Vuonon kimallus

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin satunnainen, yllättävä auringonpaiste lähes pelästyttää - ja ainakin sokaisee Pohjolan pimeään sopeutuneen ihmisen.  Hän tirkistelee kuin myyrä kohti tuota häikäisevän kirkasta valoa, mutta tuntee samalla suunnatonta riemua.....kunnes huomaa nurkissa talviuntaan viettävät pölypallerot, likaiset ikkunat ja kaikenlaiset muut epäkohdat, joita pimeässä ei huomaa ollenkaan! Tänään oli sellainen päivä. Sadekausi lähti tauolle ja taivaalle ilmestyi vanha tuttu, sol :) En jaksanut katsella pölyjä, joten otin mukaani koiran ja kameran, suunnistin lenkkipolulle ja nautin!!! Sateen ja tuulen piiskaama maailma oli kuin taikasauvan iskusta jälleen värikäs, kaunis ja elävä. Raikas ilma teki hyvää - taivaallisen hyvää ja kuvaaminen on niin paljon mukavampaa aurinkoisella säällä. Lammella oli peilityyntä. Meidän viereisellä pellolla on taas mustavariksia. Upeita lintuja,...

Koko päivä joulun palveluksessa joulumaata ja Betlehemiä rakentaen - sellainen oli minun perjantaini. Tuntui hyvältä olla taas töissä ja jouluikkunassa puuhastelu vei jouluisiin tunnelmiin. Ennen viikonloppuun lähtemistä somistin vielä enkeliosaston. Kultaisia siipiä, taivaan kehrää, rauhan ja rakkauden sanomaa.  Olin niin hyvällä mielellä kotiin lähtiessäni, ettei ruuhkainen liikennekään harmittanut yhtään.  Kotona työskentelin vielä töissä ottamieni kuvien kanssa, jotta saisin ne fb:iin ennen viikonloppua.  Enkelit olivat fb:ssa ja hyvät viikonloput toivotettu kaikille. Molemmat tytöt olivat kotosalla ja me katselimme Baby Mama -leffan. Oli niin kivaa. Olin jo menossa nukkumaan, kun vielä vilkaisin uutisia ja Pariisin tapahtumat avautuivat eteeni.  128 enkeliä.  On mahdotonta edes yrittää ymmärtää sellaisen vihan määrää, joka saa ihmisen riistämään monta viatonta elämää.  On mahdotonta ymmärtää, että joku kuvittelee juma...

Hyvää Isänpäivää Pohjanmeren rannalta. Edellispäivänä kummasteltiin vielä 17 asteeseen kohonnutta lämpötilaa, mutta eilen  täällä oli syksy....tai alkutalvi...tai ainakin vuodenaikaan sopiva sää!  Aamulla aurinko sentään pilkahteli sumuiseen maisemaan, mutta päivän aikana taivas  pimeni pimenemistään ja illalla satoikin jo oikein kunnolla. Kylmä ei tosin ollut eilenkään ja lehtitalkookahvit mökillä juotiin yhä ulkona.  Tänään paistaa aurinko - on Isänpäivä. Aamuinen puhelinkeskustelu isäni kanssa olikin muuten erityisen iloinen, sillä onnittelujen ohella keskusteltiin myös yhteisestä joulunvietosta :)  Liput ostettiin eilen - me lennämme jouluksi Turkuun!!! Joulurauhan julistus isän seurassa, isän paistama kinkku, isän valmistama lasimestarinsilli, isän lämmittämä joulusauna ..... aivan, isällä on suuri merkitys jopa jouluperinteissämme.  Isä on minulle tärkeä ihminen ja miten kiitollinen olenkaan kaikesta hänen opettamastaan, avustaa...

Juu, en sentään ilman paitaa, mutta kovasti kesäisissä tunnelmissa tuota laulua eilen lenkkipolulla hyräilin. Syksyä on niin valtavan kiehtovaa kuvata! Luonto on vaipumassa talviuneen ja kuitenkin tuntuu, että kuvattavaa on nyt jopa enemmän kuin kesällä. Kulissit ovat täydelliset! Väriloisto, valo, varjot......kuin tanssi, joka on pakko ikuistaa ja josta on nautittava parhaansa mukaan..... ...ja mikäs tässä kuvaillessa, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja maailma on keväisen lämmin!  Kamera, tuo osaksi minua muotoutunut "tuntosarvi"  kulkee mukanani kaikkialla ja varsinkin lenkkipoluilla, joten luvatkaa HUUTAA siinä vaiheessa, kun ette enää jaksa Stavangerissa lenkkeillä!  Lupaan tulla puskista pois heti, kun mittarinne ovat punaisella.  Kotikulmilla eilen.  Viimeinen kuva on omasta puutarhasta tänään - marraskuun kukintaa. Näillä eväillä jaksaa kyllä pitkälle pimeään talveen!  Täällä kotosalla...