Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 31. lokakuuta 2017

M’ aspra poulia kai sinnefa ton ourano tha ntiso kai t’ onoma sou athanato stin petra tha kentiso - Athina



Valkoisilla linnuilla ja pilvillä minä taivaasi puen ja kuolemattoman nimesi minä kiveen kirjoitan.....Ateena ( Nana Mouskouri - Athina)

Voi minua onnellista, joka sain viikonloppuni Kreikassa viettää! 
Iki-ihana Ateena, päivä rakkaan ystäväni, rouva Annan seurassa ja kaiken huipentumana kansallispäivän (Oxi-päivän) vietto Akropoliksen upeissa, ikuisissa maisemissa. 

Lensimme Ateenaan torstain aamulennolla Kööpenhaminan kautta ja kotiin palasimme sunnuntaina. 
Kotiin tuotiin teetä, rouva Annan vuorilta keräämiä yrttejä ja heidän kotitilansa oliiviöljyä, loukoumia ja Korres-tuotteita - talvi on pelastettu! 

Ateena loka-marraskuun vaihteessa on turistimäärältään jo siedettävämpi, joten Akropoliksellakin on tilaa liikkua. Lämpötila oli korkeimmillaan 25 astetta, alimmillaan 15 (ilta/yö) ja sateet ovat tietenkin syystalvella mahdollisia. Me saimme muutaman pisaran niskaamme lauantai-iltana.

Miljoonakaupungiksi Ateena on yllätävänkin rauhaisa ja perinteistä kreikkalaista tunnelmaa turisti löytää parhaiten Plakan, Ateenan vanhan kaupungin alueelta, joka sijaitsee Akropoliksen juurella. 
Samalta alueelta löytyvät myös Syntagma-aukio (kaupungin sydän) sekä Monastiraki-kaupunginosa, jossa voi tehdä sekä kirppari- että matkamuisto-ostoksia.
Me asuimme juuri tällä Plaka-Monastiraki-alueella, Electra Palace hotellissa, jota suosittelen kyllä kaikille Ateenaan matkaaville. Loistava sijainti, ihana henkilökunta ja mitä kaunein, siistein hotelli kaikin palveluin ja mahtavalla näköalalla suoraan Akropolikselle.

Hotellihuoneesta löytyi sitäpaitsi upea kokoelma Korres-tuotteita, joten siitäkin hotelli saa reilut lisäpisteet.

Tässäpä Ateenaa kuvina:

Evzones sotilaat/kunniavartijat varitoivat tuntemattoman sotilaan hautaa parlamenttitalon edessä Syntagmalla. 
Asu johtaa juurensa Turkin vallasta vapautumisen aikaan ja asun valmistaminen (käsin, perinteitä vaalien) vie 80 päivää. 
Rituaalinen marssi on hauskaa katsottavaa ja mieleeni tulivatkin jonkinlaiset koreat linnut soitimella. Kyseessä ovat kuitenkin eliittisotilaat ja varsin komeat sellaiset. Tähän hommaan ei nimittäin ihan kuka tahansa kelpaakaan. 

Ihanan lisän marssiin toi tällä kertaa sotilaiden edessä lekotellut koira, joka tuntui nauttivan ihmispaljoudesta ja kameroiden rapinasta.























Kaupunki sonnustautui kansallispäivään lipuin! 

Plakan alueella on kaunista.









Lounas kreikkalaisten sävelten tahdittamana - parempaa ei olekaan! 
Annokset olivat täällä muuten valtavia, joten nälkää ei tarvinnut kärsiä :)






Koti, uskonto ja isänmaa.








Kaikkialla on muistoja menneistä. Tässä Hadrianin kirjaston rauniot.




Näkymä parvekkeelta perjantai-iltana.





Lauantain kuvia. 
Lauantaina suunnistimme Akropolikselle ja Akropolis-museoon. 
Museoihin on Oxi-päivänä vapaa sisäänpääsy, joten väkeä riitti aika lailla. Täytyy kuitenkin todeta, että tunnelma oli niin leppoisa ja hyväntuulinen, ettei väkipaljous tuntunut missään.
Museoiden jälkeen lounastettiin Plakassa. 

(Oxi-päivää vietetään 28.10.1940 muistolle. Kreikan diktaattori Ioannis Metaxas kieltäytyi tuolloin yhteistyöstä Italian kanssa ja ajatui näin sotaan Italiaa ja muita akselivaltioita vastaan. Kreikka oli sodan aikana miehitettynä ja Oxi-päivänä muistellaan myös vastarintaliikettä.) 

























Hotelli Electra Palace.



Hotellin parvekkeelta oli upea näkymä suoraan Akropolikselle, joten saatoin seurata aamuista lipunnostoakin ihan livenä.
Illalla maisema oli vieläkin upeampi.







Mukavan viikonlopun jälkeen matkasimme kotiin ja varsin surullisiin tunnelmiin.
 Rakas kissamme, Kåre (koko nimeltään Bernt Kåre Bjelland) nukkui pois sunnuntai-iltana, lähes 14 vuoden ikäisenä ja oudosta tapaturmasta sairastuneena. 

Tuntui, kuin hän olisi odottanut meitäkin kotiin saapuvaksi ennen viimeiselle matkalle lähtöään, sillä vaikka hän meidän saapuessamme täysin liikuntakyvytön jo olikin, kääntyilivät korvat puheemme suuntaan ja tassukin taisi heilahtaa. 
Tyttäremme ovat surun valtaamia - olihan Kåre osa heidän perhettään lähes 14 vuotta. 
He istuivat kissan vierellä loppuun asti, juttelivat kauniita ja kiittivät yhteisestä ajasta. Kåre nukahti lampaantaljalla, nalle vierellään ja samalla meidän sydämistämme revittiin irti iso palanen.

Kåre vietiin eilen eläinlääkärin tutkittavaksi ja tuhkattavaksi. Uurnan saamme kotiin ensi viikolla. 

Hei sitten pikku-ukko, tonttuparta, silkkitassu. Kovasti olit rakas meille kaikille.





Iloa ja surua - sitä on elämä! 
Jokainen hieno hetki muuttuu kauniiksi muistoksi, joten vaalikaamme niitä. 




Vähän surullinen loppu matkaraportille (itken täällä taas itse), mutta surujen jakaminen helpottaa niiden kantamista - oli hyvä kertoa täälläkin.


Voikaa hyvin,

Marianna