Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

perjantai 20. tammikuuta 2017

Merestä näkee vain pinnan


Meri on suuri olento, joka on toisinaan hyvällä tuulella ja toisinaan huonolla.
Ja on aivan mahdotonta tietää miksi. Siitä näkee vain pinnan.
(Jansson Tove, Muumipappa ja meri)

Minä rakastan merta! Muumipapan tapaan (ja tästä olen kirjoittanut ennenkin) rakastan tähyillä merelle ja filosofoida omiani. 
Rakastan rantoja, majakoita, laivoja, meren tuoksua, värejä ja sen vaihtelevaa luonnetta, enkä osaisi elää siitä kaukana.


Meri huokuu vapautta ja sen rannoilla kävellessäni koen aina, että suolainen meri-ilma puhdistaa energiaani, antaa voimaa ja terveyttä.
Meren tuoksu on mielestäni rauhoittava ja parhaalta meri tuoksuu kesäaamuina - raikas, puhdas ja samalla kesäisen lämmin tuoksu tekee erittäin onnelliseksi.
Horisonttiin tähystäminen muistuttaa mahdollisuuksista ja rajattomuudesta, majakat pysyvyydestä ja turvasta.


Kuvakansioissani on valtava määrä meriaiheisia kuvia, joten päätinpä nyt jakaa kanssanne muutamia niistä.
Nämä kuvat kertovat rakkaudestani mereen, eivätkä oikeastaan tarvitse sanoja. 
Ne ovat eri vuodenajoilta ja meri on niissä monella tuulella. Lisäksi niissä on mereen liittyvää symboliikkaa yhdistävistä silloista lähteviin laivoihin.

Olisi kiva kuulla, onnistunko välittämään kuvillani sen, mitä haluan kertoa ja näyttää. 

Mitä te näette? 


 






































Hyvää viikonloppua kaikille!


Vi snakkes, 

Marianna 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Minitalven tunnelmissa (kuvapaketti)


Meillä oli perjantaina ystävättärieni kanssa sushi and champagne-ilta ja niin hauskaa, että juttua riitti aina yön tunteihin asti. Hauskuus jatkui vielä kotimatkallakin, sillä maailma oli illanistujaistemme aikana muuttunut kauniin valkoiseksi - puissakin oli Narnia-kuorrutus! 
En ole lumen suurimpia ystäviä, mutta pakko on myöntää, että yön hiljaisuudessa tuo rikkomaton lumimaisema oli kyllä tavattoman kaunis.
Lunta oli maassa vielä seuraavana aamunakin ja te, jotka seuraatte Insta-tiliäni, saitte nähdä taidonnäytteeni lumiukosta (korkeus 10 cm).

Me matkasimme lauantaina maalle, jossa lumi oli tosin kadonnut yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin - lumesta kertoivat enää vain vihreillä rinnepelloilla nököttäneet pulkat.
Pakkasta oli nyt sentään täälläkin ja se tuntui mukavalta.

(Kaupungissa on muuten yhä muutaman millimetrin lumipeite). 

Sunnuntaina minut herätti mieheni, joka totesi, että kaikkien valokuvausta harrastavien kannattaisi nousta vällyjen alta ja siirtyä ulos tiirailemaan ! 
Hän oli oikeassa. 
Aurinko oli nimittäin vielä vuoren takana, mutta sen ilmestymistä taivaalle ennakoi värikäs, tyyneen merenpintaan peilautuva taivaankansi ja kaikki oli samettisen kaunista.
Oli aivan hiljaista ja kylmää...hrr... Minä seisoin rannassa yöpuvussa ja pitkässä, paksussa villatakissa ja villasukissa ja kuvasin. 
  Ylitseni lensi myös merikotka - näky, jota voi liioittelematta kuvailla majesteettiseksi. Harmitti, että sen suunta oli valon kannalta huono ja lentokorkeus huikea, mutta silutettikuvan onnistuin kuitenkin nappaamaan (kollaasissa).
Kuvaaminen aamupakkasessa herätti/piristi mukavasti ja tuvassa odotti kahvi. Ihana aamu!










Vidar-myrsky oli laittanut irtaimiston venevajassamme uuteen järjestykseen, eli Vidarmaiseen epäjärjestykseen ja aallot löivät sisään vielä lauantainakin - niin korkealla oli merenpinta.
Arvokkaan viininurkkani mööbelit ja kattokruunu eivät olleet sentään rikkoutuneet ja siivoaminen alkoi sunnuntaina meren ollessa tyyni. 
Sytytin venevajan vintille muutaman lyhdyn ja suunnittelin jo uutta kautta, uusia korjaus- ja sisustuspuuhia....voi vaikka mitä. 

Sisustusinnostukseni on todellakin taas herännyt (kuten aina tammikuussa) ja
venevajamme pakkastunnelma innosti minua tekemään jo sisustuskollaasinkin.
Sininen on kuulemma yksi kevään trendiväreistä (luumunpunaisen rinnalla) ja sehän sopii minulle, koska rakastan sinistä, siniharmaata ja harmaata.
Nämä tyynyt olen ostanut pienestä mökkitiemme varrella olevasta kukka-/sisustuskaupasta ja yhdistämällä niihin tummia ja harmaita sävyjä (+valkoista), voi erilaisia printtejäkin tuoda hienosti yhteen.








Torpan sisustusta hämärässä.
Vanha, perinteinen, norjalaiseen ruusumaalaustapaan koristeltu kaappi on tuvan kaunein huonekalu ja siis vuodelta 1801.
Mökin värimaailma on rakentunut paljolti kaapin ympärille. 












Jos joku putoaa jääkylmään puroon, on hänet kiedottava lampaantaljaan, porontaljaan ja keinoturkikseen, tuotava sohvalle takan lähelle ja odotettava, että hän kuivaa. 





Kaupungissa sisustuskärpänen pörisee nyt työhuoneessa, joka toimii myös nuorimmaisen ateljeena ja vierashuoneenakin tarpeen mukaan. 
Vanha lohikäärmetuoli (dragestol) on tuotu mökiltä ja on erittäin tyypillinen norjalainen huonekalu vuosilta 1870-1920. 
Tuolissa on valtavan hyvä istua, joten se saa toimittaa toimistotuolin virkaa silloin, kun selkäni on kipeä.
Myös valkoinen vanha kaappi on perintöhuonekalu ja kuulunut aikoinaan mieheni mummolle. Kaappiin on piilotettu mm. printteri.
Olen työhuoneeseeni oikein tyytyväinen, koska se inspiroi tekemään ja toimii hyvin.
Tyttärelläni on tilaa taiteilla ja lukuisat purkit ja laatikot auttavat järjestyksen pitämisessä.....ainakin toisinaan :)
Nyt hakusessa on suuri kori ja muutama nätti mappi.

Alla työhuonetta kollaasimuodossa. 
Tyttäreni maalaa paljon ja alustana hänen työtasollaan käytämme tapettia (tiilit). Vedämme sitä suoraan rullasta ja pidämme siten pöydän pinnan puhtaana maalista. 
Pensselit ja kynät säilytämme vanhoissa purkeissa ja tilan muuttuessa vierashuoneeksi siivoamme vain työtasot.
Huoneessa on höyhenvalaisin (Vita EOS), Nordin tyynyjä sängyllä ja kaappitilaakin, joten se muuntuu helposti vieraskäyttöön.











Sain luvan "vilauttaa" taiteilijan töitä.



Se tällä kertaa sisustusmaniasta! Toivottavasti en ole ainoa :)


Palataan vielä vähän mökille ja mökin pihaan, jossa minut yllätti kevät!!!
Mökin rinteessä pukkaa esiin kevätkukkaa jos jonkinmoista ja muutama lumikello oli jo avautumaisillaan.
Hortensia oli tehnyt uusia silmuja sekin ja mustikassa on pienet alut.
En tiedä mikä sinipiika täällä pihaa hoitelee, mutta rakkaudella nämä kaikki ilmeisesti kasvavat.









Tämä on kyllä talven kipristämä, eikä uusi, mutta pääsi nyt kuvaan törröttämään.







Tämä päivä alkoi niin ikään kylmänä ja aurinkoisena, joten lenkkeilimme Linuksen kanssa mitä kauneimmassa talvisäässä. 
Tällekin päivälle riitti poseeraavia lintuja, mitä suloisin vaalea kyyhkynenkin, joten jaa lintukuvani teidänkin kanssanne.

 Rouva rastas aurinkokalliolla.




Nietokset













Postaus päättykööt muutamaan maisemakuvaan. Lunta ei ole niin hurjia määriä, mutta talvi se on tämäkin ja näillä maalaisteillä on paras ajella varoen - vuonoon on pudotusta ja kapeat tiet ovat paikoitellen liukkaat.












Toivottavasti piditte kuvapaketista tälläkin kertaa.

Meille on luvattu huomiseksi vesisade ja lämpöasteita, joten minitalvi päättynee tällä kertaa tähän. 


Oikein hyvää viikkoa kaikille :)

Marianna

















perjantai 13. tammikuuta 2017

Koiran kanssa biitsillä



Tämä postaukseni ensimmäinen kuva tulee taatusti olemaan yksi tämän vuoden suosikkikuvistani! 
Se on täynnä elämäniloa ja kuvastaa niin onnistuneesti Linuksen riemua juuri tuossa hetkessä. Kultaiset hiekanmurut ilmassa, vain yksi tassu maassa, suu naurussa ja aurinko selässä :)
(tämä kuva kannattaa klikata suuremmaksi).



Ranta on Linuksen lempipaikkoja, joten ulkoilemme rannoilla mahdollisimman usein. 
Launtaina rannalla ei ollut juurikaan väkeä, joten koiran saattoi päästää juoksentelemaan ihan vapaasti ja sittenhän sitä mentiin. 

Edestakaisin, ristiin rastiin, sinne tänne....tutkien, haistellen, hyppien...tuuli partaa käännellen...









Rannalla on kaunista ja paljon ihasteltavaa riittää meille kaksijalkaisillekin.
Meri ja tuuli tekevät hiekkaan taidetta, kalliot ja kivet ovat jääkauden ja meren muotoilemia. Näihin maisemiin on mahdotonta kyllästyä.









Rannan dyyneillä kävely käy kuntoilusta, sillä täällä saa kiivetä mielensä halusta ja mikä parasta, samalla voi tehdä luontohavaintojakin. Minkä luulette napanneen linnun, josta jäljellä on kasa sulkia ja höyheniä?

Siellä täällä oli jo muuten hieman vihreääkin ja erään rantamökin pihassa komeilivat ruusukaalit täydessä loistossaan.










Launtai oli kaunis päivä ja Stavangerin satamassa komeilivat purjeet.


















Viikko onkin sitten kulunut sateisissa ja jopa myrskyisissä merkeissä. 
Alkuviikosta testasin kameraani pimeässä tihkusateessa ja kuvasin kotisaaren maisemia. 
Lopputulos on mielestäni hyvä, kun ottaa huomioon, että sää oli sumuisen sateinen, apuvaloja ei ollut, enkä käyttänyt kamerajalkaa. 
Sateinenkin ilta voi olla kaunis ja lämpimässä säässä on mukava kävellä pidempikin lenkki.







Sään suhteen ei ole juuri nyt kehumista. Viimeisin myrsky oli nimeltään Vidar ja sen myötä saatiin merenpinta kaduille (Instassa kuva).
Tänään tulee räntää!
Viikonlopulle on luvattu kaksi talvipäivää ja noin -8 astetta....sen jälkeen jatketaan plussilla. Voin vain kuvitella, miten liukkaiksi nämä märät kadut ja tiet viikonloppuna muuttuvat! 
Lohtua myrskyihin antavat kuitenkin uudet silmut, joita metsässä olen jo havainnut. Ne kertovat suunnan olevan oikea. Metsää kaunistavat näin talvella myös katajanmarjat, joita lähimetsässä on aika paljon.  Metsä on täynnä kaunista, talvellakin.

 





Metsä valvoo kulkijaa :)




Tänään on perjantai 13.päivä, joten olkaahan varovaisia ja pitäkää kieli keskellä suuta. 
Me jäämme nyt jännäämään viikonlopun säätä ja toivomme, että Vidar oli tältä erää se viimeinen myrsky! 


Oikein hyvää viikonloppua.

Vi snakkes, 
Marianna