Vuonon kimallus

Huhtikuulla on paljon lapsia.  Joillakin niistä on hiirenkorvat, tosilla vauvannukkaa ja kaikilla niillä on kiire kasvaa. Ne ovat niin malttamattoman täynnä uutta elämää ja voimaa.  Olen itsekin huhtikuun lapsi ja siksipä ehkä niin tavattoman halitoissani tästä kaikesta! Kuljen, ihailen, ihmettelen, kuuntelen, kuvaan ja kiitän. Kiitän, että saan todistaa ja olla osana tätä kaikkea (kunhan muistan vain ottaa allergialääkkeeni). Puutarhassakin on taas elämää.  Siniset Mr. Fokker kruunuvuokot ovat upeita ja  olenkin jännityksellä odottanut niiden kukintaa. Kukassa ovat myös lemmikit, hedelmäpuut ja kohta tulppaanitkin.  Keväinen meri, vuonot ja rannat - niin kutsuvia nekin!  Huhtikuinen Lysefjord Huomasitteko? Ei sanaakaan..... En jaarittele tällä kertaa yhtään enempää, vaan toivon, että kuvat puhuivat puolestani.  Toivotan teille kaikille oikei

Miten odotankaan sitä päivää, jona saan työhuoneeni takaisin.  Päivää, jona viikingin kahvikupit eivät enää jätä renkaita valkealle työpöydälleni, eikä hän enää siirtele tavaroitani sivuun. Miten odotankaan sitä päivää, jona voin jälleen tavata ystävättäriäni kahvilassa tai ravintolassa tai vaikkapa shoppailun merkeissä. Päivää, jona voimme jälleen halata ja istua vierekkäin, vaikkapa elokuvissa. Miten odotankaan sitä päivää, jona voin tehdä ruokaostokseni rauhallisin mielin.  Päivää, johon eivät kuulu antibacit tai kaikkien ostosten peseminen. Odotan myös tulevaisuuden matkoja, konsertteja, juhlia....niinkuin varmasti teet sinäkin!  Pääsiäinen, erilainen pääsiäinen, se tuli ja meni. Ruokaostokset suunniteltiin ja tehtiin hyvissä ajoin, sillä Norjassa kiirastorstaikin on pyhäpäivä ja kaupat siitä syystä auki vain lankalauantaina. Vanhanaikaista, tiedän! Aukioloaikoihin ei tehty poikkeusta näin Coronan aikanakaan, sillä kristelig folkeparti ei moiseen suostunut.