Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

torstai 19. marraskuuta 2015

Taivaasta taisi loppua vesi?!

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin satunnainen, yllättävä auringonpaiste lähes pelästyttää - ja ainakin sokaisee Pohjolan pimeään sopeutuneen ihmisen. 
Hän tirkistelee kuin myyrä kohti tuota häikäisevän kirkasta valoa, mutta tuntee samalla suunnatonta riemua.....kunnes huomaa nurkissa talviuntaan viettävät pölypallerot, likaiset ikkunat ja kaikenlaiset muut epäkohdat, joita pimeässä ei huomaa ollenkaan!

Tänään oli sellainen päivä. Sadekausi lähti tauolle ja taivaalle ilmestyi vanha tuttu, sol :)

En jaksanut katsella pölyjä, joten otin mukaani koiran ja kameran, suunnistin lenkkipolulle ja nautin!!!
Sateen ja tuulen piiskaama maailma oli kuin taikasauvan iskusta jälleen värikäs, kaunis ja elävä.
Raikas ilma teki hyvää - taivaallisen hyvää ja kuvaaminen on niin paljon mukavampaa aurinkoisella säällä.













Lammella oli peilityyntä.













Meidän viereisellä pellolla on taas mustavariksia. Upeita lintuja, jotka vierailevat tällä pellolla yleensä keväisin. Kuvaaminen on aika vaikeaa, sillä ne ovat arkoja lintuja ja tämä mun kuvausassistenttini, Linus, ei tee hommaa helpommaksi. 





Retki päättyi omalle pihalle ja tässäpä vielä kaksi erilaista/samanlaista pihakuvaa. 
Meillä on ollut niin lämmin syksy, että pihalla näyttää vielä tältä, mutta kaikki on vain ollut niin märkää. Tänään sain sentään kahvinkin juotua ulkona - se on luksusta.
Viikonlopuksi on luvattu kylmempää ilmaa, joten saattaapa olla, että Hawajinruusu kiittää silloin tältä vuodelta - tai sitten tuon sen sisälle.






Sitruunoista ja palmuista vähän ajankohtaisempaan aiheeseen, eli jouluun.
Tällä kertaa en tunge tänne tonttuja, mutta adventtia kylläkin. 
Minusta on nimittäin kiva tehdä vähän erilaisia adventtikynttilävirityksiä ja tämän vuotinen adventtiasetelma näyttää tältä. 
1. adventti on vanha pullo ja kuvaa joulutarinoita.
2. adventti ja 3. adventti ovat lumipalloja ja kertovat toiveesta: Dreaming of a white Christmas.
4. adventti ovat hopeankynttilä, Kreikasta tuotu matkaikoni ja lasinen enkeli. 

Pohjalla on "lunta" ja valkoisia hoyheniä. 





Viime vuonna adventtikynttilät näyttivät tältä.



Onko teillä tapana tehdä omia asetelmia vai laitatteko ihan perinteiset kynttilät?
Oletteko muuten jo koristelleet jotakin jouluista vai odotatteko adventtiin?


Minä koetan odotella adventtiin....koetan :)

Toivottavasti piditte aurinkokuvista ja olette saaneet aurinkoa itsekin, missä sitten olettekin. 

Oikein mukavaa marraskuun jatkoa ja joulun odotusta kaikille. 

Vi snakkes, 
Marianna








sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Enkelit

Koko päivä joulun palveluksessa joulumaata ja Betlehemiä rakentaen - sellainen oli minun perjantaini. Tuntui hyvältä olla taas töissä ja jouluikkunassa puuhastelu vei jouluisiin tunnelmiin.
Ennen viikonloppuun lähtemistä somistin vielä enkeliosaston. Kultaisia siipiä, taivaan kehrää, rauhan ja rakkauden sanomaa. 
Olin niin hyvällä mielellä kotiin lähtiessäni, ettei ruuhkainen liikennekään harmittanut yhtään. 

Kotona työskentelin vielä töissä ottamieni kuvien kanssa, jotta saisin ne fb:iin ennen viikonloppua. 







Enkelit olivat fb:ssa ja hyvät viikonloput toivotettu kaikille.

Molemmat tytöt olivat kotosalla ja me katselimme Baby Mama -leffan. Oli niin kivaa.
Olin jo menossa nukkumaan, kun vielä vilkaisin uutisia ja Pariisin tapahtumat avautuivat eteeni. 

128 enkeliä. 

On mahdotonta edes yrittää ymmärtää sellaisen vihan määrää, joka saa ihmisen riistämään monta viatonta elämää. 
On mahdotonta ymmärtää, että joku kuvittelee jumalansa rakastavan ja kunnioittavan häntä enemmän tällaisen teon kautta. 
Suuri soturi?  Mies, joka tappaa raukkamaisesti aseettomia ihmisiä? Sellaisiako miehiä paratiisiin kaivataan? 

En näe sotureita, näen vain kadonneita sieluja, vihan märännyttämiä ihmisparkoja, jotka todellisuudessa ovat eksyneet hyvin kauas jumalastaan. 

Maailma suree. 

Itse toivoisin kuitenkin, että osaisimme surra samalla voimalla myös niitä tuhansia muita, kaukana Pariisista, jotka ovat henkensä terrori-iskuissa menettäneet. Heitä on paljon. Me emme ole värittäneet kuviamme heidän lipuillaan. 


Tämä perjantai oli jälleen osoitus siitä, miten nopeasti ulkopuoliset voimat voivat muuttaa ilon suruksi. 
Yöllä heräsin vielä hassuun ajatukseen siitä, että olipa hyvä, että sain sen enkeliosaston kauniiksi - se tuntui ihmeellisen tärkeältä. 



Tämä postaus on lyhyt. 
Tavalleni uskollisena päätän sen kuitenkin vähän iloisempaan tunnelmaan, eli kuvaan iki-ihanasta vintage-tontusta, jonka töistä ostin. 
Tämä tonttu muuttaa maalle :)






Maailmassa on paljon kaunista ja hyvää, hyviä ihmisiä ja paljon rakkautta. Onneksi. 
Paha tekee pahaa myös itselleen, eikä voi siksi koskaan voittaa. 


Rauhaa ja rakkautta,

Marianna






sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meillä asuu taiteilija

Hyvää Isänpäivää Pohjanmeren rannalta.

Edellispäivänä kummasteltiin vielä 17 asteeseen kohonnutta lämpötilaa, mutta eilen  täällä oli syksy....tai alkutalvi...tai ainakin vuodenaikaan sopiva sää! 
Aamulla aurinko sentään pilkahteli sumuiseen maisemaan, mutta päivän aikana taivas  pimeni pimenemistään ja illalla satoikin jo oikein kunnolla. Kylmä ei tosin ollut eilenkään ja lehtitalkookahvit mökillä juotiin yhä ulkona. 

Tänään paistaa aurinko - on Isänpäivä.
Aamuinen puhelinkeskustelu isäni kanssa olikin muuten erityisen iloinen, sillä onnittelujen ohella keskusteltiin myös yhteisestä joulunvietosta :) 
Liput ostettiin eilen - me lennämme jouluksi Turkuun!!!

Joulurauhan julistus isän seurassa, isän paistama kinkku, isän valmistama lasimestarinsilli, isän lämmittämä joulusauna ..... aivan, isällä on suuri merkitys jopa jouluperinteissämme. 

Isä on minulle tärkeä ihminen ja miten kiitollinen olenkaan kaikesta hänen opettamastaan, avustaan ja rakkaudestaan. 

Isän kanssa veneiltiin Airistolla, pelattiin tennistä Turun urheilupuistossa, käytiin keilaamassa Kupittaalla. 
Isä oli partiolainen, niin minäkin. Isän ensimmäinen työpaikka oli Wärtsilän telakalla, niin minunkin. 
Isä harrasti nuorena valokuvaamista - sitä harrastan minäkin.

Isä sai meidät valitsemaan ensimmäiseksi vieraaksi kieleksemme ruotsin, koska katsoi sen englantia tärkeämmäksi (englantia oppii joka tapauksessa -ajatuksella)
Siitäkin olen ollut sanattoman kiitollinen, sillä hyvä ruotsin kieli on ollut valtava etu Norjaan muuttaneelle.

Isä on aina ollut tuki ja turva - ja viimeiset 19 vuotta myös isoisä vailla vertaa. 

Siis, hyvää Isänpäivää isi! 




Sitten muihin höpötyksiin.....


Minä en ole koskaan osannut käyttää minkäänlaisia liivejä (en tarkoita rintaliivejä), vaikka toisinaan sellaisia olen kokeilumielessä ostellutkin. Toppaliivit ovat jääneet kaappiin -  neulosliivit niin ikään. Ongelmana on aina ollut se liivin alle tuleva vaate, eli se on vain  tuntunut jotenkin epäkäytännölliseltä vaatteelta - usein liian kylmältäkin. 

No, pari viikkoa sitten tulin kuitenkin lähteneeksi ihan uuteen liivikokeiluun ja ostin (tyttärieni kannustamana) neulosliivin. 
Marie Philippen palmikoitu neulosliivi on ollut nyt varsin ahkerassa käytössä ja alle on riittänyt ihan ohuempikin toppi (mittarin heiluessa 14-17 lämpöasteen välillä). 
Kuvan uusi toppi on Culturen. 
Asu toimii talvella varmasti? töissäkin, sillä liivi lämmittää selkää ja hartioita, mutta ei ole kuitenkaan liian kuuma. 
Saapa siis nähdä miten tämä käytännössä toimii, vai jääkö tämäkin liivikokeilu pelkäksi kokeiluksi.

Käytättekö te liivejä? 


Viime viikkojen syyslook on ollut normaalia kevyempi. Ihania syysaamuja tulee varmasti nyt ihan ikävä. Kahvimukit ostin sitä Pumpkin spice lattea varten - pieni hauskuus aamuihin tälläkin tavalla.




Aamutunnelmia eilen. Aurinko kurkki sadepilvien takaa, joten me suunnistimme rohkeasti kohti maaseutua. 






Mökillä satoi kultaa. 
Se on kaunista ja surullista yhtä aikaa, sillä vaikka keltainen lehtimatto upea onkin, (ja haravoiminenkin ihan all right puuhaa) saavat alastomat puut mieleni haikeaksi. 

Pihapiiri eilen:


















Ombo-luumut. Paikallinen lajike, joka kypsyy loppusyksystä.







Hmmm.....varaslähtö? 
No ei oikeastaan. Rakas country home aloittakoot joulusesongin jo nyt. 
Viimeiset 13 Ombo-luumua kerättiin ja syötiin eilen, joten joulu saa tulla. 

Enempää en sentään vielä joulua laittanut, mutta tämä pieni aloitus tuntui ihan hyvältä.
Sitäpaitsi, torpan kummitus tykkää, kun tuvassa on somaa :)







Keittiön puolella ei vielä joulua laiteltu, mutta tämä romukaupasta löytynyt portugalilainen kuparikala löysi paikkansa vitriinihyllyn yllä. 
Minä olen ihan villiintynyt kuparin kiiltoon - ja romukaupassahan sitä riittää, sekä uutta että vanhaa.






Lopuksi - kruununa tähän postaukseen, taiteilijaesittely.

Nuorimmaiseni harrastaa vesivärimaalausta ja koska tiedän, että joukossanne on ihan taiteilijoitakin, laitan teille (hänen toiveestaan) kollaasin hänen töistään. 

Aiheet kumpuavat "maailmasta, jossa elämme - nuoren silmin". 

Hän haaveilee näyttelystä, mutta kokee tarvetta tulla paremmaksi, harjaantua vielä vuosia. Hän on nyt 14-vuotias.

Tiedän, että hän on innokas kuulemaan mielipiteitänne (varsinkin te taiteilevat taitajat), joten kiva, jos laitatte pari sanaa.








Oikein mukavaa sunnuntaita ja isänpäivää teille kaikille. 

Vi snakkes, Marianna

tiistai 3. marraskuuta 2015

Käyn ahon laitaa, minä ilman....takkia :)

Juu, en sentään ilman paitaa, mutta kovasti kesäisissä tunnelmissa tuota laulua eilen lenkkipolulla hyräilin.

Syksyä on niin valtavan kiehtovaa kuvata!
Luonto on vaipumassa talviuneen ja kuitenkin tuntuu, että kuvattavaa on nyt jopa enemmän kuin kesällä. Kulissit ovat täydelliset!
Väriloisto, valo, varjot......kuin tanssi, joka on pakko ikuistaa ja josta on nautittava parhaansa mukaan.....
...ja mikäs tässä kuvaillessa, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja maailma on keväisen lämmin! 

Kamera, tuo osaksi minua muotoutunut "tuntosarvi" kulkee mukanani kaikkialla ja varsinkin lenkkipoluilla, joten luvatkaa HUUTAA siinä vaiheessa, kun ette enää jaksa Stavangerissa lenkkeillä!  Lupaan tulla puskista pois heti, kun mittarinne ovat punaisella. 



Kotikulmilla eilen. 
Viimeinen kuva on omasta puutarhasta tänään - marraskuun kukintaa.










Näillä eväillä jaksaa kyllä pitkälle pimeään talveen! 

Täällä kotosalla riehuu juuri nyt remontti! 
Viikon verran talossa pyöri muuraria, sähkömiestä ja kirvesmiestä, meteli oli kova ja pölyn määrä kiitettävä. Onneksi työ kohdistui kellariin ja minä sain hoidella päänsärkyäni yläkerrassa. 
Tällä hetkellä rakennetaan itse ja meno on rauhallisempaa, vaikka kirosanoja isännän suusta lipsahteleekin vähän liikaa....kaikki kun ei mene ihan niinkuin Strömsössä ;) 

Työn alla ovat kellari, kellarin kylpyhuone, kodinhoitohuone, kaksi makuuhuonetta ja yläkerran pikkueteinen. 
Vanhin tytär muuttaa viimeinkin kellariin, saa oman sisäänkäyntinsä, kylppärinsä ja rauhansa. Nuorin muuttaa vanhemman entiseen huoneeseen, joka remontoidaan hänen näköisekseen. Nuorimmaisen entisestä makuuhuoneesta tulee työhuone/toimisto/vierashuone. Sinne tulee bloggausnurkka, ompelunurkka, maalausnurkka ja kauan sitten Stockmannilta ostamani Vita Eos- höyhenlamppu pääsee vihdoinkin paikalleen. Olen varjellen sitä kaapissa säästänyt ja nyt sen aika vihdoinkin koittaa. 

Työhuone on suuri ilon aihe niin itselleni kuin nuorimmaisellenikin, joten suunnittelemme jo innokkaasti sen sisustamista. 

Pieni juttu oli kokeilussa jo tänään ja mielessä maalausnurkkaus. Spray-maalasimme tavallisen säilykepurkin kuparin väriseksi ja nuorimmaisen pensselit saivat näin uuden säilytyspaikan. 
Oksa lasipullossa (kirppislöytö) sai koristeikseen kaksi syyslehteä (spray-maalattuja tällä kertaa) ja se saattaisi näyttää hyvinkin kivalta maalausnurkan koristeena. 









Pikkuisen kokeiltiin jo talvivalotunnelmaakin, eli Halloweenina kurpitsaa valaisseet lamput saivat nyt valaista talolyhdyn, joka toikin sitten heti mieleen joulukirkon :)
Ihana aika siis edessä - ihanan syksyn jälkeen.





Joko te olette aloittaneet joulusisustamisen tai -askartelun?  


Meillä töissä jouluputiikki avattiin eilen ja vintage-joulukoristeiden metsästäjät olivat jonottaneet parkkipaikalla jo tunteja ennen liikkeen aukeamista. Siellä oli kuulemma ihan juostu ja tapeltu :) 

Oikein mukavaa jatkoa tälle ihmeelliselle marraskuun viikolle ja voikaahan hyvin.

Vi snakkes, 
Marianna