Vuonon kimallus

  Purkaisinko alakuloista sydäntäni? Kertoisinko kurkkua kuristavasta ikävästä? Kiroisinko pandemian omin sanakääntein? En.  Keskityn sen sijaan kevään ensimmäisiin merkkeihin ja kaiken hyvän odottamiseen!  Jos nyt ihan rehellinen olen, niin en näe minkäälaista valoa tunnelin päässä vieläkään,  mutta uskon silti vakaasti, että saamme vapautemme vielä takaisin.  Kevät on tällä kertaa (ainakin minulle) tervetulleempi kuin koskaan, sillä se antaa toivoa ja lupauksen valoisemmista ajoista. Se julistaa uutta elämää, rakkautta ja kasvua, eikä kaadu, vaikka taivas välillä rakeita sen niskaan heittäisikin.  Sellaista voimaa mekin tarvitsemme juuri nyt! Meidän talvemme täällä suuren meren rannikolla vaihtuikin muuten kevääksi ihan hetkessä, sillä sade vei lumet ja lumen alla olikin jo vaikka mitä. Aurinko ja lämpö innostivat linnut konserttiin, harakat risujen kantoon ja minut kuvaamaan (pitkästä aikaan ihan motivoituneena jopa). Mökin pihassa aukevat jo lumikellot ja narsissitkin ovat jo nouss

  Norjalaisissa kaupoissa ei ole vielä näkynyt laskiaispullia, mutta minun mielitekoni oli jo niin suuri, kiitos suomalaisilla ruuilla alati "leuhkivien" isäni ja ystäväni, että en malttanut enää odottaa, vaan leivoin pullani itse :) Meillä leivotaan tätä nykyä enää harvoin, sillä lapset ovat kasvaneet ja me vanhukset varomme syömisiämme,  mutta tästäpä syystä  pullan tuoksuiseen kotiin onkin sitten niin tavattoman ihanaa tulla!  Hymyt ovat korviin asti, kun keittiössä odottaa yllätys, korillinen uunituoretta pullaa :) Tein pullia sekä mantelimassa- että hillotäytteellä ja voi miten hyviä ne olivatkaan! Oma suosikkini on mantelimassapulla, vaikka kyllähän se pulla hillotäytteelläkin maistuu... ja maistui, liiankin hyvin!  Pullalla herkuttelun jälkeen on ihan pakko lähteä reippailemaan, mutta säiden suhteen olemmekin olleet koko alkuvuoden varsin onnekkaita ja ulkoilu on ollut (paria liukasta päivää lukuun ottamatta) pelkästään riemullista.   Aurinkoa on riittänyt ja illat ova