä!

      Poista
  6. Ihanasti kirjoitit lapsuuden kesistä.
    Tänään juuri juteltiin juniorin kanssa, että lapsena oltiin aina paljain jaloin kesällä.
    Muistan myös, että kesät oli lämpimiä. Ja ukonilmat oli myös kivoja vaikkakin lapsena se pelotti, jos oli yksin kotona.
    Täällä ei ole tänä kesänä ukostanut kertaakaan. Olen oikein odottanut ukonilmaa. Silloin on
    ihana tunnelma olla sisällä, kun ukostaa.
    Mukavaa loppu viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari ja totta, ukkosella on ihana tunnelma, jos sitä on itse sisällä. Bussikatoksessa värjöttely ei ollut kivaa ja salamat löivät niin tiheään, että koirakin tärisi pelosta.

      Oikein hyvää elokuuta <3

      Poista
  7. Kiva postaus, kiitos tästä. Ihanat kuvat. Lapsuuden kesät olivat niin aurinkoisia ja kesäisiä, kuten kerroit. Nyt on meillä taas satanut kaksi päivää lähes tauotta, kohta kukat mätänevät penkkeihinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Kukkia ja puutarhaa suren minäkin....etanat rouskuttavat märkiä lehtiä - ei hyvä!

      Toivotaan nyt poutaista ja kaunista elokuuta!

      Poista
  8. Ihana postaus ja voi itku niitä lapsuuden kumipatjoja tosiaan. Muistan lapsuuden kesät aurinkoisina, mutta muistuu mieleen kivoja mökkihetkiä, jolloin nautin kirjasta ja sade ropisi kattoon. Sade ei ole muutoin inha, kuin koiralenkillä.

    Kivaa viikonloppua Marianna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TiiaK :)
      Muistan muuten niiden kumipatjojen tuoksunkin :D

      Hyvää elokuuta sinulle <3

      Poista
  9. Hihhih... täällä naureskelen, sateen ropina taustalla. Mutta niin totta joka sana - toivottavasti aurinko näyttäytyy meille pian :)

    Mukavaa perjantaita... sateesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ja oikein hyvää, toivottavasti poutaista elokuuta <3

      Poista
  10. Kirjoitit ihanasti lapsuuden kesistä. Itsekkin muistelen monesti että aina aurinko paistoi, vedessä lilluttiin huulet sinisenä ja ruoka maistui kaiken tekemisen jälkeen. Vietin järven rannalla suurimman osan kesistä ja niistä on vain mukavia muistoja mielessä. Meillä oli naapurissa siskokset jotka jaksoivat touhuta meidän kanssamme. Mukavaa viikonloppua sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolettomat lapsuuden kesät <3

      Ihanaa elokuuta Tuija!

      Poista
  11. Miten viehättävästi kuvailit tuon lapsuuden kesän!
    Juuri tuollaista se oli!
    Sadetta on pohjoisessa riittänyt tänä kesänä.
    Kauniita kuvia kissoista ja luonnosta!
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna.
      Luulenpa, että pohjoisessa sulavat jäävuoret satavat alas tässä meillä - ilmastomuutoksista kysymys siis.

      Teillä taitaa olla juuri nyt aika kuuma?

      Poista
  12. IHania kuvia, ihana kirjoitus...nyt kesä on yllättänyt meitä täällä pohjoisessa hetken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Kesä vilautti kasvojaan täälläkin eilen :)

      Poista
  13. Lapsuuden kesät <3 Ihanasti kuvailit muistojasi, löysin niistä paljon tuttuja juttuja.
    Aku Ankat ja Viisikot, uimapatjalla seikkailut meren laineilla, paljaat jalat, oi niitä
    aikoja! Lomamatka auringon alle kuulostaa ihanalta. Mekin ollaan aikeissa matkustaa
    palmujen alle, Dubaihin, hiihtoloman aikoihin. Ihanaa, kun on taas mitä odottaa!
    Aurinkoista loppukesää sinne vuonon rannalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija :)
      Dubai on siskoni vakio- /suosikkikohde ja tekee taatusti hiihtolomasta lämpimän.
      Mekin mietimme hiihtolomaa lämpöisessä, mutta asia on vasta keskustelutasolla.

      Oikein hyvää elokuuta <3

      Poista
  14. Ihana ja tunnelmallinen kirjoitus! Lapsuuden kesäpäivät olivat aina lämpimiä ja aurinkoisia ukkoskuurojen värittämiä poutapäiviä heinäpellolla, mattopyykillä ja milloin missäkin.
    Meillä täällä Lounais-Suomessa on kärsitty kuivuudesta, mutta nyt viimepäivinä on saatu hiukan sadetta.
    Leppoisaa viikonloppua! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan ihanalta tuo sana: kuivuus ;)

      Ottaisin sitä mielellään muutaman viikon verran, kiitos!

      Hyvää elokuuta Maija <3

      Poista
  15. voi ihanuus näitä kuvia! Upeita!

    VastaaPoista
  16. Kiva postaus ja hienoja kuvia. Kyllä ne lapsuuden kesät oli erilaisempia kuin nykyään...tai sitten sika kultaa muistot. Ei, kyllä ne oli erilaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivat ne erilaisia! Olen siitä ihan varma. Säät ovat muuttuneet :(

      Hyvää elokuuta Satu <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset