Norjaa ristiin rastiin, eli kuva-albumista poimittua

Vuonon rannasta hyvää päivää!

Täällä minä vielä olen - olen ja elän, vaikka en täällä blogissa enää aikoihin ole mitään kirjoitellutkaan.

Elämä soljuu eteenpäin .... tai ohitse....välillä kuin keväinen puro, toisinaan taas kuin kohiseva koski ja on niitäkin päiviä, joina se tuntuu olevan ihan tervaa.

Juuri nyt toivun jalkaleikkauksesta ja onneksi ihan keväisen puron lailla.

Tikit poistettiin aamulla ja koska lääkäri oli tyytyväinen näkemäänsä, saan jo kävelläkin pieniä matkoja ja jopa ilman remmillistä erikoispohjakenkää! jihuu!

Jalassa ollut vamma/kuluma on kiusannut minua kauan ja toivon nyt hartaasti kykeneväni liikkumaan jatkossa vähän kivuttomammin.

Toipilasaika on ollut varsin tylsää ja viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet tässä kotosalla. Siitäpä se sitten tämä blogi-ideakin syttyi ja muistin (vanhoja kuvia katsellessani), etten ole Norjan reissuistani paljoakaan aikoinani kirjoittanut.

Korjaan asiaa nyt ja kukapa tietää, ehkä tänne joku löytääkin ja saa näistä kuvista/vinkeistä matkakuumetta tai ainakin iloa.

Suomalaisille on pohjois-Norja matkakohteena etelää tutumpi, eikä tänne etelä-Norjaan osata oikein tulla. Kuvitellaan jotenkin hassusti, että se on kaukana?!

No ei kyllä ole ja paljon hienoa koettavaa on täälläkin.

Aloitan juttuni täältä Rosendalista, joka sijaitsee Kvinnheradin kunnassa Haugesundin ja Bergenin välissä.

(napatkaa kartat esiin, niin löydätte kyllä).

Rosendalia ympäröivät vuoret Skålafjell, Melderskin ja Malmangernuten ja nämä luovatkin sitten sellaiset maisemat, että sanoja on vaikea löytää.

Miten idyllinen paikka Rosendal onkaan. Pienillä kaduilla on kahviloita, putiikkeja ja kesäisin tasaista vilinää.

Täältä löytyy myös hurmaava Rosendal Baroniet, pieni linna 1600-luvulta, jonka ruusutarha on näkemisen arvoinen. Linnan rakensivat Ludwig Rosenkrantz ja Karen Mowatt ja sen kauniit puutarhat, ympäröivä maisema ja itse linna ovat todellakin mitä ihanin matkakohde.

Linnan pihasta voi jatkaa patikoimaan Hattebergsdal:iin, jossa laiduntavat lampaat ja lehmät ja täällä tunnet kulkevasti norjalaisessa kansallissadussa.

Paikka on lähes paratiisimainen, eivätkä kuvani anna sille oikeutta.

(kannattaa katsoa padilta tai näytöltä ainakin)

Minä rakastan tätä paikkaa ja halajan sinne aina uudelleen.

Rosendalin kaunis Kvinnheradin kirkko, joka on rakennettu 1250.

Norjassa ei ole tylsiä automatkoja.

Jatkuvasti saa pysähtyä ihailemaan jotakin.

Me jatkoimme muutama kesä sitten Rosedalista Folgefonnan Bondhusdaleniin ja Bondhusvatnetin jäätikköä katsomaan.

Parkkipaikalta Sundalista (edelleen Kvinnheradissa) menee noin vajaa tunti (hiekkatie) nousua Bondhusvatnetille ja ylhäällä odottaa varsin mykistävä näky.

Luonnon kauneus voi toisinaan olla sitä luokkaa, että se suorastaan satuttaa. Aistit saavat ikäänkuin liikaa.

Täällä tuli juuri sellainen fiilis.

Matkamme jatkui Hardangerissa ja seuraava kohde oli Voss.

Hardangerissa maisemat ovat todella kauniit ja valtavat hedelmäviljelykset koristavat rinteitä.

Keväällä tämä on kuin kukkiva satumaa ja syksyllä voi ostaa hedelmäsatoa kojuista vuonon rantoja kiemurtelevien teiden varrelta.

Voss:ssa matkasimme Hangurenin vuorelle Vossgondolilla. Hanguren on 820 m merenpinnasta.

Upeaa nähtävää löytyy myös täältä Stavangerin läheltä.

Lysefjorden, Preikestolen ja Kjerag ovat sellaisia, joista moni suomalainenkin on kuullut.

Seuraavat kuvat ovat Lysefjordenista eräänä sumuisena kesäaamuna.

Norjassa on Norjan sää ja se houkuttelee tänne valtavat määrät turisteja etelä-Euroopasta.

Kuten eräs espanjalainen turisti minulle sanoi "Olin pettynyt, kun Norjan lomallamme oli helle ja aurinkoa, sillä me tulimme hakemaan mystistä, peikkomaista tunnelmaa ja juu, vilvoittelemaan"

Lysefjordissa matkasimme laivalla Lysebotniin ja sieltä ajoimme aamiaiselle Ørneredetiin, 640 m merenpinnan yläpuolella.

Huimaava näköala ja aurinkokin päätti ilmestyä mukaan reissulle.

Koukoroisia teitä korkeuksissa - ei ihan lempparini, mutta olen onneksi pikkuhiljaa oppinut niitä sietämään ja tälläkin reissulla osasin jo vähän nauttiakin.

Seuraava kohteemme oli Rjukan, joka tunnetaan mm. elokuvasta Telemarkin sankarit ja tv-sarjasta Taistelu kuoleman vedestä.

Rjukanissa sijaitsi nimittäin Norsk Hydron raskaan veden tehdas, joka toisen maailmansodan aikaan oli saksalaisten käsissä ja heidän tarkoituksenaan oli valmistaa atomipommi.

Norjan vastarintaliike onnistui kuitenkin sabotoimaan aikeet operaatiolla Gunnerside, joka oli yksi maailmansodan uskaliammista sabotaaseista.

Upeat maisemat täälläkin ja Vemorkin museo on vierailun arvoinen.

Olimme nyt siis Telemarkissa, joka on tunnettu kanavastaan ja laskettelutyylistään, mutta myös sauvakirkoistaan.

Tässä ensin aivan ihanasti tervalta tuoksuva Eidsborgin kirkko Tokken kunnassa.

Sen suojelupyhimys on St. Nicholas, matkaajien suojelija.

Kirkko on 1200-luvulta.

Ja sitten Heddal kirke. Se sijaitsee Notoddenin kunnassa Telmarkissa ja on suurin jäljellä olevista sauvakirkoista. Kirkko lienee ollut tässä jossakin muodossaan jo 1167, mutta varsinaiset rakenteet ovat 1200-luvulta.

Kirkon suojelupyhimys on Pyhä Maria.

Palaan vielä tänne omalle seudulleni, eli Ryfylkeen, joka pursuaa maisemakauneutta sekin.

Jos tänne tulee, ei kannata suunnata vain ja ainoastaan Preikestolenille, vaan ajella maisemareittejä muuallekin.

Helgøyssä voi ihailla omenaviljelyksiä ja maistelle omppusiideriä, -mehuja ja hilloja.

Hjelmeland, Hebenesissä jopa viinejä.

Tiet ovat täällä niin kauniita (joskin kapeita), että vaikka ruokapaikat paikkallisia herkkuja tarjoavatkin - ja kannttaa toki maistaa niin lammasruokia kuin meren herkkujakin - ovat eväät ja herkuttelu jollakin silmiä hivelevällä näköalapaikalla aina hyvä idea.

Norjalaiseen tapaan - matpakke med skive :)