Visualistin painajainen!
(Tämä postaus on marmatusta, mutta toivon, ettei se pelota teitä uusia lukijoita pois vuonosta! Olen iloinen, että löysitte tienne tänne - sydämellisesti tervetuloa ja hei....marmatan aika harvoin, nyt on vain ihan pakko purkaa sydäntä). Naapurisopu - tuo usein niin helposti särkyvä olotila, jonka suhteen moni meistä tasapainoilee kaikkien taitojensa mukaan - säröilee nyt pahasti meidän maalaisidyllissämme. Meidän torppamme kylkeen on nimittäin ilmestynyt naapurimme uusi terassi, joka on korkeimmista nurkistaan yli 4 metriä korkea ja pinta-alaltaan 60 m2. Tältä tähystystornia muistuttavalta terassilta, joka on kaukana heidän omasta mökistään, näkee nyt meidän tonttimme jokaiseen kolkkaan ja mikä pahinta, sisälle torppaamme....tai no se ei kyllä ole pahinta, vaan pahinta on se, että me joudumme nyt katselemaan ikkunastamme tätä rakennelmaa ja sillä vallitsevaa sekamelskaa. Naapurin käsitys estetiikasta kun ei ole ihan omamme kaltainen, joten terassille on jo