Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 27. syyskuuta 2016

Arpajaiset myrskyn silmässä

Syyskuun loppua Norjasta!

Lämmin, suorastaan helteinen syyskuu on vaihtumassa lokakuuksi myrskytuulen vauhdittamana, sillä trooppisen Karl-myrskyn rippeet riepottelevat parhaillaan Stavangeria.
Eilinen ilta kului terassia "purkaessa" ja pupukin muutti talviasuntoon, eli valmiustilassa ollaan ja odotellaan! Hurjat ennusteet eivät läheskään aina toteudu (hyvä niin), mutta pahimpaan on aina kuitenkin hyvä varautua ja säästyä siten suurimmilta vahingoilta, mikäli myräkkä ihan mahdottomaksi yltyy.
Pohjanmeri on ärhäkkä naapuri, siitä ei koskaan tiedä!

Kulunut viikko vietettiin erittäin kesäisissä merkeissä ja siksipä nämä rajut säämuutokset välillä uskomattomilta tuntuvatkin. Sunnuntaina kun loikoiltiin vielä rannalla aurinogssa ja nautittiin aamiainenkin ulkona!
Mökillä oli aivan ihanaa ja vielä niin vihreääkin. Koivu oli jo värittymässä, muuten maailma oli sangen kesäinen ja mikä uskomattominta - minä löysin tienvarresta lupiineja!!! (kuvat alempana tekstissä)
Tuntui ihan kesäkuulta, kun lupiinit koristivat kahvipöytää ja aurinko lämmitti mukavasti.

Viikon aikana tuli tietysti kuvailtuakin kaikenlaista, joten viikon omat lempparikuvat tulevat tässä: 













Uusi sydänpuumme maalla on saamassa väriä! 





Mökin pihakoivussa olevassa linnunpöntössä on yhä POIKASIA! Talintinttiperhe on siis jotenkin myöhässä ja arvatkaapa vain, miten ehdin jo tästäkin asiasta huolestumaan.  Mikäli sää nyt tekee täyskäännöksen, on poikasten kohtalo aika heikoissa kantimissa. 
Koivussa on kyllä kaunista asustella juuri nyt.
Oksilta näkyy sitä paitsi kaunis lähiympäristö ja naapureina ovat vuorilta alas haetut lampaat. Ne ovat nyt pulskia ja upeassa villassakin. 








Viikonlopun ihanuutta tiivistettynä!
Niin oli kesäiset fiilikset ja mikä ilo olikaan syödä aamiaista ulkona. Oliivipuuni on tehnyt muuten huikean sadon.....pitäisiköhän siirtyä oliiviviljelyn pariin? ;)






Syyskuun lopun lupiinilöytö.




Ja oman pihan klematis.



Syyskuu on ollut Norjassa lämpimin sataan vuoteen ja tuottanut paljon iloa sateisen kesän jälkeen. Kesästä jää siten sittenkin ihan kiva muisto ja syksyn vastaanottaminen on helmpompaa.
 Kohtahan sitä saakin jo alkaa joulupuuhiin, eli ei hätiä mitiä :D

Minulle syyskuu on ollut superhyvä kuukausi ja byrokratian hitaiden rattaiden mukana matkustaminenkin on nyt edennyt huomattavasti vauhdikkaampaan vaiheeseen. 
Olen nyt kurssilla, joka "räätälöi" minulle uutta, sairauteeni sopivaa työtulevaisuutta ja sairasloma-aikanani tekemäni suunnitelmat saavat nyt tukea ja konkreettista apua toteutuakseen! Ette arvaakaan miten hyvältä se tuntuu! 


...

Myrsky raivoaa täällä juuri nyt aivan hurjana. Sade piiskaa ikkunoihin, tuuli todellakin repii puita ja kadulla aallottaa! Paras pysytellä sisällä, sillä tänään kaatuilee varmasti puitakin!  Lauttaliikenne on jo vaikeuksissa, kertoo Aftenbladet ja syksy on todellakin tehnyt entre:nsä tänään :( 
...



Lokakuun koputellessa....tai juuri nyt MOUKAROIDESSA ovella, on kiva keksiä jotakin piristävää ja täällä blogissa teen sen arpajaisten merkeissä! 
Arpajaispalkinto on valittu syksyn leipomisia ja kattauksia ajatellen, mutta se on suunnattu varsinkin teille Norja-faneille ja koostuu serveteistä (Kremmerhuset, 39 NOK) ja hauskasta peikko-nuolijasta (Design of Norway Eyepoc, 149 NOK).

(eivät ole sponosorilahjoja, vaan Vuonon kimallauksen omasta pussukasta).








Arpa napsahtaa siitä, että kommentoit postausta.
Toinen arpa tulee siitä, että olet - tai liityt - blogini lukijaksi.
Mikäli bloggaat itse ja löydyn lukemiesi blogien listalta, on sekin arvan arvoinen juttu. 

Kolme arpaa on siis maksimi ja 
arvonta suoritetaan 19.10. 2016. 

Muista laittaa mukaan mailiosoitteesi (mikäli et halua sitä julkisesti näkyviin, laita minulle fb:n kautta postia).

Lykke til!



Eipä sitten muuta, kuin myrskyä pitämään.....nyt on lupa istua sohvalla viltin alla :)

Vi snakkes, 
Marianna





torstai 22. syyskuuta 2016

Kreikkalaiset tuliaiset


Kreikasta ei voi palata tyhjin käsin, ei koskaan! 
Vakiotuomisten, kuten viinin, oliivituotteiden, halvan, kahvin ja teen lisäksi mukaan tuppautuu aina jotakin muutakin....ja tuppautuisi vieläkin enemmän, jos en liikkuisi lentäen ;)  
(jouduimme muuten maksamaan tällä kertaa yhdestä liikakilosta 11 euroa)

Minä keräilen ikoneja, mutta muutakin kaunista sisustustavaraa ja matkoilta on kiva tuoda muistoja, jotka tulevat osaksi kodin ilmettä.

Tällä kertaa löysin mm. kauniin, suuren viltin - ihan perusviltti, mutta ihanan pehmeä ja riittävän iso. Tälle keksin käyttöä monella tapaa, niin ihana se on.
Viltti vie ajatukseni Kreikan maaseudulle, vanhalle puupenkille valkokalkittuun tupaan....se on yksinkertaisen kaunis.
Lindoksessa tein niin ikään sellaisen löydön, että ohi en voinut kävellä. 
Kaunis, perinteinen peili odotti minua pienessä liikkeessä, jossa myytiin kaikenlaista vanhaa ja käsintehtyä. Liikkeessä oli myös vanhanaikaisten lelujen minimuseo.
Peilejä oli liikkeessä kaikkiaan viisi, kaikki erilaisia ja tämä oli juuri sopivan kokoinen matkalaukkuun. 

Kummallekin löydölle oli paikka kotonamme, joka ei ihan A4-sisustusta noudata.....mieheni kutsuukin tätä sekamelskaa Villa Mariannaksi :D
Halkilta ostin lisäksi yhden ikonin - Agios Nikolaosen ikonin (Halkin kirkko on Agios Nikolaoksen kirkko) ja sai paikan olohuoneesta, vanhan merimiesarkun päältä, Panagia-ikonin vierestä. 

Meillä kesällä kyläillyt ystävättäreni totesi, että "Kreikka on sinulla ihon alla, sillä kotisi huokuu Kreikan saariston tunnelmaa". Kenties, mutta on täällä paljon norjalaistakin, eikä suomalaisuuttakaan ole piiloon saatu. Omasta mielestäni meillä on skandinaaviväritys, mutta kaikilla mausteilla :) 

Stavangerilaisen mittapuun mukaan kotimme on varmastikin aika "poikkeava", sillä monet ovat täällä valtavan epävarmoja ja arkoja sisustamisessakin. He ostavat sitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä, ajan hermolla olevaa trendikästä ja mielellään tuttuja merkkejä.
Tästä mainio esimerkki on tanskalainen Kählerin Omaggio -vaasi. 
Sellainen (tai useampi) löytyy nyt lähes jokaisesta Stavangerilaisesta kodista ja kävelyretkilläni näen niitä ikkunalaudoilla lähes joka toisessa talossa.
Vaasi on kaunis ja minullakin on yksi sellainen, mutta tämän laumakäyttäytymisen johdosta tuntuu kyseinen vaasi nyt vähän tylsältä.

Olen sisustamiseni vuoksi ollut myös huulenheiton kohteena, sillä naapurin mukaan saatan käyttää jopa kuivausrumpuun tarkoitettuja villapalloja (nopeuttavat kuivumista) koriste-esineinä vaikkapa lasimaljassa.
Olen ymmärtänyt toisinaan olevani huulenheiton ja jopa parodiankin kohteena - sekä blogini että tekemisieni vuoksi - , mutta lohdutan itseäni ajattelemalla, että saanpahan ihmiset ainakin nauramaan ja sekin on tapa rikastuttaa heidän elämäänsä :)

Sitäpaitsi....näinkin on käynyt.....




No, anyway - tässäpä nämä Kreikan tulokkaat.







Tästä villasta löytyy rukousnauhojakin ja niitä on tuotu sekä Kreikasta että Italiasta.  
Pahaa vastaan ei voi koskaan suojatua liikaa, se kun lurkkii milloin missäkin.


Ei villapalloja maljassa juuri nyt.....eikä Omaggio-vaasia, joka on arestissa kaapissa.






Sateisen kesän jälkeen Stavangeria on siunattu kauniilla, lähes helteisellä syksyllä ja nämä kuvat otin sunnuntaikävelyllä Selen rannalla. 
Väkeä riitti ja Pohjanmeri oli yhä uitavan lämmin. Lämpötilat kohoavat yhä yli 20 asteen, mutta viikonlopuksi näyttäisivät laskevan 15-17 asteen hujakoille.









Selestä löytyy myös ihkaoikea riippusilta! Se vie Figgjojoen yli Boren rannalle ja joki on tunnettu lohenkalastuspaikka. Täällä kalastelee myös kuningas Harald.







Nenä Selessä :D Hurjan soma ja pehmeä, joten otin siitä ihan makron!
Ja kenelleköhän nenä kuuluu? 




Tässäpä kaikki tältä erää. 

Viikonloppu lähestyy ja syyskuu kiirii kohti loppuaan jo ensi viikolla - ihan uskomatonta!
Täällä blogissa on luvassa ensi viikolla pieni yllätys....ihan vain syksyn kunniaksi, joten muistakaa lukea tulevan viikon jutut ;)


Hyvää viikonloppua teille kaikille!


Vi snakkes, 
Marianna
















maanantai 19. syyskuuta 2016

Sinivalkoista rakkautta - minun Rodokseni


Moni tuttavani matkusti kuluneen kesän aikana Rodokselle ja toimin heille tuon tuostakin  eräänlaisena kauko-oppaana - someoppaana, joka vastaili messengerin ja puhelimen avulla kysymyksiin ja neuvoi sekä ravintoloihin että nähtävyyksiin. Se oli hauskaa, mutta samalla tuskallista, sillä ikävä Rodokselle kasvoi kesän mittaan sietämättömäksi! 
Kun mieheni sitten eräänä sateisena elokuun aamuna soitti töistä ja kertoi, että hän on varannut meille syyskuisen viikon Rodokselle, oli riemuni rajaton! Seisoin juuri silloin suuren puun alla kaatosadetta pitämässä, joten voitte varmasti kuvitella reaktioni :)

Kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, asuin nuorena reilut neljä vuotta Rodoksella ja siksipä saari onkin minulle se kolmas koti.
Rodos on minulle rakas, hyvin rakas ja toivon, että sen hienous avautuisi mahdollisimman monelle. Saarnaan henkeen ja vereen rakkauteni puolesta, sillä tällä vanhalla ja suositulla lomakohteella on (aivan suotta) vähän kulahtanut maine - charter-maine - ja se ansaitsee huomattavasti parempaa.

Rodos kun on niin paljon muutakin, kuin se charterklisee:ish skandinaavikortteli saaren pohjoiskärjessä (kylmää olutta, ruoka on valmis, kahvi ja pulla -huudahduksineen)
 ja toivoisin kaikkien Rodokselle matkustavien tutustuvan tähän viehättävään saareen ihan kunnolla, kiertelemällä ja kokemalla sen monipuolisuus, kauneus ja viehättävyys.


Me lomailimme siellä tällä kertaa siis viikon, asuimme lähes kaupungin keskustassa (äkkilähtö perinteisellä charterilla, eikä suurempia traumoja jäänyt). 
Kuten olen aikaisemminkin todennut, minulle ei ole tärkeää miten matkakohteeseeni pääsen, kunhan se käy mahdollisimman nopeasti ja suoraan. Siten jää enemmän aikaa paikan päällä.


Ensimmäiset kuvat ovat Rodoksen kaupungista ja kuvassa näkyvä ranta on nimeltään  Psarapoula. Saaren kärjessä se muutta nimeään Elliksi ja jatkuu aina Mandrakiin asti.
Psarapoula päättyy toisessa suunnassa Monte Smithin juurelle ja siltä pääsee kivasti rantapolulle, josta voi ihailla vaikkapa auringonlaskua....tai pikkuisia kissoja :)

Tämä pikkuinen kissa avatkoon kuvakavalkaadin Rodokselta! 















Elli-rannalta Mandrakiin päin. 
Satamassa riittää liikennettä, sillä risteilijät tulevat täälläkin aivan satamaan ja keinuvat vieri vieressä kalastajaveneiden kanssa.
Mukava kävelyreitti jatkuu Mandrakista vanhaan kaupunkiin, jonka muurien suojissa odottaakin aivan oma maailmansa.
Historia on täällä käsin kosketeltavissa ja menneiden hallitsijoiden monumentit kertovat aikojen kulusta. Minareetin torni, vanha moskeija (joka on yhä käytössä), Johaniitta-ritarien palatsi, vanhat muurit.....ja ihmisvilinä lukuisiin tavernoihin, puoteihin ja kahviloihin.....ne ovat vanhan kaupungin sielu.










Mikäli Rodoksen vilinä ahdistaa, voi aina paeta saaren pikkukyliin tai hypätä vaikkapa laivaan ja matkustaa läheisille pikkusaarille.
Me matkasimme tällä kertaa Dodekansisos Seaways:in kyydissä Halkin saarelle ja rakastuimme siihen korviamme myöden! 
Matka Halkille kestää sellaiset puolitoista tuntia ja sama laiva jatkaa vielä muillekin pikkusaarille, kuten Tilos, Nisyros, Kastelorizo jne.

Halki on pikkuinen saari, jolla on pituutta kokonaiset 34 km ja vakituisia asukkaita täällä on noin 500. 
Kauniit rannat, leppoisa satama tavernoineen ja suloiset talot ovat suoraan kuin satukirjasta. Kylän keskellä kohoaa kaunis kirkontorni.

Kävin sytyttämässä kynttilät ja ihailemassa Halkin somaa kirkkoa. Tapasin myös kirkon papin ja juteltuamme sain häneltä lahjan - punotun rukousnauhakorun, komboskinin. Hän sanoi ilahtuneensa niin kreikan kielen taidoistani, että halusi antaa minulle pienen muiston. Kreikkalaiset kirkot saavat minut aina liikuttumaan (en tiedä miksi), joten tällainen ele toi kyllä väkisinkin kyyneleen silmäkulmaan. 
Halkilla on kauniita rantoja ja me valitsimme niistä Ftenagian rannan, koska vanha ystäväni sattui olemaan siellä päivää viettämässä. 
Rauhaisa poukama, kirkas vesi, sininen taivas, ihana rantataverna....paratiisi maan päällä ja vielä hyvässä seurassa. 



















Kreikan sinistä ...







Meillä oli tietysti allamme myös pyörät (vuokra-auto) ja retkemme kohdistuivat mm. Psaronisiin, Kiotariin ja Lindokseen.
Lindokseen ajeltiin illansuussa, jotta saimme nauttia päivällisen kattoterassilla auringonlaskua ihaillen. Hämärän laskeutuessa Akropolis valaistaan kauniisti ja kun taka-alalle ilmestyi vielä täysikuu.....oi juu.....upeampaa ei voi ollakaan!









Rodos on myös suloisia sydämensärkijöitä.




Psaronisi löytyy saaren eteläkärjestä ja on varsinkin surffaajien suosiossa. Rannalla on tilaa myös auringonottajille ja uimareille, muutaman hyvä taverna ja kauppa, sekä hotellikin. 
Vielä muutama vuosi sitten tämä alue oli käyttämätön, tai olihan se puolustusvoimien käytössä, mutta nyt täynnä elämää ja kuitenkin myös tilaa! 







Psaronisistä pohjoiseen päin löytyvät verkkaiset Lardos ja Kiotari, joiden rannoilta löytää rauhaa ja yksinäisyyttä. Täällä voi valita täydellisen yksinäisyyden ja rauhallisten vähäkansoitettujen rantojen välillä. 
Itse pidän eniten tuosta viimeisestä vaihtoehdosta, sillä päivävarjo on minulle ihan ehdoton MUST (enkä viitsi viikon lomalla ostaa omaa kanneltavaksi). Suvussani on ihosyöpää ja vaaleaihoisena en lähde riskejä ottamaan. Puut eivät riittävää suojaa anna ja varjo on siksi ehdoton. Sen alla voi siemailla frappeeta ja lueskella, mikäli ei sitten uida polskuta kirkkaassa vedessä.
Näillä rannoilla ei ole myyjiä, hieromista kauppaavia luvattomia siirtolaisia tai mitään muutakaan häiriötä. 






Kuvia kertyi valtava määrä, joten ehkäpä niitä putkahtelee blogiin vielä talven harmaiden päivienkin aikana. Silloin on kiva muistella kesää.

Toivon todellakin, että Rodos nähtäisiin sen ansaitsemassa arvossa, sillä sen luonto ja ihanat pikkukylät ovat arvokkaita ja ehdottomasti aidointa Kreikkaa. 
Mitä turistikortteliin tulee, kävimme me sielläkin pyörähtämässä ja Pauligin kahvia, Tuplaa ja Fazerin sinistä ostamasssa - ystävättärelläni kun on siellä pieni supermarketti ja valikoimissa suomalaisia herkkuja :D
Tällä alueella näkyy kyllä kaikenlaista "surkuhupaisaa" ja osa norjalaisista ja suomalaisista lomailevat yhä sellaiseen "juodaan kaksin käsin"-tyyliin. 
Nämä ihmiset pyörivät todellakin vain turistikorttelissa, eivätkä tiedä Rodoksesta sen enempää lähtiessään, kuin tiesivät tullessaankaan - eivätkä haluakaan tietää. Hyvä puoli näissäkin turisteissa kuitenkin on, sillä he tuovat kipeästi kaivattuja euroja Kreikan kukkaroon, eli kaikella on tarkoituksensa.




Rodokselta on vaikeaa ja haikeaa lähteä tälläkin kertaa, mutta onneksi kotona odotti sentään kesäinen sää. Stavanger on nauttinut kuluneen viikon aikana helteestä ja jopa 28 lämpöasteesta!

Tänään tuntuu viileältä, sillä mittarissa on vain 18 astetta.

Rodoksen tuliaiset etsivät nyt paikkaansa täällä Villa Mariannassa ja esittelen ne seuraavassa postauksessa. 

Hyvää viikkoa kaikille :)

Marianna