Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

tiistai 19. helmikuuta 2019

Ei yksi mehiläinen kesää tee!



Helmeilevä helmikuu? 
Tjaa..... reilut 12 astetta mittarissa, jo ihan kunnolla lämmittävä aurinko taivaalla ja terassiseurana...... mehiläinen! 
Se sai syötäväkseen kukkia ja mehua ja toivon todellakin, että se ymmärsi kömpiä takaisin talvikoloonsa nukkumaan, sillä eihän tänne nyt ihan vielä kannata tulla.
Sen seurassa pörräsi toki kärpäsiäkin, sellaisia suuria ja haperoita....viime vuoden kärpäsiä, jotka hajoavat tomuksi, jos niitä lyödä läiskäisee.

Puutarhassakin tapahtuu jo vaikka mitä - katsokaapa vaikka! 


Onnenpensas.





Talvivihreä laakeripuu aikoo kohta jo kukkia.






Laventelissa on siinäkin jo uuttakin kasvua.



 Auringonpalvoja Linusta ei meinaa hienolla ilmalla saada sisälle ollenkaan.




Todella upeaa perjantai-iltaa seurasikin sitten sumuinen lauantai, jonka me vietimme maalla. 
Viikinki jatkoi lattian asennusta, tällä kertaa pienessä kammarissa ja minä aloittelin jo hissukseen pihatöitä. Lumikelloja on nyt mökin rinteessä vaikka miten, mutta yllättävintä oli huomata miten pitkälle tulppaanit ja narsissitkin ovat jo kurkottaneet! 
Kevät tulee meille toki normaalistikin aika aikaisin, mutta tämä on kyllä ihan valtavan aikaista, eikä enää normaalia. 

Kirpparilta ostamani (1,50 euroa) keijukainen muutti uuten kotiinsa kasvihuoneeseen, jossa se nyt käsi poskella tutkailee kevään merkkejä. 
Aikamoisen "mummomainen" hankintahan tuo oli :), mutta toisaalta niin passeli kasvihuoneen asukkaaksi. 
Vanhuus ei tule yksin, se tulee keijukaisten kanssa :D














Kevään herkkyyttä ja voimaa!




Ja paljon tiaisia, jotka löytävät päärynäpuusta ja marjapensaasta jo hyönteisiäkin.










Sunnuntaina aurinko voitti sumun ja iltapäivä oli niin kaunis, että pysähdyin kuvaamaan mökkitielläkin.
Maisemaa katsellessa tuli jälleen sellainen "pysäyttäkää aika ihan hetkeksi edes" -fiilis.







Tällainen kevätkuvaraportointi täältä vuonosta tällä kertaa!


Joko te olette tehneet keväthavaintoja? 


Voikaa hyvin ja 

vi snakkes,

Marianna



tiistai 12. helmikuuta 2019

Tulkaa kanssani rannalle


Norjassa vietettiin sunnuntaina äitienpäivää ja minä pääsin rantaretkelle aurinkoiselle Hellestøn rannalle :) 
Rantakävelyyn kuuluvat (bonuksena ikäänkuin) myös suolakasvohoito sekä auringon antama lämpöhoito, joten parempaa äitienpäivän aamua en olisi voinut toivoakaan! 
Upea valo, kauniit maisemat ja rauha kuvata - se on luksusta se.


Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten tulkaahan mukaan keväiselle retkelle!
























Auringosta pisaroihin, eli tänään satelee ja sehän se vasta kevätkasvua vauhdittaakin, kun valo ja vesi vuorottelevat.






Sain äitienpäivänä myös kukkia, kakkua ja aivan ihanan, tanskalaisen Knabstrup keramik:in Leaf-vaasin. 
Sen on suunnitellut Peter Svarrer ja se tuo mukanaan keväisen tuulahduksen jo värinsäkin puolesta. 
Olen heikkona tanskalaiseen designiin ja iloitsen tällä hetkellä mm. siitä, että Illums Bolighus avaa aivan kohta ovensa täällä Stavangerissa.










Hienoon viikonloppuun kuului myös lauantainen Operagala, jossa olimme naisporukalla elämyksiä kokemassa. 
Operagalassa Roma Sinfonietta orkesteria johti Gabriele Bonolis ja mukana oli toinen toistaan taitavampia solisteja. 
Kuulimme mm. Verdiä ja Wagneria, mutta myös Summertime:n (Porgy and Bess:stä) ja Old man river:in (Showboatista).



Tämä viikko ei sitten niin kivasti alkanutkaan, sillä nivelpsorini ärhäntelee oikeassa jalassani, jonka varpaat ovat nyt taipumattomat ja koko jalkapöytä turvoksissa. 
Lisäksi kuulin suru-uutisen Olli Lindholmin kuolemasta ja itkuunhan minä purskahdin, kun laitoin Yön kappaleet soimaan siinä samalla, kun jalkaani lämpöhauteessa hoitelin.
Rakkaus on lumivalkoinen on yksi ehdottomista lempikappaleistani ja olen sitä viime viikkoina kuunnellut paljonkin, sillä oma nuoruudenrakkauteni haudataan lauantaina ja olen kyseisen kappaleen kautta tehnyt jonkinlaista surutyötäkin nuoruuden muistoja varovasti availlen.



Elämä on todellakin aurinkoisia päiviä ja sateisia kyynelpäiviä ihan fifty-fifty....tai kenties sittenkin fifty-sixty (Matti taisi olla oikeassa), mutta kannatta keskittyä aurinkopäiviin ja nauttia niistä koko sydämellä! 





Voikaahan taas hyvin,


Marianna



keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Pari kuvaa taas...

Hyvää helmikuuta! 


Sunnuntain vastaisen yön viidestä pakkasasteesta tämän keskiviikkopäivän +6 asteeseen ja auringon kanssa vuorottelevaan tihkusateeseen - sellaista on meno täällä.  

Me vietimme viikonloppumme jälleen kerran työn merkeissä torpalla, jossa remontin alla on nyt keittiön lattia. Viikinki ahkeroikin läpi viikonlopun ja minä (+Linus) olimme apumiesten roolissa, mutta myös muonituksen puolella ja kuvausretkillä. 
Sunnuntaina ihailtiin sitten uutta keittiön lattiaa ja nappasin siitä puhelimella kuvankin - se löytyy postauksen lopussa olevasta kollaasista ja ig:stä.

200-vuotias, kanivino talovanhus on remonttien ja uudistusten suhteen aika haasteellinen työmaa, sillä kaikki seinät ovat pikkuisen vinoja ja nurkat ahtaita, mutta toisaalta sen parissa touhuaminen on taas ihan valtavan antoisaa ja välillä tuntuu, että talo suorastaan iloitsee saamastaan TLC:stä.
Lattiahommat jatkuvatkin nyt keittiön vieressä olevassa pikkukamarissa, jonka lisäksi meillä on suuri korillinen suunnitelmia tällekin vuodelle.




Kuten sanoin, kävimme minä ja Linus aina välillä kuvailemassakin ja tässäpä nyt helmikuisen mökkipihan luontokuva-antia.

Torpan vierellä juokseva puro oli saanut pintaansa ohuen jääpeitteen, joka oli kuin taidetta ja torpan rinteessä aukeilivat nyt ensimmäiset lumikellot.
Rannan hiekka oli viime viikkoisen myrskyn "puhdistamaa", aurinko lämmitti mukavasti ja vuonossa oli ihan tavattoman hiljaista, kunnes lokit havaitsivat keltaisen, verkkojaan keräämässä olleen kalastajaveneen.


























Tulppaanit.






Täällä torpalla tulee kyllä aina havahduttua siihen, miten hyvä olo ja sellainen rauhoittava onnellisuuden tunne syntyvät hyvin yksinkertaisista asioista. 
Ensimmäiset lumikellot keittiön ikkunalla, puu-uunin päällä lämpenevä vanha vesipannu, isoisoäidin kahvikupit sunnuntaiaamiaisella.......ja kyllä, tiedän toistavani itseäni, mutta tämä on ollut ainakin minulle (jo terveytenikin kannalta) varsin merkityksellinen havainto. 


Mindfulness - siitähän tässäkin tavallaan on kysymys. 









Tällaisia ajatuksia ja kuvia siis tällä kertaa. 




Hyvää helmikuuta ystävät hyvät! 
Kevät hipsuttelee koko ajan lähemmäksi ja päivä pitenee ja pitenee :) 
Nautitaan hetkistä! 




Vi snakkes, 

Marianna