Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kuvakirja maalta


Arvatkaapas mitä? 
Me näimme eilen vilauksen sateesta! Se kulki ukkosen seurassa vuonon toisella puolella olevilla vuorilla ja näytti harvinaisen kauniilta! Olin uimassa, kun tunsin sen reunoilta meille yltäneet kymmenisen kevyttä pisaraa, innostuin ja odotin.....ja petyin. Ei se meille tullutkaan. Ukkonen kolisteli jossakin vuorilla ja meillä jatkuu kuivuus.

Kaupungissa kuivuus ja kastelukielto näkyvät jo kaikkialla, mutta täällä vuonon mutkassa on yhä aavistuksen verran vehreämpää. Vuoret antavat varjoa paahdetta vastaan ja keräävät kosteutta laaksoihin, joten aamuisin on usein usvaista ja se auttaa aika lailla.
Vuorilta alas mereen virtaava puro on tosin nyt aivan kuiva, enkä muista sitä koskaan aiemmin kuivana nähneeni. Tuo puro on mm. sammakoiden koti, joten tilanne ei ole hyvä. 

Hyviä puoliakin tällä jatkuvalla lämmöllä on, sillä marja- ja hedelmäsadosta on tullut / tulee hyvä. Mökiltä on saatu mahtava punaviinimarjasato ja vadelmatkin ovat aivan tavattoman makeita ja suuria. Mustikkaa on rinteessä hienosti ja luumusadosta on tulossa runsas. Se on mukavaa.

Venevajan pikkuvaraston siivouksen yhteydessä löytynyt vanha pöytä (alkuperäismaalilla) sai nyt uuden kodin kasvihuoneessa. Se tuntui löytävän paikkansa heti ja on ihan tavattoman söpö kukkasien ympäröimänä. 
Nuo pitkät paristoilla toimivat kynttilät ovat Clas Ohlsonilta ja syttyvät itsestään iltaisin. Ne antavat kasvihuoneeseen kivan iltavalon, eikä niitä tarvitse vahtia.
Kuvat ovat Deseniolta. 










Tomaatteja on naposteltu jo muutaman viikon ajan ja lisää on tulossa.




Kasvihuoneen ympärille kylvetyt siemenet ovat muuttuneet upeaksi kukkamereksi ja joukossa ovat myös ihan ensimmäiset unikkoni. 


Mauritanian malva.



Eikö olekin ihana kukkaketo kasvihuoneen ympärillä.
Ruiskaunokit ovat niin suloisia.






Puutarha-apulainen Linus seuraa tarkkana mukana.



Meidän rannallamme kasvaa paljon rantakohokkia (Silene uniflora), joka on kauneutensa lisäksi syötävä kasvi. Sen lehdet, joita käytetään paljon varsinkin Välimeren keittiöissä, maistuvat sokeriherneeltä. 
Minä olen käyttänyt rantakohokkia myös koristeena ja kattauksissa, sillä se on kuivanakin kaunis, kuin silkkipaperia ikään.
Huomasin vasta, että en ole moniin aikoihin laittanut minkäänlaisia kattauksia tänne blogiin?!, joten ehkäpä niitäkin pitäisi taas laitella. No, tässä ainakin ruokaliinat rantakohokeilla somistettuina.







Venevajaamme tilatut Aridondack-tuolit saapuivat vihdonkin ja peräkärry sai taas keikkua iloisesti, kun tuolit matkasivat maalle.
Näissä on tavattoman hyvä istua ottaa vaikka torkut! 






Puutarha-/aurinkotuolimme pääsivät puolestaan takaisin omaan tehtäväänsä ja istumapaikkoja alkaa olla nyt riittävästi :) 
Kun vain malttaisin nyt istua ....tuppaan nimittäin aina touhuamaan jotakin ja istuminen jää usein lyhyeksi (myror i brallan?)





Kuuman tiistai-illan uintihetki.

Luotan muuten Korres-tuotteisiin myös kesällä. Olen aivan koukussa tuohon Santorini Vine Eau de cologneen, jota pirskoittelen jopa huonetuoksuna :D. 
Ikääntyville kasvoilleni (joissa olen nähnyt jo ekat maksaläiskätkin.....kaiken muun kirjavan ja epätasaisen joukossa), valitsen Korresin 30 suojakertoimella olevan yoghurt-aurinkovoiteen. 
Se sopii herkälle iholle ja tuoksuu....lomalle!







Surusilmäinen rapu ja tuolla alempana varsinainen kauhistus, eli punainen polttomaneetti. Näettekö rihmat?  Ne ovat pitkät ja polttavat.





Sumuinen aamu vuonossa.






Eilinen ukkosrintama, joka kurvasi ohitsemme. 




Sinisen ja violetin sävyisiä kuvailuja.








Kesä etenee, eikä sään suhteen kovin suuria muutoksia ole luvassa.
Stavangerissa alkoivat tänään Gladmat-ruokafestivaalit ja ensi viikolla tänne saapuvat Tall ships. 
Mukavaa menoa siis luvassa! 


Oletteko te käyneet festareilla, kesätapahtumissa, messuilla? 


Ihanaa heinäkuun jatkoa teille kaikille täältä Pohjanmeren rannikolta!


Vi snakkes, 

Marianna

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kesäterkkuja laiskalta bloggaajalta


Täällä ollaan vielä, vaikka blogi hiljaiseloa elääkin! En vain yksinkertaisesti ehdi tänne, en lukemaan, ei kirjoittamaan......tai ehtisinhän minä, mutta kun en malta. 
Kesä kutsuu kävelemään paljasjaloin nurmikolla, se kutsuu uimaan smaragdin vihreisiin vuonoihin, tuoksuttelemaan laventelia, maistelemaan mansikoita, nukkumaan puutarhatuolissa ja nauttimaan sametinpehmeistä illoista. 
Näyttö ja näppäimistö saavat pölyyntyä rauhassa - minä kuljen kesän matkassa! 

Meillä on tänäänkin 26 astetta, mutta koska kuumuudesta on hyvä ottaa taukoja, päätin nyt postata kuulumisia täältä kesämenon keskeltä.

Olemme viettäneet paljon aikaa mökillä, varsinkin minä ja venevajaprojektimme onkin edistynyt hienosti. 
Meillä on nyt uusi, upea lattia ja venevajan vintiltä löytyneillä aarteilla sisustettu, sangen mukava paikka istua iltaa. 
Venevajasta on kiva mennä uimaankin ja näin helteillä siellä nautinnollisen viileää.










Launtaina meillä koettiin vähän tuulisempi ja pilvisempi ilta, joten hääpäiväkuoharit juotiin nekin venevajassa. 





Tämä kesä on hemmotellut meitä Pohjanmeren rannikonkin asukkaita aivan uskomattomalla tavalla ja hienoja päiviä on juhlistettu monella tapaa. 
Rannalla on sekä grillattu, poltettu nuotioita että istuttu yötöntä yötä ihmettelemässä.









Heinäkuu on kaunis, mutta kuivuus koettelee nyt luontoa ja viljelyksiä oikein pahimman kerran. 
Meille annettiin eilen kastelukieltokin, sillä pohjavedestä alkaa olla nyt huolestuttava puute - ajatelkaas, Norjan rannikollakin?!
Koivut ovat paikoittain keltaisia ja pudottelevat lehtiään, moni puu nuokkuu ja nurmikot ovat keltaisia.
Viime vuonna satoi niin, että kaikki märäntyi - nyt kasvit kuolevat kuivuuteen. 


Mökillämmekin on aika kuivaa, mutta varjoisilla paikoilla vielä vihreää. Marjasadosta tuli mahtava ja kasvihuoneen ympärille istutettu niittykukka-nurmikko tuottaa nyt ihania kukkia ihan valtoimenaan. Niitä on kiva kerätä vaaseihinkin. 







Torpalla on niin hyvä olla, että olen siellä mahdollisimman paljon. 
Vintillä en ole nyt helteillä nukkunut (liian kuuma), mutta pilvisenä lauantaina olin tuulettanut koko päivän ja saimme kuin saimmekin sukeltaa viileisiin lakanoihin unen hiipiessä silmäkulmiin. Se tuntui luksukselta! 




Meillä oli siis lauantaina 17. hääpäivä. Yhdessä olemme toki taivaltaneet jo pidempään, mutta häitä tanssittiin Loistekarilla 17 vuotta sitten. 
Vuodet vierivät....




Laitanpa nyt mukaan kuvia kesäisestä Stavangeristakin. 
Täällä valmistaudutaan kohta Tall Ships -race:ihin ja tietysti myös jokavuotisiin ruokafestivaaleihin.














Heinäkuu kaupunkikotini puutarhassa on puhkaissut kukkaan sekä syysvuokot että laventelit.
Kukkapenkistä kuuluu tasainen surina, kun puutarhan ahkerat hoitajat tekevät töitään. 







Hortensiat ovat aloittamassa kukintaansa, oliivi taas lopettamassa. 




Maalla kukintavuorossa ovat klematis ja sinikellot, torpan rinteen maitohorsmat ja rannan merikohokit. 

Minä jatkan nyt kesän kanssa kulkemista ja lataan hyvää oloa kroppaani, joka voi näin kesällä aika hyvin. 
Minulla oli muutama viikko sitten, kun ilma hetkeksi viileni, ihan valtavia kipuja lonkan nivelissä ja polvessa (yöunet menivät viikoksi), joten helle on minulle sitä parasta hoitoa ja kesä kuin rakkahin ystäväin! 


Voikaa hyvin, nauttikaa heinäkuusta ja kaikesta sen kauneudesta!

Palaan kyllä blogimaailmaan ja normaalitahtiin, kunhan olen ladannut kesää kräppänäkroppaani :) Ja ig:ssä nähdään! 


Marianna