Vuonon kimallus

Tänään sataa tasaiseen tahtiin, eikä huominen sääennuste näytä juurikaan paremmalta. Marraskuu on nyt marraskuisimmillaan ja tällaisina sadepäivinä se tarkoittaa sitä, että lounaskin syödään hämärässä tai ainakin täysin keinovalon armoilla.  Minun työhuoneessani se syödään kirkasvalolampun loistaessa, sillä uskon/koen, että kirkasvalolamppu auttaa mm. vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Aivot tarvitsevat päivänvaloa, niin se vain on ja minä olen ainakin ihan mahdottoman "aurinkoriippuvainen" ihminen, jolle pimeys on varsinainen koettelemus. Päivittäiset lenkitkin jäävät näillä keleillä varsin lyhyeiksi, sillä koiramme Linus suorastaan inhoaa sadesäätä ja käy siksi mieluiten vain "kakalla" mahdollisimman lähellä kotia. On lähes mahdotonta saada koiravanhusta pidemmälle retkelle (sadevarusteista huolimatta), joten sohva kutsuu meitä molempia näin marraskuussa vähän liikaakin. Olen nyt esimerkiksi katsonut The Crown:in neljännen kauden kaikki jaksot!  No, syy ei ole vain

  Talvi on täynnä kummallisia olentoja, jotka toimivat hämärästi ja oikullisesti. (Muumipeikko, Taikatalvi) Niinhän se on ja nämä kummalliset olennot ovat täällä taas. Ne jäädyttävät tiet mustalla jäällä, ne varastavat valon, ne puhaltavat kylmästi ovista ja ikkunoista ja nakkelevat niskaamme milloin mitäkin kylmää.  Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Ehkä Mörölle. Tätä ei ole luotu muumipeikkojen asuinpaikaksi. (Muumipeikko, Taikatalvi). Ei muumipeikkojen, eikä minun! Ei todellakaan. Jos voisin, nukkuisin talviunta......mitä nyt jouluksi heräisin fiilistelemään :) Joulu onkin minulle sellainen talvikauden pelastaja, sillä se tuo mukanaan tekemistä, lämpöä, kauneutta ja valoa, enkä viivyttele joulun suhteen ollenkaan, vaan annan sille luvan tulla tupaan jo nyt marraskuussa.  Valoköynnös siellä ja toinen täällä, muutama paperitähti ja talvinen kynttilä - siitä se alkaa, mutta postaanpa nyt vielä nämä viimeiset syyskuvat ennen joulun pauloihin pyörähtämistä. Jouts