Vuonon kimallus

Vuonon kimallus

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulupukki matkaan jo käy


Neljä yötä jouluaattoon! 

Meillä sataa tihuttaa vettä, lämpöasteita on yhdeksän ja puutarhassa lenteli äsken jonkinlaisia "talvihyttysiä" :) Missään talven ihmemaassa meillä ei siis joulua vietetä! 
Tavallaan olen lämpöasteista ihan iloinen, sillä kipuni pysyvät lievempinä ja ihoni parempana, kun mittarissa on lähemmäs 10 astetta. Pakkasellahan tilanne on kaikkea muuta kuin hyvä.


Olinkin eilen niin vikkelessä kunnossa, että sain lahjaostosrallini päätökseen jo ennen lounasaikaa ja viimeisetkin lahjat pakettiin välittömästi lounaan jälkeen :) 
Mikä helpotus se onkaan, kun lahjaostokset on tehty!

Loppuviikko meneekin sitten lähinnä ruuan parissa ja kauppalistassahan ovat sekä suomalaiset että norjalaiset jouluherkut. Aattona syödään norjalaisittain, joulupäivinä taas kinkkua laatikoiden ja rosollin kera.
Täällä rannikollahan jouluruoka on yleensä pinnekjøttiä, eli höyrytettyjä lampaan rintaluita (suolakuivattuja ja monesti myös savustettuja) tai sitten ribbeä, eli uunissa paistettua possunrintaa. 
Joissakin norjalaisissa kodeissa herkutellaan jouluturskalla, mutta tämä tapaa lienee yleisempi pohjoisessa.
Lisukkeena norjalaisessa joulupöydässä on usein lanttumuhennosta, joulumaustettuja, rasvaisia jauhelihapihvejä (medisterkake) ja joulumakkaraa, hapankaalia ja perunoita. 
Riisipuuro, sillit ja lohi kuuluvat myös norjalaisiin jouluherkkuihin. 

Itse odotan tietenkin kinkkua ja laatikoita, jotka mielestäni lyövät norjalaisen jouluruuan pöydältä jo heti kättelyssä! 
Pinnekjøtt on toki hyvää, mutta varsin suolaista ja janottavaa. Medisterkaket kierrän kaukaa ja lanttumuhennoksen korvaan mielelläni lanttulaatikolla.
Lohi ja silli ovat täällä korkeatasoisia, mutta mikään ei kuitenkaan voita isäni valmistamaa lasimestarin silliä - ei mikään! 





Joulutunnelmaa kotona.
Lyhty on kirpparilöytö ja aivan täydellinen joulukoristeluun. 








Norjassa nousi tässä joulun alla meteli siitä, että joulumaitopurkin luontoaiheisessa kuvituksessa oli mukana suden siluetti. Sudenvihaajat eivät voineet tätä hyväksyä! 
 Susi maitopurkissa koettiin lähes traumaattiseksi näyksi ja sitä vaadittiin poistettavaksi. 
Minun ymmärrykseni ei moiselle vihalle riitä, ei kertakaikkiaan! 
 Susi on osa pohjolan luontoa ja vahvasti mukana kansantarinoissammekin, joten sen parjaaminen pois jopa kuvana on aivan käsittämätöntä. 
Norjassa asuu tällä hetkellä 5,2 miljoonaa ihmistä, mutta 56 sudelle ei ole tilaa - eikä se saa enää luontokuvissakaan näkyä.
Ihminen kyllä metsästää huvikseen ja ajelee huonon työmoraalin vuoksi junalla porotokkien yli (näin on tapahtunut täällä Norjassa nyt pariinkin kertaan tässä viime kuukauden aikana), mutta susi on vihattu, koska se syö lihaa. 
5 miljoonaa ihmistähän saavat oikeutetusti tappaa saadakseen haluamansa lihamäärän, joka on vuodessa noin 76 kg per henkilö, mutta 56 suden katsotaan tekevän korvaamatonta vahinkoa ottaessaan silloin tällöin esim. lampaita (joita kukaan ei viitsi paimentaa).  
Ihmistä susi ei ole Norjassa tappanut sitten vuoden 1800. 

Yksi joulutoiveistani onkin, että susi saa tulevana vuonna oikeudenmukaisempaa kohtelua. 



Meillä susi on osana talvikoristelua. Sen paljon kertova katse puutarhan talvimaisemassa miellyttää ainakin omaa silmääni. 











Timjami jouluasussa.




Joulukotia ja adventtienkeli. 








Minusta on mukavaa ottaa luonnossa näkemäni värit joulukoristeluun. Talvinen maisema on usein täynnä pehmeitä pastellinsävyjä ja niitä on mukava tuoda sisällekin. 
Meillä viime viikolla vieraillut ystävättäreni totesikin, että koristeluni sopii tavallaan ympärivuotiseksi, tai ainakin talvikauteen. 



















Postasin tämän komean joulupukin kuvan jo ig:ssäkin, sillä niin hän komeasti kameralle hymyili, että pakkohan moinen hymy on jakaa.


Joulu on nyt jo niin lähellä, että meilläkin liikkuvat taas tontut! 
Vanha parrakas vahtii suden kanssa puutarhaa ja tonttupoika taas tupaa ja eilen koristeluta kuusta (kuusesta on muutama kuva Ig:ssä).
Joukosta puuttuu kuitenkin yksi jouluapulainen, se rakkahin pihan vartijoista - nimittäin syksyllä pois nukkunut kissamme Kåre. 
Hänen valkoinen tonttupartansa tuuheutui aina jouluksi ja sai hänet näyttämään erittäin jouluiselta.  Voi miten minä pumpulitassuani kaipaankaan!







Kuusi ja joulun kattaukset pääsevät nekin vielä blogiin, mutta todennäköisesti vasta aaton jälkeen. 
Katsotaan miten käy (muutaman kuvan saatan toki ehtiä laittamaan).







TOIVOTAN TEILLE KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ JOULUA! 


God jul!


Marianna


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lumen taikaa (kuvapaketti)


"Valkeaa unelmaa, valtakuntaa valoisaa
tuulisina öinä täällä kaipaan vaan".

Ja mitäs sitten tapahtuikaan?  
Se taisi olla joulun taikaa, vai untako sittenkin? 
Se oli kaunista, satumaisen kaunista..... ja nyt se on jo poissa. 



















Kauneutta mökkitiellä ja kotisaarella.





Toinen adventti mökillä. Maalla lunta oli aavistuksen verran vähemmän (yllättävää kyllä), mutta talvista oli sielläkin.












Lumi on nyt, ikävä kyllä, sulaamassa pois, sillä tämä päivä toi mukanaan lämpöasteita ja vesisateen.
Pikkutiet ovatkin tällä hetkellä varsinaisia jääratoja ja kaatumisia tapahtuu paljon. 






Stavangerin joulun avajaisista. Beverly Hills Fun pub näkyy kauas! 










Palaanpa vielä myös Suomen Itsenäisyyspäivään, jota juhlistettiin täällä meilläkin. 
100-vuotiaalle neidolle koristeltiin sinivalkoinen, suomalaisilla herkuilla täytetty pöytä. 
Yle Areenasta seurattiin Suomen suurta juhlaa ja kyyneleitä kuivattiin päivän mittaan useampaankin kertaan.
Ikävää ei aina pysty pukemaan sanoiksi.

Kaunis ja rakas on 100-vuotias synnyinmaamme! 












Enempää en ehdi tällä kertaa kirjoittelemaan, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo rauhallisempaa ja aikaa puuhailla bloginkin parissa.
Toivottavasti piditte kuvista!


Oikein ihanaa joulun odotusta ja hyvää Lucian päivän iltaa teille kaikille,


Marianna