Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 1. maaliskuuta 2018

Viisikymppisen naisen arvo


Meilläkin on nyt talvi. Lunta ei kyllä ole kuin hitusen verran, mutta mittari on pysynyt -4 ja -8 asteen välillä ja idästä puhaltava tuuli on voimistanut pakkasasteiden vaikutusta. Kylmyys on ollut purevaa. 
Sinisellä taivaalla keikistelevä aurinko on kuitenkin houkutellut ulos, joten minä ja koira olemme tehneet reippaita talvilenkkejä - kummatkin säähän pukeutuneina :) 
Iltaisin lämmitellään takan äärellä ja siinähän se Linuksen lempipaikka kyllä onkin, mahdollisimman lähellä takkaa. 

Tässä vähän lenkkikuvia. Huomatkaa tuo hurmaava jäkälää kasvava puu. 















Kevään merkkejä löytyy sentään sisätiloista ja aivan ihanasti kukkivatkin nämä Forsythian (onnenpensaan) oksat, jotka viime viikolla sisälle toin.





Ja sitten niihin ajatuksiin, joita pakkasessa kulkiessani olen päässäni pyöritellyt - nimittäin naisen ikään ja hänen "arvoonsa" ikään liittyen. 
Heti aluksi täytyy todeta (ikävä kyllä), että lueskeltuani mielipiteitä 50 vuotta täyttäneistä naisista sekä suomalaisista että norjalaisista keskusteluista, olen todella iloinen siitä, että asun Norjassa. 
Vaikuttaa nimittäin siltä, että norjalainen ajattelutapa on tässäkin asiassa suvaitsevaisempi ja rakastavampi, kuin mitä suomalainen.
Keskustelupalstojen sävykin on kyllä aivan toinen ja olen ikävikseni todennut, että Suomessa on lukematon määrä nettitrolleja, ilkeyttä, pahansuopaisuutta ja suoranaista vihaakin.

Suomalaisista keskusteluista poimittuja mielipiteitä olivat mm. seuraavat lausahdukset:
- tunnen suurta myötähäpeää, kun yli viisikymppiset naiset laittavat itsestään kuvia someen ja ovat vieläpä koettaneet kuvakäsitellä niitä. 
- yli viisikymppiset naiset haisevat pahalta.
- yksikään yli viisikymppinen nainen ei ole miesten silmissä kiinnostava
- yli viisikymppiset naiset ovat työpaikalla vain jarruina ja tiellä
- valtavaa myötähäpeää sille, että vanhat ämmät koettavat pukeutua seksikkäästi

... ja listaa voisi jatkaa. 
Mukana varmasti paljon trollausta ja provosoimista ajankuluksi, mutta jostakin tämänkin aiheen on kummuttava.




Minä täytän huhtikuussa 50 vuotta.

Lähimmäisteni mukaan tuoksun hyvälle :)
Parikymppisten (tyttäreni ja hänen ystäviensä) mukaan saan laittaa kuvia someen ja käsitellä niitä siinä missä hekin.
Mieheni mielestä olen yhä viehättävä. 
En pukeudu seksikkäästi, mutta sitä en kyllä tehnyt nuorenakaan. Tyylini on aina ollut aika konservatiivinen, eli tavallaan iätön. 
Hiukseni ovat yhä puolipitkät, enkä aio niitä katkaistakaan. 

On harmillista, jos joku tuntematon ihminen kokee vuokseni myötähäpeää (onko tämä uusi muotisana Suomessa?) ja ihmettelen, onko vastaavasti sellaista tunnetta, kuin myötäylpeys olemassa? 
Muistan nuorena, alta parikymppisenä, kokeneeni myötäylpeyttä  poikakaverini äidin saavutuksista. Hän oli yksinhuoltaja ja taitava tanssija. Hänellä oli kaunis koti, vaativa työpaikka ja taito kasvattaa pojistaan kunnon miehiä. 
Hän oli kaunis, vaikka hänenkin kasvoissaan näkyivät elämän "kolhut" ja surut, aivan kuten minunkin kasvoissani nyt. 

Ikä ei rumenna ihmistä.
Ilkeys, pahansuopaisuus ja toisen ihmisen alentaminen rumentavat ihmistä paljonkin, eikä rumaa sielua peitä mikään, ei nuoruuskaan. 

Ihmettelen myös sitä, miten ikään liittyvä mobbaus kohdistuu vain naisiin. 
Yli viisikymppiset miehet ovat kuulemma semmoisia hopeakettuja?  
He eivät haise tai ole jarruna missään?  Ovat kimmoisia ja viriilejä nuorille naisille sopivia partnereita? 
Hmm......



Parikymppistä minua eivät kyllä ainakaan vanhat sedät koskaan kiinnostaneet. 
Olen ollut aika onnekaskin, sillä vaikka olin miesvaltaisessa työpaikassa telakalla, en koskaan joutunut minkäänlaisen ahdistelun kohteeksi. Itseni ikäiset nuoret miehet kyllä joskus flirttailivat, mutta muuten kokemukseni olivat vain ja ainoastaan positiivisia - myös työskennellessäni arabiemiraattilaisten kanssa.
18-vuotiaasta 30-vuotiaaksi väliseen ajanjaksoon liittyi kuitenkin paljon epävarmuutta ja aimo annos sydänsuruja, joiden pyörteissä tukea tuli varsinkin vanhemmilta, yli viisikymppisiltä naisilta. Olen heille yhä kiitollinen kaikista neuvoista ja rohkaisusta, jota he omaan elämänkokemukseensa pohjautuen antoivat.
(En muuten muista heidän koskaan haisseen pahalta tai olleen jarruina).



Kun vertaan nuorta minääni nykyiseen, ihan kohta viisikymppiseen minääni, en näe arvoni laskeneen millään tavalla. En koe myöskään rumentuneeni, vaikka ikä minussa näkyykin. 
Epävarmuuteni on sen sijaan kadonnut ja uskallan nyt julkaista täysin meikittömiäkin kuvia - suoraan rannalta kaikkine arpineni, ryppyineni ja iho-ongelmineni.
Olen ylpeä 50 vuodestani, matkastani täällä planeetalla, oppimastani, rakentamastani, lapsistani, kokemastani ja rakkaudesta, jota olen antanut heille, joita sydämessäni kannan.
Olen kestänyt taistot ja tantereet, kivut ja kivikot. Minua on rakastettu, kaivattu, odotettu - kirottu, vihattu ja unohdettu.
50 vuotta elämää ja matka jatkuu.


 18 - 30 - niin paljon epävarmuutta.




Olen edelleen sama ihminen, kuin muutama vuosikymmen sitten. Olen toki oppinut paljon uutta, kokenut koko kirjon elämän aurinkoisia ja varjoisia puolia ja hioutunut kulmiltani, mutta sehän tarkoittaa, että olen parannettu versio itsestäni.



Meikitön rannalla. 




Toivon, että he, jotka kokevat esim. minun kuvistani tai olemisestani tätä kuuluisaa myötähäpeää, täyttäisivät elämänsä jollakin paremmalla, kuin noinkin turhalla tunteella.
Minua ei myöskään kiinnosta sellaisten ukkeleiden mielipiteet, joille naisen arvo on vain rintojen muotoa ja kropan kimmoisuutta. 
Moni heistä voisi katsoa rehellisesti peiliin. Siellä on vähemmän kimmoisaa ihoa, uurteita, vähemmän kauniit hampaat, karvoja nenässä ja korvissa....alempaa löytyy usein pallovatsaa ja prostatahässäkää.
Luomakunnan lahja nuorelle naiselle? Njaah......




Ja lopuksi....yksi kauneimmista näkemistäni naisista oli 90-vuotias. 
Hänen silmänsä kuin orvokit ja niissä niin ihana pilke, hymynsä kuin kauneihin kesäpäivä ja naurunsa kuin korillinen perhosia.
Hän tuoksui kesälle.


Tunnen myös vallan upeita kuuskymppisiä ja villin vallattomasti seurustelevia kahdeksankymppisiä. 



Olen siis pohdintojeni kautta päättänyt nauttia tulevasta synttäripäivästäni ja levittää käsitettä MYÖTÄYLPEYS. 


Mitä mietteitä teillä on ikääntymisestä? Ulkonäöstä ja sen armottomasta arvostelusta? 





Pakkaset lähtevät meillä jo lauhtumaan - hyvä niin!


Voikaa hyvin,

Marianna






















18 kommenttia:

  1. Ihanan valoisaa maaliskuuta!
    Ikä on vain numeroita ja kaikki me vanhenemme. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos samoin ja tottahan tuo on, pelkkiä numeroita ja samalla kaikkien kohtalo.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Voi kertoa, ettei tuo 50 ylitys ole lainkaan paha juttu...:)
    Muistan nuorena, miten ihailin erästäkin vanhempaa pariskuntaa, johon aina kauppareissulla törmäsin. Luulen, että olivat lähemmäs 70, jos ei ylikin. Tiedän, että mies oli juuri jäänyt eläkkeelle.
    Muistan, myös miten tunsin itseni aina ihan "kakaraksi" vielä yli 40 vuotiaanakin. Nyt olen aikuinen nainen ja onhan noita ryppyjäkin, mutta olen ylpeä iästäni ja naiseudestani!

    VastaaPoista
  4. Juuri näin!
    Mielestäni tämä on sellaista itsensä uudelleen löytämisen aikaa!
    Hienoa aikaa!
    Mietin myös heitä, jotka eivät saaneet elää tähän ikään, enkä siksi haluaisi vaivoistani marista.

    Hyvää viikonloppua ❤️

    VastaaPoista
  5. Ihanan talviset kuvat.
    Kyllä on ikävää että on tuollaisia mielipiteitä nuoremmilla . 50 v. on tänään nuori ,toisin kuin ennen, eikä 50 vuoden ylitys ole lainkaan paha juttu:) Sitäpaitsi kaikkihan riippuu myös ihmisestä itsestään; itse olen mielestäni paremmassa kunnossa yli 50-vuotiaana kuin nuorempana. Mutta tottahan se on että usein alamme olla "näkymättömiä " heti kun tulee ikää ja se ei tunnu kivalta. Minulla on 80-vuotias ystävä joka on edelleenkin kaunis, ja muutama viikko sitten näin yli 90-vuotiaan ladyn, josta en uskonut että hän oli sen ikäinen; tosin kuten muutkin Venezuelassa hänkin oli jossain vaiheessa kohottanut kasvojaan,mutta kuitenkin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ymmärrä tuollaisia mielipiteitä ollenkaan, enkä varsinkaan sitä, että vanheneminen ei muka koskisi miehiä aivan samalla tavoin kuin naisiakin.
      En tiedä millaisen filtterin läpi osa miehistä itsensä näkee, mutta aika huvittavaahan tuo on.

      Itse olen oikeastaan hyvinkin tyytyväinen olemukseeni ja elämääni juuri nyt, sairaudestanikin huolimatta, sillä kaikki on niin paljon tasaisempaa.

      Hyvää viikkoa Jael <3

      Poista
  6. Ihanat kuvat ja olet kyllä upea, kaunis nainen♥ Ikä on todellakin vain numeroita, joku aika sitten pääsin jutustelemaan rouvan kanssa jolle ikää oli kertynyt kunnioitettavat 104v..itse käveli omin jaloin ja pää oli kuin parta veitsi, pohti vaatetustaan pilke silmä kulmassa ja pysyy minunkin mielipidettä..kun halusi näyttää oikein hyvältä, jos vaikka niitä poikaystävä ehdokkaita tulee vastaan:) Oli kyllä sellainen rautamuori ettei voinut kuin ihmetellä,aivan ihana♥ Oikein leppoisaa viikonloppua ja mukavaa alkanutta maaliskuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Supermummoja riittää <3...ja kosijoita!
      Tunne useamman yli 80-vuotiaan seurustelevan parin ja kyllä on niin herttaista kuulla, kun sanovat olevansa kuin 14-vuotiaita uudelleen - niin rakastuneita <3 Ja rakastuminen se vasta kauniistakin!

      Kuten sanoin, ilkeys on ainoa ihmistä rumentava ominaisuus.

      Ihanaa viikkoa Päde <3

      Poista
  7. Minä tayttä ensi vuonna 50. Välillä katson peiliin ja hiljaisen, enhän minä voi olla kohta 50. Sitten taas ajattelen että tässä sitä kuitenkin ollaan ja siitä olen onnellinen. Kiloja on tullut, enkä enaa ole nuori ja nätti, mutta onneksi on myös tullut viisautta. Ikääni en häpeä, ja jos joku tuntee myötähäpeää puolestani, niin siitä vaan. Tunne on varmasti molemminpuolinen. Eikös olekin hienoa, että tiedämme keita olemme ja mitä haluamme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!
      Tässä sitä ollaan vieläkin ja oikeastaan aika lailla onnellisempana, kuin silloin joskus parikymppisenä. Elämä on opettanut laittamaan arvot kohdalleen ja moni vastoinkäyminen ja koettelemus on voitettu.

      Silmistä se ihmisen kauneus minun mielestäni paistaa - tai ei paista - sillä sieltä se ajaton sielu kurkistaa.

      Hyvää viikkoa Saara.

      Poista
  8. Suomessa tämä myötähäpeä-juttu on tosiaan ihan älytön. Ikä on vain luku. On kyllä ihan rehellisesti sanottava, ettei uskoisi sinun täyttävän 50 vuotta. Itsevarmuus on aina kaunistavaa ja näytät sille, että olet hyvin sinut itsesi kanssa <3 Olen tavannut aivan ihastuttavan ihania ikä-ihmisiä ja monia heistä ihailen todella paljon. Kauneus on minun mielestäni jotain aivan muuta kuin timmi vatsa ja rypytön silmäkulma. Kauneus lähtee ihmisen sisältä. Hymyilevä, ystävällinen ihminen on kaunis aina, vaikka olisi liikakiloja ja ryppyjä. Sen sijaan moni, jota pidetään yleisesti kauniina, ei omaa silmääni miellytä koska ei vaikuta ollenkaan aidolta, saati jos on naama nurinpäin ja ilkeä muita kohtaan. Ikä ei liity kauneuteen omasta mielestäni milläänlailla :)
    Ihanaa viikkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä kanssasi - kauneus lähtee sielusta.
      Minusta on aika surullista, että jo nuoretkin ihmiset hakevat fillereitä, botoxia ja leikkauksia, eivätkä ole tyytyväisiä ulkonäköönsä. Naisten ulkonäköön on aina kohdistunut aivan järjettömiä odotuksia ja vaatimuksia, mutta nykyään ovat pojatkin samoilla linjoilla.

      Oikein hyvää viikkoa sinulle myös <3

      Poista
  9. Myötäylpeys -kyllä! Otan tämän sanan heti käyttöön :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla - se on hyvä sana, eikö vain?

      Poista
  10. Oi sua ihanaa kaunokaista, ja niin viisaita ajatuksia!! Olet upea Marianna♥

    Hieno ilmaisu tuo myötäylpeys, sillä eteenpäin! Onhan se kummallista, miten Suomessa hyvinkin yleinen suhtautuminen ikääntymiseen tuntuu olevan myötähäpeään painottuvaa. Minusta ikääntymistä tulee kunnioittaa ja arvostaa, miten paljon ikäihmisillä onkaan elämänkokemusta ja viisautta! Ellei olisi edeltäviä sukupolvia, eipä olisi meitäkään. Mitenkäs saisimme teiltä suvaitsevuutta ja rakastettavuutta lisää tännekin?

    Itsensä kanssa sinut oleva ihminen on kaunis, sisältä sielustahan kauneus kumpuaa ja säteilee. Minua puistattaa ylenpalttinen nuoruuden ja ulkokuoren täydellisyyden tavoittelu, varsinkin kun keinot ovat järjettömyyksiin meneviä ja kovin feikkejä. Ja kyllähän tällä tehdään todella kovan luokan bisnestä, huh huh. Miten moni pilaakaan kasvonsa ja kehonsa kaiken maailman täyteaineilla ja kohotuksilla. Onhan näitä aika ajoin julkisuuteen tulleita, jotka sitten tilittävät epäonnistuneista operaatioista.

    Kun itse toista vuotta sitten saavutin puolen vuosisadan rajapyykin, oli kannustimena äitini valoisat sanat. Hän tuumi usein - ja on yhä vakaasti samaa mieltä:)- että koki olevansa viiskymppisenä nainen parhaassa iässä ja puhjenneensa tuolloin uudestaan kukkaan! Tosin omalla kohdallani viiskymppiseloon on mahtunut melkoista karusellia eloonjäämistaisteluineen, mutta onpahan kristallisoitunut entisestään, miten elämä onkaan arvokasta, jokainen hetki.

    Nautitaan naiseudestamme ja saamistamme vuosista♥




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta huomasin tämän kommenttisi ja niin viisaita taas puhut!
      Äitisi oli oikeassa!
      Minä nautin siitä, että nyt on taas aikaa itselle ja mikä parasta, tässä iässä on oppinut olemaan oma itsensä.

      Nautitaan tästä ajasta <3 Me olemme todellakin kokeneet paljon ja saaneet asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

      Halaus täältä sielunsisko <3

      Poista