Blog blog blogiblokki. Vieläkö Lyyti kirjoittaa?
Kuinka monta kertaa olenkaan tuijottanut näytölläni puhtaan valkoisena hohtavaa blogipohjaa ja hakenut mieleni sopukoista aloitussanoja tekstilleni. Niitä ei vain tunnu löytyvän. Olenko siis tullut blogipolullani sen loppumetreille? Eikö minulla ole enää mitään sanottavaa? Eikö minulla ole enää kipinää kirjoittaa? Onko yksi rakkaimmista harrastuksistani kuolemassa? Olen rakastanut kirjoittamista ihan lapsesta asti ja voittanut koulun kirjoituskilpailuissa ihan palkintojakin. Ainekirjoitus ja esitelmät olivat lempipuuhaani, samoin kirjeenvaihto. Rakastan sanoja, vanhoja sanoja, murresanoja, sanontoja, kielen rikkautta ja kertomista. Rakastan kieliä, mutta varsinkin äidinkieltäni. Olen elänyt lähes koko aikuisen elämäni ulkomailla, joten kirjoittaminen on ollut minulle mainio tapa pitää äidinkieleni elinvoimaisena, myös kirjoitetussa asussa. Blogini on ollut eräänlainen avoin päiväkirja, jonka kautta olen puolittanut huoliani ja jakanut ilojani. Se on ollut