Päärynät


"Meidän päärynämme eivät kyllä näytä edes päärynöiltä", totesi tytär, kun saavuin maalta päärynäsadon kanssa :) 
No tottahan se on - meidän vanha puumme tekee pallopäärynöitä, mutta maku on sentään aidon päärynäinen, eikä puuvanhus näytä hermostuvan edes huonoista kesistä. Sato on aina runsas.
Näitä palleroisia on helppo napostella pitkin päivää, mutta aivan mainiolta ne maistuvat mm. crumblessa, joka täällä meillä on yksi syyskuun suosikkiherkuista.

Crumble on helppo valmistaa: 

4 suurta tai 10 pikkuista päärynää (voi korvata omenilla)
sitruuna
100 g voita
100 g sokeria 
200 g jauhoja
pinnalle kanelia ja sokeria (pikkuisen vanilijasokeria, jos pidät siitä)

Uuni 200 astetta ja paistoaika noin 30 min.

Kuori ja paloittele päärynät. Laita ne sitruunaveteen odottamaan.
Nypi pehmeä voi jauho-sokeriseokseen.
Kaada hedelmäpalat voideltuun piirakkavuokaan ja jauho-voi-sokeriseos niiden päälle. Mausta kanelilla ja sokerilla. 
Paista.

Tarjoile jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.















Meillä ei ollut eilen pakastimessa muuta, kuin suklaamurujäätelöä, mutta hyvin maistui sekin päärynäcrumblen kanssa ja antoi maanantaille makeutta :)
Huomasitteko muuten tuon vanhan ruotsalaisen keittiöalmanakan, jonka olen saanut perinnöksi? Se on aivan ihana aarre täynnä vanhoja ohjeita. lehtileikkeleitä ja jopa vitsejä! Otin sen nyt mukaan kuvauksiinkin, sillä se istuu oivasti torpan henkeen. 



Puutarhassa on jo varsin sykyistä, mutta jokunen sinnikäs kukkija täällä sentään koristaa ja pieniä kukkasomistuksiakin saa vielä rakennettua. 
Vanha kuparipannu, vanhat lääkepullot ja muutama kukka ja päärynä - ihan nätti tuli.











Muita mökkipihan kukkijoita.










Muuttuva luonto.








Syksylle tyypillinen näky rannalla - makrelliparvi. 
Makrellit saavat merenpinnan välillä lähes kiehumaan pikkukalaparvia saalistaessaan. Kerran päätyivät saalistushuumassaaan jopa joukkokuolemaan rannalle....silloin saimme poimia kassit täyteen makrellia.
Kalamiehillä on nyt apajat! 






Vuono on todellakin hiljentynyt ja siksipä kalatkin voi nyt jopa kuulla :) 
Välillä ovat niiden hypyt sellaista luokkaa, että sitä ihan hätkähtää, kun rannalla huinailee omissa oloissaan.  



Merimetso hämärässä merenpintaa seuraillen.





Minulla on taas tänään sellainen pölhö kipupäivä, joka teki liikkumisesta aamulla lähes mahdotonta! Pinnistelin kuitenkin itseni liikkeelle ja vaikka se kulku todella hankalaa ja kivuliasta aluksi olikin, jatkoin metsään kuvaamaan. Kuvaaminen saa todellakin unohtamaan kivun ja tekee kurjistakin päivistä paremman - ainakin hetkeksi. 

Sairauteni puhkeamisesta tulee marraskuussa kuluneeksi 5 vuotta. 
Viisi vuotta olen siis tämän viheliäisen riesan kanssa taistellut ja joutunut hyväksymään sen etenemisen ihosta niveliin ja yleiskunnon heikkenemiseen. 
Hemoglobiini ei tahdo pysyä hyvänä, D-vitamiini ja rauta eivät ota imeytyäkseen, väsymys ottaa vallan tuon tuostakin, nivelissä on jatkuvasti tulehduksia, samoin silmissä  ja iho - se on käsien osalta pysyvästi vahingoittunut. 
Keväällä psoriasis irroitti kaikki varpaankynteni. 
Olen lähes aina flunssaisen oloinen ja näköinen (kuuluu taudinkuvaan) ja varsinkin aamuisin käytän monta tuntia liikkeelle pääsemiseen. Portaat yksi porras kerrallaan, kaiteisiin tukien....akillekset kun eivät taivu. 


Syyskuun alkaminen tarkoitti minulle myös sairaseläkkeelle siirtymistä ja se onkin sitten ollut todella kova pala hyväksyttäväksi. Monet itkut olen tilanteeni vuoksi itkenyt, kirosanojakin päästellyt, sillä enhän minä ole vielä edes viittäkymmentä täyttänyt. 
Perhe koettaa lohduttaa huumorilla ja sitähän riitti varsinkin sinä päivänä, kun eläkeläiskorttini (julkisiin kulkuvälineihin) saapui postissa.

Minulla on ollut ympärilläni hyviä ihmisiä ja paljon kannustusta sekä lohdutusta. 
Siitä olen ihan hurjan kiitollinen.
Sairaseläke ei sitäpaitsi estä olemasta aktiivinen kaikessa sellaisessa, mihin pystyn ja minulla onkin nyt edessäni suuri projekti sellaisella maaperällä, joka on minulle omaa ja luontevaa. 
En siis ole menettänyt toivoani, en heittänyt hanskoja tiskiin! Suomalaisella sisulla painelen yhä suolle ja vaikka kuokka ei heilukaan, niin kamera käy!


Tällä rankalla polulla on joutunut hyväksymään kaikenlaista, mutta yhtä asiaa en kykene hyväksymään. Se on sairaseläkkeen aiheuttama kateus! 
Voiko sellaista olla? 
No ikävä kyllä, sitä on! 
Muutama ihminen on lähes kyseenalaistanut sairauteni (näytän kuulemma ihan hyvältä ja puuhailen kaikenlaista), muutama taas todennut elämäni nyt helpoksi "rahaa tulee, mitään ei tarvitse tehdä" -lausahduksella. 
Se tuntuu pahalta. 

Aion jatkossakin näyttää mahdollisimman normaalilta, jaksaa meikata ja pukeutua. Todella huonoina päivinä en taas liiku missään (näitä päiviä on muuten viikossa ainakin kolme). 
Ja mitä rahaan tulee - vaihtaisin sairaseläkkeeni palkkaan, työkavereihin ja aktiiviseen työelämään heti, jos siihen kykenisin. 
Kaipaan niin tavattomasti entistä elämääni. 

No, näitä kommentteja tulee varmasti jatkossakin, sillä ihmiset ovat usein aika ajattelemattomia. Olisvatkohan he oikeasti halukkaita vaihtamaan paikkaa kanssani....niin ja varpaankynsiä, käsiä ja niveliä? 
Tuskin.



Tässäpä nyt tällainen vuodatus tilanteestani. 


Elämä on mukautumista - kyllä se tästäkin eteenpäin taas keikkuu, vaikka tie kivinen onkin. 


Ensi kerralla taas kevyempää juttua. Voikaa hyvin,

Marianna











Kommentit

  1. Ihana herkku, täällä se tehdään omenoista!
    Kovasti tsemppiä sulle <3 Kamera ja luonto auttaa minuakin kipujen kanssa... saa ajatukset suunnattua muualle. - Ihmiset, miten ne voikaan olla ajattelemattomia!? Kipuja ei yksikään haluja itselleen, niiden kanssa on todella ikävä elää!

    Toivotaan parempia päiviä ja ihanaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru <3

      Monelle kipujen ymmärtäminen on varmasti vaikeaa, sillä eiväthän ne aina näy päällepäin. Pahimpia päiviä ja hetkiä ei näe kukaan (paitsi perhe), joten ihmiset näkevätkin vain ne paremmat hetket.
      Monelle on lisäksi vaikeaa käsittää sitä, että kaikkeen ei ole parantavaa lääkettä.

      Valokuvaaminen luonnossa on kyllä mitä mainion lääke ja toimii suoranaisena moniteholääkkeenä :)

      Eiköhän tämä tästä taas. Juon nyt inkivääriteetä, josta moni on kuulemma saanut suurta apua!

      Hyvää viikkoa sinulle <3

      Poista
  2. Mmm mikä herkku tosiaan. Päärynöitä ei minulla koskaan ole omasta takaa ollut ja niinpä minäkin olen käyttänyt omenoita. Toisaalta, kaupastahan minä nykyisin ompotkin ostan joten mikä estää kokeilemasta crumblea myös päärynöillä!

    Kateus se on kumma juttu. Olen sitä aika usein miettinyt ja kummastellut, miten joistakin tuntuu, että se on heiltä itseltä pois, jos jollain toisella on jotakin hyvää. Ja vielä merkillisempää on, että kateus perustuu hyvin usein kuvitelmiin ja luuloihin ilman että kateellinen edes tietää asioiden todellista laitaa.
    Epäreilultahan tuollainen kateuden kohteesta tuntuu, mutta jos vain osaisi, kannattaisi sellainen jättää omaan arvoonsa.

    Sydämestäni toivon sinulle Marianna kivuttomia päiviä ja iloa ja intoa uusiin suunnitelmiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3
      Niinhän se on, että mokomat heitot pitäisi vaan jättää omaan arvoonsa, mutta kyllähän ne juuri sillä hetkellä risovat.

      Kateus perustuu aika usein kuvitelmiin, näin luulisin. Olen törmännyt tähän "kyllä nyt kelpaa, kun saa olla vaan" -ajatukseen jo sairaslomanikin aikana ja aika ihmeelliseltähän se tuntuu.
      Olen sitä mieltä, että mikäli on valmis vaihtamaan työelämänsä jatkuviin kipuihin ja lääkäriruljanssiin, taloudellisiin tappioihin jne., kannattaa katsoa omaa elämäänsä tarkasti ja miettiä esim. alan vaihtoa.

      Suomalaisella sisulla aion eteenpäin porskuttaa...vaikka sitten ontuen!

      Kiitos vielä ja hyvää viikkoa sinulle.

      Poista
  3. Herkullisen näköinen crumble:) Tuota tekisi mieli maistaa. Voi Marianna,olen pahoillani sairautesi vuoksi,ja toivon sinulle mahdollisen monta kivutonta päivää ja tsemppihalit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jael!
      Mikäli talvi aivan mahdottomaksi käy, saatan lennähtää jopa sinne teille päin terveyttä hakemaan :)

      Poista
  4. Rakas ystävä, olen niin pahoillani sairaudestasi. Jotenkin tunnistan nuo oireet niin hyvin. Minulla itselläni on psoriasis, mutta ei nivelissä. Olin Kelan kustantamalla psorikurssilla Kanarialla ja siellä oli useita joilla oli nuo nivelvaivat. Oli kainolasauvoja, ja vaikka minkälaista apuvälinettä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää. Ihana päärynäkakku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3

      Juuri tuota pahenemista kainalosauva-asteella pelkään eniten ja siksipä etelä-Eurooppakin mielessäni niin usein on. Kylmä kun ei tee hyvää ollenkaan.

      Sisulla ja rakkaudella eteenpäin, vai mitä?

      Ihanaa syksyä sinulle ja kiitos vielä kerran <3 Tsemppiä sinulle myös <3 <3 <3

      Poista
  5. Herkullinen ohje, kiitos. Tätä pitää kokeilla :)
    Voi hyvin ja positiivisia ajatuksia <3

    VastaaPoista
  6. Hauskat pallopäärynät. Meillä saadaan tänä vuonna ensimmäiset päärynät omasta pihastamme.
    Aurinkoista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  7. Kylläpäs näytti ja kuulosti hyvältä tuo päärynäherkku😍 Voi miten upeita kuvia oletkaan ottanut..näkee kyllä että kuvat on taidolla ja kauniilla silmällä otettuja! Olipas ikävä että olet tuollaisia kommentteja joutunut kuulemaan..😥Toivottavasti saisit nauttia myös kivuttomasti päivistä❤️🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kiva, että löysit tänne (sinulla on aivan ihana blogi)!

      Laitan kommentit todellakin ajattelemattomuuden piikkiin ja jatkan omalla tavallani. Tänään vähän kivuttomampi päivä, eli saatan jopa autoilemaankin päästä :D

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle <3

      Poista
  8. Veikeän näköisiä päärynöitä! Meidän pienemmälle lapsenlapselle istutimme keväällä puutarhaamme päärynäpuun (isommalla on kirsikkapuu), mutta vaikka se ostettaessa kukki ja raakileitakin tuli, putosivat ne kaikki jo pieninä pois, joten yhtään päärynää ei vielä puu tuottanut. Kovin niitä odotin, mutta pienihän se vielä on satoa kantamaan. Ihana tuo ohje, kiitos siitä! Pitää kokeilla, mutta omenoista. Kauniisti on myös ohje kuvitettu ja kyllä vaan silmäni iskin heti tuohon almanakkaan. Sopii niin hyvin kuvaan.
    Surullista, että sairautesi todellakin on noin monimuotoinen ja aiheuttaa kipuja ja särkyjä. Onneksi edes välillä on hyviä päiviä.
    Jäin hetkeksi tuumailemaan, ennen kuin rupesin kommettia kirjoittamaan. Olen miettinyt, että ihmiset sanovat ehkä kuin ajatuksissaan nurkaan ahdistettuina jotain, mitä tarkoittavat lohdutukseksi, vaikka se ei kuulijasta ollenkaan siltä tunnukaan. Haluaisin kuitenkin uskoa ihmisiin siten, etteivät he ole aivan läpikotaisin pahoja ajatuksineen ja puheineen. Ehkä tilanne tulee niin yht´äkkiä, ettei sopivia sanoja suuhun löydy ja jotain kuitenkin odotetaan sanottavan. Meidän ensimmäiset lapsemme ovat kaksosia. Toinen pikkuinen syntyi kuolleena. Paljon siitä ei kukaan puhunut, vaikka minä olisin halunnut puhua, huomioida, että tämä toinenkin vauva oli olemassa. Ja sekin vähä, mitä puhuttiin oli, että jäihän teille toinen. Voitko antaa puolet lapsistasi pois ja elää, kuin mitään ei olisi tapahtunut? Jälkeenpäin miettien asia oli varmasti niin kammottavan surullinen, ettei siitä kukaan uskaltanut ja osannut puhua. Mitä voikaan tuollaiseen asiaan sanoa? Muutenkin ihmisten kommentit ovat välillä kummallisia. Turun ikävän tapahtumaan jälkeen ja jo ennenkin olemme saaneet kuulla puhettä ählämeistä ja meillä kun perheessä on "ählämi" ja vielä pieni puolikas. Pysyn hiljaa, mutta silti se sattuu sydämeen. Oletan, ettei kyseinen henkilö ole sen kummemmin sanojaan miettinyt ja voi olla, että harmitteleekin jälkeen päin itsekseen, mitä oikein tuli puhuttua.
    Leuka pystyyn, Marianna! Olet niin taitava kameran käyttäjä, sanasirkka ja sisustaja, että taatusti löydät tarkoitusta ja tekemistä elämääsi. Ja onneksi perheessäsi on huumoria ja rakkaita, välittäviä ihmisiä.
    Täällä paista välillä aurinko, mutta taivanrantaa kiertelevät tummat pilvet - kohta sataa.
    Oikein leppoisaa ja raikasta syksyä Sinulle! T. Maija Myrskyluodolta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olen niin pahoillani pikkuisen menetyksestä. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta eihän se kaikkia haavoja paranna ja uskon, että lapsen menettäminen kuuluu näihin ikuisesti vähän auki jääviin haavoihin. Aika auttaa varmasti ja suru muuttaa muotoaan, mutta pysyy mukana jossakin muodossa ikuisesti.
      Vaikea varmasti lohduttaa silloin, kun pahin on juuri tapahtunut ...ja sanat muotoutuvat helposti vääriksi.

      Ajattelemattomuuttaanhan ihmiset usein puhuvat, eivätkä aina edes huomaa, kun sammakko hyppää suusta.
      Nopeasti ajateltunahan saattaa sairaseläkekin sitäpaitsi kuulostaa kivalta ja kaikkihan tietävät, että kuljen paljon kuvaamassa metsissä jne., joten heistä en varmastikaan kovin sairaalta vaikuta. Paradoksi onkin juuri siinä, että koetan näyttää mahd. terveeltä ja tavalliselta, puren hammasta ja piilotan kipuni.

      Muistan muuten, kun työpaikallani alkoivat kaikki kerran marmattaa ulkomaalaisista ja siitä, miten tulevat tänne, mutta sitten vertaavat kaikkea omaan, olevinaan parempaan maahan ja kritisoivat Norjaa. Huomautin sitten varovasti, että hei....minäkin olen ulkomaalainen. Kaikki hiljenivät ja alkoivat sitten selittää, etteivät tietenkään minua tarkoittaneet :) Näinhän se menee....ajattelemattomuus.

      Kiitos Maija kannustavista sanoistasi <3 Ei minulla hommaa puutu ja kuvauskeikkojakin on taas luvassa :)

      Ihanaa päivää sinne ihana sinä <3

      Poista
  9. ihanat kuvat! Eläkkeellä voit tehdä vaikka mitä. Vaikka suunnitella näyttelyn upeista kuvistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi!
      Suunnitelmissa onkin jo kaikenlaista jännää :) Kiitos kannustuksesta ja oikein ihanaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  10. Oi siskonen, niin kaunis postaus jälleen! Sairaseläkkeelle siirtyminen vie varmasti voimia ja vaatii sopeutumista. Annathan nyt vain itsellesi täyden luvan nauttia kaikesta, mikä tuo iloa ja lohtua sairastamisen keskelle. Kuulostaa, että sinulla on onneksi parhaat tukijoukot lähelläsi, ja huumori on myös mahtava voimavara, annathan sen kukkia:) Ja ne kateellisten huutelut, ajattelemattomuutta ja todella tahditonta, mutta jätäthän tykkänään omaan arvoonsa. Aika lailla kertoo ihmisestä, joka kadehtii toisen sairautta - säälittävää ja saa miettimään, ettei tällainen ihminen kyllä itse voi hyvin.

    Laitoin sinulle myös meiliä, elä säikähdä sanatulvaa;) Voi hyvin ihana♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah - myös meilistä <3
      Vastaan sinulle tällä viikolla!

      Meitä on moneen junaan - niinhän sitä sanotaan. Osa päästelee sammakoita ajattelemattomuuttaan, osa kömpelyyttään ja sitten on niitä ihan puhtaasti ilkeitäkin ihmisiä. Surullistahan se on, mutta joillekin (onneksi vain harvoille) toisen satuttaminen on iloa tuottava teko. Eihän sellaisella ihmiselle kovin onnellinen elämä voi olla.

      En välitä moisista, vaan lasken mielummin siunauksiani, kuten teitä blogiharrastuksen kautta tulleita ihania tuttavuuksia ja teiltä tulevaa kannustusta <3

      Ihanaa viikkoa Hannah :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa psori-käsille ja mielelle :)

Syyspäivän throw back huhtikuun hetkiin

Kreikkalaiset tuliaiset