Vuonon kimallus

Helmeilevä helmikuu?  Tjaa..... reilut 12 astetta mittarissa, jo ihan kunnolla lämmittävä aurinko taivaalla ja terassiseurana...... mehiläinen!  Se sai syötäväkseen kukkia ja mehua ja toivon todellakin, että se ymmärsi kömpiä takaisin talvikoloonsa nukkumaan, sillä eihän tänne nyt ihan vielä kannata tulla. Sen seurassa pörräsi toki kärpäsiäkin, sellaisia suuria ja haperoita....viime vuoden kärpäsiä, jotka hajoavat tomuksi, jos niitä lyödä läiskäisee. Puutarhassakin tapahtuu jo vaikka mitä - katsokaapa vaikka!  Onnenpensas. Talvivihreä laakeripuu aikoo kohta jo kukkia. Laventelissa on siinäkin jo uuttakin kasvua.   Auringonpalvoja Linusta ei meinaa hienolla ilmalla saada sisälle ollenkaan. Todella upeaa perjantai-iltaa seurasikin sitten sumuinen lauantai, jonka me vietimme maalla.  Viikinki jatkoi lattian asennusta, tällä kertaa pienessä kammarissa ja minä aloittelin jo hissukseen pihatöitä. Lumikelloja on

Norjassa vietettiin sunnuntaina äitienpäivää ja minä pääsin rantaretkelle aurinkoiselle Hellestøn rannalle :)  Rantakävelyyn kuuluvat (bonuksena ikäänkuin) myös suolakasvohoito sekä auringon antama lämpöhoito, joten parempaa äitienpäivän aamua en olisi voinut toivoakaan!  Upea valo, kauniit maisemat ja rauha kuvata - se on luksusta se. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten tulkaahan mukaan keväiselle retkelle! Auringosta pisaroihin, eli tänään satelee ja sehän se vasta kevätkasvua vauhdittaakin, kun valo ja vesi vuorottelevat. Sain äitienpäivänä myös kukkia, kakkua ja aivan ihanan, tanskalaisen Knabstrup keramik:in Leaf-vaasin.  Sen on suunnitellut Peter Svarrer ja se tuo mukanaan keväisen tuulahduksen jo värinsäkin puolesta.  Olen heikkona tanskalaiseen designiin ja iloitsen tällä hetkellä mm. siitä, että Illums Bolighus avaa aivan kohta ovensa täällä Stavangerissa. Hie

Hyvää helmikuuta!  Sunnuntain vastaisen yön viidestä pakkasasteesta tämän keskiviikkopäivän +6 asteeseen ja auringon kanssa vuorottelevaan tihkusateeseen - sellaista on meno täällä.   Me vietimme viikonloppumme jälleen kerran työn merkeissä torpalla, jossa remontin alla on nyt keittiön lattia. Viikinki ahkeroikin läpi viikonlopun ja minä (+Linus) olimme apumiesten roolissa, mutta myös muonituksen puolella ja kuvausretkillä.  Sunnuntaina ihailtiin sitten uutta keittiön lattiaa ja nappasin siitä puhelimella kuvankin - se löytyy postauksen lopussa olevasta kollaasista ja ig:stä. 200-vuotias, kanivino talovanhus on remonttien ja uudistusten suhteen aika haasteellinen työmaa, sillä kaikki seinät ovat pikkuisen vinoja ja nurkat ahtaita, mutta toisaalta sen parissa touhuaminen on taas ihan valtavan antoisaa ja välillä tuntuu, että talo suorastaan iloitsee saamastaan TLC:stä. Lattiahommat jatkuvatkin nyt keittiön vieressä olevassa pikkukamarissa, jonka lisäksi meillä on suur